Lue keskustelun säännöt.
Apua!!! Lääkäriä paikalla? Mitä mun pitäisi tehdä oikeasti, kun minusta tuntuu, että...
23.10.2016 |
Olen jotenkin sairas.
Siis psyykkisesti.
Eli kerron vähän taustojani. Oon pienestä saakka pelännyt, että mulla on syöpä tai jokin vakava sairaus.
Ekat pelot alkoivat n. 6-7 vuotiaana. Kuulin siis syövästä ja aloin pelätä itselläni syöpää.
Eka syöpä pelkoni oli aika outo. Sillä luulin, että alapäässäni oli syöpä. Syy miksi pelkäsin oli masturbointi eli "unnutus" luulin se olevan epänormaalia ja luulin, että muut eivät pysty siihen. Olin varma, että se on nyt syöpä. Tuo oli tosioutoa, mutta pikkulapsen mielellä en tajunnut asiaa ja käänsin sen jtkin syöväksi.
Tuota pelkäsin vuosia ja jossain kohtaa koulussa oisko ollu jtn 4-5 lk kun biologian kautta selvisi, että olikin ihan normaalia.
No tuo pelko jäi pois ja oli muutenkin vuosien myötä lievittynyt.
Sitte sen jälkee aloin tarkkailla virtsaamistani ja pelkäsin, että virtsan tulo loppuu ja kuolen.
No tilanne alkoi mennä siihen, että vessahätää ei meinannut tullakkaan. Aloin joka kerta vessa käynnin jälkeen jättämään rakkoon pienen tipan niin seuraava hätä tuli nopeammin. Tiiän että oli tyhmää mutta luulin sen auttavan jotenkin että kusi kulkee nopeammin.
No ilmeisesti rakkoni venyi tuon ihan jatkuvan pidättelyn takia.
Ja luulotautisuudenkin takia yhtäkkiä kävikin niin, ettei hätää oikeasti meinannut tulla. Join join ja join, mutta hätää ei tullut. Alkoi vain oksettamaan. Aina jossain kohtaa sitte alko taas kusettamaan.
No pahimmillaan tuo oli sitä, että en kussut useaan vuorokauteen kunnolla vaikka join litra tolkulla.
Olin ihan paniikissa enkä uskaltanut puhua tuosta kellekkään.
Sitte mulla jäi pitkäs aikaa sellanen, että virtsasin vuorokaudessa tosi vähän vaikka join paljo.
Tuo alko sitte vaa jossa kohtaa helpottamaan ja aloin käydä normisti vessassa että tyhjensin rakon aina kokonaan.
Ja kävin vain tyhjentämässä aina sen pienen määrän mitä oli tullut. Jossain kohtaa virtsaaminen alkoi vain palata taas normaaliksi itsestään enkä enää stressannut asialla.
Myöhemmin multa on muista syistä ultrattu rakko ja otettu jotkut munuais verikokeet ja kaikki oli ok sekä munuaiseni on ultrattu.
Lääkäri katto myös rakkoa täysinäisenä ja sitte kuinka hyvin se oli tyhjentynyt ku kävin vessassa ja kaikki oli normaalia.
En siis oo puhunnu tosta virtsaamis ongelmasta lääkärillekkään ikinä.
Mutta kai kaikki on ihan kunnossa ku nykysin virtsaaminen sujuu normaalisti ja kaikki tutkimukset oli ok?
Sitte palataan taas vanhempaan aikaan.
Yläasteelle siirtyminen oli mulle stressaavaa ja stressin jälkeen puhkesi sairauden pelot pahempina ja oon siitä saakka pelänny erillaisia syöpiä. Saan siis aina oireita ja rupeen pelkäämään ja oon aina varma, että kuolen.
Oon nyt 18v ja yhä elossa.
Mistä mun pitäisi hakea apua?
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene lääkäriin/terkkarille ja kerro ihan suoraan tämä tilanne. Jos tuntuu hankalalta kertoa niin sä voit vaikka tulostaa tämän keskustelun paperille ja näyttää lääkärille että tälläisen kirjotin ja tässä mun ajatuksia. Lääkäri voi sitten siitä vaikka lukea. Pääasia on että menet nyt heti vaikka huomenna terkkarille tai soitat ajan terveyskeskukseen ja pyydät päästä psykologille
YLEISTYNYT AHDISTUNEISUUSHÄIRIÖ ON ENEMMÄN KUIN STRESSI
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on tavallinen ja usein pitkäkestoinen sairaus. Tätä häiriötä on joskus vaikea tunnistaa oireiden monimuotoisuuden vuoksi. Yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä on kuitenkin opittu viime vuosina havaitsemaan ja hoitamaan.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on enemmän kuin vain “stressaantuneisuus”. Usein se haittaa toimintakykyä ja vaikeuttaa selviytymistä jokapäiväisessä elämässä. Liiallinen ahdistuneisuus voi haitata työntekoa, vapaa-ajan viettoa ja usein myös perhe-elämää ja kotitöitä.
