Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä kaverini mielipiteestä, että lapset kannattaa hankkia nuorena?
23.10.2016 |
Kaverini 24v on nyt paksuna. Hänen mielestään lapset kannattaa hankkia nyt 24-vuotiaana eikä vasta kolmekymppisenä silloin kun kaikki muutkin, koska:
Kun lapset hankkii nuorena, niin silloin lapsi kulkee vain elämässä mukana luontevasti eikä koko elämä pyöri lasten ympärillä. Jos lapset hankkii kolmekymppisenä, niin silloin elämä keskittyy lasten ympärille kokonaan.
Mitä mieltä?
Kommentit (63)
Miten näistä kommenteista kuultaa läpi että kaikki haluavat lapsistaan mahdollisimman pian eroon? Eikö silloin kannattaisi jättää lapset kokonaan tekemättä jos pääasia on olla viimeistään nelikymppisenä voi taas jatkaa "oman elämän elämistä" ja tehdä "omia juttuja"? Eihän lapsia tietääkseni mikään pakko ole tehdä elämäänsä häiritsemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän myöhässä ystäväsi on. Me hankittiin kolme lasta alle 23- vuotisina ja pesä oli tyhjä jo meidän ollessa alle nelikymppisinä. Nyt on rahaa, millä matkustella useita kertoja vuodessa. En osaisi edes kuvitella, että kolmas lapsi olisi syntynyt kun minä olisin ollut 35. Vasta viisikymppisenä olisi olut 15-vuotias teini pahimmillaan. Hyi he...tti.
Jaa. Itse hankin lapsia, koska pidän lapsista. En siksi että ne pitää "hoitaa alta pois" jottei loppuelämä ole pilalla :D Oon havainnut että tää on monella nuorella ajatusmallina. Tiesitkö, että lapsia ei tarvitse hankkia ollenkaan, jos on vain tarpeeksi hyvä itsetunto ja ei nujerru yhteiskunnan odotusten alle? Oot ihan yhtä hyvä ihminen ilmankin niitä lapsia :)
Ei kai kukaan tee lapsia sen takia että pitää lapsista, vaan sen takia että haluaa oman lapsen, oman perillisen joka kantaa samoja geenejä. Jos pitää lapsista voi alkaa vaikka lastenhoitajaksi, mitä turhaa synnyttää omia lapsia. Ja kyllä se on kaikkien etu että tekee lapset nuorena jos kerran niitä haluaa, siihen ei liity mikään yhteiskunta, vaan ihmisen biologia.
Mä sain lapset ollessani 24v, 26v. ja 28v. Monet kaverit olivat kauhuissaan kun aloin odottaan esikoista ja kommentoivat, että heillä ei ole kyllä aikomustakaan hankkia lapsia ennen kuin ovat 30v. No nyt kun ollaan kaikki n.33-35v. niin osa ei ole tullut vuosien yrityksen jälkeen raskaaksi ja ne jotka ovat saaneet vihdoin sen ensimmäisen lapsen harmittelevat, etteivät aloittaneet aiemmin kun eivät koe jaksavansa enempää lapsia vaikka haluaisivat.
Aika lasten kanssa kotona oli ihanaa aikaa, jaksoin hyvin ja parisuhteemmekin kukoisti ja kukoistaa edelleen. Mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle, meille sopi lapset melko nuorena, toisille ei sovi lapset ollenkaan.
Minusta lapset tehdään silloin,kun ollaan valmiita vanhemmiksi,ei jossain tietyssä iässä. Enkä usko,että ikä vaikuttaa siihen,pyöriikö koko elämä lasten ympärillä, tietysti jos on vaikkapa yksihuoltaja ilman tukiverkkoa(omalla äidilläni oli tämä tilanne),elämä pyörii enemmän lasten ympärillä,kuin tilanteessa,jossa lapselle on monta huolenpitäjää.Muuten voi aika pitkälti itse vaikuttaa siihen, mahtuuko elämään muutakin kuin lapset.
