Lue keskustelun säännöt.
Adoptiolapset ovat toivottuja lapsia - vai ovatko?
23.10.2016 |
"Ruotsalaistutkimuksen mukaan adoptiolasten todennäköisyys huostaanotolle on biologisiin lapsiin verrattuna 3–5-kertainen."
En tiennyt tästä. Tuli ilmi Muhoksen uutisoinnista.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla eräässä keskustelussa oli kerrottu yksin Afrikasta lapsen adoptoineesta naisesta joka ei pystynyt kiintymään lapseen eikä jaksanut huolehtia tästä, päätyi pahoinpitelemään lasta.
Joo aattele. Mässäile nyt tällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko adoptio tekosyy jolla vastuun omista rikoksista voi siirtää muille? Onhan suomalaisissakin perheissä kaikenlaisia ongelmia alkoholismia ja väkivaltaa mutta tällaisten perheiden lapsista ei aina tule rikollisia.
Mä en ymmärtänyt ollenkaan, mitä tarkoitat.
Vierailija kirjoitti:
Onko adoptio tekosyy jolla vastuun omista rikoksista voi siirtää muille? Onhan suomalaisissakin perheissä kaikenlaisia ongelmia alkoholismia ja väkivaltaa mutta tällaisten perheiden lapsista ei aina tule rikollisia.
No eihän adoptiolapsistakaan aina tule rikollisia, prosentuaalisesti ottaen itse asiassa hyvin harvoin. Joistakin tulee, kuten joistakin ongelmaperheiden biologisista lapsistakin.
Itse tunnen vain kaksi perhettä, joissa on adoptiolapsia. Nämä molemmat perheet ovat olleet onnekkaita, lapset ovat juurtuneet uuteen elämään hyvin ja menestyneet esimerkiksi opinnoissaan jopa keskimääräistä paremmin.
Adoptioissa on haasteensa, mutta ei pidä maalata piruja seinille.
Läheltä olen tarkkaillut yhtä adoptioperhettä ja pakko sanoa ettei laste ja vanhempien välillä mitään syvällistä suhdetta ikinä kehkeytynyt. Oli kuin kissanpojat. Kun kissat kasvoi isommiksi kukasn ei niistä välittänyt ja meni omia menojaan. Kysymys onkin, voidaanko adoptioperheeltä vaatia sellaista joka ei välttämättä ole mahdollista antaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko adoptio tekosyy jolla vastuun omista rikoksista voi siirtää muille? Onhan suomalaisissakin perheissä kaikenlaisia ongelmia alkoholismia ja väkivaltaa mutta tällaisten perheiden lapsista ei aina tule rikollisia.
Mä en ymmärtänyt ollenkaan, mitä tarkoitat.
Lassen tekemään henkirikokseen (linkki uutiseen aiemmin ketjussa) syynä oli adoptio ja kykenemättömyys sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Rikokseen syylliset olivat siis adoptiovanhemmat jotka pilasivat Lassen elämän adoptoimalla tämän Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla eräässä keskustelussa oli kerrottu yksin Afrikasta lapsen adoptoineesta naisesta joka ei pystynyt kiintymään lapseen eikä jaksanut huolehtia tästä, päätyi pahoinpitelemään lasta.
Joo aattele. Mässäile nyt tällä.
Rahallako nainen sai ostettua lapsen kun adoptiovanhempien taustat tutkitaan hyvinkin tarkasti.
Vierailija kirjoitti:
Hirveää ajatella, että jotkut lapset kokevat vielä toisen hylkäämisen (jos annetaan huostaan). Kaikkien adoptiovanhemmiksi aikovien pitäisi ymmärtää, että adoptioon annettava lapsi on jo kokenut ainakin yhden suuren trauman, ja joutunut eroon biologisesta identiteetistään, ja miettiä pystyvätkö he varmastu tukemaan lastaan riittävästi ja oikein.
