Kun lapset eivät tottele..
Saako vaan luovuttaa ja nostaa kädet ilmaan?!
Kyse ei ole omista lapsista, joten tietenkin saisi nostaa kytkintä.
Auttakaa uusperhe mammaa ja kertokaa että kuinka ihmeessä saadaan kaksi alle kouluikäistä lasta tottelemaan ja edes hiukan kunnioittamaan toisia.
Se on aivan se ja sama mitä näille termiiteille sanoo niin joko a) tulee kaikki sanottu heti toisesta korvasta ulos taikka b) uskotaan semmoset 10sekuntia.
On kokeiltu aresti nurkkaa ja vaikutus hyödytön.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Herätin lasten isän ja sanoin että hoida itse lapses ja lähdin menemään.
En todellakaan tiedä että kuinka asiat on lasten äidin luona, ehkä siellä huudetaan? Meillä harvemmin huudetaan koska se ei hyödytä asioissa mitenkään.
En tiedä onko lasten korvissa vikaa, jos on niin ovat varmaan itse huutaneet itsensä kuuroiksi.Jos sanot esimerkiksi että sohvalla ei pompita niin mikä hemmetti siinä on että silti siinä pompitaan jatkuvasti?! Me ollaan pihalla joka päivä enemmän tai vähemmän. Näillä on myös sisällä paljon aktiviteetteja aina teltasta lautapeleihin. Tänään ennen lähtöäni ollaan piirretty, ollaan yhdessä tehty iso palapeli ja rakennettu jopa se vitun maja omaan huoneeseen peitoista. Kyse ei ole siitä etteikö näiden kanssa tehtäisiin mitään vaan siitä että nää ei tottele mitään mitä sanotaan!
Ap
Teltta tai lautapeli ei ole alle kouluikäiselle "aktiviteetti". Aktiviteettia tuovat tilat, joissa liikkua, juosta, hyppiä, pomppia, kiivetä, pyöriä, hyöriä, potkia...
Aika hyvin, kyllä olet pystynyt tekemään tottelemattomien lasten kanssa, jotka eivät ole sitä ennen edes saaneet purkaa energiaansa, jos olette tosiaan vain sisällä nyhjöttäneet ja piirtäneet, tehneet palapeliä ja rakentaneet majaa. Yleensähän perheissä esnin puretaan se fyysinen energia ulkona liikkuen ja vasta vähän ennen lounasta piirretään yms. Sitten taas lounaan jälkeen ulos, välipala, ulos jne.
Sinulla ei taida olla kokemusta lapsista, ja siksi varmaan on sellainen kuva, että eivät tottele? Jos nimittäin eivät tottelisi, niin tuollaisten hissutusasioiden tekeminen ei onnistuisi ollenkaan.
Tämä on varmaan maailman tyhmin kysymys, mutta miten lapset pärjäsi vielä 20-vuotta sitten keksien keskenään leikkejä ja tekemistä ilman, että aikuisen olisi pitänyt leikittää 24/7? Missä se mielikuvitus kehittyy, jos aikuisen vastuulla on aina organisoida ja keksiä leikit?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan maailman tyhmin kysymys, mutta miten lapset pärjäsi vielä 20-vuotta sitten keksien keskenään leikkejä ja tekemistä ilman, että aikuisen olisi pitänyt leikittää 24/7? Missä se mielikuvitus kehittyy, jos aikuisen vastuulla on aina organisoida ja keksiä leikit?
20 vuotta sitten kukaan ei tehnyt lastensuojeluilmoitusta jos 4v oli yksin pihalla, naapurit ei valittanut jos leikeistä kuului ääniä ja toisaalta vanhemmat sai antaa ympäri korvia jos meno meni ihan överiksi.
Maailma muuttuu Eskoseni...
Ottamatta kantaa ap:n tapaukseen niin ihmettelen sitä, että oletetaan kaikkien lasten olevan liikunnallisesti aktiivisia hyörijöitä. Ei meillä ainakaan yksikään kolmesta lapsesta pyrähtele sinne tänne edes herättyään ja täynnä tarmoa. Nämä eivät juoksentele ulkona ympäriinsä ja fillariretketkin mennään melkoista minivauhtia, koska pyöräily ei kiinnosta, kaikki ympärillä näkyvä kyllä.
