Onko kiusaamista, jos 7-luokkalaiset tytöt sopivat hankkivansa tietyn merkkiset reput ja yksi jätetään jutusta ulos?

Jos ei muuta ole tapahtunut kuin sulkeminen kaveriporukasta, ei ole kiusaamista.

Kyllä seiskat ovat vielä niin lapsia, että heitä voi nuhdella tuollaisesta ilkeydestä. Koulussa on tultava kaikkien kanssa toimeen ja kaikki on otettava mukaan. Vapaa-ajalla jokainen olkoon kenen kanssa haluaa. Paras tapa avata näiden pikkuilkiöiden silmät olisi, jos löytyisi ulkopuolinen viisas vähän vanhempi ihminen, joka osaisi kertomuksen avulla osoittaa, miten rumasti nämä tytöt toimivat. Kertomuksessa sinänsä ei todellakaan tarvitse eikä pidä mainita mistään repuista tai ulkopuolelle sulkemisesta, vaan asian pitää tulla esiin jollakin muulla tavalla, niin että se koskettaa näitä kiusaajia. Kertomuksen jälkeen on vakava keskustelu paikallaan, että typerinkin kermaperse käsittää tekonsa seuraukset. Eivät kai tuon ikäiset vielä niin paatuneita ole, että heitä ei kosketa enää mikään.

Tyypillinen koulumaailman tyttöjen kiusaamistapa. Koeta lohduttaa tyttöäsi, että tuon kouluvaiheen jälkeen maailma avautuu ja hän varmasti löytää ystäviä muualta. Eihän tuommoiseen seuraan kannata edes pyrkiä. Ei se kyllä lohduta nyt, tiedän, mutta noista tilanteista voi joko katkeroitua tai vahvistua. Lapset osaa olla julmia, vanhemmat usein omien pikkukullankerttujen puolella niin vahvasti.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa on tultava kaikkien kanssa toimeen ja kaikki on otettava mukaan.

Mistähän tuo kummallinen käsitys on peräisin, että lapsen on tultava toimeen kaikkien kanssa ja otettava kaikki mukaan? Varmaan joltain ammattikasvattajalta, niin elämästä vieraantunut norsunluutornin maku siinä on. Jokainen varmaan muistaa omiltakin kouluvuosiltaan, että luokassa oli niitä kusipäitäkin, joiden seura ei kutsunut. 

Missähän vaiheessa ihminen saa oikeden valita seuransa, kun lapsena sitä ei saa tehdä?

Lapsena naapurissa oli vieraita joilla oli lapsia kylässä. Naapurin lapset olivat ystäviäni mutta vieras lapsi sanoi minulle että saan leikkiä heidän kanssaan vain jos tuon heille purkkaa. Sanoin että meillä on kotona purkkaa, odottakaas kun käyn hakemasaa. Vieras lapsi vastasi siihen että purkan pitää olla ruotsalaista, muu ei kelpaa eli kun olisin pystynyt täyttämään ensimmäisen ehdon niin keksittiin lisää ehtoja joita en millään olisi pystynyt täyttämään.

On kiusaamista. Tahallista ulos jättämistä porukasta.

Muistan omasta nuoruudestani vähän samantyyppistä, meillä oli koulussa isompi kaveriporukka, johon yksi tyttö oli jäänyt "roikkumaan" ala-asteen kaveruudesta. Yläasteella oltiin kuitenkin jo niin eri aaltopituuksilla, että ystävyys todellakin oli koulussa mukanaroikkumista.