No mun tuntemat adoptiolapset ovat toivottuja, moninkertaisesti, verrattuna monen perheen vahingossa tupsahtaneisiin biologisiin lapsiin- jotka tietysti sitten on hyväksytty ja rakastettuja kumminkin. Adoptiovanhemmat ovat valmistautuneet paljon huolellisemmin kuin suurin osa tavallisista perheistä, jotka ovat keskittyneet lähinnä söpöjen lastenvaatteiden hankintaan. MOnessa ydinperheessä hankitaan lapsia enemmän kuin jaksetaan hoitaa, tai enemmän mihin on varaa. Adoptiossa ei näin useinkaan näytä käyvän. MItä tulee lapsiin, vauvana adoptoidut voivat oikein hyvin, haastetta on ollut heissä, jotka ovat tulleet perheeseen kaksi-kolmevuotiaana-. Koska heidän tärkeimmät herkkyyskautensa ovat menneet vailla asianmukaista hoivaa. Adoptiovanhemman syy se ei ole. Suomessa adoptiolapsen saaminen edellyyttää paljon kaikenlaista, biologisia voi kuka tahansa syytää nurkat täyteen ja jättää vaikka heitteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptoitavaksi päätyvien lasten biologiset vanhemmat kärsivät yleensä vakavista elämänhallinnan ongelmista (päihdeongelmat, mielenterveysongelmat, alhainen älykkyys, huono impulssikontrolli, rikollisuus, holtiton seksikäyttäytyminen yms.). Jos näillä vanhemmilla ja heidän lähisukulaisillaan olisi elämä edes jotenkin mallillaan, eivät heidän lapsensa päätyisi koskaan adoptioon asti. Tällaiset elämänhallinnan ongelmat ovat vahvasti periytyviä ja adoptoidut lapset tietenkin geeniensä mukaan tulevat biologisiin vanhempiinsa.
Ihmiset jotenkin ihmeellisesti edelleen kuvittelevat, että lapset ovat kuin joku tabula rasa, joista voi oikeanlaisella kasvatuksella muovata haluamansa. Ei ei ei. Geenit määräävät. Kasvatuksella ja kasvuympäristöllä on lopulta aivan hirvittävän pieni merkitys lapsen käytöksen ja persoonan muovautumisessa. Omena ei kauas puusta putoa, karua, mutta niin se vain on.
tuulia123 kirjoitti:
Adoptoitavaksi päätyvien lasten biologiset vanhemmat kärsivät yleensä vakavista elämänhallinnan ongelmista (päihdeongelmat, mielenterveysongelmat, alhainen älykkyys, huono impulssikontrolli, rikollisuus, holtiton seksikäyttäytyminen yms.). Jos näillä vanhemmilla ja heidän lähisukulaisillaan olisi elämä edes jotenkin mallillaan, eivät heidän lapsensa päätyisi koskaan adoptioon asti. Tällaiset elämänhallinnan ongelmat ovat vahvasti periytyviä ja adoptoidut lapset tietenkin geeniensä mukaan tulevat biologisiin vanhempiinsa.
Ihmiset jotenkin ihmeellisesti edelleen kuvittelevat, että lapset ovat kuin joku tabula rasa, joista voi oikeanlaisella kasvatuksella muovata haluamansa. Ei ei ei. Geenit määräävät. Kasvatuksella ja kasvuympäristöllä on lopulta aivan hirvittävän pieni merkitys lapsen käytöksen ja persoonan muovautumisessa. Omena ei kauas puusta putoa, karua, mutta niin se vain on.
Yleistät liikaa. Esimerkiksi Kiinasta adoptpidut ovat ihan maan väestöpolitiikan seurausta, ei sosiaalisista syistä adoptioon päätyneitä. He pärjäävät myös tutkimuksen mukaan koulussa muita paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveää ajatella, että jotkut lapset kokevat vielä toisen hylkäämisen (jos annetaan huostaan). Kaikkien adoptiovanhemmiksi aikovien pitäisi ymmärtää, että adoptioon annettava lapsi on jo kokenut ainakin yhden suuren trauman, ja joutunut eroon biologisesta identiteetistään, ja miettiä pystyvätkö he varmastu tukemaan lastaan riittävästi ja oikein.
No mun tuntemat adoptiolapset ovat toivottuja, moninkertaisesti, verrattuna monen perheen vahingossa tupsahtaneisiin biologisiin lapsiin- jotka tietysti sitten on hyväksytty ja rakastettuja kumminkin. Adoptiovanhemmat ovat valmistautuneet paljon huolellisemmin kuin suurin osa tavallisista perheistä, jotka ovat keskittyneet lähinnä söpöjen lastenvaatteiden hankintaan. MOnessa ydinperheessä hankitaan lapsia enemmän kuin jaksetaan hoitaa, tai enemmän mihin on varaa. Adoptiossa ei näin useinkaan näytä käyvän. MItä tulee lapsiin, vauvana adoptoidut voivat oikein hyvin, haastetta on ollut heissä, jotka ovat tulleet perheeseen kaksi-kolmevuotiaana-. Koska heidän tärkeimmät herkkyyskautensa ovat menneet vailla asianmukaista hoivaa. Adoptiovanhemman syy se ei ole. Suomessa adoptiolapsen saaminen edellyyttää paljon kaikenlaista, biologisia voi kuka tahansa syytää nurkat täyteen ja jättää vaikka heitteille.