Tabletit ja televisio ei kiinnosta, mutta akvaariota voidaan katsella pitkään tai yrittää laskea, montako lintua pihalla on. Ja sitten piirretään niitä lintuja paperikaupalla.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan maailman tyhmin kysymys, mutta miten lapset pärjäsi vielä 20-vuotta sitten keksien keskenään leikkejä ja tekemistä ilman, että aikuisen olisi pitänyt leikittää 24/7? Missä se mielikuvitus kehittyy, jos aikuisen vastuulla on aina organisoida ja keksiä leikit?
Jaa, no meillä sai pomppia sohvalla, mitä ap:n lapsipuoletkin ovat keksineet ihan itse :)
Itsellä oli kyllä se ero ap:n tilanteeseen nähden, että isä ja äiti asuivat samassa talossa, joten sitä läheisyyttä sai kummaltakin vanhemmalta päivittäin. on hieman eri asia vierailla toisen vanhemman luona pari kertaa kuukaudessa, ja vielä niin että se oma vanhempi nukkuu, kuin olla stressitön rakkauden suhteen molempien vanhempien kanssa.
ja kyllä, meillä mentiin ulos viikonloppuisin jo yhdeksältä. isä teki meidän kanssa aina pitkän pyörälenkin joka lauantai läheiseen metsään, jossa leikittiin yhdessä me lapset keskenään. Isä luki yleensä kirjaa :)
On se kumma ku pirkoilla ei mene sinne kupoliin se että lasten kanssa tehdään kaikkea ja paljon.
Ja mä en ole se semmonen yliaktiivinen ihminen jolla heti silmät avattuaan olisi energiaa lähteä ulos, anteeksi vain.
Väännettään rautalangasta: Edes se 3tunnin puisto hetki EI saa näitä lapsia tottelemaan, sama saatanan huutaminen, tottelemattomuus ja se vitun sohvalla pomppiminen jatkuu. Oli sohva kestävä tai ei niin meillä lapset ei siinä pompi.
Ja se toinen asia jota täällä ei ymmärretä on se että näitten termiittien isä on lastensa kanssa enemmän mitä minä! Satunnaisesti joutuu myös tekemään yö töitä jollon minä otan vetovastuun aamulla.
Ap
Ehkä vika on vaan siinä et ei oo saanu kunnon kasvatusta. Jos on annettu tehdä mitä lystää ja toisessa kodissa annetaan edelleen tehä mitä lystää.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma ku pirkoilla ei mene sinne kupoliin se että lasten kanssa tehdään kaikkea ja paljon.
Ja mä en ole se semmonen yliaktiivinen ihminen jolla heti silmät avattuaan olisi energiaa lähteä ulos, anteeksi vain.Väännettään rautalangasta: Edes se 3tunnin puisto hetki EI saa näitä lapsia tottelemaan, sama saatanan huutaminen, tottelemattomuus ja se vitun sohvalla pomppiminen jatkuu. Oli sohva kestävä tai ei niin meillä lapset ei siinä pompi.
Ja se toinen asia jota täällä ei ymmärretä on se että näitten termiittien isä on lastensa kanssa enemmän mitä minä! Satunnaisesti joutuu myös tekemään yö töitä jollon minä otan vetovastuun aamulla.
Ap
Jos ei 3 tunnin puistoilu auta, niin teidän kasvatuksessa tai odotuksissa on vikaa.
Vaikeapirkkojen ymmärtää, että isä on lasten kanssa enemmän, jos et sitä kerro. Et ole kertonut. Et ole myöskään kertonut, että minkäikäiset lapset, kuinka kauan erosta on, kuinka paljon näkevät isäänsä, ovatko päivähoidossa. Jos toimit lasten kanssa samalla tavalla, niin ei ole ihmekään etteivät tottele. Eivät ilmiselvästi tiedä, mitä heiltä odotetaan.
Et tunnu ymmärtävän, että lasten kanssa ei mennä puistoon siksi, että tottelisivat, vaan siksi, että saavat ulkoilmaa ja liikuntaa. lasten kanssa ei myöskään tehdä asioita siksi, että tottelisivat, vaan siksi, että lapset kokisivat itsensä arvokkaiksi ja rakastetuiksi, oppisivat uusia asioita, saisivat ilmaista itseään.
jos lapset huutavat, niin haette apua huutamiseen: käytte lääkärissä, psykologin luona.