Yksi tytöistä sitten sai hyvän idean ja muilta kysymättä kirjoitti tälle "roikkujalle" viestin, jossa sanoi, ettemme halua enää olla ystäviäsi. Tämä on väärin, sen myönnän, mutta mielestäni seiskaluokkainen todellakin on jo oikeutettu valitsemaan kenen kanssa haluaa olla ja kenen ei. Roikkuja sitten kertoi äidilleen, tämä opettajalle ja tämä edelleen rehtorille - ja siitähän se riemu repesi. Meidät pakotettiin olemaan yhdessä koulussa ja voitte kuvitella miten kiusallista se oli, kun 7 tyttöä seisoo ringissä pihalla opettajan valvovan silmän alla eikä ole todellakaan enää mitään puhuttavaa.

Seiskaluoka meni näin, vähän kasistakin, mutta sitten tämä ulkopuolinen jossain valinnaisissa keksi itselleen uusia kavereita, jotka olivat samanhenkisiä ja alkoi hengailla heidän kanssaan, myös vapaa-ajalla. Tämä oli kyllä kaikkien voitto. Olisiko sitten tapahtunut jo aiemmin, jos meitä ei olisi pakotettu olemaan yhdessä?

Kiusaamista tai ei, itse olen joka tapauksessa sitä mieltä, että kyllä yläasteikäiset osaavat ja ennen kaikkea voivat jo päättää ystävyyssuhteistaan, myös koulussa.

Kyllä on ja todella harkittua :( Jo yksikään noista olisi minun tyttöni ja tällaisen viestin saisin hänen kaverinsa vanhemmalta niin kyllä reppu jäis meillä ostamatta tai jos olis jo ostettu, ottaisin takavarikkoon ja kenties käskisin antaa kiusatulle tytölle.

Ei ole mikään ihme, että suomalainen yhteiselo on aivan sairasta päiväkodista vanhusten palvelutaloon saakka, kun osan kommentteja kirjoittaneiden mielestä on aivan normaalia ja hyväksyttävää sulkea yksi pois porukasta. Oksettavaa ja toivon kaikille hyväksyjille paskaa elämää ja heidän lapsilleen ikävää ja yksinäistä koulutietä.

Koulu on kuin työpaikka: siellä pitää toimia sääntöjen mukaan ja kyetä tulemaan toimeen kaikkien kanssa. Vapaa- aika on sitten erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, että suomalainen yhteiselo on aivan sairasta päiväkodista vanhusten palvelutaloon saakka, kun osan kommentteja kirjoittaneiden mielestä on aivan normaalia ja hyväksyttävää sulkea yksi pois porukasta. Oksettavaa ja toivon kaikille hyväksyjille paskaa elämää ja heidän lapsilleen ikävää ja yksinäistä koulutietä.

Mistä päättelet, että YKSI on suljettu pois porukasta? Pikemminkin koulun 50-70 seiskaluokkalaisen tytön joukosta nämä kuusi (tms) muodostavat oman porukan ja sulkevat ne kymmenet muut ulos.

Jos tämä reppuporukka on mukavaa seuraa, niin ei ap:n tyttö varmaankaan ole ainoa, joka haluaisi mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Seiskalla saa jo valita kaverinsa. Tyttäresi ei päässyt mukaan jengiin, mutta ei se pääse nuhtelemallakaan muita tyttöjä.

Saa valita, mutta perseestä ei tarvii olla. Sinä taidat kyllä olla vähän.

Onko teistä sitten myös kilpaurheilujoukkueiden seuravaatteet myös kiusaamista? Sehän sulkee ulkopuolelle ne, jotka eivät kyseiseen joukkueeseen kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Koulu on kuin työpaikka: siellä pitää toimia sääntöjen mukaan ja kyetä tulemaan toimeen kaikkien kanssa. Vapaa- aika on sitten erikseen.

Mutta se on aivan eri asia 'kykeneekö' tekemään ryhmätyötä tai pelaamaan pesistä jonkun kanssa vai 'kykeneekö' hengaamaan jonkun kanssa kaikki välitunnit ja ruokailut. Meillä on opetettu, että kaikkien kanssa täytyy pystyä reilusti tekemään koulun osoittamat hommat mutta ystävänsä joiden kanssa haluaa vaikkapa välitunnilla jutella mitä kummallisimpia juttuja saa valita täysin itse.

