Onko jollekin muullekin käynyt näin? Totaalinen kyllästyminen ennen niin tärkeään juttuun.

Mulla kävi telkkarin kanssa noin.. Onneksi se on vain kone, joten ei haittaa, vaikka onkin saanut pölyttyä rauhassa.

Onko tullut elämään muuta, joka täyttää aikaisemmin koirien täyttämän tarpeen?

Omalla kohdalla kyllästyin oudosti pitkän ajan jälkeen (25v) tietokonepelailuun, alkoi vain kaikki toistamaan itseään. Olisiko kenties koirien kanssa tullut vastaan sama, että ei ole enää mitään uutta? Koirissa ei kuitenkaan tapahdu sellaista elinikäistä kehitystä kutsn vaikkapa lapsissa.

Oletko introvertti? Tuli mieleen että jos olet sellainen, joka ei siedä ihmisseuraa kauaa, mutta eläinten seuraa kyllä, mutta niidenkin kanssa olisi jonkinlainen "raja", joka vaan tulee vastaan paljon hitaammin.

Itse en "siedä" ihmisseuraa kauaa, kissat menee, mutta koirat on niin sosiaalisia (mikä tekee niistä "ihmismäisempiä" kuin kissoista), etten varmaan voisi olla kauan koiran kanssa. Menee energia ja alkaa toivoa sitä "lomaa" ja poispääsyä.

Ehkä olen ihan hakoteillä ja katson liikaa tilannettasi omasta näkökulmastani.

noh yks apuhan ois et joku teini käyttäis koiria lenkillä ainaki välistä ja sais pienen palkan. saisit huilata aina välillä.

ja itelläki on käyny kissojen kans vastaava. oon aina eläny talossa jossa on kissa mut joku aika sitte tuntu etten vaa jaksa kattoa tai kuunnella meän kissaa. alko ärsyttää ku se vinku ruokaa tai sitä ku hiekkalaatikko on täynnä. tein radikaaliratkasun ja annoin sen uuteen kotiin.

Mulla on toi lasten kanssa :(. Nämä kyllä hoidan tietenkin ulos pesästä asti niin kunnolla, kuin suinkin osaan. Nuorempi on kohta 13 ja vanhempi 15. Rakastan heitä tietty ja kaikkeni teen, että kotinsa on hyvä ja kasvatus mallikasta. Mutta en voi kiistää, ettenkö odottaisi, että ovat omillaan.

Sen olen päättänyt, että pois en anna. Lapset eivät koskaan antaisi anteeksi ja toisaalta itsekin koen että loppuun asti tällaiset eläimet pidetään ja rakastetaan, syyttömiä ne ovat. Meillä on 13- ja 10-vuotiaat lapset joten hekään eivät ole tulleet mitenkään "tilalle". Olen kyllä vähän introverttikin mutta toisaalta kaipaisin ehkä nykyistä enemmän ihmisseuraa... hmmm, vaikeaa...

Ehkä tähän liittyy se, että lapset alkaa olla sen verran isoja, että heidän kanssaan olisi mukava käydä enemmän reissussa, sukulaisissa jne. Illat ovat todella kiireisiä, kun heillä on harrastuksensa ja työpäivien jälkeen emme voi jättää koiria enää yksin. Mieheni ei pysty pitkiä lenkkejä tekemään mutta tekee kyllä kotihommia siitä edestä :) Mutta esim. minulla ei ole yhtään muuta harrastusta. Ei riitä aika eikä voimat.

Vanhempi koira on melko suuri. Olen ajatellut, että tämä tilanne tavallaan helpottuu kunhan siitä aika jättää. Se on kyllä ollut koiristani kaikkein läheisin ja aivan ihana eläin eli ei pidä käsittää niin että toivoisin sen kuolevan pian. Tämä nuorempi on tosiaan pienempi, joten sitä kyllä lapsetkin ulkoiluttavat.

Kummastuttaa vaan. Ei ole mitään intressejä ns. koirapiireihin enää. Koen itseni tosi ulkopuoliseksi siellä.

Minulla vähän sama juttu. Koira on ollut tyyliin "aina". Nyt kaksi, 4- ja 2-vuotiaat. Näiden jälkeen en aio enää ottaa koiria ikinä. Kuten ap:kin, toki hoidan hyvin, rakastan näitä ja teen niiden kanssa todella paljon kaikkea, mutta haluan näiden jälkeen olla ihan vapaa koirien tuomasta vastuusta. Meilläkään ei ole muuta varahoitopaikkaa kuin maksullinen koirahoitola. Siellä ovat sen kerran vuodessa jos olemme matkoilla.