Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jäisitkö vai lähtisitkö?
23.10.2016 |
Olen viime päivät pohtinut, mihin suuntaan haluaisin elämäni kehittyvän tulevaisuudessa. Tuntuu, että jonkin täytyisi muuttua, että voisin olla täysipainoisesti onnellinen. Olen tyytyväinen arkeeni, sillä teen työtä, josta pidän ja minulla on aikaa harrastaa asioita, joista tulen onnelliseksi, ja asun avoliitossa miehen kanssa, jota rakastan. Jotakin olennaista kuitenkin puuttuu.
Parisuhteessani ei sinänsä ole vikaa, mies on kaikin tavoin hyvä kumppani, mutta arkemme on tylsää. Olen kateellinen niille, jotka voivat puolisonsa kanssa juhlia vuosipäivää, matkustaa ulkomaille, käydä ulkona syömässä ja elokuvissa. Me emme tee mitään. Koskaan. Vaikka itse järjestäisin, mies ei lähde mukaan. Hänelle riittää, että hän saa olla kotona, juoda kahvia ja selailla nettiä.
Minulla on välillä olo, etten saa itse suhteestamme mitään. Tunnen toisinaan olevani pyykinpesu- ja siivouskone, jonka kanssa voi kaiken lisäksi harrastaa seksiä, kun vähän houkuttelee. Mies on vain joku, joka asuu kanssani, tekee pyykkiä ja sotkee. Kaipaisin vastapainoksi seuraa lenkille, ravintolaan, matkoille tai edes kahvilaan. Joudun tekemään kaiken yksin.
Onko tällaiseen suhteeseen mitään järkeä jäädä? Tai toisaalta, onko tällaisen ongelman vuoksi mitään järkeä lähteä?
Kommentit (49)
Ei kyllä ensimmäisenä kannata lähteä, pitäisi saada mies vähän pelästymään ja heräämään ja kuuntelemaan oikeasti, sitten vain miettimään mitä tekemistä voisitte tehdä ettei se kovin miestäkään ahdistaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhde, joka ei ole suhde.
Miksi elää ihmisen kanssa, joka ei ole ykkösvalinta kaikkeen yhdessä tekemiseen? Joka ei halua tehdä asioita yhdessä?
Mihin tuollaista suhdetta tarvitaan, sehän on kämppäkaveri jonka kanssa on seksiä, ei se ole parisuhde. Parisuhteessa jaetaan kokemuksia, tekemisiä ja oikeesti halutaan samoja asioita.
Tuollaisesta ei hyvää seuraa. Siihen sitten pari lasta vielä ja vanhemmilla aivan eri käsitys arjen vietosta. Ei onnistu.
Etsikää ihmiset sitä kaveria siihen pariksi. Sitä jonka kanssa on ihan helvetin kivaa, ja jonka kanssa mieluiten tekee, menee ja kokee asioita, ja jonka kanssa on aina puhuttavaa.
Ap palailee asiaan.
Olen jutellut mieheni kanssa nyt muutamaan otteeseen siitä, onko suhteessa mitään järkeä, jos mitään ei tehdä yhdessä, mitään puhuttavaa ei ole ja ainoa kanssakäyminen on ruokaostosten tekemistä tai seksiä.
Miehen reaktio: hän suuttuu minulle, koska "valitan turhasta". Hänen perustelunsa on, että koska hänellä on kotona kivaa ja hän on elämäänsä tyytyväinen, minullakaan ei pitäisi olla mitään valittamista. Kertonee paljon siitä, miten paljon mieheni minua ja hyvinvointiani arvostaa. Jotenkin silmiäavaavaa. Kyllä tämä taisi olla tässä.
Ap tässä.
Parin kuukauden ajatustenselvittelyn tämä vaati, mutta nyt on ero konkretisoitumassa: muutan pois ensi kuussa. Jotenkin äärimmäisen helpottunut olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mies sanoo? Eikö eropuheet saaneet häntä ajattelemaan omaa panostaan suhteen eteen?
Mies ei haluaisi että lähden, mutta ollaan puhuttu näistä ongelmista monesti ja mikään ei ole muuttunut. Mies arvostaa vain itseään ja omaa vapaa-aikaansa ja sitä mitä juuri hän juuri nyt haluaa. Eksänsä kanssa hänellä oli täysin sama ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lähtisin pidemmäksi aikaa pois, vaikka kuukaudeks-parikskin. Kattoisin sitten kaipaako mies mua vai ei. Oon itseasiassa nytkin pidemmän aikaa veke, mutta muista syistä ku parisuhdeongelmista. Oon kyllä huomannu et reissun jälkeen ja reissussa sitä puolusoa ei pidä enää itsestäänselvyytenä ja haluaa tehdä enemmän.
Alue: Aihe vapaa
Upppp