Meillä esim ns fiksu tytär jonka kanssa ope AINA parittaa ryhmätöihin erään ei niin suositun lapsen - minun lapseni kokee tämän kiusaamiseksi opettajan ja vähän tuon lapsenkin taholta, ja hän ei todellakaan halua enää välituntisin hengata tuon lapsen kanssa. Ja minä olen antanut luvan siihen.

AP onko luokassa vai nämä repputytöt ja sinun lapsesi vai olisiko siellä muitakin tyttöjä? Voisi olla hyvä opetus reppuilijoille, jos lapsesi pystyisi olemaan ihan "ei minua muuten teidän seura kiinnostaisikaan" -cool. Älä anna hänen alistua tähän mahdolliseen kiusaamiseen joka mahdollisesti voi eskaloitua.

Vierailija kirjoitti:

On se kumma kun tytöt on luonnostaan tällä tavalla epäsuorasti ilkeitä. Kuvitelkaapa poikien tekevän samaa, niinpä. :(

Niinpä, onneksi pojat ovat kiusatessaan suoraan ja rehellisesti ilkeitä ja usein väkivaltaisiakin. Se on sentään rehellistä ja mukavaa. Reilu peli. 

Ja kyllä, tietenkin ihan kaikki tytöt ovat luonnostaan epäsuorasti ilkeitä. 

Kyllä se on kiusaamista. Eristämistä. Siinähän tyttöjoukko on jättänyt yhden ulkopuolelle. Eri asia olisi jos kymmenestä tytöstä viisi tekee tällaisen päätöksen. Mutta jos kymmenestä tytöstä yksi jää ulkopuoliseksi niin se on kiusaamista. Ei ihme jos kiusaaminen jatkuu ja jatkuu kun täälläkin tuntuu olevan ihmisiä jotka puolustavat tuollaista käytöstä "seuran valitsemisella" ja muulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, että suomalainen yhteiselo on aivan sairasta päiväkodista vanhusten palvelutaloon saakka, kun osan kommentteja kirjoittaneiden mielestä on aivan normaalia ja hyväksyttävää sulkea yksi pois porukasta. Oksettavaa ja toivon kaikille hyväksyjille paskaa elämää ja heidän lapsilleen ikävää ja yksinäistä koulutietä.

Mistä päättelet, että YKSI on suljettu pois porukasta? Pikemminkin koulun 50-70 seiskaluokkalaisen tytön joukosta nämä kuusi (tms) muodostavat oman porukan ja sulkevat ne kymmenet muut ulos.

Jos tämä reppuporukka on mukavaa seuraa, niin ei ap:n tyttö varmaankaan ole ainoa, joka haluaisi mukaan.

Ai joku kusipäinen klikki, joka ei kehtaa edes suoraan sano ettei seura kiinnosta, on mukavaa seuraa? Näinhän ne asiat hoidetaan! Kannusta sinä vaan lapsesi olemaan idiootti, minä kannustan omani pysymään kaukana.

Btw, koulu on luotu valmistelemaan nuorta aikuisuuteen ja työelämään. Että sieltä nuo työpaikkakiusaamiset ja -perseilyt sitten tulee kivasti mukana. :)

Vierailija kirjoitti:

Muistan omasta nuoruudestani vähän samantyyppistä, meillä oli koulussa isompi kaveriporukka, johon yksi tyttö oli jäänyt "roikkumaan" ala-asteen kaveruudesta. Yläasteella oltiin kuitenkin jo niin eri aaltopituuksilla, että ystävyys todellakin oli koulussa mukanaroikkumista.