Raja normaaliin ahdistukseen on usein liukuva ja epäselvä. Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ahdistuneisuus on jatkuvaa ja pitkäaikaista. Henkilö, joka siitä kärsii, on kaiken aikaa huolissaan murehtien monia asioita ja pystyy vaivoin hallitsemaan huoltaan. Ahdistuneisuus ei liity mihinkään tilanteeseen eikä se ole kohtauksellista kuten paniikkihäiriössä tai sosiaalisten tilanteiden pelossa.
Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön oireet
On luonnollista, että jännitämme tai olemme vähän ahdistuneita ennen tenttiä tai tärkeää esiintymistä tai urheilusuoritusta. Samoin on täysin ymmärrettävää, että vanhemmat ovat huolestuneita lapsen sairastamisesta tai vaikkapa huumeidenkäytöstä. Työttömäksi joutuminen tai taloudelliset vaikeudet aiheuttavat myös huolta. Mutta jos henkilö on liiallisen ahdistunut ja huolestunut pitkäaikaisesti, se saattaa aiheuttaa jo toimintakyvyn heikentymistä ja haitata elämää. Jos jo aamuyöllä herää miettimään kaikkia mahdollisia ikäviä asioita, joita päivän aikana tai lähitulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuu, saattaa kärsiä yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä.
Ahdistuneisuus on pitkäaikaista, mutta oireiden voimakkuus voi vaihdella vuosien mittaan. Henkilöt, jotka tästä kärsivät, ovat tavallisesti jatkuvasti ylihuolestuneita ja pelokkaita. He murehtivat omia ja läheistensä todellisia tai mahdollisia tulevaisuuteen liittyviä uhkia. Tavallisia ovat terveydentilaan, ihmissuhteisiin ja taloudellisiin asioihin liittyvät liialliset huolet. Jotkut tuntuvat taas kantavan huolta melkein koko maailman asioista.
Psyykkisen ahdistuksen, jännityksen ja pelkojen lisäksi ahdistuneisuushäiriössä esiintyy tavallisesti monenlaisia muita oireita, kuten rintakipua, sydämen tykytystä, vatsavaivoja, hengenahdistusta, pistelyä ja puutumista, huimausta sekä tihentynyttä virtsaamisen tarvetta. Lähes kaikki potilaat kärsivät myös jännitysniskaoireista.
Usein ahdistuneet henkilöt ovat samanaikaisesti masentuneita ja heillä esiintyy myös unihäiriöitä, väsymystä, keskittymisvaikeuksia, ärtyisyyttä, “pinnan” kireyttä, säpsähtelyä ja seksuaalista haluttomuutta. Ruumiilliset oireet ovat usein voimakkaita.
Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön oireet:
Ruumiilliset:
levottomuus tai kyvyttömyys rentoutua
lihaskivut tai -jännitys, väsymys
ummetus tai ripuli
nielemisvaikeudet (palan tunne kurkussa)
Psyykkiset:
liiallinen huolestuneisuus ja ahdistuneisuus, jota on vaikea kontrolloida
pahimman ennakointi
pelokkuus ja ärtyneisyys
univaikeudet
keskittymisvaikeudet
levottomuuden tunne
Yleistynyttä ahdistuneisuutta tavallisimmin vaikeuttavat samanaikainen päihteiden käyttö ja muut masennustilat. Jatkuvan, voimakkaan ahdistuneisuuden on todettu altistavan joskus myös paniikkikohtauksille. Monilla potilailla esiintyy myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Yleisyys
Vähintään joka viides ihminen kärsii elämänsä aikana jostakin ahdistuneisuushäiriöstä. Yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä ei ole useinkaan pidetty itsenäisenä sairautena vaan jonkinlaisena muiden häiriöiden “jäännöstilana”.
Väestöstä 4–7 % kärsii yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Se on yleisempi naisilla ja alle 30-vuotiailla. Sairaus saattaa toisaalta alkaa myös missä iässä tahansa, ja on vanhuksillakin varsin yleinen häiriö. Myös lapsilla esiintyy yleistynyttä tuskaisuutta. Ruumiilliset sairaudet vanhuksilla lisäksi altistavat ahdistuneisuushäiriön kehittymiselle.
