Lähes kaikki tilanteet menneet lapsen kanssa hankalaksi

Kyllä, lapsi on ihminen. Musta tuntuu että ainakin tämän perheen menestyksen salaisuus on että lapset eivät ole mitään tahdottomia olioita joiden itseys pitää murtaa vaan ollaan perhe ja ihmisiä. Näitä tilanteita tulee lasten kanssa ja niistä pitää koittaa aikuisen selvitä, ei lapsen.

Lapsi sanoo ei koska se on ainoa mahdollinen tapa vaikuttaa asioiden kulkuun.

Kokeilisin antaa lisää päätäntävaltaa lapselle. Ei välttämättä mitään päiväohjelman muutoksia tms., mutta jos puetaan housut niin tarjoan kaksia housuja joista valita jne.

Tai jos pitää tehdä ruokaa ja on kahteen eri ateriaan ainekset niin kysyn lapselta mielipidettä.

Liika vapaus voi olla ahdistavaa omalla tavallaan, mutta usein on toimivaa jos lapsi saa päättää pienempiä asioita niiden aikuisten valitsemien suurten linjojen puitteissa.

Minä olen niin rasittava äiti, että kun ns.hyvällä sanominen ei ole tehonnut, alan toistamaan vain ja ainoastaan yhtä lausetta. Riisu vaatteet. Riisu vaatteet. Riisu vaatteet. Riisu vaatteet. Riisu vaatteet. Riisu vaatteet. Riisu vaatteet. Riisu vaatteet. Riisu vaatteet. On muuten sen verran ärsyttää lapsenkin mielestä, että ne vaatteet todella riisuutuu aika nopeasti. Ja lapsi on oppinut, että minä en luovuta eli tuota virttä pitää kuunnella niin kauan, että kyseinen pyyntö toteutuu. Sen kyllä olen oppinut vuosien varrella, että täytyy valita tarkkaan taistelunsa.

Itse nyt en näkisi tuossa mitään erikoista. Miksei lasta sitten voisi muka päästää niissä vaatteissaan nukkumaan mitkä päällä ovat. Ymmärrän jos ovat likaiset mutta muuta vahinkoa tuosta tuskin pääsee syntymään.

Meillä tytön kanssa väännettiin myös samaisesta asiasta viime viikolla. Tytöllä oli ollut kai huono päivä eikä mikään ollut hyvin ja iltaa kohden marina ja vänkkääminen vain pahenivat. Rupesi siinä illalla sitten olemaan jo äidinkin pinna suhteellisen kireällä. Päätin, että nyt lähtee tyttö aikaisemmin nukkumaan kun selvästi se väsymys oli suuri syy tuohon käytökseen. Sanoin, että nyt kohta aloitetaan jo iltapala jne.

Eihän tämäkään olisi titenkään käynnyt mutta tuli viimein iltapalapöytään. Tosin syöminen oli vain pelkkää näykkimistä ja ruualla leikkimistä. Annoin muutaman mahdollisuuden syödä nätisti, ja kun ei syönnyt lähdettiin enemmän tai vähemmän äidin saattamana kohti hammaspesuja. Tässä vaiheessa olis sitten kas kummaa maistunut taas iltapala mutta totesin, että nyt on jo hammaspesujen vuoro. Vastaus: "Mää haluun vielä iltapalaa, haluun iltapalaa"...

Sama hammspesuissa, useita mahdollisuuksia annoin pestä hampaat ja valita hammastahnan mutta harja ei mennyt suuhun asti ja edellinen fraasi suusta jatkui. Totesin, että hyvä on, pestään hampaat aamulla, ne voi pestä myös silloin. Hampaita nyt en väkisin viitsi alkaa pesemään.

Otin lasta kädestä kiinni ja sanoin, että lähdetääs sitten seuraavkasi laittamaan yöpuku päälle ja kohti sänkyä. Tässä vaiheessa olis tietysti taas hammaspesu käynytkin, "mä haluun pestä hampaat, haluun pestä hampaat". Sanoin, että "hammaspesun aika meni jo, riisuppas nyt ne sinun vaatteesi seuraavaksi" Vastaus: "Enpäs riisu, haluun iltapalalle ja hammaspesulle. Vastasin, että niiden aika meni jo ja saat valita nyt yöpuvun ja kehoitin uudelleen ottamaan vaatteet pois. Vastaus edelleenkin sama. Totesin seuraavaksi, että "sinun sitten tarvitsekkaan alkaa riisua. Kyllä äitikin sinulta sitten saa nuo vaatteesi pois päältä jos nyt et itse ala jo toimimaan". Kehoitin vielä kerran ja aloin laskemaan hitaasti kolmeen... usein tätä ennen kolmeen pääsyä lapsi on jo totellut mutta ei tällä kertaa.