Vierailija kirjoitti:
Nainen on hedelmällisimmillään 18-20 vuotiaana, ja muutenkin ihminen saavuttaa piikkinsä 25-vuotiaana, siitä eteenpäin alkaa rapistuminen ja hedelmällisyyskin alkaa laskea, kyllä luonto on tarkoittanut että lapset tehdään nuorena eikä sitten kun parasta ennen-päiväys on mennyt ohi. Nykyihminen ei vaan sitä tajua kun lääketiede, parempi ruoka ja elinolosuhteet on pitkittäneet elämää sieltä toisesta päästä, että se lapsenteko kausi ei ole muuttunut mihinkään. Nelikymppisenä ei ole enää nuori ja hehkeä, keski-ikä ylittyy ja alkaa se lasku vanhuuteen ja kuoleman odotteluun
Kaikilla nuorilla naisilla ei ole mahdollisuutta tehdä lapsia nuorena.. Voi olla esim mielenterveysongelmia, jokin sairaus yms. Ei se aina onnistu vaikka haluaisikin ja lapsen teko voi jäädä myöhemmälle iälle. Luonto on kuitenkin tehnyt sen niin, että nainen voi saada vielä lapsia pitkälti yli 30 vuoden, joten miksi niitä ei silloin voisi tehdä, jos kerta vielä pystyy ja haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä ja nyt saankin elää omaa elämääni nelikymppisenä virkeänä ja lapset ovat jo lentäneet pesästä!
Paljon mukavampaa viettää nuoruus bilettäen ja kavereiden kanssa kuin lapsia kasvattaen.40+ nuoruus on jo takana.Tietysti jos sauvakävely ja avantouinti on mielestäsi sitä mukavaa tekemistä niin anna palaa.
tkk kirjoitti:
Miten näistä kommenteista kuultaa läpi että kaikki haluavat lapsistaan mahdollisimman pian eroon? Eikö silloin kannattaisi jättää lapset kokonaan tekemättä jos pääasia on olla viimeistään nelikymppisenä voi taas jatkaa "oman elämän elämistä" ja tehdä "omia juttuja"? Eihän lapsia tietääkseni mikään pakko ole tehdä elämäänsä häiritsemään.
No miten se eroaa siitä, että haluaa elää omaa elämää kaksikymppisenä, eikä halua lapsia pilaamaan "vapautta"? En tiedä onko sulla lapsia ja kuinka monta, mutta pikkulapsiaika on hyvin sitovaa ja joskus raskastakin. On täysin inhimillistä että sitä aikaa ei monet halua elää montaa vuosikymmentä, vaikka niissä vauvoissa ja taaperoissa oma taikansa onkin.
Ja jos ja kun voi valita haluaako elää sen raskaan pikkulapsivaiheen nuorena ja todennäköisemmin paremmassa iskussa fyysisesti, vai vasta keski-iän kynnyksellä jolloin kroppa alkaa enempi tai vähempi meillä jokaisella rapistua, ei mielestäni ole mitään pahaa todeta että onneksi hoiti ne lapsenhoidon raskaimmat ajat pois silloin nuorena jo. Ja nyt vanhempana voi sitten nauttia lapsistaan eri tavalla; tavalla jolloin ne ei enää vaadi sinun 24/7 hoitoa ja huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen on hedelmällisimmillään 18-20 vuotiaana, ja muutenkin ihminen saavuttaa piikkinsä 25-vuotiaana, siitä eteenpäin alkaa rapistuminen ja hedelmällisyyskin alkaa laskea, kyllä luonto on tarkoittanut että lapset tehdään nuorena eikä sitten kun parasta ennen-päiväys on mennyt ohi. Nykyihminen ei vaan sitä tajua kun lääketiede, parempi ruoka ja elinolosuhteet on pitkittäneet elämää sieltä toisesta päästä, että se lapsenteko kausi ei ole muuttunut mihinkään. Nelikymppisenä ei ole enää nuori ja hehkeä, keski-ikä ylittyy ja alkaa se lasku vanhuuteen ja kuoleman odotteluun
Mitähän se luonto on tarkoittanut... Ennen ehkäisyvälineitä saatiin lapsia vielä pitkälle päälle nelikymppisinä. Luonnollinen lastensaanti-ikä on jopa 30 vuotta naisen elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän myöhässä ystäväsi on. Me hankittiin kolme lasta alle 23- vuotisina ja pesä oli tyhjä jo meidän ollessa alle nelikymppisinä. Nyt on rahaa, millä matkustella useita kertoja vuodessa. En osaisi edes kuvitella, että kolmas lapsi olisi syntynyt kun minä olisin ollut 35. Vasta viisikymppisenä olisi olut 15-vuotias teini pahimmillaan. Hyi he...tti.
