Mitä mieltä kaverini mielipiteestä, että lapset kannattaa hankkia nuorena?

Olen samaa mieltä ja nyt saankin elää omaa elämääni nelikymppisenä virkeänä ja lapset ovat jo lentäneet pesästä!

Mun äiti oli 24,kun minut sai. Isä oli 25. Aika pitkälle kyllä pyöri heidän elämänsä minun ympärilläni.

Toisekseen 24- ei ole enää kovin nuori. eroa 30-vuotiaaseen on kovin vähän.

Miksi se vanhempana pyörisi lasten ympärillä? Mikä logiikka tässä? Olen nelikymppinen pienen lapsen äiti ja ihan luontevasti lapsi kulkee mukana.

En ymmärrä millä perusteella kolmekymppisenä elämä pyörisi enemmän lapsen ympärillä kuin nuorempana. Elämä pyörii lasten ympärillä tasan niin paljon kun sen antaa pyöriä niiden lasten ympärillä.

Fyysisesti keho palautuu hyvin, kun lapset saa nuorena. Vanhemman kudokset venyy, mutta ei enää palaudu. Muutenkin nuorena jaksaa paremmin.

Iästäkö se on kiinni? Ettei olisi kyse persoonasta.

ja varsinkin pienille lapsille on vain hyväksi, että elämä pyörii heidän ympärillään. Toki on tärkeää pitää huolta itsestään, käydä töissä, pitää oma harrastus ja omia ystäviä, mutta kyllä pikkuisen kuuluu olla keskiössä.

Minusta siksi on helpompaa hankkia lapset alle 26-vuotiaana, koska silloin valvominen sujuu helpommin. Näin voi olla sitten paremmin lasten ympärillä.

Näin vanhempana kun on saanut lapsensa, niin esim. omasta nukkumisesta on ollut pakko pitää kiinni, muuten ei ole jaksanut. Eli palkattuja yöhoitajia on ollut välillä.

t. Äidiksi 38v.

Vierailija kirjoitti:

Fyysisesti keho palautuu hyvin, kun lapset saa nuorena. Vanhemman kudokset venyy, mutta ei enää palaudu. Muutenkin nuorena jaksaa paremmin.

Niin, 30v onkin ihan jo vanha mummo 24-vuotiaaseen verrattuna, ettei enää jaksa touhuta edes lapsen kanssa :)

Aikooko hankkia kerralla siis kaikki lapset 24-vuotiaana?

Mitä se elämän pyöriminen lasten ympärillä tarkoittaa? Me saatiin lapset kolmekymppisinä ja ihan normalisti käydään töissä jne. Lapset harrastavat ja me kuskataan / saatetaan tarvittaessa, käydään vanhempainilloissa, käydään leffoissa lasten kanssa, uimassa, kaupassa jne. Tottakai lapsiperheen elämä on erilaista kuin sinkkupariskunnan - ja niin sen pitääkin olla. Se ei ole vanhempien iästä kiinni. Siinä olen kaverisi kanssa samaa mieltä että on hyvä kun lapset ovat luontevati mukana muussa elämässä.

Ei sama kaava sovi kaikille. Aika tyhmää tehdä tuollaisia yleisohjeita. Kehitymme eri tahtiin ja haluamme eri asioita. Jollekin sopii tehdä lapset jo parikymppisenä, toiselle kolmikymppisenä, joku ei halua lapsia lainkaan. Itse tein ainokaiseni kolmikymppisenä ja se oli just sopiva ikä mulle. En ymmärrä mihin perustuu tuo väite, että elämä pyörisi lapsen ympärillä tuon ikäisenä. Ei ainakaan meillä ole käynyt noin, miksi olisi? Kuvitteleeko joku, että ihmisen elämä jotenkin pysähtyy kolmikymppisenä vai mitä tämä juttu nyt oikein on?

Vierailija kirjoitti:

Aikooko hankkia kerralla siis kaikki lapset 24-vuotiaana?

Kuulemma toista lasta ei tule ainakaan 3 vuoteen, mutta toinen lapsi on kyllä suunnitelmissa kuulemma. Eli jokatapauksessa se päätyy paksuksi myös 30-vuotiaana.  :)

Vähän myöhässä ystäväsi on. Me hankittiin kolme lasta alle 23- vuotisina ja pesä oli tyhjä jo meidän ollessa alle nelikymppisinä. Nyt on rahaa, millä matkustella useita kertoja vuodessa. En osaisi edes kuvitella, että kolmas lapsi olisi syntynyt kun minä olisin ollut 35. Vasta viisikymppisenä olisi olut 15-vuotias teini pahimmillaan. Hyi he...tti.