Sitten ei tosissaan auttanut muu kuin toteuttaa uhkaus ja ruveta itse vetämään vaatteita lapsen päältä. Sanoin samalla lapselle, että helpommalla päästäisiin molemmat jos itse tekisit mutta hoituu se asia näinkin jos tarvii.  Eihän se riiisuminen ilman rimpuilua sujunut huudosta puhumattakaan mutta vaateet riuhtaisin lapselta pois yksi kerrallaan siitä huolimatta. Sen verran vielä löytyy onneksi sorminäppäryyttä vielä äidiltäkin, ettei siinä kauaa askarreltu  :-) Sitten puin vielä yöpuvun päälle ja vein lapsen sänkyynsä ja puhuin lapselle vielä rauhoittavasti lopuksi. En missään vaiheessa kuitenkaan hermostunut asiassa. Totesin vain, että asiat ovat nyt vaan näin ja se tehdään vaikka ei nyt aina haluttaisikaan niin tehdä.

Harvoin meillä noin hankalaksi asiat menee. Joskus vaan ei mikään luista ja huonot päivät ne on välillä lapsillakin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tytön kanssa väännettiin myös samaisesta asiasta viime viikolla. Tytöllä oli ollut kai huono päivä eikä mikään ollut hyvin ja iltaa kohden marina ja vänkkääminen vain pahenivat. Rupesi siinä illalla sitten olemaan jo äidinkin pinna suhteellisen kireällä. Päätin, että nyt lähtee tyttö aikaisemmin nukkumaan kun selvästi se väsymys oli suuri syy tuohon käytökseen. Sanoin, että nyt kohta aloitetaan jo iltapala jne.

Eihän tämäkään olisi titenkään käynnyt mutta tuli viimein iltapalapöytään. Tosin syöminen oli vain pelkkää näykkimistä ja ruualla leikkimistä. Annoin muutaman mahdollisuuden syödä nätisti, ja kun ei syönnyt lähdettiin enemmän tai vähemmän äidin saattamana kohti hammaspesuja. Tässä vaiheessa olis sitten kas kummaa maistunut taas iltapala mutta totesin, että nyt on jo hammaspesujen vuoro. Vastaus: "Mää haluun vielä iltapalaa, haluun iltapalaa"...

Sama hammspesuissa, useita mahdollisuuksia annoin pestä hampaat ja valita hammastahnan mutta harja ei mennyt suuhun asti ja edellinen fraasi suusta jatkui. Totesin, että hyvä on, pestään hampaat aamulla, ne voi pestä myös silloin. Hampaita nyt en väkisin viitsi alkaa pesemään.

Otin lasta kädestä kiinni ja sanoin, että lähdetääs sitten seuraavkasi laittamaan yöpuku päälle ja kohti sänkyä. Tässä vaiheessa olis tietysti taas hammaspesu käynytkin, "mä haluun pestä hampaat, haluun pestä hampaat". Sanoin, että "hammaspesun aika meni jo, riisuppas nyt ne sinun vaatteesi seuraavaksi" Vastaus: "Enpäs riisu, haluun iltapalalle ja hammaspesulle. Vastasin, että niiden aika meni jo ja saat valita nyt yöpuvun ja kehoitin uudelleen ottamaan vaatteet pois. Vastaus edelleenkin sama. Totesin seuraavaksi, että "sinun sitten tarvitsekkaan alkaa riisua. Kyllä äitikin sinulta sitten saa nuo vaatteesi pois päältä jos nyt et itse ala jo toimimaan". Kehoitin vielä kerran ja aloin laskemaan hitaasti kolmeen... usein tätä ennen kolmeen pääsyä lapsi on jo totellut mutta ei tällä kertaa.

Sitten ei tosissaan auttanut muu kuin toteuttaa uhkaus ja ruveta itse vetämään vaatteita lapsen päältä. Sanoin samalla lapselle, että helpommalla päästäisiin molemmat jos itse tekisit mutta hoituu se asia näinkin jos tarvii.  Eihän se riiisuminen ilman rimpuilua sujunut huudosta puhumattakaan mutta vaateet riuhtaisin lapselta pois yksi kerrallaan siitä huolimatta. Sen verran vielä löytyy onneksi sorminäppäryyttä vielä äidiltäkin, ettei siinä kauaa askarreltu  :-) Sitten puin vielä yöpuvun päälle ja vein lapsen sänkyynsä ja puhuin lapselle vielä rauhoittavasti lopuksi. En missään vaiheessa kuitenkaan hermostunut asiassa. Totesin vain, että asiat ovat nyt vaan näin ja se tehdään vaikka ei nyt aina haluttaisikaan niin tehdä.