Jaa. Itse hankin lapsia, koska pidän lapsista. En siksi että ne pitää "hoitaa alta pois" jottei loppuelämä ole pilalla :D Oon havainnut että tää on monella nuorella ajatusmallina. Tiesitkö, että lapsia ei tarvitse hankkia ollenkaan, jos on vain tarpeeksi hyvä itsetunto ja ei nujerru yhteiskunnan odotusten alle? Oot ihan yhtä hyvä ihminen ilmankin niitä lapsia :)
Ei kai kukaan tee lapsia sen takia että pitää lapsista, vaan sen takia että haluaa oman lapsen, oman perillisen joka kantaa samoja geenejä. Jos pitää lapsista voi alkaa vaikka lastenhoitajaksi, mitä turhaa synnyttää omia lapsia. Ja kyllä se on kaikkien etu että tekee lapset nuorena jos kerran niitä haluaa, siihen ei liity mikään yhteiskunta, vaan ihmisen biologia.
Geeniperustelu pätee vain fiksuihin ihmisiin ja korreloi vahvasti synnyttäjän iän kanssa. Harvemmin näillä teiniäideillä kyseistä ajatusta taustalla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on kokemusta sen verran että olin kolmen lapsen äiti 25vuotiaana ja nyt melkein nelikymppisenä mulla on kaks pientä taas. Isoin ero on varmaan se,että nyt on ollut ihana rauhoittua hoitamaan pikkuisia,ei ole menojalkaa vipattanut! Toisin kuin silloin parikymppisenä,silloin lapset oli harva se vkonloppu mummolla hoidossa. Nyt on joka menossa lapset mukana,myös hermot on eri kuosissa kuin nuorena. Työelämässä ehdin olla monta vuotta ennenkuin sain tän "uuden setin" ja nyt ei ole kiirettä takaisin töihin kun on velat maksettu! Pärjätään vähemmällä. Oma rahankäyttökin on vuosien varrella tullut järkevämmäksi!
Kyllä näissä on puolensa niinkuin kaikessa!
Ainoa mikä tässä vähän etukäteen huolettaa on se,että itsellä on tod näk vaihdevuodet kun lapset on teinejä et varautua saa siihen että voi olla kireitä tunnelmia tiedossa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fyysisesti keho palautuu hyvin, kun lapset saa nuorena. Vanhemman kudokset venyy, mutta ei enää palaudu. Muutenkin nuorena jaksaa paremmin.
Niin, 30v onkin ihan jo vanha mummo 24-vuotiaaseen verrattuna, ettei enää jaksa touhuta edes lapsen kanssa :)
Jos 12- vuotiaan äiti on 42v, niin onhan se äiti jo aika vanha asettumaan esi-teinin maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruuden ja vapauden voi elää vain kerran. Ei se keski-ikäisen vapaus ja menojalan vipatus ole mitään nuoruuden rinnalla. Ehkei sitä vapautta kannata kuitenkaan ihan tappiin asti venyttää, että kohtuutta pliis.
Itse tein lapset nuorena ja tosiaan plussaa on se, että kroppani palautui synnytyksestä helposti ja nopeasti. Ei ylikiloja tai raskausarpia, virtsankarkailua tms, mitä iäkkäämmillä synnyttäjillä helpommin tulee raskauden myötä.
Lisäksi hyvänä puolena oli se, että jaksoin valvoa ja touhuta ja leikkiä lasteni kanssa vaikka kuinka. Nyt 45-vuotiaana en pysty valvomaan edes yhtä yötä ilman, että olen aivan järjettömän väsynyt monta päivää.
Lisäksi pinnani on iän ja lähestyvien vaihdevuosien mukana paljon kireämpi kuin nuorempana, joten nuorempana olin varmasti rennompi ja iloisempi äiti kuin nykyään olisin.
Huonona puolena sanottakoon, että lapsiperhe-elämän ja opiskelujen yhdistäminen oli raskasta ja lisäksi toimeentulomme oli todella niukkaa tuolloin, mutta selvittiin kuitenkin.
Lisäksi työpaikkojen saaminen oli aina vähän hankalaa, kun työnantajat pelkäsivät poissaoloja lasten mahdollisten sairastumisten takia. Samaan aikaan taas lapsettomat ystävättäreni kokivat vastaanvanlaista syrjintää, sillä perusteella että saattavat tulla raskaaksi ja jäädä äitiyslomalle!
Sanoisin siis, että lastentekoa ei kannata lykätä ihan hirvittävän myöhään, jos mahdollista, mutta tietysti jokaisen elämäntilanne on aina erilainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ne lapset pitää edes tehdä jos ei halua että lapsien jutuissa pyörii elämä? Statussymboli? Ja miksi pitää jo lapsia hankkiessa miettiä koska on taas vapaa?
Olin 29v kun sain ensimmäisen lapseni, enkä koe olleeni kauhean vanha. Eikä kyllä 24v ole mitenkään hirmuisen nuori, ihan normaali ikä hankkia lapsi.
