Mikä on pahinta, mitä sulle on tapahtunut?

Ainoan lapseni kuolema. Ei siitä oikein tunnu selviävän, elän päivä kerrallaan hyvin tyhjältä tuntuvaa elämää.

Löysin av:n. Selvisin siitä jatkamalla palstailua

Heräsin.

Menin nukkumaan.

Laitoin eron vireille viikon päästä häistä, koska mies pahoinpiteli minut. Tuosta alkoi kaksi vuotta kestänyt vainoaminen, mikä on pahinta mitä minulle on tapahtunut. Mielenterveyteni kärsi, ja miehestä pääsin oikeasti eroon vasta muuton ja tietojeni salaamisen avulla. Huh kun vieläkin kauhistuttaa muistella tuota kaikkea.

Lapsettomuus. Vaikka se ei yksittäinen tapahtuma olekaan.

Niin ja en varsinaisesti ole selvinnyt. Aaltoilevaa surua. Yritän elää muuten onnellista elämää mutta suru on aina mukana, kun ympärillä tapahtuu sitä mistä jää itse paitsi.

Sairaus, joka rajoittaa jokapäiväistä elämääni ja ihmissuhteitani. En ole päässyt yli, parannuskeinoa etsitään kokoajan.

Hampaat hajosi.

Vauva kuoli kohtuun rv 40+1, 19.4.2007. Ajan kanssa helpottaa.

Väkivaltainen suhde, vuosia sitten.

Nykyinen työttömyys.

Mulla kuitenkin näköjään pienet murheet teihin muihin vreeattuna. Tsemppiä kaikille.

Seksuaalinen hyväksikäyttö. 

Kai se lopulta on tuo krooninen sairaus, joka vaikuttaa päivittäin elämääni rajoittavasti. 

Puolison kuolema. Jäin yksin vauvan kanssa, masennuin vakavasti. Kun pikkuhiljaa toivuin niin sairastuin rintasyöpään. Tuosta kaikesta on 15 vuotta. Vielä hengissä.

Yritin itsemurhaa, mutta epäonnistuin. Nykyään vuosien jälkeen olen onnellinen ettei se onnistunut.

Ei toivottu raskaus, joka oli edennyt toiselle kolmannelle tietämättäni.

Narsistinen vanhempi, joka sairastutti minut. Sairauden vuoksi olen menettänyt paljon. Olen täysin avoimesti sitä mieltä, että kaikkien ei pitäisi hankkia lapsia.

Mies aivovammautti itsensä kännissä. Ainoa, joka perheessämme ei kärsi, on mies itse, koska ei tietenkään muista mistään mitään ja lisäksi on koko ajan tuntenut olevansa täysin terve. Tekee älyttömyyksiä, eikä osaa ottaa muita huomioon. En ole vieläkään selvinnyt, vaikka tapauksesta on 3 vuotta.

Koko lapsuus, johon kuului nälkää, pahoinpitelyä ja henkistä väkivaltaa, köyhyyttä. Vanhempani olivat henkisesti tasapainottomia alkoholisteja. Ainoa veljeni hoiti minua koko lapsuutemme ja  sairastui moniin mielenterveysongelmiin ja teki lopulta aikuisena itsemurhan. 

Ei nyt yksittäinen asia, mutta ei tuosta nyt voi erottaa vain yhtä asiaa. Anteeksi en anna koskaan ja mietin edelleen aina silloin tällöin, että minkäköhänlainen veljeni olisi tänään, jos hän olisi saanut normaalin lapsuuden. 

Olin vähällä kuolla synnytyksessä ja myös lapsi selvisi täpärästi hengissä. Selvisin suomalaisen lääketieteen ansiosta. Henkisesti selvisin toipumalla fyysisesti melko nopeasti ja puhumalla asiasta paljon mieheni ja ystävieni kanssa.

Up