Kyse ei ole adoptio- ja biovanhempiem vertailusta, eikä siitä, kuinka hyviä adoptiovanhemmat ovat paperilla. Vaan siitä, pystyvätkö he hyväksymään, että heidän lapsellaan on toisetkin vanhemmat, ja että lapsi on kokenut suuren hylkäyksen. Ja että lapsi voi myös kokea adoption nimenomaan hylkäyksenä, eikä "rakkauden tekona" kuten lapsille usein toitotetaan. Myös vauvana adoptoidut kokevat usein huonoa itsetuntoa tai identiteetin haurautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveää ajatella, että jotkut lapset kokevat vielä toisen hylkäämisen (jos annetaan huostaan). Kaikkien adoptiovanhemmiksi aikovien pitäisi ymmärtää, että adoptioon annettava lapsi on jo kokenut ainakin yhden suuren trauman, ja joutunut eroon biologisesta identiteetistään, ja miettiä pystyvätkö he varmastu tukemaan lastaan riittävästi ja oikein.
No mun tuntemat adoptiolapset ovat toivottuja, moninkertaisesti, verrattuna monen perheen vahingossa tupsahtaneisiin biologisiin lapsiin- jotka tietysti sitten on hyväksytty ja rakastettuja kumminkin. Adoptiovanhemmat ovat valmistautuneet paljon huolellisemmin kuin suurin osa tavallisista perheistä, jotka ovat keskittyneet lähinnä söpöjen lastenvaatteiden hankintaan. MOnessa ydinperheessä hankitaan lapsia enemmän kuin jaksetaan hoitaa, tai enemmän mihin on varaa. Adoptiossa ei näin useinkaan näytä käyvän. MItä tulee lapsiin, vauvana adoptoidut voivat oikein hyvin, haastetta on ollut heissä, jotka ovat tulleet perheeseen kaksi-kolmevuotiaana-. Koska heidän tärkeimmät herkkyyskautensa ovat menneet vailla asianmukaista hoivaa. Adoptiovanhemman syy se ei ole. Suomessa adoptiolapsen saaminen edellyyttää paljon kaikenlaista, biologisia voi kuka tahansa syytää nurkat täyteen ja jättää vaikka heitteille.
Kyse ei ole adoptio- ja biovanhempiem vertailusta, eikä siitä, kuinka hyviä adoptiovanhemmat ovat paperilla. Vaan siitä, pystyvätkö he hyväksymään, että heidän lapsellaan on toisetkin vanhemmat, ja että lapsi on kokenut suuren hylkäyksen. Ja että lapsi voi myös kokea adoption nimenomaan hylkäyksenä, eikä "rakkauden tekona" kuten lapsille usein toitotetaan. Myös vauvana adoptoidut kokevat usein huonoa itsetuntoa tai identiteetin haurautta.
No ainakin Lasselle oli kerrottu selkeästi myös niistä toisista vanhemmista. Kaunistelematta.
En täysin tajua mihin hän lehtijutulla pyrkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin jutun ja sanomattakin selvää on, että tässä on tyylipuhdas esimerkki sosiopaatista. Itsekeskeinen, väkivaltainen, manipuloiva.. kaikki piirteet näyttäisi löytyvän. Ikävää on se, että tätä ei voi pitää lukkojen takana kuin muutaman vuoden ja sitten on vaarallinen tyyppi kaduilla vapaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin jutun ja sanomattakin selvää on, että tässä on tyylipuhdas esimerkki sosiopaatista. Itsekeskeinen, väkivaltainen, manipuloiva.. kaikki piirteet näyttäisi löytyvän. Ikävää on se, että tätä ei voi pitää lukkojen takana kuin muutaman vuoden ja sitten on vaarallinen tyyppi kaduilla vapaana.
Jos tunnet kaikki sosiopaatin "piirteet", tiedät lienee myös, ettei sosiopaatti ole enää käytetty nimitys ja sitä paitsi useasti väärin diagnosoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon nähny onnellisia adoptioita ja vähemmän onnistuneita. Muutaman kerran pistänyt silmään näissä epäonnistuneissa, että adoptiovanhemmat odottavat lapselta jotain kiitosta kun he ovat pelastaneet lapsen. Mielestäni väärä lähtökohta. Tokihan monta muutakin juttua vaikuttaa, mut jossain ollut näin .
Minun äitini hoki tauotta että lasten pitää olla kiitollisia. Ja ihan bioperheessä.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini hoki tauotta että lasten pitää olla kiitollisia. Ja ihan bioperheessä.