En ollut kangistunut tapoihini tai jotenkin liian väsynyt. Enemmän noi parikymppiset vanhemmat sysäävät lapsensa isovanhempien luo monta kertaa vuodessa ja riekkuvat itse ties missä.
En minä ainakaan koe menohaluja ja pakottavaa tarvetta vain omiin juttuihin. Elän lapsiperheen elämää, olenhan äiti ja minulla on lapsia.
Vielä tuosta kropan palautumisesta, että itse vanhana lapset saaneena ja kropan menettäneenä olen iloinen, etten menettänyt sitä jo 20:nä. Sen verran masentaa ja epänaisellinen olo, eikä se ole ikäni vaan, että ihan meni ja jäi paikat säpäleiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän myöhässä ystäväsi on. Me hankittiin kolme lasta alle 23- vuotisina ja pesä oli tyhjä jo meidän ollessa alle nelikymppisinä. Nyt on rahaa, millä matkustella useita kertoja vuodessa. En osaisi edes kuvitella, että kolmas lapsi olisi syntynyt kun minä olisin ollut 35. Vasta viisikymppisenä olisi olut 15-vuotias teini pahimmillaan. Hyi he...tti.
Jaa. Itse hankin lapsia, koska pidän lapsista. En siksi että ne pitää "hoitaa alta pois" jottei loppuelämä ole pilalla :D Oon havainnut että tää on monella nuorella ajatusmallina. Tiesitkö, että lapsia ei tarvitse hankkia ollenkaan, jos on vain tarpeeksi hyvä itsetunto ja ei nujerru yhteiskunnan odotusten alle? Oot ihan yhtä hyvä ihminen ilmankin niitä lapsia :)
Siis just tämä. Älkää hyvät nuoret tai vanhemmatkaan tehkö lapsia sillä ajatuksella että "niin kuuluu tehdä" ja sitten odotatte sitä päivää kun lapset muuttaa pois, että se "oma elämä alkaa". Sanonpa vaan että näiden vanhempien lapsiparat. Saavat kokea koko elämänsä olevansa vanhempiensa "elämän" tiellä. Turha kuvitella että se asenne ei lapsille asti näy ja tunnu. Lapset on paljon fiksumpia kuin monet vanhemmat tajuaa.
Samat ongelmat ja sähläykset se on 30- vuotiaanakin kuin 20 -vuotiaana. Aivan sama milloin teet ja sitä paitsi riippuu ihan siitä milloin olet valmis ottamaan lapsia vastaan.
Lapset ovat silti rikkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vähän myöhässä ystäväsi on. Me hankittiin kolme lasta alle 23- vuotisina ja pesä oli tyhjä jo meidän ollessa alle nelikymppisinä. Nyt on rahaa, millä matkustella useita kertoja vuodessa. En osaisi edes kuvitella, että kolmas lapsi olisi syntynyt kun minä olisin ollut 35. Vasta viisikymppisenä olisi olut 15-vuotias teini pahimmillaan. Hyi he...tti.
Heh, me hankittiin iltatähdet. Opinnot valmiiksi, hyvä työ, rahaa tehdä vaikka mitä ennen lapsia, ja tiedätkös mitä, niin on nytkin ;) on mukavaa, kun ei tartte laskea euroja, kun haluaa lasten kanssa tehdä jotain tai matkustaa jonnekin. Eikö olekin ihmeellistä?
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuosta kropan palautumisesta, että itse vanhana lapset saaneena ja kropan menettäneenä olen iloinen, etten menettänyt sitä jo 20:nä. Sen verran masentaa ja epänaisellinen olo, eikä se ole ikäni vaan, että ihan meni ja jäi paikat säpäleiksi.
Niin mutta kun se kroppa ei mene miksikään, kun synnyttäjä on tarpeeksi nuori! Monta lasta alle 26v ja timmi kroppa... Näin se vaan menee, mammat!
Nainen on hedelmällisimmillään 18-20 vuotiaana, ja muutenkin ihminen saavuttaa piikkinsä 25-vuotiaana, siitä eteenpäin alkaa rapistuminen ja hedelmällisyyskin alkaa laskea, kyllä luonto on tarkoittanut että lapset tehdään nuorena eikä sitten kun parasta ennen-päiväys on mennyt ohi. Nykyihminen ei vaan sitä tajua kun lääketiede, parempi ruoka ja elinolosuhteet on pitkittäneet elämää sieltä toisesta päästä, että se lapsenteko kausi ei ole muuttunut mihinkään. Nelikymppisenä ei ole enää nuori ja hehkeä, keski-ikä ylittyy ja alkaa se lasku vanhuuteen ja kuoleman odotteluun