Jäisitkö vai lähtisitkö?

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sitä ole pakko harrastaa ja matkustaa puolison kanssa jos se puoliso viihtyy kotona.

Onko sinulla ystäviä tai sukulaisia joiden kanssa voi tehdä kaikkea kivaa maailmalla ja sitten vastapainoksi voit aina välillä nyhjätä kotona miehen kanssa?

Koska tosiaan ei ole mitään takeita että ap löytää elämänsä miehen joka haluaa tehdä juuri samoja asioita kuin ap.

Onhan ihmisillä erikseen työ- ja kotielämäkin joten ap vain lisää tuohon kolmanneksi harrastukset ja matkustelun. Ei kai aikuinen nainen tarvitse sitä omaa miestä joka paikkaan mukaan muutenkaan.

Minusta matkustelu on sellainen asia, että jos siihen ei saa kumppaniaan mukaan, niin kenet sitten? Etenkin kun ikää tulee lisää, niin kaikki matkustavat perheensä kanssa. Hankala löytää matkaseuraa ellei ole laajaa kaveripiiriä, joissa on paljon sinkkuja matkaan lähtemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sitä ole pakko harrastaa ja matkustaa puolison kanssa jos se puoliso viihtyy kotona.

Onko sinulla ystäviä tai sukulaisia joiden kanssa voi tehdä kaikkea kivaa maailmalla ja sitten vastapainoksi voit aina välillä nyhjätä kotona miehen kanssa?

Koska tosiaan ei ole mitään takeita että ap löytää elämänsä miehen joka haluaa tehdä juuri samoja asioita kuin ap.

Onhan ihmisillä erikseen työ- ja kotielämäkin joten ap vain lisää tuohon kolmanneksi harrastukset ja matkustelun. Ei kai aikuinen nainen tarvitse sitä omaa miestä joka paikkaan mukaan muutenkaan.

Minusta matkustelu on sellainen asia, että jos siihen ei saa kumppaniaan mukaan, niin kenet sitten? Etenkin kun ikää tulee lisää, niin kaikki matkustavat perheensä kanssa. Hankala löytää matkaseuraa ellei ole laajaa kaveripiiriä, joissa on paljon sinkkuja matkaan lähtemään.

Eipä minulla tosiaan oikein ole ketään toista matkaseuraksi. Suurin osa ystävistäni on muuttanut paikkakunnalta muualle, ja lisäksi heillä  on perheet ja puolisot, jotka pitävät matkustelusta, joten miksipä he minun kanssani matkustaisivat? 

Ap

Ihanaa, että joku muukin on samassa tilanteessa! Tosin tämä ei käy baareissa, mutta ystäviensä eteen tekee mitä vaan ja on aina valmiina lähtemään heidän kanssaan. Minun kanssani ei ikinä, mihinkään.

Ap:n ja kohtalotovereidensa pitäisi kirjata paperille, mitä suhteelta haluatte ja sitten pohtia, saatteko sitä nykyisestä suhteestanne. Minusta kuulostaa tosi oudolta että toinen ei halua tehdä kanssanne käytännössä mitään ja on silti mielestänne hyvä kumppani. Kiinnostaisi kuulla, missä mielessä hyvä.

Kysykää itseltänne: "Olenko mieluummin loppuelämän yksin kuin tässä suhteessa?" Jos olette, niin erotkaa. Muutoin jatkatte yhdessä ilman narinoita. Kukaan ei tule takaamaan että löydytte uutta kumppania, saati hyvää sellaista. Tylyä mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että joku muukin on samassa tilanteessa! Tosin tämä ei käy baareissa, mutta ystäviensä eteen tekee mitä vaan ja on aina valmiina lähtemään heidän kanssaan. Minun kanssani ei ikinä, mihinkään.

Sama se oli minullakin. Pyysin avovaimoani mukaan kanssani vaateostoksille makutuomariksi. Ei lähtenyt ja jos lähtikin, niin valitti koko reissun. Sitten kun hänen siskonsa soitti häntä vaateostoksille, niin lähti ilomielin. Onneksi otti sentään minut usein tuolloin mukaan ja meillä oli kivaa.

Sitten kuitenkin halusi minut aina mukaan omiin juttuihinsa ja valitti jos en mukaan lähtenyt, vaikka olin niissä mukana todella paljon enemmän kuin hän oli minun jutuissani. Tuntui, että hänen juttunsa ovat ainoa asia, jota tehdään yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ja kohtalotovereidensa pitäisi kirjata paperille, mitä suhteelta haluatte ja sitten pohtia, saatteko sitä nykyisestä suhteestanne. Minusta kuulostaa tosi oudolta että toinen ei halua tehdä kanssanne käytännössä mitään ja on silti mielestänne hyvä kumppani. Kiinnostaisi kuulla, missä mielessä hyvä.

