Mitä mieltä kaverini mielipiteestä, että lapset kannattaa hankkia nuorena?

Mä ajattelen just toisella tavalla. Jos ei haaveile suurperheestä vaan yhdestä tai kahdesta lapsesta niin ne olisi hyvä hankkia +35 vuotiaana. Tuossa iässä harva enää juoksee nuoruuden juoksuja kuten moni alle 30v tekee ja elää kun on vielä nuori, siinä voi lapsi olla vaan tiellä ja haitta.

Sitten se että vanhempana varmasti saa itsekin enemmän irti siitä vanhemmuudesta kun ihmisen ajattelutapa ja ihminen itsekin muuttuu siitä parikymppisestä. Reilusti yli 3 kymppisillä on parempi taloudellinen tilanne kuin nuoremmilla. Kun on nelikymppisenä pienten lasten vanhempi niin ei pääse se keski-iän kriisikään kovin pahaksi menemään kun on ne lapset joihin keskittyä.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti oli 24,kun minut sai. Isä oli 25. Aika pitkälle kyllä pyöri heidän elämänsä minun ympärilläni.

Toisekseen 24- ei ole enää kovin nuori. eroa 30-vuotiaaseen on kovin vähän.

24-vuotias on todellakin nuori, ihan pentu vielä ja se näkyy mm. ammattikorkeakoulun käytävillä. Ero on yhtä huima kolmikymppiseen kuin viisi vuotiaan ja ekaluokkalaisen välillä.

Lapsi vie sitä paitsi yhtä paljon aikaa, teit sen sitten kuusitoista tai 36-vuotiaana. Se ei riipu iästä, vaan kyvystä rytmittää asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä tuosta kropan palautumisesta, että itse vanhana lapset saaneena ja kropan menettäneenä olen iloinen, etten menettänyt sitä jo 20:nä. Sen verran masentaa ja epänaisellinen olo, eikä se ole ikäni vaan, että ihan meni ja jäi paikat säpäleiksi.

Niin mutta kun se kroppa ei mene miksikään, kun synnyttäjä on tarpeeksi nuori! Monta lasta alle 26v ja timmi kroppa... Näin se vaan menee, mammat!

Tääkään ei muuten pidä paikkaansa. Riippuu geeneistä ja ihotyypistä. Lisäksi oon aika vanha ensisynnyttäjä, ja mulla ei ottanut kroppa osumaa paljoa mitään verrattuna 18-vuotiaana lapsen saaneeseen kaveriin millä oli reppu ihan repeämillä. Harmi, koska se on paras bikini-ikä.:( Mut tääkin menee sen mukaan millaiset arvot kenelläkin on.

Kukin valitsee oman tiensä. Mä olen suunnattoman iloinen, että elin mahtavan  nuoren aikuisuuden matkustellen, asuen ja työskennellen ulkomailla, nähden maailmaa ja ihmisiä. Kokemuksia, joita mikään materia tai raha ei korvaa. En olisi voinut ajatella perustavani perhettä ja olevani sidottu lapsiin nuorena. Nyt vanhempana ja seesteisenä on aikaa, itsetuntemusta, taloudellista vakautta ja vielä hyvä kuntokin päälle pitää huolta lapsista ja kodista. Mutta kukin valitsee sen omanlaisensa elämän, ja toivottavasti on ratkaisuun tyytyväinen myös myöhemmässä elämässään. 

Mäkin ihmettelen, että mistä "omasta elämästä" te haaveilette nelikymppisenä? Kyllä se meneminen ja vapaus on tärkeämpää silloin parikymppisenä, nelikymppisenä useammalla oikeasti ei kauheasti enää tee mieli juhlia ja mennä, ainakaan koko ajan. Puutarhanhoito ja lukeminen on paljon mukavampaa. Kyllä tähän vielä voisi vauvan ottaa! :D Kai itselle on hankala ymmärtää noita terveyshuoliakaan, kun on paremmassa kunnossa kuin silloin parikymppisenä ja osaa pitää tarkempaa huolta terveydestään ravinnon suhteen ja muutenkin. Ei ole perussairauksia tai väsymystä, samalla tavalla tulee kukuttua myöhään kuin nuorempana, jos on mahdollista.