Ruumiilliset oireet ovat usein voimakkaita ja tavallisesti potilaat hakeutuvat ensisijaisesti terveyskeskus- tai sisätautilääkärin vastaanotolle. Yleistynyt tuskaisuus on yleinen ongelma terveyskeskusten asiakkailla, mutta oikean diagnoosin tekeminen on usein hankalaa.
Vaikka sairaus alkaa noin 20 vuoden iässä, niin hoitoa haetaan vasta keskimäärin 40-vuotiaana. Osa potilaista on menettänyt työkykynsä, monella on myös sosiaalisen toimintakyvyn laskua, ja usein myös perhe-elämä on epätyydyttävää. Ahdistuneet potilaat käyttävät myös runsaasti terveydenhuollon palveluja.
Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön syyt
Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön tausta on ollut huonosti tunnettu. Alustavissa perinnöllisyystutkimuksissa on todettu, että neljäsosalla potilaiden lähisukulaisista esiintyy myös yleistä tuskaisuutta. Naisilla tämä ilmeni selvemmin, miespuolisilla sukulaisilla taas oli enemmän alkoholismia.
Aivojen hermovälittäjäaineiden toiminnoissa ajatellaan olevan häiriöitä samoin kuin muissa ahdistuneisuushäiriöissä, varsinkin paniikkihäiriössä. Aivojen kuvantamistutkimuksissa on todettu aineenvaihdunnallisia muutoksia. Samoin unitutkimuksissa on todettu häiriötä. Potilaat valvovat enemmän yön aikana kuin terveet ihmiset, ja unen laatu on huonompi.
Kielteisillä elämäntapahtumilla on merkitystä häiriön synnyssä, varsinkin silloin kun sairaus on alkanut aikuisiässä. Muita riskitekijöitä ovat vanhempien taholta puutteellinen huolenpito tai päinvastoin ylihuolehtiminen. Tässä häiriössä potilaiden kuvataan kärsivän usein huonosta itsetunnosta, perusturvallisuuden puutteesta, eroahdistuksesta sekä riippuvuus- ja aggressio-ongelmista.
Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoito
Vain puolet yleisestä ahdistuneisuudesta kärsivistä potilaista hakee apua ja heistäkin vain pieni osa saa riittävää hoitoa. Kuitenkin ahdistuneet potilaat käyttävät paljon terveyspalveluja. Yleistä ahdistuneisuushäiriötä kuten muitakin ahdistuneisuushäiriötä voidaan hoitaa nykyisin tehokkaasti.
Ahdistuneisuushäiriöissä ensisijaishoitona ovat masennuslääkkeet ja kognitiivinen psykoterapia. Masennuslääkkeistä varsinkin serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavat lääkkeet ovat tehokkaita useassa eri ahdistuneisuushäiriössä. Näiden valmisteiden on osoitettu olevan myös pitkäaikaishoidossa tehokkaita ja turvallisia. Lääkkeillä voi aluksi olla sivuvaikutuksia, kuten päänsärkyä, hikoilua ja pahoinvointia, jotka kuitenkin häviävät muutaman päivän kuluessa. Lääkitystä ei pidä keskeyttää alkuvaiheen haittavaikutusten vuoksi. Bentsodiatsepiineja eli rauhoittavia lääkkeitä suositellaan nykyään vain lyhyt- tai väliaikaiseen käyttöön.
Erilaisilla psykoterapioilla voidaan pyrkiä vähentämään ahdistuneisuusherkkyyttä ja hallitsemaan vaikeita tilanteita. Hyötyä on todettu olevan esimerkiksi kognitiivisesta psykoterapiasta. Toimintakyvyn parantamiseksi potilas tarvitsee yleensä pitkäkestoista hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleistyneelle ahdistuneisuushäiriölle ominainen ahdistus, pelokas odotus ja huoli ilmenevät useimpina päivinä ja yhtäjaksoisesti vähintään kuuden kuukauden ajan. Jatkuvaan ahdistuneisuuteen ja huoleen yhdistyy levottomuuden tai jännittyneisyyden tunne, väsymys, keskittymisvaikeudet, ärtyneisyys, vapina, säpsähtely, hikoilu, pahoinvointi, ripuli, hengityksen tai pulssin tihentyminen, lihasjännitys tai vaikeus nukahtaa ja pysyä unessa.
Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ilmenevä ahdistus ja huoli eroavat elämäntilanteiden aiheuttamasta luonnollisesta ahdistuneisuudesta siinä suhteessa, että ahdistus ja huoli ovat henkilön elämäntilanteeseen nähden luonteeltaan selvästi liiallisia, itsepäisiä ja jatkuvia. Mitä useammista asioista henkilö on huolissaan ja mitä enemmän oirekuvaan kuuluvat jatkuva väsymys, levottomuus tai ärtyneisyys, sitä todennäköisemmin ei ole kyse vain ahdistavasta tai stressaavasta elämäntilanteesta ja kyse on yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä.
Yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän, hänen läheistensä ja työtovereittensa on tärkeätä ymmärtää, että oireiden ilmeneminen ja niiden itsepäisyys on tahdosta riippumaton tila, joka aiheuttaa oireista kärsivälle tavattomasti kärsimystä. Syyllisyys ja häpeä oireista on omiaan vain pahentamaan oireita. Oireita pahentavan kielteisen itsekuvan välttämisen kannalta on tärkeätä ymmärtää oireiden itsepäinen ja tahdosta pitkälti riippumaton luonne.
Ylimääräisen stressin välttäminen, erilaiset rentoutumiskeinot, säännöllinen univalverytmi, liikunta ja harrastusten ylläpitäminen sekä alkoholin ja kofeiinipitoisten juomien liikakäytön välttäminen ovat tärkeitä keinoja välttää oireiden helposti mukanaan tuoma sosiaalinen eristäytyminen.
Itsehoitokirjojen ohjeet voivat auttaa yleistyneen ahdistuneisuushäiriön taustalla olevien erilaisten pelkotilojen läpi käymisessä.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkärille rehellisesti kertomaan oireet, ohjaavat jatkohoitoon :)
-Lähes valmistunut lääkäri
Kuulostaako siltä, että mun pitäisi olla siis huolissaan psyykkisestä puolesta? Eivätkä siis oireeni kuullosta vakavilta?
Ap
Kyllä olisin enemmän huolissani psyykkisestä puolesta ja henkisestä jaksamisesta tuollaisen jatkuvan huolehtimisen takia. Olet vielä nuori ja tehokkaalla hoidolla pääset varmasti tuosta vaivasta eroon! Näytä lääkärille vaikka tuo kirjoituksesi jos tuntuu, ettet osaa muuten vaivasta kertoa.
- Tuo vaille valmis lääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
20, lopeta. Sinä et ole psykiatrian asiantuntija, koska sellainen ei ikinä menisi jakelemaan tuollaisia neuvoja netitse luulosairaan neuroottisen "oirelistan" perusteella. Jos ap tutkitaan ja tutkimusten perusteella suositellaan terapian tueksi lääkitystä, kuka sinä olet nettiketjun perusteella sanomaan, että "älä syö".
Pelkkää lääkitystä ei teineille edes enää määrätä. Lääkitykseen liittyy vähintään terapiatapaamiset/lääkevalvonta.
Totta, en ole psykiatrian asiantuntija. Puhuin omien kokemuksieni perusteella.
Lääkäritkään eivät ole erehtymättömiä ja tiedoksi, että virhediagnoosejakin tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehditkö tehdä mitään muuta kuin tarkkailla itseäsi ja kuunnella jatkuvasti, mistä ahistaa ja mistä kolottaa? Ei tuo ainakaan tervettä ole. Heti huomisaamuna tilaat ajan lääkärille ja kerrot hänelle kaiken tuon, minkä olet kirjoittanut. Tulosta ne vaikka paperille, että muistat kertoa kaiken.
Tämä! Mars lääkäriin. Laita paperille kaikki tuo mitä kirjoitit. Ja todella, keksi jotain muuta tekeimistä kuin oman itsesi ja olosi miettiminen. Sun koko elämäs on valunut vaan tuohon, huomaatko?!?
Nyt vielä kaiken päälle oon ruvennu pelkäämää keuhkosyöpää.
Välillä kipuja rinnan/kyljen seuduilla ja pakottavan vihlovaa kipu jatkuvasti oikeassa hartiassa. Tuntuu välillä tuikkivana ja välillä vain tasasee vihloo.
Mitä jos on keuhkosyöpä? Pelkään keuhkosyöpää koska oon polttannu elämäni aikana 1.5v!!!
Lääkäri aikaa en saannut tälle viikolle.
Meni vasta ensiviikolle
Ap
20, lopeta. Sinä et ole psykiatrian asiantuntija, koska sellainen ei ikinä menisi jakelemaan tuollaisia neuvoja netitse luulosairaan neuroottisen "oirelistan" perusteella. Jos ap tutkitaan ja tutkimusten perusteella suositellaan terapian tueksi lääkitystä, kuka sinä olet nettiketjun perusteella sanomaan, että "älä syö".
Pelkkää lääkitystä ei teineille edes enää määrätä. Lääkitykseen liittyy vähintään terapiatapaamiset/lääkevalvonta.