Lähes kaikki tilanteet menneet lapsen kanssa hankalaksi

Jos ei kohtuullisessa ajassa uskota, lopetan neuvottelemisen ja määrään. Mutta valitse taistelusi.

Toteaisin vaan napakasti, että kohta mennään nukkummaan. Sen takia otat nyt ne paksut päivävaatteet pois ja puet yöpuvun päälle. Rip rap!!

Vanhemmat päättävät tuollaiset asiat, eivät lapset! Sulla on vissiin ollut aika tottelevainen lapsi, jos vasta nyt 5-vuotiaana tulee ekan kerran tuollaisia tilanteita eteen? Mulla on tosi voimakastahtoinen lapsi, joka on halunnut aina tehdä oman päänsä mukaan ja uhmannut kieltoja, joten on vaan pitänyt ottaa se asenne, että vanhemmat päättää ja näistä ei neuvotella, vaikka lapsi raivoaisi/näsäviisastelisi kuinka.

Vierailija kirjoitti:

Toteaisin vaan napakasti, että kohta mennään nukkummaan. Sen takia otat nyt ne paksut päivävaatteet pois ja puet yöpuvun päälle. Rip rap!!

Onko se niin vaarallista jos antaiskin lapsen pitää ne päivävaatteet nukkumaan mennessä?

Ei kai se lapsi siihen kuole vaikka yhden yön niin nukkuisikin.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kohtuullisessa ajassa uskota, lopetan neuvottelemisen ja määrään. Mutta valitse taistelusi.

Se on toota että taistelut lapsen kanssa kannattaa valita ja usein oveluus taässäkin tilanteessa olisi auttanut :-) Kerran oli meillä samanlainen väännön paikka lapsen kanssa juuri nukkumaan mennessä. Silloinhan lapsi on yleensä väsynyt ja voi siis heittäytyä myös joskus hankalaksi.

Lapsi ei olisi antamut vaatteitaan nukkumaan mennessä ja kiukutteli vaan. Olisin heittänyt ne samantien pesukoneeseen pyörimään kun olivat likaisetkin. En alkanut tilanteessa vääntämään enempää, vaan käytin muuta taktiikkaa. Tiesin , että lapsi nukahtaisi varmaan lähes heti ja sittenhän saisin siltä vaatteet pois ilman huutoa. Pitäkööt vaatteensa vielä vähän aikaa. Yöpuku saa jäädä tänään laittamatta.

Koska paita nyt on vaikea riisua herättämättä ehdotin, että sopiiko että annat paitasi vaan äidille. Saat pitää loput vaatteet päällä ja nukahtaa niissä päiväpeitolle ja viltille. (siis vain nukahtamisestahan oli puhe :-) Lapsi suostui tähän. Tilanne rauhoittui, lapsi sai tavallaan tahtonsa läpi sillä hetkellä mutta meni kuitenkin halpaan :-)

Lähdin itse tekemään sillä aikaa lapsen seuraavan päivän kerhoeväitä yms seuraavan päivän valmisteluja. Noin viidentoista minuutin päästä kävin katsomassa mikä tilanne lapsen huoneessa mahtaa olla. Ja kappas kummaa, lapsi nukkui sängyllään jo sikeästi ja tyynenäkiukuttelujensa jälkeen. Sitten otin siltä sukat pois, ja myös ne sillä oleet farkut kiskoin tietty myös jalasta ja peittelin sänkyyn. Nyt sitten viimein sain ne hemmetin vaatteet sinne pesuun. :-) Silloin ei ei menny ylimäräistä aikaa paljonkaan, ei tullu turhaa taistelua ja pyykkikone pyöri ja lapsi nukkui. Aamulla lapsi ei edes muistanu koko asiasta tullutta vääntöä, vaan oli pirteä oma ittensä. Tässä kohtaa oveluus siis kannatti.

Jos mulla olis rasittava pentu, joka inttää, jättäisin sen menemään ihan itse sinne nukkumaan niissä vaatteissaan ja kääntynyt kohti olkkaria viihtymään tv:n parissa.

Eikö aikuinen ole yleensä se joka nämä asiat päättää?

