Lue keskustelun säännöt.
Apua!!! Lääkäriä paikalla? Mitä mun pitäisi tehdä oikeasti, kun minusta tuntuu, että...
23.10.2016 |
Olen jotenkin sairas.
Siis psyykkisesti.
Eli kerron vähän taustojani. Oon pienestä saakka pelännyt, että mulla on syöpä tai jokin vakava sairaus.
Ekat pelot alkoivat n. 6-7 vuotiaana. Kuulin siis syövästä ja aloin pelätä itselläni syöpää.
Eka syöpä pelkoni oli aika outo. Sillä luulin, että alapäässäni oli syöpä. Syy miksi pelkäsin oli masturbointi eli "unnutus" luulin se olevan epänormaalia ja luulin, että muut eivät pysty siihen. Olin varma, että se on nyt syöpä. Tuo oli tosioutoa, mutta pikkulapsen mielellä en tajunnut asiaa ja käänsin sen jtkin syöväksi.
Tuota pelkäsin vuosia ja jossain kohtaa koulussa oisko ollu jtn 4-5 lk kun biologian kautta selvisi, että olikin ihan normaalia.
No tuo pelko jäi pois ja oli muutenkin vuosien myötä lievittynyt.
Sitte sen jälkee aloin tarkkailla virtsaamistani ja pelkäsin, että virtsan tulo loppuu ja kuolen.
No tilanne alkoi mennä siihen, että vessahätää ei meinannut tullakkaan. Aloin joka kerta vessa käynnin jälkeen jättämään rakkoon pienen tipan niin seuraava hätä tuli nopeammin. Tiiän että oli tyhmää mutta luulin sen auttavan jotenkin että kusi kulkee nopeammin.
No ilmeisesti rakkoni venyi tuon ihan jatkuvan pidättelyn takia.
Ja luulotautisuudenkin takia yhtäkkiä kävikin niin, ettei hätää oikeasti meinannut tulla. Join join ja join, mutta hätää ei tullut. Alkoi vain oksettamaan. Aina jossain kohtaa sitte alko taas kusettamaan.
No pahimmillaan tuo oli sitä, että en kussut useaan vuorokauteen kunnolla vaikka join litra tolkulla.
Olin ihan paniikissa enkä uskaltanut puhua tuosta kellekkään.
Sitte mulla jäi pitkäs aikaa sellanen, että virtsasin vuorokaudessa tosi vähän vaikka join paljo.
Tuo alko sitte vaa jossa kohtaa helpottamaan ja aloin käydä normisti vessassa että tyhjensin rakon aina kokonaan.
Ja kävin vain tyhjentämässä aina sen pienen määrän mitä oli tullut. Jossain kohtaa virtsaaminen alkoi vain palata taas normaaliksi itsestään enkä enää stressannut asialla.
Myöhemmin multa on muista syistä ultrattu rakko ja otettu jotkut munuais verikokeet ja kaikki oli ok sekä munuaiseni on ultrattu.
Lääkäri katto myös rakkoa täysinäisenä ja sitte kuinka hyvin se oli tyhjentynyt ku kävin vessassa ja kaikki oli normaalia.
En siis oo puhunnu tosta virtsaamis ongelmasta lääkärillekkään ikinä.
Mutta kai kaikki on ihan kunnossa ku nykysin virtsaaminen sujuu normaalisti ja kaikki tutkimukset oli ok?
Sitte palataan taas vanhempaan aikaan.
Yläasteelle siirtyminen oli mulle stressaavaa ja stressin jälkeen puhkesi sairauden pelot pahempina ja oon siitä saakka pelänny erillaisia syöpiä. Saan siis aina oireita ja rupeen pelkäämään ja oon aina varma, että kuolen.
Oon nyt 18v ja yhä elossa.
Mistä mun pitäisi hakea apua?
Kommentit (32)
- sydän vika
- oman kasvun tarkkailu ja oon pelänny siis että kasvu loppuu yhtäkkiä ja on merkki jostain sairaudesta.
- murrosian merkkien tarkkailu. Oon hitaasti kehittyvä ja kehityin vuosia myöhemmin, kuin keskiverto ikäiseni ja se aiheutti huolta.
- Aivokasvain pelko
- suolitukos pelko.
Ja näitä riittäisi vaikka kuinka tässä nyt jotain joita oon pelänny 4 vuoden aikana itselläni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaisin yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä. Kantsii kertoa lääkärille, että olet pohtinut psyykkistä sairautta näiden oireiden taustalle :)
Ihan vaikka yleislääkärille ja kerrot suoraan kaikki ajatuksesi ja oireesi. Kyllä ne osaa lähettää eteenpäin. Pahinta on jäädä yksin tilannetta murehtimaan.