Minä sain lapset 34 ja 36 vuotiaana ja nyt 20 vuotta myöhemmin kroppa edelleen timmi, ei raskausarpia., myös palauduin synnytyksistä ennätysajassa, ihmettelin Kättärin suihkutiloissa nuorten naisten roikkuvia vatsanahkoja ja sinisiä raskausarpia, joten ei pidä yleistää. Lapset jaksoin hoitaa hyvin, imetin kumpaakin yli vuoden, olin kotona lähes viisi vuotta eikä ollut tarvetta lähteä viihteelle, juoksut oli juostu jo silloin alle kolmikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen on hedelmällisimmillään 18-20 vuotiaana, ja muutenkin ihminen saavuttaa piikkinsä 25-vuotiaana, siitä eteenpäin alkaa rapistuminen ja hedelmällisyyskin alkaa laskea, kyllä luonto on tarkoittanut että lapset tehdään nuorena eikä sitten kun parasta ennen-päiväys on mennyt ohi. Nykyihminen ei vaan sitä tajua kun lääketiede, parempi ruoka ja elinolosuhteet on pitkittäneet elämää sieltä toisesta päästä, että se lapsenteko kausi ei ole muuttunut mihinkään. Nelikymppisenä ei ole enää nuori ja hehkeä, keski-ikä ylittyy ja alkaa se lasku vanhuuteen ja kuoleman odotteluun

Kaikilla nuorilla naisilla ei ole mahdollisuutta tehdä lapsia nuorena.. Voi olla esim mielenterveysongelmia, jokin sairaus yms. Ei se aina onnistu vaikka haluaisikin ja lapsen teko voi jäädä myöhemmälle iälle. Luonto on kuitenkin tehnyt sen niin, että nainen voi saada vielä lapsia pitkälti yli 30 vuoden, joten miksi niitä ei silloin voisi tehdä, jos kerta vielä pystyy ja haluaa? 

No ei tietenkään kaikilla ole mahdollisuutta hankkia lapsia koskaan, olenko väittänyt niin? Lapsia voi tehdä myös myöhemmin vanhemmalla iällä, mutta riskit kasvaa, ei se ole paras mahdollinen aika tehdä lapsia. Parastahan se on että tekee lapset nuorena niin ehtii nauttia vielä lapsenlapsistakin ennenkuin makaa vaipoissa vuodeosastolla odottamassa viikottaista suihkua ja (toivottavasti) päivittäistä kylmää kauravelliä.

Nykyihminen kuvittelee elävänsä ikuisesti terveenä.

Entä jos hankkii lapset parikymppisenä ja uudet lähellä neljääkymmentä (vaikka uudelle miehelle)? Silloinhan "vapaus" ei koita koskaan. Jos lapsiperhe-elämä on se juttu, niin mikä ettei, mutta entä jos ei ole?

Olen sitä mieltä, ettei lapsia kannata hankkia ollenkaan.

Kaverisi oikeassa jos luotto suhteeseen on kohdallaan - ihan objektiivisesti katsottuna.

Kaverini kumppani tuli raskaaksi kun kaverini oli 20v. Nyt 4 lasta ja naimisissa. Lapset jo kasvaneet aika isoiksi ja kaikki jaksaa painaa.

Itse 39v mies ja toinen syntyi tänä vuonna. Ollaan kaikki tosi kovilla - ihan vaan siksi että 25v kroppa jaksaa painaa eri lailla kuin 30,35 tai 40v kroppa.

En silti kadu omaa tarinaani, koska löyisin mykyisen elämänkumppanini. Vasta alle 5 v sitten.

Eli yleisesti uskon nuoremman vanhemmuuden olevan parempi, mutta muut tekijät saattavat olla merkittävämpiä.

-vertaistuki kaveripiirissä (jos kellään muulla ei lapsia on se helposti sosiaalisesti mutkikkaampaa)

-tulot 30+ todnäk talous on paremmalla mallilla

Millä logiikalla lapset pitäs tehdä nuorena, että vanhana saa olla? Yhtälailla siinä menee nuoruutta sen lapsenkanssa eikä pääse kavereiden kanssa usein mihinkään kun ikätoverit ovat vielä meneviä.

Kyllä minun mielestä ensin pitää kasvaa itse aikuiseksi , ennenkuin tekee lapsia

Vierailija kirjoitti:

Minä sain lapset 34 ja 36 vuotiaana ja nyt 20 vuotta myöhemmin kroppa edelleen timmi, ei raskausarpia., myös palauduin synnytyksistä ennätysajassa, ihmettelin Kättärin suihkutiloissa nuorten naisten roikkuvia vatsanahkoja ja sinisiä raskausarpia, joten ei pidä yleistää. Lapset jaksoin hoitaa hyvin, imetin kumpaakin yli vuoden, olin kotona lähes viisi vuotta eikä ollut tarvetta lähteä viihteelle, juoksut oli juostu jo silloin alle kolmikymppisenä.