Jos kasvatuskeinonne ei riitä, niin varaatte ajan jo heti maanantaina kasvatusneuvolaan.
jos et ole ylienerginen, niin et ole. Helpompaa on, että väsyneenäkin lähdet sinne ulos. Sellaista se on lapsiperheessä. Jos haluaa, että lapset saavat liikuntaa, niin sinne ulos mennään, vaikka olisi kylmä, vaikka sataisi, vaikka olisi itse väsynyt.
Tämä voi kuulostaa vittuilulta, mutta ei sitä ole. Lapsiperheen elämä on joskus, aina välillä tai aina ( riippuu lapsista, vanhemmista ja perheistä) hankalaa, väsyttävää ja uuvuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma ku pirkoilla ei mene sinne kupoliin se että lasten kanssa tehdään kaikkea ja paljon.
Ja mä en ole se semmonen yliaktiivinen ihminen jolla heti silmät avattuaan olisi energiaa lähteä ulos, anteeksi vain.Väännettään rautalangasta: Edes se 3tunnin puisto hetki EI saa näitä lapsia tottelemaan, sama saatanan huutaminen, tottelemattomuus ja se vitun sohvalla pomppiminen jatkuu. Oli sohva kestävä tai ei niin meillä lapset ei siinä pompi.
Ja se toinen asia jota täällä ei ymmärretä on se että näitten termiittien isä on lastensa kanssa enemmän mitä minä! Satunnaisesti joutuu myös tekemään yö töitä jollon minä otan vetovastuun aamulla.
Ap
No, kuinka kauan lapset ovat tänään saaneet olla ulkona? Kello on nyt 12. 40, joten alle kouluikäisten olisi pitänyt ( jos ovat vilkkaita) jo olla ehtinyt liikkumaan ulkona 2-3h ja olla syöty lounas. Lisäksi on sitten ehditty piirtää, rakentaa majaa, tehdä palapeliä, luettu kirjaa, hassuteltu, halailtu yms.
Jos mikää ei auta niin vika kasvatuksessa.
Jos teillä ei anneta pomppia sohvalla mutta toinen vanhempi antaa niin liian ristiriitaista lapsille.
Meillä vähän sama tilanne, nykyisen lapsi edellisestä liitosta on aivan karmea tapaus. Kaikki mitä sanotaan menee kuuroille korville, tekee mitä lystää ja mikään rangaistus ja hyvästä kehuminen auta.
Näin kerran miten lapsen äiti "komentaa" ja on lapsen kanssa, ei mitään auktoriteettia ja komento on "älä kiltti viitsi" lässytys ja tyytyy sanomaan vain kerran. Lapsen isällä on myös auktoriteetti hieman hukassa mutta liekö yllätys kun ei ole heidän yhessä olon aikana saanut puuttua lapsen kasvatukseen.
Ainoa jolta auktoriteettia löytyy olen minä ja lapsi tottelee minua paremmin mitä isäänsä. Selkeästi pitää isäänsä samanlaisena turhanpäiväsenä lässyttävänä piipertäjänä mitä äitinsäkkin on. Ollaan yhdessä lapsen isänsä kanssa harjoitettu auktoriteettia ja jotain tulosta on alkanut syntymään.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma ku pirkoilla ei mene sinne kupoliin se että lasten kanssa tehdään kaikkea ja paljon.
Ja mä en ole se semmonen yliaktiivinen ihminen jolla heti silmät avattuaan olisi energiaa lähteä ulos, anteeksi vain.Väännettään rautalangasta: Edes se 3tunnin puisto hetki EI saa näitä lapsia tottelemaan, sama saatanan huutaminen, tottelemattomuus ja se vitun sohvalla pomppiminen jatkuu. Oli sohva kestävä tai ei niin meillä lapset ei siinä pompi.
Ja se toinen asia jota täällä ei ymmärretä on se että näitten termiittien isä on lastensa kanssa enemmän mitä minä! Satunnaisesti joutuu myös tekemään yö töitä jollon minä otan vetovastuun aamulla.
Ap
Onko teillä puistossa sohva, jossa ei saa pomppia? Mitä haittaa on siitä, että puistossa huutaa? Totella tietysti puistossakin tarvitsee, mutta kai siellä nyt saa pomppia ja riehua muita vahingoittamatta?