Mietin pitkään ja yritin listata ominaisuuksia, mutta enpä sitten osannut luetella oikein mitään. Päällimmäinen ajatus nyt on se, että jos joskus haluan perheenlisäystä, nykyisestä miehestäni tulisi mitä parhain isä. En tosin tiedä, haluanko - tai saisinko, vaikka haluaisin.

Ap

Yritin juuri keskustella tästä asiasta mieheni kanssa. Jonkin verran tuli vastaan ja lupaili että voidaan joskus jotain tehdä yhdessä. Mutta mitä ja milloin, se onkin sitten eri asia. Esimerkiksi yhdessä ulkoilut ei kiinnosta kuulemma ollenkaan. Rahaakaan ei hänellä ole sillä käyttää aina kaiken. Itse osaan käyttää rahaa ja olen osannut säästää, mutta en ala molempien reissuja maksamaan, varsinkaan jos miehellä ei edes mitään kiinnostusta ole reissuun. Keskustelu jäi kesken kun mies meni pelaamaan ja laittoi kuulokkeet päähänsä.

Tällaista täällä. Taidan mennä nukkumaan, pelailkoot mies vaikka koko yön.

- yksi ketjuun jo aiemmin kommentoinut

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sitä ole pakko harrastaa ja matkustaa puolison kanssa jos se puoliso viihtyy kotona.

Onko sinulla ystäviä tai sukulaisia joiden kanssa voi tehdä kaikkea kivaa maailmalla ja sitten vastapainoksi voit aina välillä nyhjätä kotona miehen kanssa?

Koska tosiaan ei ole mitään takeita että ap löytää elämänsä miehen joka haluaa tehdä juuri samoja asioita kuin ap.

Onhan ihmisillä erikseen työ- ja kotielämäkin joten ap vain lisää tuohon kolmanneksi harrastukset ja matkustelun. Ei kai aikuinen nainen tarvitse sitä omaa miestä joka paikkaan mukaan muutenkaan.

Minusta matkustelu on sellainen asia, että jos siihen ei saa kumppaniaan mukaan, niin kenet sitten? Etenkin kun ikää tulee lisää, niin kaikki matkustavat perheensä kanssa. Hankala löytää matkaseuraa ellei ole laajaa kaveripiiriä, joissa on paljon sinkkuja matkaan lähtemään.

Matkustaa voi yksinkin ja usein se on jopa paras vaihtoehto. Itse matkustan mieheni kanssa silloin, kun hänkin on kiinnostunut kohteesta johon minä haluan ja päinvastoin eli kun hän löytää kiinnostavan kohteen. Välillä matkustelemme erikseen, hän yleensä miesporukalla tai ainakin yhden ystävän kanssa ja minä yksin. Ystävien kanssa teen korkeintaan yhden yön Tallinnan reissuja eli silloin mennään lähinnä vain syömään ja shoppailemaan. Jos olen aidosti kohteesta kiinnostunut niin matkustan yksin. Säästyy siltä kun pitäisi toisen kanssa sovitella majapaikat ja reitit ja tekemiset.

Saman ongelman äärellä. Koen itseni liiam vaativaksi, mutta toisaalta eihän me tehdä yhdessä mitään? Maksetaan laskut ja asutaan. Ei tämä ole mukavaa ja tuntuu elämän tuhlaamiselta istua sohvalla päivästä toiseen. Voisin mennä yksinkin ja menenkin, mutta haluaisin kokea näitä asioita miehen kanssa yhdessä.

4 vuotta yhdessä, eikä kovinkaan montaa muistoa ole kertynyt.

Mies on äärettömän pihi. J

Esim, jos rahaa on tilillä "vain"300- 500 e viikkoa ennen palkkaa, emme voi lähteä syömään edes lähimmälle heselle, ja jos menemmekin ostamme vain minulle ja minä syön autossa kotimatkalla( tämä on ihan totta :D ) Joka kerta se olen minä yksin joka syö, kun mies päättääkin jauhelihakeiton olevan riittävä ateria. Hän ei näe kuin rahanmeon, eikä osaa ajatella sitä yhteisenä hetkenä/treffeinä/muistoina.