Pyydä lähete nuorisopsykiatrialle.
Täältä saat veikkauksia, lääkäriltä saat diagnoosin ja hoidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen luulosairaus on ahdistushäiriöihin kuuluva pakko-oireinen häiriö eli OCD.
Se on hoidettavissa, mutta kannattaa nyt mennä lääkärille ja kertoa ahdistuneisuudesta. Tarvitset psykologisen arvioinnin ja terapiaa, lähetteen saat omalääkäriltä. Voit lukea aiheesta ja tehdä testin, joka antaa osviittaa täällä:
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
(Testejä löytyy siitä yläpalkista kohdasta itsearviointi)
Sekä mulla paljo myös lievempiä ajatuksia, että en oo terve.
Esim mielessä on käynnyt että
- että mulla ois astma. Kaikki oireet sopivat siihen
- Diabetestä oon myös epäilly ja sama ku edellisessä eli oireet
- ihosyöpä eli luomet ja läntit jotka ovat olleet mielestäni juuri sellaisia kuin pahanlaatuisia kuvaillaan.
- Vakavat rytmihäiriöt
- sitte pelkään välillä saavani anfylaktisen shokin jostain ruuasta ja tunne, että en saa henkeä.
- oon pelännyt myös keuhkosyöpää, koska poltin nuoruudessa 15 vuotiaasta 18 vuotiaaksi asti ja nyt yritän lopettaa.
Eli mulla on ollut kaikkea outoa oiretta. Kipuilua rinnassa, satunnaista hengityksen vinkumista ja muun muassa tupakoidessa tupakka tuntuu kokoajan pahalta keuhkossa/ kurkussa.
Aloin myös epäillä, että oon polttannu jotenkin väärin, esim liian tiheesti. Siis oon aina polttannu tupakan aika nopee ja tihein vedoin.
Tuossa taas jotain, että pääsisitte kiinni ajatuksiini.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi mulla on aina epämääräisiä oireita.
Heikotusta, huonoa oloa, lieviä päänsärkyjä oikealla päälaella ollut jo vuoden päivittäin. Kerroin niistä lääkärille eikä häneen mukaansa viitannut aivokasvaimeen.
Mulla myös hengitys oireita. Eli tuntuu, että joku puristaa henkitorvea ja meinaa tukehtua. (Röyhtäily helpottaa vähän)
Hengästyn myös helposti.
Näiden lisäksi oon huolissaan lauhuudestani koska oon laiha 168cm/ 50kg. Ja pelkään laihuuden johtuvan jstain sairaudesta.
Ap
Olen myös epäillyt psyykkisiä sairauksia itellä.
Pelkäsin jo alakoulu ikäsenä olevani hullu enkä oikein tiennyt miksi.
Myöhemmin pelkäsin olevan pedofiili, joka johtuikin vain siitä, että olin hitaasti kehittynyt ja siksi ikäistäni nuoremmat tuntuivat minulle oikealta.
Sitte oon pelännyt seksiriippuvuutta tai aivokasvainta joka aiheuttaa pakon omaista masturbointia, mutta kyseessä taitaakin olla murrosikä. Luin siis, että siihen voi liittyä voimakkaita kiihotuksia.
Pelkään myös olevani todella outo / muuten sairas psyykkisesti.
Eli tuossa vielä vähän lisää ajatuksiani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin myös voisko nää olla jotaa traumaa?
Mulla oli turvaton lapsuus, vanhempien riidat joissa oli väkivaltaa sekä muita pelkäämisiä.
Oon myös joutunnu melkee pedofiilin uhriksi. Eli siis meitä lapsina puistossa kyttäsi joku mies ja yritti saada kyytiin.
Näen vieläkin tuosta painajaisia ja mulla on välillä outoja pelkoja esim pelkään olla yötä yksin omakotitalossa ja kaikenlaista tuommoista.
Eli voisiko kyseessä olla jokin traumatisoituminen joka on myös aiheuttanut pelkoni?
- Ap
Sekä jos paikalle sattuisi lääkäri, joka vastaisi ketjuuni, olisi myös mukava jos voisi erikseen mainita olevansa lääkäri.
Tässä taiskin kaikki olla.
Oli pakko kirjottaa pätkissä, kun siis tuosta olisi varmaankin tullut liian pitkä eikä palsta olisi antanut lähettää noin pitkää aloitusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä täytyy olla vakava sairaus ap:lla kun on päässyt jo päähän asti leviämään.