Meillä tuohon annettaisiin kaksi vaitoehtoa. Periksi ei siis annettaisi. Lapsi voi tehdä asian itse muutamien kehoitusten jälkeen tai sitten asia voidaan tehdä myös yhdessä. Kiukuttelua ja mankumista tulee ajoittain mutta yleensä lapsi tekee asian mielummin itse, kun tietää ettei asian lopputulos muutu kiukuttelemalla.

Jos et osaa perustella kieltoasi/käskyäsi niin se on todennäköisesti turha. Itse vastaavassa tilanteessa olisin käskenyt vaihtaa vaatteet jos ne ovat likaiset ja likaavat sängyn tai jos ne jollain tavalla oletettavasti häiritsevät unta (liian kuumat, hiertäviä saumoja tms.). Ja jälkimmäisessäkin on neuvotteluvaraa, jos lapsi välttämättä haluaa kaksi paita niin en minä jänkäämään jää, osaahan tuon riisua jos tulee kuuma.

Esim. eilen pyysin 5-vuotiasta vaihtamaan yövaatteet, vaihtoi vain paidan, halusi pitää leggarit. Mietin että eipä niillä ole muualla nuhjattu kuin kotona (sairastaa) eikä niissä ole yöhousuihin verrattuna mitään vikaa joten pitäköön. Ja siis aukipuhuin lapselle tämän.

Niin tuttua!! Meillä tytär myös 5- vee ja jään usein katsomaan likkaa suu auki, niin ihme asioista jankkaa vastaan. Kaikki, tule syömään, puetaan, kerätään lelut, niin vastaus on EI. Ja ei mikään et kun sanon toisen kerran niin suostuisi ,vaan hän nyt on päättänyt.

Toivottavasti menee taas ajan kanssa ohi.

En usko että tuohon mikään auttaa, eikä aina voi olla petaamassa tilanteita valmiiksi jotta neito pystyy käsittelemään asian..

Täällä ainakin nyt kaksi naista mittelee et pestäänkö hampaat ja puetaanko yms.

Tuntuu vaan tyhmältä et "noin ison" tytön kanssa vielä tälläistä lapsellista vääntöä..

Niin, olisit tosiaan päästänyt lapsen niissä farkuissa ja paksussa puserossa nukkumaan, niin olisi saanut kantapään kautta oppia että kannattiko, kun tulee tukalan kuuma ja hyvin epämukavaa. Vähän sama kun jos lapsi ahmii karkkia ja kehoitat olla syömättä tai vatsa tulee kipeäksi. Saapahan sitten oppia että vatsa tosiaan tulee kipeäksi, ja kärsii vatsakivusta. Tai että ei suostu laittamaan ulos vaikka hanskoja ja pipoa, niin saapahan tuntea että ulkona on jäätävän kylmä ja niitä pipoa ja hanskoja tarvitaan. Mikään ei ole ärsyttävämpää kun näsäviisasteleva lapsi, mutta kun vaan pysyt itse järkevänä ja rauhallisena ja vastaat järkevästi, niin lapsi siinä itse ärsyyntyy ja huomaa kuinka typerä on itse :) Siitähän tulee vaan kahta kauheampi kiukku lapselle, mutta oppiipahan siinäkin, että itsensä tekee typeräksi kun näsäviisastelee.

Ja siis meillä ainakin tämä tahtojen koitos alkoi aivan yhtäkkiä ja tyhjästä taas. Siitä huomaa että joku "ikä" kyseessä. Ja ei auta "oma aika" tai leikki tai vitsailu.. Likka mulkaisee mua kuitenkin kuin halpaa makkaraa..:D

Koitettiin nimittäin et pojat oli mummulassa ja touhuttiin tytön kanssa paljon keskenämme. Ei auttanut mikään, sama outo kiukkuaminen jatkui vaikka oltiin siinä kahdestaan..

Vierailija kirjoitti:

Jos mulla olis rasittava pentu, joka inttää, jättäisin sen menemään ihan itse sinne nukkumaan niissä vaatteissaan ja kääntynyt kohti olkkaria viihtymään tv:n parissa.

Eli annat periksi? Onnea teinivuosiin!