Yksi tytöistä sitten sai hyvän idean ja muilta kysymättä kirjoitti tälle "roikkujalle" viestin, jossa sanoi, ettemme halua enää olla ystäviäsi. Tämä on väärin, sen myönnän, mutta mielestäni seiskaluokkainen todellakin on jo oikeutettu valitsemaan kenen kanssa haluaa olla ja kenen ei. Roikkuja sitten kertoi äidilleen, tämä opettajalle ja tämä edelleen rehtorille - ja siitähän se riemu repesi. Meidät pakotettiin olemaan yhdessä koulussa ja voitte kuvitella miten kiusallista se oli, kun 7 tyttöä seisoo ringissä pihalla opettajan valvovan silmän alla eikä ole todellakaan enää mitään puhuttavaa.

Seiskaluoka meni näin, vähän kasistakin, mutta sitten tämä ulkopuolinen jossain valinnaisissa keksi itselleen uusia kavereita, jotka olivat samanhenkisiä ja alkoi hengailla heidän kanssaan, myös vapaa-ajalla. Tämä oli kyllä kaikkien voitto. Olisiko sitten tapahtunut jo aiemmin, jos meitä ei olisi pakotettu olemaan yhdessä?

Kiusaamista tai ei, itse olen joka tapauksessa sitä mieltä, että kyllä yläasteikäiset osaavat ja ennen kaikkea voivat jo päättää ystävyyssuhteistaan, myös koulussa.

No voi kyynel nyt sun kokemustas. Aivan kamalaahan se on, jos kymmenen hengen tyttölössissä on yksi,joka ei ole "niin samalla aaltopituudella" muiden kanssa. Kumpikohan on se pienempi paha, sietää tuollaista jäsentä ryhmässä, vai aiheuttaa yhdelle _ihmiselle_ mahdollisesti koko elämää määrittävä hylätyksi tulemisen kokemus? Mahdat olla niitä ihmisiä, jotka antavat lapsenkin jakaa päiväkodissa kaikille muille paitsi yhdelle lapselle synttärikutsun, koska "pitäähän lapsen saada päättää kenen kanssa vapaa-aikaansa viettää".

 Itse pidin tarkkaan huolen siitä, että tyttöni voi kutsua synttäreille osan päiväkotiryhmän lapsista, mutta  niin ei voi kutsua, että esim. yksi tytöistä ja/tai yksi pojista jää kutsun saajien ulkopuolelle. Joskus tällainen järjestely tuottaa käytännön hankaluuksia, mutta sen on tarkoitus opettaa lapselle sääntöä, että toimittaisiin toisten kanssa niin kuin toivottaisiin itsensä kanssa toimittavan.

Vierailija kirjoitti:

Ai joku kusipäinen klikki, joka ei kehtaa edes suoraan sano ettei seura kiinnosta, on mukavaa seuraa?

Jos ei ole, niin ap:n ongelmahan on sillä ratkaistu :)

Vierailija kirjoitti:

Meillä esim ns fiksu tytär jonka kanssa ope AINA parittaa ryhmätöihin erään ei niin suositun lapsen - minun lapseni kokee tämän kiusaamiseksi opettajan ja vähän tuon lapsenkin taholta, ja hän ei todellakaan halua enää välituntisin hengata tuon lapsen kanssa. Ja minä olen antanut luvan siihen.

Tälle opettajalle voisi laittaa viestin, että vaikka arvotaan parit ryhmätöihin, parijuttuihin jne, niin kenenkään ei tarvitse väkisin olla tietyn ihmisen kanssa joka kerta. Itse olin ei-suosittu tyttö koko kouluajan ja jäin sitten tietysti aina pariksi sen tietyn saman tytön kanssa. Ensimmäisen yläastesyksyn jälkeen laitoin tosiaan opettajalle palautelappuun viestin, että olisi kiva, kun ryhmät joskus arvottaisiin, ja onnekseni opettaja oli kiltti eikä kertonut, että "Tiina toivoi, että arvotaan", vaan laittoi vain toiveen käytäntöön, joka kerta kun pareja tai ryhmiä valittiin.