Vierailija kirjoitti:
Jos mikää ei auta niin vika kasvatuksessa.
Jos teillä ei anneta pomppia sohvalla mutta toinen vanhempi antaa niin liian ristiriitaista lapsille.Meillä vähän sama tilanne, nykyisen lapsi edellisestä liitosta on aivan karmea tapaus. Kaikki mitä sanotaan menee kuuroille korville, tekee mitä lystää ja mikään rangaistus ja hyvästä kehuminen auta.
Näin kerran miten lapsen äiti "komentaa" ja on lapsen kanssa, ei mitään auktoriteettia ja komento on "älä kiltti viitsi" lässytys ja tyytyy sanomaan vain kerran. Lapsen isällä on myös auktoriteetti hieman hukassa mutta liekö yllätys kun ei ole heidän yhessä olon aikana saanut puuttua lapsen kasvatukseen.
Ainoa jolta auktoriteettia löytyy olen minä ja lapsi tottelee minua paremmin mitä isäänsä. Selkeästi pitää isäänsä samanlaisena turhanpäiväsenä lässyttävänä piipertäjänä mitä äitinsäkkin on. Ollaan yhdessä lapsen isänsä kanssa harjoitettu auktoriteettia ja jotain tulosta on alkanut syntymään.
Ja tähän vielä lisään että ei se 8h ulkoilua poista mitään muuta kun ylimääräsen energian, joten ei se tee huono käytöksisestä lapsesta/lapsista yhtään sen kiltimpiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma ku pirkoilla ei mene sinne kupoliin se että lasten kanssa tehdään kaikkea ja paljon.
Ja mä en ole se semmonen yliaktiivinen ihminen jolla heti silmät avattuaan olisi energiaa lähteä ulos, anteeksi vain.Väännettään rautalangasta: Edes se 3tunnin puisto hetki EI saa näitä lapsia tottelemaan, sama saatanan huutaminen, tottelemattomuus ja se vitun sohvalla pomppiminen jatkuu. Oli sohva kestävä tai ei niin meillä lapset ei siinä pompi.
Ja se toinen asia jota täällä ei ymmärretä on se että näitten termiittien isä on lastensa kanssa enemmän mitä minä! Satunnaisesti joutuu myös tekemään yö töitä jollon minä otan vetovastuun aamulla.
Ap
Onko teillä puistossa sohva, jossa ei saa pomppia? Mitä haittaa on siitä, että puistossa huutaa? Totella tietysti puistossakin tarvitsee, mutta kai siellä nyt saa pomppia ja riehua muita vahingoittamatta?
Oot sä tyhmä?
Mä olen huomannut hoitolapsieni kanssa, että mikään järkipuhe tai selittäminen ei ainakaan alle kouluikäisiin tehoa. Mikäli lapset alkavat tahallaan vittuilemaan, niin yleensä se on merkki siitä, että ne ovat turhautuneita, nälkäisiä tai väsyneitä. Muuten lapset yleisestiottaen ovat kilttejä ja yhteistyöhaluisia.
Paras vinkki on viedä lapset ulos siinä vaiheessa, kun he alkavat käymään liikaa kierroksilla. Muutenkin päivässä kannattaa pitää jonkinlainen rytmi, ettei elämä käy tylsäksi. Aamulla lapset jaksavat keskittyä leikkimään jonkin aikaa, mutta ennen kuin homma lähtee käsistä, niin on hyvä lähteä niiden kanssa ulos kävelylle tai leikkipuistoon. Sitten lounas on taas oma kokonaisuutensa, jonka jälkeen taas jaksaa rauhassa leikkiä ennen päiväunia. Tai mikäli on kyse vanhemmista lapsista, niin itse lähtisin taas ulkoilemaan ennen iltarutiineja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mikää ei auta niin vika kasvatuksessa.
Jos teillä ei anneta pomppia sohvalla mutta toinen vanhempi antaa niin liian ristiriitaista lapsille.Meillä vähän sama tilanne, nykyisen lapsi edellisestä liitosta on aivan karmea tapaus. Kaikki mitä sanotaan menee kuuroille korville, tekee mitä lystää ja mikään rangaistus ja hyvästä kehuminen auta.