Harvoin meillä noin hankalaksi asiat menee. Joskus vaan ei mikään luista ja huonot päivät ne on välillä lapsillakin.

Helpommalla olisit päässyt kun olisit antanut sitten itse hoitaa iltapalansa ja iltatoimensa. Minulla ois todennäkösesti jo hermo mennyt heti alkuunsa tuollaiseen touhuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tytön kanssa väännettiin myös samaisesta asiasta viime viikolla. Tytöllä oli ollut kai huono päivä eikä mikään ollut hyvin ja iltaa kohden marina ja vänkkääminen vain pahenivat. Rupesi siinä illalla sitten olemaan jo äidinkin pinna suhteellisen kireällä. Päätin, että nyt lähtee tyttö aikaisemmin nukkumaan kun selvästi se väsymys oli suuri syy tuohon käytökseen. Sanoin, että nyt kohta aloitetaan jo iltapala jne.

Eihän tämäkään olisi titenkään käynnyt mutta tuli viimein iltapalapöytään. Tosin syöminen oli vain pelkkää näykkimistä ja ruualla leikkimistä. Annoin muutaman mahdollisuuden syödä nätisti, ja kun ei syönnyt lähdettiin enemmän tai vähemmän äidin saattamana kohti hammaspesuja. Tässä vaiheessa olis sitten kas kummaa maistunut taas iltapala mutta totesin, että nyt on jo hammaspesujen vuoro. Vastaus: "Mää haluun vielä iltapalaa, haluun iltapalaa"...

Sama hammspesuissa, useita mahdollisuuksia annoin pestä hampaat ja valita hammastahnan mutta harja ei mennyt suuhun asti ja edellinen fraasi suusta jatkui. Totesin, että hyvä on, pestään hampaat aamulla, ne voi pestä myös silloin. Hampaita nyt en väkisin viitsi alkaa pesemään.

Otin lasta kädestä kiinni ja sanoin, että lähdetääs sitten seuraavkasi laittamaan yöpuku päälle ja kohti sänkyä. Tässä vaiheessa olis tietysti taas hammaspesu käynytkin, "mä haluun pestä hampaat, haluun pestä hampaat". Sanoin, että "hammaspesun aika meni jo, riisuppas nyt ne sinun vaatteesi seuraavaksi" Vastaus: "Enpäs riisu, haluun iltapalalle ja hammaspesulle. Vastasin, että niiden aika meni jo ja saat valita nyt yöpuvun ja kehoitin uudelleen ottamaan vaatteet pois. Vastaus edelleenkin sama. Totesin seuraavaksi, että "sinun sitten tarvitsekkaan alkaa riisua. Kyllä äitikin sinulta sitten saa nuo vaatteesi pois päältä jos nyt et itse ala jo toimimaan". Kehoitin vielä kerran ja aloin laskemaan hitaasti kolmeen... usein tätä ennen kolmeen pääsyä lapsi on jo totellut mutta ei tällä kertaa.

Sitten ei tosissaan auttanut muu kuin toteuttaa uhkaus ja ruveta itse vetämään vaatteita lapsen päältä. Sanoin samalla lapselle, että helpommalla päästäisiin molemmat jos itse tekisit mutta hoituu se asia näinkin jos tarvii.  Eihän se riiisuminen ilman rimpuilua sujunut huudosta puhumattakaan mutta vaateet riuhtaisin lapselta pois yksi kerrallaan siitä huolimatta. Sen verran vielä löytyy onneksi sorminäppäryyttä vielä äidiltäkin, ettei siinä kauaa askarreltu  :-) Sitten puin vielä yöpuvun päälle ja vein lapsen sänkyynsä ja puhuin lapselle vielä rauhoittavasti lopuksi. En missään vaiheessa kuitenkaan hermostunut asiassa. Totesin vain, että asiat ovat nyt vaan näin ja se tehdään vaikka ei nyt aina haluttaisikaan niin tehdä.

Harvoin meillä noin hankalaksi asiat menee. Joskus vaan ei mikään luista ja huonot päivät ne on välillä lapsillakin.

Helpommalla olisit päässyt kun olisit antanut sitten itse hoitaa iltapalansa ja iltatoimensa. Minulla ois todennäkösesti jo hermo mennyt heti alkuunsa tuollaiseen touhuun.

Jos lapsi kerta heittäytyy noin hankalaksi niin miksi sitten teet lapsen puolesta mitään?

En minä yöpukua olisi enää "väkisin" alkanut vaihtamaan. Sanoisin, että tästä lähdin saat hoitaa sitten itse kaikki hommat vaatteiden pesut tms. jos ei suju. Ja viikkoraha pienenisi tuntuvasti pitkäksi ajaksi.