Hassua kun nämä nuoret lapsettomat käy kommentoimassa. Ei lapsen kasvatuksessa tärkeintä ole oman tahdon murtaminen ja ehdoton totteleminen. Nuo eri ikäkausien " uhmat" on niitä kun lapsi opettelee omaa tahtoa. Ei siihen auta mikään "annan samalla mitalla takaisin" - asenne..

Lapsi käyttäytyy kuin lapsi, OMG miten kamalaa! Ettekö ole ennen omaa penskaa ikinä lapsia tavanneet :D?

Vierailija kirjoitti:

Niin, olisit tosiaan päästänyt lapsen niissä farkuissa ja paksussa puserossa nukkumaan, niin olisi saanut kantapään kautta oppia että kannattiko, kun tulee tukalan kuuma ja hyvin epämukavaa. Vähän sama kun jos lapsi ahmii karkkia ja kehoitat olla syömättä tai vatsa tulee kipeäksi. Saapahan sitten oppia että vatsa tosiaan tulee kipeäksi, ja kärsii vatsakivusta. Tai että ei suostu laittamaan ulos vaikka hanskoja ja pipoa, niin saapahan tuntea että ulkona on jäätävän kylmä ja niitä pipoa ja hanskoja tarvitaan. Mikään ei ole ärsyttävämpää kun näsäviisasteleva lapsi, mutta kun vaan pysyt itse järkevänä ja rauhallisena ja vastaat järkevästi, niin lapsi siinä itse ärsyyntyy ja huomaa kuinka typerä on itse :) Siitähän tulee vaan kahta kauheampi kiukku lapselle, mutta oppiipahan siinäkin, että itsensä tekee typeräksi kun näsäviisastelee.

Lapsen näkökulmasta olet epäluotettava aikuinen, joka ei välitä riittävästi pitääkseen lapsesta oikeasti huolta. Ei lapsi sitä vielä tänään tajua, mutta murrosiässä sitten viimeistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, olisit tosiaan päästänyt lapsen niissä farkuissa ja paksussa puserossa nukkumaan, niin olisi saanut kantapään kautta oppia että kannattiko, kun tulee tukalan kuuma ja hyvin epämukavaa. Vähän sama kun jos lapsi ahmii karkkia ja kehoitat olla syömättä tai vatsa tulee kipeäksi. Saapahan sitten oppia että vatsa tosiaan tulee kipeäksi, ja kärsii vatsakivusta. Tai että ei suostu laittamaan ulos vaikka hanskoja ja pipoa, niin saapahan tuntea että ulkona on jäätävän kylmä ja niitä pipoa ja hanskoja tarvitaan. Mikään ei ole ärsyttävämpää kun näsäviisasteleva lapsi, mutta kun vaan pysyt itse järkevänä ja rauhallisena ja vastaat järkevästi, niin lapsi siinä itse ärsyyntyy ja huomaa kuinka typerä on itse :) Siitähän tulee vaan kahta kauheampi kiukku lapselle, mutta oppiipahan siinäkin, että itsensä tekee typeräksi kun näsäviisastelee.

Lapsen näkökulmasta olet epäluotettava aikuinen, joka ei välitä riittävästi pitääkseen lapsesta oikeasti huolta. Ei lapsi sitä vielä tänään tajua, mutta murrosiässä sitten viimeistään.

Samaa mieltä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mulla olis rasittava pentu, joka inttää, jättäisin sen menemään ihan itse sinne nukkumaan niissä vaatteissaan ja kääntynyt kohti olkkaria viihtymään tv:n parissa.

Eli annat periksi? Onnea teinivuosiin!

Lapsen tahtoa voi välillä kunnioittaa samoin kuin teinin. Eli kyllä, onnea teinivuosiin, ne sujuvat luultavasti paremmin perheessä, jossa vanhemman sana ei ole aina viimeinen sana. Tai onhan se silloinkin, kun aikuinen antaa luvan toimia toisin, mitä ensin päätti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, olisit tosiaan päästänyt lapsen niissä farkuissa ja paksussa puserossa nukkumaan, niin olisi saanut kantapään kautta oppia että kannattiko, kun tulee tukalan kuuma ja hyvin epämukavaa. Vähän sama kun jos lapsi ahmii karkkia ja kehoitat olla syömättä tai vatsa tulee kipeäksi. Saapahan sitten oppia että vatsa tosiaan tulee kipeäksi, ja kärsii vatsakivusta. Tai että ei suostu laittamaan ulos vaikka hanskoja ja pipoa, niin saapahan tuntea että ulkona on jäätävän kylmä ja niitä pipoa ja hanskoja tarvitaan. Mikään ei ole ärsyttävämpää kun näsäviisasteleva lapsi, mutta kun vaan pysyt itse järkevänä ja rauhallisena ja vastaat järkevästi, niin lapsi siinä itse ärsyyntyy ja huomaa kuinka typerä on itse :) Siitähän tulee vaan kahta kauheampi kiukku lapselle, mutta oppiipahan siinäkin, että itsensä tekee typeräksi kun näsäviisastelee.