Joo siis onhan näitä bioperheissäkin, ja varmaan tajuat, että adoptiolapsestakin tuo tuntuu pahalta. Totesin vaan, että jokunen pistänyt silmään.
Ei pahalla ketää kohtaan, ihan neutraalisti totesin
tuulia123 kirjoitti:
Adoptoitavaksi päätyvien lasten biologiset vanhemmat kärsivät yleensä vakavista elämänhallinnan ongelmista (päihdeongelmat, mielenterveysongelmat, alhainen älykkyys, huono impulssikontrolli, rikollisuus, holtiton seksikäyttäytyminen yms.). Jos näillä vanhemmilla ja heidän lähisukulaisillaan olisi elämä edes jotenkin mallillaan, eivät heidän lapsensa päätyisi koskaan adoptioon asti. Tällaiset elämänhallinnan ongelmat ovat vahvasti periytyviä ja adoptoidut lapset tietenkin geeniensä mukaan tulevat biologisiin vanhempiinsa.
Ihmiset jotenkin ihmeellisesti edelleen kuvittelevat, että lapset ovat kuin joku tabula rasa, joista voi oikeanlaisella kasvatuksella muovata haluamansa. Ei ei ei. Geenit määräävät. Kasvatuksella ja kasvuympäristöllä on lopulta aivan hirvittävän pieni merkitys lapsen käytöksen ja persoonan muovautumisessa. Omena ei kauas puusta putoa, karua, mutta niin
Kyllä elinympäristöllä on suurempi merkitys kuin geeneillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveää ajatella, että jotkut lapset kokevat vielä toisen hylkäämisen (jos annetaan huostaan). Kaikkien adoptiovanhemmiksi aikovien pitäisi ymmärtää, että adoptioon annettava lapsi on jo kokenut ainakin yhden suuren trauman, ja joutunut eroon biologisesta identiteetistään, ja miettiä pystyvätkö he varmastu tukemaan lastaan riittävästi ja oikein.
No mun tuntemat adoptiolapset ovat toivottuja, moninkertaisesti, verrattuna monen perheen vahingossa tupsahtaneisiin biologisiin lapsiin- jotka tietysti sitten on hyväksytty ja rakastettuja kumminkin. Adoptiovanhemmat ovat valmistautuneet paljon huolellisemmin kuin suurin osa tavallisista perheistä, jotka ovat keskittyneet lähinnä söpöjen lastenvaatteiden hankintaan. MOnessa ydinperheessä hankitaan lapsia enemmän kuin jaksetaan hoitaa, tai enemmän mihin on varaa. Adoptiossa ei näin useinkaan näytä käyvän. MItä tulee lapsiin, vauvana adoptoidut voivat oikein hyvin, haastetta on ollut heissä, jotka ovat tulleet perheeseen kaksi-kolmevuotiaana-. Koska heidän tärkeimmät herkkyyskautensa ovat menneet vailla asianmukaista hoivaa. Adoptiovanhemman syy se ei ole. Suomessa adoptiolapsen saaminen edellyyttää paljon kaikenlaista, biologisia voi kuka tahansa syytää nurkat täyteen ja jättää vaikka heitteille.
Kyse ei ole adoptio- ja biovanhempiem vertailusta, eikä siitä, kuinka hyviä adoptiovanhemmat ovat paperilla. Vaan siitä, pystyvätkö he hyväksymään, että heidän lapsellaan on toisetkin vanhemmat, ja että lapsi on kokenut suuren hylkäyksen. Ja että lapsi voi myös kokea adoption nimenomaan hylkäyksenä, eikä "rakkauden tekona" kuten lapsille usein toitotetaan. Myös vauvana adoptoidut kokevat usein huonoa itsetuntoa tai identiteetin haurautta.
No ainakin Lasselle oli kerrottu selkeästi myös niistä toisista vanhemmista. Kaunistelematta.
En täysin tajua mihin hän lehtijutulla pyrkii.
Puolustamaan itseään ja puhdistamaan maineensa. Keräämään sympatiaa puolelleen.
Ihan oikeesti...tehkää abortti. Adoptioon antaminen on jotain niin sairasta itsekkyyttä. Omantunnon vuoksi synnytetään lapsi, josta ei pystytä huolehtimaan, joka pahimmillaan tuntee olevansa täysin juureton.
Adoptiotlaittomiksi ja abortit pakollisiksi! Uskonnot sais muutenki poistaa. Sieltähän se aborttivastaisuus lähtee...
Tällä palstalla eräässä keskustelussa oli kerrottu yksin Afrikasta lapsen adoptoineesta naisesta joka ei pystynyt kiintymään lapseen eikä jaksanut huolehtia tästä, päätyi pahoinpitelemään lasta.