Näin kerran miten lapsen äiti "komentaa" ja on lapsen kanssa, ei mitään auktoriteettia ja komento on "älä kiltti viitsi" lässytys ja tyytyy sanomaan vain kerran. Lapsen isällä on myös auktoriteetti hieman hukassa mutta liekö yllätys kun ei ole heidän yhessä olon aikana saanut puuttua lapsen kasvatukseen.
Ainoa jolta auktoriteettia löytyy olen minä ja lapsi tottelee minua paremmin mitä isäänsä. Selkeästi pitää isäänsä samanlaisena turhanpäiväsenä lässyttävänä piipertäjänä mitä äitinsäkkin on. Ollaan yhdessä lapsen isänsä kanssa harjoitettu auktoriteettia ja jotain tulosta on alkanut syntymään.Ja tähän vielä lisään että ei se 8h ulkoilua poista mitään muuta kun ylimääräsen energian, joten ei se tee huono käytöksisestä lapsesta/lapsista yhtään sen kiltimpiä.
Mutta tekee suunnattoman paljon helpommaksi sen, että yrittää opettaa jotain, antaa ohjeita yms.
Itse en lapsiryhmien ohjaajana pyri edes antamaan mitään ohjeita ennen kuin on hypitty esim. musiikin tahtiin. Kun tarve liikkua on poissa, niin lapsi ei hyöri ja pyöri sen takia, että täytyy liikkua. näin on muutama minuutti aikaa antaa ohje. Sitten sitä ohjeen noudattamista valvotaan. Toki on lapsia, joilla ei sitä liikunnan tarvetta ole, mutta ap:n kuvailemat tapaukset ilmiselvästi tarvitsevat liikuntaa, jos riehuvat, huutavat ja pomppivat kielloista huolimatta sohvalla.
Meillä heitetään kakara pimeään vaatehuoneeseen ja ovi lukitaan. Vankeusaika riippuu teon vakavuudesta. Kerran jouduin viemään sinne naapurinkin kakaran kun ei totellut.
jos kerran kaikki asiat tehdään oikein: ulkoilua säännöllisesti vähintään 5-6 h päivässä, rytmi viikonloppuisin ja arkisin sama, kunnioittava suhde vanhemmilla toisiinsa, ja äitipuoli ei sano pahaa sanaa lasten äidistä, lapset saavat hellyyttä, kehuja, halauksia yms. molemmilta vanhemmiltaan monta kertaa päivässä ja runsaasti, ruoka on terveellistä, vanhemmat ovat keskusteluyhteydessä keskenään, lapsia ohjeistetaan kerran ja sitten katsotaan että noudattavat ohjeet, lapset eivät saa lisäaineita eivätkä valmisruokia, herkkuja vähän, lapsilla on kavereita, avioerosta on 5 -6 vuotta aikaa, äitipuoli on tullut kuvioihin vasta kun erosta on se 5-6 vuotta aikaa, lapsia on totutettu äitipuoleenp ikkuhiljaa,
niin sitten on varmaan lapsilla jonkin sorttinen adhd yms. ongelma.
kai lapsen isä on jo ottanut yhteyttä neuvolaan, päivähoitoon ja lääkäriin, jotta lapset saavat terapiaa, tukea ja avustusta, ennen kuin menevät kouluun? vanhinhan on ilmiselvästi jo esikoulussa, joten asialla on kiire. ( Kun kerran erosta on aikaa se 5 vuotta, niin vanhempi lapsihan on ollut silloin vähintään vuoden ja kun ovat kouluikäisiä, niin tästä tämä laskutoimitus.)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen huomannut hoitolapsieni kanssa, että mikään järkipuhe tai selittäminen ei ainakaan alle kouluikäisiin tehoa. Mikäli lapset alkavat tahallaan vittuilemaan, niin yleensä se on merkki siitä, että ne ovat turhautuneita, nälkäisiä tai väsyneitä. Muuten lapset yleisestiottaen ovat kilttejä ja yhteistyöhaluisia.