Lapsen näkökulmasta olet epäluotettava aikuinen, joka ei välitä riittävästi pitääkseen lapsesta oikeasti huolta. Ei lapsi sitä vielä tänään tajua, mutta murrosiässä sitten viimeistään.

Lapselle ei välttämättä tule tukalan kuuma, vaikka päällysvaatteissa nukkuukin. Vaatteita voi vähentää, jos kuumottaa ja peittoa voi heittää päälle, jos tulee kylmä. Ei ole maailmaloppu, vaan ihan hyvä kokemus. Sellaista se on elämä, välillä lämpötila vaihtelee. 

ps. aikuinen, joka välillä nukkuu päivävaatteissa. Tai vaatteissa, jotka jonkun mielestä ovat päivävaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kohtuullisessa ajassa uskota, lopetan neuvottelemisen ja määrään. Mutta valitse taistelusi.

Se on toota että taistelut lapsen kanssa kannattaa valita ja usein oveluus taässäkin tilanteessa olisi auttanut :-) Kerran oli meillä samanlainen väännön paikka lapsen kanssa juuri nukkumaan mennessä. Silloinhan lapsi on yleensä väsynyt ja voi siis heittäytyä myös joskus hankalaksi.

Lapsi ei olisi antamut vaatteitaan nukkumaan mennessä ja kiukutteli vaan. Olisin heittänyt ne samantien pesukoneeseen pyörimään kun olivat likaisetkin. En alkanut tilanteessa vääntämään enempää, vaan käytin muuta taktiikkaa. Tiesin , että lapsi nukahtaisi varmaan lähes heti ja sittenhän saisin siltä vaatteet pois ilman huutoa. Pitäkööt vaatteensa vielä vähän aikaa. Yöpuku saa jäädä tänään laittamatta.

Koska paita nyt on vaikea riisua herättämättä ehdotin, että sopiiko että annat paitasi vaan äidille. Saat pitää loput vaatteet päällä ja nukahtaa niissä päiväpeitolle ja viltille. (siis vain nukahtamisestahan oli puhe :-) Lapsi suostui tähän. Tilanne rauhoittui, lapsi sai tavallaan tahtonsa läpi sillä hetkellä mutta meni kuitenkin halpaan :-)

Lähdin itse tekemään sillä aikaa lapsen seuraavan päivän kerhoeväitä yms seuraavan päivän valmisteluja. Noin viidentoista minuutin päästä kävin katsomassa mikä tilanne lapsen huoneessa mahtaa olla. Ja kappas kummaa, lapsi nukkui sängyllään jo sikeästi ja tyynenäkiukuttelujensa jälkeen. Sitten otin siltä sukat pois, ja myös ne sillä oleet farkut kiskoin tietty myös jalasta ja peittelin sänkyyn. Nyt sitten viimein sain ne hemmetin vaatteet sinne pesuun. :-) Silloin ei ei menny ylimäräistä aikaa paljonkaan, ei tullu turhaa taistelua ja pyykkikone pyöri ja lapsi nukkui. Aamulla lapsi ei edes muistanu koko asiasta tullutta vääntöä, vaan oli pirteä oma ittensä. Tässä kohtaa oveluus siis kannatti.

Mammojen mielestähän tuo oli vihoviimeinen temppu. SInähän annoit kuitenkin periksi ja lapsi sai haluamansa - (vaikka niin sait sinäkin, mutta se ei tässä nyt merkitse mitään, koska nyt on tenavan murrosikä pilalla, kun äiti on niin nössö.