Parikymppisenä hyvä keskittyä vain lapsiin, kun ei ole työpaikkaa, eikä tutkintoa. Komikymppisenä ura kulkee lasten rinnalla.

Nuorena jaksaa paremmin, palautuu nopeammin, on ehkä helpompi sulautua vauva-arkeen ja irrottautua omista itsekkäistä haluistaan kun ei ole vielä kaavoihin kangistunut. Saa myös olla pitempään lastensa elämässä ja mahdollisesti myös niiden lasten lasten elämässä. Voi myös helpommin jättää väljemmät välit jos haluaa enemmän lapsia kuin yhden, 3-4 vuotta on tutkimustenkin (ja oman kokemukseni) mukaan huomattavasti parempi monella tapaa kuin sellaiset 9-24 kk ikäerot.

Nimimerkillä Esikoinen 24-vuotiaana, keskimmäinen 26-vuotiaana, kuopus 30-vuotiaana. Etunsa kaikissa(!) mutta tyytyväinen olen että aloitin varhain enkä vasta nyt kolmekymppisenä...

Huolestuttavaa jos parikymppisenä tekee lapsia. Silloin on itsekin ihan lapsi vielä ja elämä on yhtä opettelemista muutenkin! Nuorena pitää myös mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän myöhässä ystäväsi on. Me hankittiin kolme lasta alle 23- vuotisina ja pesä oli tyhjä jo meidän ollessa alle nelikymppisinä. Nyt on rahaa, millä matkustella useita kertoja vuodessa. En osaisi edes kuvitella, että kolmas lapsi olisi syntynyt kun minä olisin ollut 35. Vasta viisikymppisenä olisi olut 15-vuotias teini pahimmillaan. Hyi he...tti.

Kolme lasta räkimässä ja paskomassa, hyi v..tu. Kyllä yksi riittää.

Muuten hyvä mutta jos ei ole parisuhteessa niin aika vaikeeta.

24-vuotias nyt ei ole teini enää, että ei mielestäni liian nuori, mutta kyllä se elämä sitten sen vauvan ympärillä pyörii. Ainoa plussa, että 40-vuotiaana voi tehdä jo omia juttuja taas. Sitäkään en nyt allekirjoitaisi, että kun nuoren keho palautuu hyvin, etteikö raskaus jättäisi jälkiä ja etteikö nuorillakin voisi olla synnytysten tuomia vaivoja. Plussaa nuorille äideille on sekin, ettei iän tuomat sairaudet ja rappeumat ole aivan nurkan takan, mutta eihän noistakaan koskaan tiedä. Taloudellinenkin puoli näkyy merkitsevän monille. Elämä on helpompaa, kun talous on jo kunnossa. Toisaalta ei se kaikilla vanhoillakaan vanhemmilla ole, että juupas eipäs taas.

Vierailija kirjoitti:

Vähän myöhässä ystäväsi on. Me hankittiin kolme lasta alle 23- vuotisina ja pesä oli tyhjä jo meidän ollessa alle nelikymppisinä. Nyt on rahaa, millä matkustella useita kertoja vuodessa. En osaisi edes kuvitella, että kolmas lapsi olisi syntynyt kun minä olisin ollut 35. Vasta viisikymppisenä olisi olut 15-vuotias teini pahimmillaan. Hyi he...tti.

Jaa. Itse hankin lapsia, koska pidän lapsista. En siksi että ne pitää "hoitaa alta pois" jottei loppuelämä ole pilalla :D Oon havainnut että tää on monella nuorella ajatusmallina. Tiesitkö, että lapsia ei tarvitse hankkia ollenkaan, jos on vain tarpeeksi hyvä itsetunto ja ei nujerru yhteiskunnan odotusten alle? Oot ihan yhtä hyvä ihminen ilmankin niitä lapsia :)

Mitäkö mieltä? No että toki ihmisellä mielipiteitä saa olla ja tuo oli eräs niistä,erään ihmisen mielipide -itseään koskien ja oman kokemuksensa pohjalta...