Paras vinkki on viedä lapset ulos siinä vaiheessa, kun he alkavat käymään liikaa kierroksilla. Muutenkin päivässä kannattaa pitää jonkinlainen rytmi, ettei elämä käy tylsäksi. Aamulla lapset jaksavat keskittyä leikkimään jonkin aikaa, mutta ennen kuin homma lähtee käsistä, niin on hyvä lähteä niiden kanssa ulos kävelylle tai leikkipuistoon. Sitten lounas on taas oma kokonaisuutensa, jonka jälkeen taas jaksaa rauhassa leikkiä ennen päiväunia. Tai mikäli on kyse vanhemmista lapsista, niin itse lähtisin taas ulkoilemaan ennen iltarutiineja.
Juuri näin. Lapset haluavat miellyttää aikuisia, jos siihen annetaan mahdollisuus. Samoin lasten kanssa pitäisi mennä sinne ulos ennen kuin alkavat huutaa ja riehua. Näin ei synny sitä huutamisen ja riehumisen tapaa, josta tarvitsisi edes käskeä pois. Säännöllinen rytmi, jotta lapsi osaa ennakoida mitä häneltä odotetaan seuraavaksi , ja miten seuraavaksi tulee käyttäytyä aiheuttaa sen, että lapsi on helpompi kasvattaa. Lisäksi näin tulee paljon vähemmän tilanteita, jolloin ylipäätänsä lapsen pitää "totella", joten se tottelukaan ei ei käy lapselle ylivoimaiseksi ponnisteluksi.
Olet siis alle vuoden toiminut äitipuolena. Lapsethan reagoivat jo pelkästään siihen, vaikka mitään muuta ongelmaa ei olisikaan...
Vai onko niin, että ap toivot, että täällä joku sanoisi, että joo sinussa ( vaikka siis et jaksakaan mennä ulos) ja miehessäsi ei ole mitään vikaa kasvattajina, vaan, että kaikki on sen ilkeän miehen exän siis tosi huonon lasten äidin huonoa kasvatustulosta? Ja kyllä, sinä voit nostaa kädet ylös ja olla tekemättä mitään?
Mitä tuo pihalla oleminen oikein tarkoittaa? Kuinka monta tuntia pihalla, mitä lapset tekevät pihalla, pelaatteko palloa, käyttekö metsäretkillä ( erinomainen tapa purkaa energiaa), hyppäättekö hyppynarulla, leikittekö hippaa, käyttekö pyöräilemässä jne? Jotkut fyysisesti orientoituneet lapset tarvitsevat liikuntaa kahdeksankin tuntia päivässä.
Jätät niin paljon vastaamatta kysymyksiin, että on ihan oikeasti vaikea antaa neuvoja, joista olisi apua. Kerro nyt ensinnäkin, että minkäikäiset lapset ja mitä sukupuolta? Kuinka pitkään on erosta? kuinka usein lapset tapaavat isäänsä? Ovatko päivähoidossa? Oletteko käyneet kasvatusneuvolassa? Millainen on päivärytminne viikonloppuna?
Kuinka paljon isä pitää kainalossa, silittää, hyppyyttää, halaislee, pussaa, pörröttää hiuksia, painii, hipsuttaa, rapsuttaa yms. soittaa tykkäämistään lapsiin fyysisesti? Kuinka paljon kehuu, kannustaa, innostaa, kertoo rakastavansa ja tykkäävänsä, katsoo ihaillen ja onnellisena, kun katsoo lapsiaan? Onko lapsilla sellainen kuva, että isä haluaa olla heidän kanssaan, haluaa tehdä asioita heidän kanssaan rakastaa ja välittää?
Ensin pitää lapsilla olla tunne siitä, että ovat rakastettuja ja hyväksyttyjä sellaiseina kuin ovat niin isän kuin sinunkin puolelta. Sitten päivärytmi kuntoon: Kuten joku on sanonut, niin illalla ulkoilu 2h , aamulla vaatteet ylle ja ulos. 11.30 lounas, jos ovat päivähoidossa. Päivälepo, joka voi olla pelkästään satujen lukemista. välipala yhessä tehden. ulos, uimaan, metsäretkelle, pyöräilemään.Liiikkumista 2h. Päivällinen. Ulos 1-2h. Iltapala, iltapesut. Iltasatu. Jos lapset eivät asu yhdessä isänsä kanssa koko ajan, niin joka välissä sylissä pitelyä, hellittelyä, kauniita sanoja, jotta lapsi voi tankata sitä isän läsnäoloa ja rakastamista niille ajoille, kun ei näe isäänsä.