Mikä on pahinta, mitä sulle on tapahtunut?

Isän kuoli syöpään ja äidiltä leikattiin pahanlaatuinen aivokasvain kun olin 16v. Puhumalla asiasta läheisten ja myöhemmin lähes kaikkien kanssa sekä piirtämällä ja laulamalla olen selvinnyt.

Sairastuin neljä viikkoa sitten. Tällä tietoa tulen elämään tämän kanssa loppuelämäni. Yritän ajatella positiivisesti, mutta hengittäminenkin tuottaa vaikeuksia välillä. Tämä taitaa siis olla se pahin.

Pahoinpitelyt, raiskaus, burnout, loppuelämäksi sairastuminen, ystävien kuolemat. Pelottaa mitä elämässä on vielä edessä, olen reippaasti alle 30v...

Avioliitoni, poislukien lapset. Kaikki, kaikki traumamuistoni liittyvät vain ja ainoastaan puolison käytökseen. En ole vielä selvinnyt, mutta sitten, kun saan asiani järjestykseen ja pystyn lasten kanssa muuttamaan pois, selviän kyllä.

Miehen psykoosi ja oma selviytymistaistelu

Voimia teille ihan jokaiselle <3

34

Te jotka valitatte väkivaltaisesta puolisosta, ni oma on syynne:

1) parisuhteessa ei ole pakko olla

2) riitaan vaaditaan kaksi

Vierailija kirjoitti:

Verikoe, oksensin ja pyörryin ja vannoin etten enää ikinä mene uudestaan. En mitään muuta niin paljoa maailmassa pelkää kuin verikokeita!

Vähällä olet selvinnyt.

Nuoruuden mt-ongelmat perhehelvetissä kasvamisen seurauksena, kiusatuksi joutuminen ja koko loppuelämän aika totaalinen yksinäisyys. En tule koskaan löytämään ketään elämänkumppania vaikka se on ollut suurin haaveeni.

Avioero ämmästä joka ajatteli vaan itseään.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka valitatte väkivaltaisesta puolisosta, ni oma on syynne:

1) parisuhteessa ei ole pakko olla

2) riitaan vaaditaan kaksi

Älkää menkö näin huonoon provoon, jättäkää noteeraamatta! Väkivalta ei ole koskaan uhrin syy! Jotkut ihmiset eivät vaan ymmärrä, mitä on elää pelossa ja kuinka siihen väkivaltaan ja uhkailuun turtuu, ja sitten möläyttevät tälläisiä idioottimaisuuksia ääneen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka valitatte väkivaltaisesta puolisosta, ni oma on syynne:

1) parisuhteessa ei ole pakko olla

2) riitaan vaaditaan kaksi

Älkää menkö näin huonoon provoon, jättäkää noteeraamatta! Väkivalta ei ole koskaan uhrin syy! Jotkut ihmiset eivät vaan ymmärrä, mitä on elää pelossa ja kuinka siihen väkivaltaan ja uhkailuun turtuu, ja sitten möläyttevät tälläisiä idioottimaisuuksia ääneen!

Lisään vielä, että toivottavasti näin ajattelijat törmäävät itse edes kerran elämässään oikeasti hulluun ihmiseen. En tarkoita, että olisi oikein jos joku hullu hakkaisi, vaan että kokisi sen pelontunteen, kun on itse täysin voimaton ja toinen hullunkiilto silmissä heiluttaisi puukkoa nenän edessä ja uhkaisi henkeä. Voisi vähän mennä maailmankuva uusiksi siitä, miten "riitaan tarvitaan aina kaksi", tai "parisuhteeseen ei ole pakko jäädä", kun ainoa vaihtoehto hengissä selviämiseen tuntuu olevan se jääminen. On muuten pirun yleistä, että pahoinpitelijät jäävät tuomiotta, kun todistajia ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Petetyksi tuleminen. Itsetunto vieläkin romuna

Mulla sama. Edes syöpään sairastuminen ei vienyt samalla tavalla pohjaa elämältä.

Veljen itsemurha. En ole selvinnyt. En usko että koskaan selviän, tapahtuneen kanssa vaan oppii elämään.

Olin lapsena äidin kanssa ulkona kun ohiajavasta autosta alettiin ampua väkijoukkoon. Ihmiset ympärillämme kaatuivat maahan kuolleena tai haavoittuneena. Minuun eikä äitiini osunut. M29 ja latino

Vierailija kirjoitti:

Minulla diagnosoitiin hitaasti kuolemaan johtava parantumaton sairaus. Sairauteen ei ole olemassa hoitoa.

FALS?

Työtapaturma, tulee vaikuttamaan koko loppuelämän ja pilasi samalla kaiken, harrastuksia myöten ja työtkin tulevat varmaan loppumaan.

Vierailija kirjoitti:

Avioero ämmästä joka ajatteli vaan itseään.

Ja silti se avioero on ollut pahinta mitä sinulle on tapahtunut? Eikö se olisi pitänyt olla iloinen tapahtuma jos  kerran pääsit eroon jostakin, mistä et tykännyt?

Oma tyttäreni oli itsetuhoinen ja joutui suljetulle.

Paha homealtistuminen jonka vuoksi meni koti ja terveys. Lähes kaikki huonekalut ja vaatteet kaatopaikalle. Nyt on vaikeaa löytää kotia jossa voisi asua saati sitten työpaikkaa jossa olis puhdas sisäilma. Lapsen sairastamista ja oireilua on ollut todella vaikeaa seurata ja lapsen tulevaisuus huolettaa vielä enemmän kuin oma. Tähän päälle vielä joidenkin sukulaisten ymmärtämättömyys ja vähättely.