Lääkärille rehellisesti kertomaan oireet, ohjaavat jatkohoitoon :)
-Lähes valmistunut lääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietoa potilaalle: Somatisaatiohäiriö
Lääkärikirja Duodecim
14.11.2015
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen
Oireet
Itsehoito ja hoito
Somatisaatiohäiriö on diagnostisena nimikkeenä suhteellisen uusi käsite. Oirekuvana se kuitenkin on vanha, aikaisemmin siitä vain on käytetty eri nimikkeitä (mm. Briquetin oireyhtymä, joskus myös oirekuvaa on kutsuttu hysteriaksi).
Oireet
Somatisaatiohäiriössä henkilö on kärsinyt yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan lukuisista erilaisista ruumiillisista oireista. Oirekuvaan kuuluvat sekä erilaiset kipuoireet, erilaiset vatsan toimintaan liittyvät oireet, sukupuolinen toimintahäiriö ja yksi tai useampi johonkin neurologiseen sairauteen viittaava oire. Perusteellisista tutkimuksista huolimatta vaihtelevat oireet eivät ole selitettävissä minkään ruumiillisen sairauden perusteella.
Somatisaatiohäiriö on suhteellisen yleinen häiriö, ainakin noin 1 % aikuisista naisista kärsiin tästä häiriöstä. Miehillä häiriö on selvästi harvinaisempi. Oireilu alkaa useimmiten jo nuorella aikuisiällä, joskus jo murrosiässä. Oireiden pitkäaikaisuuden ja vaihtelevuuden vuoksi potilaat käyttävät suhteellisesti ottaen huomattavasti suuremman osan terveyskeskusten erilaisista palveluista. Somatisaatiohäiriöstä kärsivillä ilmenee usein muita psykiatrisia häiriöitä, kuten esimerkiksi vakavaa masennusta tai paniikkihäiriötä. Oireyhtymästä kärsivät ajautuvat usein jatkuvaan kipu- ja ahdistuslääkkeiden käyttöön sekä sen myötä lääkeriippuvuuteen.
Somatisaatiohäiriön syitä ei tunneta. Osalla oireyhtymistä kärsivistä oireiden taustalla saattaa olla lapsuuden aikaiset traumaattiset kokemukset. Häiriö aiheuttaa luonnollisesti huomattavaa kärsimystä ja toimintakyvyn alenemista.
Häiriön hoidon kannalta on olennaista ymmärtää, että siitä kärsivä henkilö ei teeskentele oireita eivätkä oireet ole luonteeltaan tahdonalaisia.
Itsehoito ja hoito
Häiriöstä kärsivä hakeutuu yleensä aina itse hoitoon pelätessään oireiden taustalla olevia sairauksia.
Hyvä hoitosuhde samaan ja oireiden luonnetta ymmärtävään lääkäriin vähentää olennaisesti häiriön aiheuttamaan kärsimystä sekä tutkimuksista ja hoidosta aiheutuvia kuluja. Stressi lisää oireita ja niiden voimakkuutta. Jatkuvaa kipulääkkeiden sekä ahdistus- ja unilääkkeiden käyttöä tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää turhan ja usein oireita vain pahentavan lääkeriippuvuuden kehittymisen estämiseksi.
Psykoterapia ja erityisesti kognitiivinen psykoterapia tai traumaterapia voivat osalla potilaista lievittää merkittävästi sairauden oireita. Pari- ja perheterapia voi olla hyödyksi, jos oireiden kulku ja vaihtelu liittyvät perhe-elämän ristiriitoihin.
Oletko saanut tukea ja välittämistä perheeltäsi.
Tuntuu, että sitä tarvitsisit erityisesti :)
Vierailija kirjoitti:
Lääkärille rehellisesti kertomaan oireet, ohjaavat jatkohoitoon :)
-Lähes valmistunut lääkäri
Kuulostaako siltä, että mun pitäisi olla siis huolissaan psyykkisestä puolesta? Eivätkä siis oireeni kuullosta vakavilta?
Ap
Ehditkö tehdä mitään muuta kuin tarkkailla itseäsi ja kuunnella jatkuvasti, mistä ahistaa ja mistä kolottaa? Ei tuo ainakaan tervettä ole. Heti huomisaamuna tilaat ajan lääkärille ja kerrot hänelle kaiken tuon, minkä olet kirjoittanut. Tulosta ne vaikka paperille, että muistat kertoa kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Olen jotenkin sairas.
Siis psyykkisesti.
Eli kerron vähän taustojani. Oon pienestä saakka pelännyt, että mulla on syöpä tai jokin vakava sairaus.
Ekat pelot alkoivat n. 6-7 vuotiaana. Kuulin siis syövästä ja aloin pelätä itselläni syöpää.