Itse en olisi onnellinen tuollaisissa suhteissa, joita olette maininneet. Elämää on kodin ulkopuolellakin. Voi kaduttaa sitten jälkeenpäin, kun ei nuorena tullut tehtyä eikä koettua mitään. Toki jotkut ihmiset tyytyvät sellaiseen, mutta itse en pystyisi.

Vierailija kirjoitti:

Saman ongelman äärellä. Koen itseni liiam vaativaksi, mutta toisaalta eihän me tehdä yhdessä mitään? Maksetaan laskut ja asutaan. Ei tämä ole mukavaa ja tuntuu elämän tuhlaamiselta istua sohvalla päivästä toiseen. Voisin mennä yksinkin ja menenkin, mutta haluaisin kokea näitä asioita miehen kanssa yhdessä.

4 vuotta yhdessä, eikä kovinkaan montaa muistoa ole kertynyt.

Mies on äärettömän pihi. J

Esim, jos rahaa on tilillä "vain"300- 500 e viikkoa ennen palkkaa, emme voi lähteä syömään edes lähimmälle heselle, ja jos menemmekin ostamme vain minulle ja minä syön autossa kotimatkalla( tämä on ihan totta :D ) Joka kerta se olen minä yksin joka syö, kun mies päättääkin jauhelihakeiton olevan riittävä ateria. Hän ei näe kuin rahanmeon, eikä osaa ajatella sitä yhteisenä hetkenä/treffeinä/muistoina.

Mulle tuli se tunne "maksetaan laskut ja asutaan" "Mies on äärettömän pihi" että juuri se on sun roolisi hänen elämässään. Laskujen puolittaja. Ei muuta. Älä tuhlaa elämääsi sohvalla.

Ap:lle sanoisin, että joskus on parempi ihan itsensä keisarina, kuin turhautua ihmiseen, joka ei ole läsnä.

Ja ei, ette todellakaan ole liian vaativia!

Kuulostaa siltä, että tiedät itsekin vastauksen. Kaipaat elämää. Tämän hetken elämässä ainoa mitä teet, on se että "olet olemassa". Toinen ei arvosta sinua eikä omaa elämäänsä, jos ei osallistu edes siivoamiseen eikä halua tehdä mitään koskaan. Jos jäät suhteeseen, tulet katumaan sitä enemmän ja enemmän mitä pidempään kulutat aikaasi siinä. Toinen vaihtoehto on, että ryhdyt omiin aktiviteetteihin ilman miestäsi, mutta tällöinkin vääjäämätön lopputulema on, että löydät sielunkumppanisi sieltä minne päädyt toimissasi. Camus kirjoitti joskus: “Don’t walk in front of me - I may not follow. Don’t walk behind me - I may not lead. Walk beside me - just be my friend”. Tällä hetkellä sinä kävelet edellä ja miehesi perässä.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt sitäkin, olenko vain liian vaativa, koska voisinhan mä yksinkin matkustaa, käydä leffassa, lenkkeillä jne. Jos kaikki muu on kunnossa, onko tämä syy erota? Tai jos en eroa, alkaako ainainen yksin tekeminen jossain vaiheessa harmittaa?

Ap

Tuollainen vie minun mielestä osan parisuhteen ideasta. Toki voi yksinkin tehdä noita asioita, mutta jos toinen ei mihinkään suostu lähtemään, niin onhan sekin vähän outoa. En minä vaimon jumppaan änge mukaan, mutta aika erikoiselta kuulostaisi lähteä yksin lomareissulle.

Ap tässä. Ajattelin tänä iltana kysyä mieheltä, miten hänen elämänsä muuttuisi jos mua ei olisi. Nyt musta tuntuu siltä, että ainoat muutokset ois että hän joutuis itse siivoamaan, pyykkäämään ja maksamaan laskut kokonaan (nyt puoliksi).. jännä nähdä, mitä tulee. Nostan sitten kissan pöydälle jos vastaus ei yllätä.

Ilmoittele ap tänne sitten miten meni!

Jaahas. Taas yksi nainen valmistautumassa jännämiehen metsästykseen ja kreisibiletykseen. Ei kannata tulla sitten tänne itkemään levinneen mascaran kanssa kun jännämies jätti ja bailaaminen alkoi maistua puulle. Niin ja ihan turha kuvitella, että liian tylsästä eksästä eroaminen jotenkin parantaisi osakkeitasi seuraavan kunnollisen parisuhteen etsimisessä.

huhuu ap