Mä olisin voinut kirjoittaa tämän. Kättärin tilalle vaan Jorvi.

Te lasten 'tekijät':'tehkääkin', sitten hyviä lapsia ilman valmistusvirheitä ja niin että täyttävät laatuvaatimukset...

Teillähän on tekemisen taito hallussanne.

Minä olen kyllä oppinut,että tekemiset elämässä tehdään kaikki käsillä.

Lapsia vain saadaan ja tulee,jos ovat tullakseen.

Paljonkaan omat tekemiseni eivät siihen vaikuta,jos ei vaan tule.

Ehkä parhaat lääkäritkään eivät pysty sille tekemään sille asialle yhtään  mitään.

Rakastelukin on minusta rakastelua,ei 'tekemistä'.

Lapsia voidaan toivoa ja yrittää hankkia,mutta se tuleeko ja millaisia tulee ei ole kenenkään 'tekijän' (- raskaana olevan, tulevan  synnyttäjän)'käsissä' vaan hänen kehossaan .

Synnytys on vain elämää intensiivisimmillään ja elämän alkamisen kannalta tärkein  peruskokemus.

Niin ihmisellä,kuin kissallakin synnyttäessään.

Itse olin 20, kun sain tyttäreni. Kaverisihan on jo ikäloppu. Mä saan 4 vuotta enemmän "vapaata".

Ei vaan... Hitto miksi pitää ihan laskea "vapaata" aikaa? Kukin tekee lapsensa silloin kun siltä tuntuu. Tai on hankkimatta. Jollakin on roikkuva, raskausarpinen vatsa, vaikka parikymppisenä synnyttääkin. Jollakin toipuu kroppa entiselleen nopeammin kuin toisella.

Mä täytän ihan kohta 40 v. Viime yönä nukuin 4 h, ja heräsin sitten lasten kanssa aamupalalle ja ulkoilulle. Istuin iltaa pitkästä aikaa kavereiden kanssa (ei alkoa) ja vierähti kolmeen asti yöllä. Ei tämä tunnu yhtään sen kummemmalta kun nuorempanakaan.

Oikeastaan voisi harkita vielä yhtä vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Fyysisesti keho palautuu hyvin, kun lapset saa nuorena. Vanhemman kudokset venyy, mutta ei enää palaudu. Muutenkin nuorena jaksaa paremmin.

Jaksaako henkisesti myös nuorempa paremmin? Epäilen vahvasti.

Itsehän päädyin siihen että lapsia ei kannata hankkia ollenkaan. Ihmiset hankkii yleensä niitä sitä varten että olisi joku kävisi katsomassa vanhana tai jäisi jälkeläisiä. Kuitenkin kun miettii että kannattaako oikeasti käyttää vähintään 20 vuotta parasta elämäänsä lasten kasvattamiseen sen takia että joskus sitten kun on vanha ne käyvät kerran puolessa vuodessa katsomassa. Oikeasti kannattaa elää sekin 20 vuotta omaa elämäänsä vielä kun on terve, se vanhuus tulee kuitenkin ja sitten ei jaksa enää mitään. Ja sitten kun kuolee ei ole tietoinen siitä jääkö tänne joku jälkeläinen, eli asia on aivan sama oikeasti. Et sinäkään muista kuka sinun isoisoäitisi oli eikä sillä ole sulle mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini 24v on nyt paksuna. Hänen mielestään lapset kannattaa hankkia nyt 24-vuotiaana eikä vasta kolmekymppisenä silloin kun kaikki muutkin, koska:

Kun lapset hankkii nuorena, niin silloin lapsi kulkee vain elämässä mukana luontevasti eikä koko elämä pyöri lasten ympärillä. Jos lapset hankkii kolmekymppisenä, niin silloin elämä keskittyy lasten ympärille kokonaan.

Mitä mieltä?

Miehet tekevät lapsia nuorena siksi etteivät vielä tajua olla tekemättä...

Vierailija kirjoitti:

Kaverini 24v on nyt paksuna. Hänen mielestään lapset kannattaa hankkia nyt 24-vuotiaana eikä vasta kolmekymppisenä silloin kun kaikki muutkin, koska:

Kun lapset hankkii nuorena, niin silloin lapsi kulkee vain elämässä mukana luontevasti eikä koko elämä pyöri lasten ympärillä. Jos lapset hankkii kolmekymppisenä, niin silloin elämä keskittyy lasten ympärille kokonaan.

Mitä mieltä?

Lapsia ei "pidä" hankkia. Niitä voi halutessaan hankkia joko nuorena tai vanhana, tai olla ihan kokonaan hankkimatta.