Eka syöpä pelkoni oli aika outo. Sillä luulin, että alapäässäni oli syöpä. Syy miksi pelkäsin oli masturbointi eli "unnutus" luulin se olevan epänormaalia ja luulin, että muut eivät pysty siihen. Olin varma, että se on nyt syöpä. Tuo oli tosioutoa, mutta pikkulapsen mielellä en tajunnut asiaa ja käänsin sen jtkin syöväksi.Tuota pelkäsin vuosia ja jossain kohtaa koulussa oisko ollu jtn 4-5 lk kun biologian kautta selvisi, että olikin ihan normaalia.
No tuo pelko jäi pois ja oli muutenkin vuosien myötä lievittynyt.
Sitte sen jälkee aloin tarkkailla virtsaamistani ja pelkäsin, että virtsan tulo loppuu ja kuolen.
No tilanne alkoi mennä siihen, että vessahätää ei meinannut tullakkaan. Aloin joka kerta vessa käynnin jälkeen jättämään rakkoon pienen tipan niin seuraava hätä tuli nopeammin. Tiiän että oli tyhmää mutta luulin sen auttavan jotenkin että kusi kulkee nopeammin.No ilmeisesti rakkoni venyi tuon ihan jatkuvan pidättelyn takia.
Ja luulotautisuudenkin takia yhtäkkiä kävikin niin, ettei hätää oikeasti meinannut tulla. Join join ja join, mutta hätää ei tullut. Alkoi vain oksettamaan. Aina jossain kohtaa sitte alko taas kusettamaan.
No pahimmillaan tuo oli sitä, että en kussut useaan vuorokauteen kunnolla vaikka join litra tolkulla.
Olin ihan paniikissa enkä uskaltanut puhua tuosta kellekkään.
Sitte mulla jäi pitkäs aikaa sellanen, että virtsasin vuorokaudessa tosi vähän vaikka join paljo.
Tuo alko sitte vaa jossa kohtaa helpottamaan ja aloin käydä normisti vessassa että tyhjensin rakon aina kokonaan.
Ja kävin vain tyhjentämässä aina sen pienen määrän mitä oli tullut. Jossain kohtaa virtsaaminen alkoi vain palata taas normaaliksi itsestään enkä enää stressannut asialla.
Myöhemmin multa on muista syistä ultrattu rakko ja otettu jotkut munuais verikokeet ja kaikki oli ok sekä munuaiseni on ultrattu.
Lääkäri katto myös rakkoa täysinäisenä ja sitte kuinka hyvin se oli tyhjentynyt ku kävin vessassa ja kaikki oli normaalia.
En siis oo puhunnu tosta virtsaamis ongelmasta lääkärillekkään ikinä.
Mutta kai kaikki on ihan kunnossa ku nykysin virtsaaminen sujuu normaalisti ja kaikki tutkimukset oli ok?
Sitte palataan taas vanhempaan aikaan.
Yläasteelle siirtyminen oli mulle stressaavaa ja stressin jälkeen puhkesi sairauden pelot pahempina ja oon siitä saakka pelänny erillaisia syöpiä. Saan siis aina oireita ja rupeen pelkäämään ja oon aina varma, että kuolen.
Oon nyt 18v ja yhä elossa.
Mistä mun pitäisi hakea apua?
Psykiatrilta. Olet sairas, et fyysisesti vaan henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mietin myös voisko nää olla jotaa traumaa?
Mulla oli turvaton lapsuus, vanhempien riidat joissa oli väkivaltaa sekä muita pelkäämisiä.
Oon myös joutunnu melkee pedofiilin uhriksi. Eli siis meitä lapsina puistossa kyttäsi joku mies ja yritti saada kyytiin.
Näen vieläkin tuosta painajaisia ja mulla on välillä outoja pelkoja esim pelkään olla yötä yksin omakotitalossa ja kaikenlaista tuommoista.
Eli voisiko kyseessä olla jokin traumatisoituminen joka on myös aiheuttanut pelkoni?
- Ap
Veikkaisin tuon olevan taustalla. Turvattomuuden tunne lapsuudessa voi aiheuttaa pitkäaikaista stressiä vielä paljon myöhemmin ja se saattaa purkautua juuri tuollaisena jatkuvana ylistressaamisena. Suosittelen ensisijaisesti pitkäkestoista terapiaa, jossa saisit purettua lapsuuttasi. En suosittele lääkehoitoa, vaikka sitä sinulle tarjottaisiin.
Kouluterveydenhuolto tai omalääkäri voivat ohjata eteenpäin :)