Kun lapset eivät tottele..
Saako vaan luovuttaa ja nostaa kädet ilmaan?!
Kyse ei ole omista lapsista, joten tietenkin saisi nostaa kytkintä.
Auttakaa uusperhe mammaa ja kertokaa että kuinka ihmeessä saadaan kaksi alle kouluikäistä lasta tottelemaan ja edes hiukan kunnioittamaan toisia.
Se on aivan se ja sama mitä näille termiiteille sanoo niin joko a) tulee kaikki sanottu heti toisesta korvasta ulos taikka b) uskotaan semmoset 10sekuntia.
On kokeiltu aresti nurkkaa ja vaikutus hyödytön.
Kommentit (73)
Sen kun keksit niin kerro toki muillekin.. Varmaan jokaisella vanhemmalla on joskus vaikeuksia saada lapsia tottelemaan. Ja aina ei myöskään riitä aika ja kestä hermot olla rauhallinen ja johdonmukainen.
Johdonmukaisuus ja aika. Tuskin hyvä kasvatus yhdessä yössä tuottaa tulosta. Kärsivällisesti vaan toistaa samat kiellot, kasvatus on melko epäkiitollista, pitkäpinnaista hommaa, mutta eiköhän se tuota tulosta jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Olemalla johdonmukainen ja järkevä, näyttämällä itse esimerkkiä.
Ei tietenkään mikään yksittäinen arestinurkka toimi!
Olen itse erittäin pitkäpinnainen ja joustava luonne ja usko pois, tuntuu siltä että olen yrittänyt aivan kaikkeni.
Olen keskustellut lasten kanssa monipuolisesti (kielellä jota lapset ymmärtävät) siitä kuinka tulisi toimia ja kuinka ei. Olen kertonut että jos tehdään näin tai noin niin tulee toiselle pahamieli, olen tehnyt kompromisseja ja blaablaa mutta silti ei mikään opetettu, rajat ei siis mikään imeydy korvista kovaan kalloon.
Ap
Ei aresteja, jäähyjä, eristämisiä, pakottamisia.
Jos kyse toisen lapsista ja sinä itse ilmeisestikin lapseton, suosittelen että opiskelet asiaa.
Ihan ensin mietit, miksi ajattelet tottelemisen olevan synonyymi kasvatukselle.
Ei lasten kuulu totella, lasten tapa oppia on seurata esimerkkiä ja toimia samoin. Jos tekee väärin, aikuinen ohjaa tekemään oikein eikä laita nurkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Johdonmukaisuus ja aika. Tuskin hyvä kasvatus yhdessä yössä tuottaa tulosta. Kärsivällisesti vaan toistaa samat kiellot, kasvatus on melko epäkiitollista, pitkäpinnaista hommaa, mutta eiköhän se tuota tulosta jossain vaiheessa.
Tässä on nyt yritetty muutamaa viikkoa vailla vuosi.
Ap
Aika monessa uusperheessä ongelman ydin ei ole lapset vaan lasten isä, joka ei suostu olemaan vanhempi vaan olettaa, että lasten äiti ja uusperheen äiti yhdessä hoitavat sen osuuden ja hän saa rusinat pullasta. Eli laita se lasten isä kasvattamaan ja olemaan lastensa kanssa.
No mun mielestä kaikkien toimivinta on käskeä joka asiasta vain 1-2 kertaa, sitten pitää tapahtua. Siis tyyliin, että jos käsken riisumaan vaatteet ja jos ei ala tapahtua, niin seuraavaksi sitten itse tulen viereen katsomaan, että riisuvat.
Samoin jos joku ei tule vaikka syömään, niin sitten haetaan syömään.
Montaa kertaa käskemällä vain opetat ensimmäistä viittä kertaa ei tarvitse kuunnella, koska niillä ei ole mitään merkitystä.
Mä en ole koskaan tajunnut noita jäähyjä. Nehän toimivat yleensä itseään vastaan. Jos olis tarkoitus mennä nukkumaan tai syödä, niin mitä se auttaa että joku on jossain jäähynurkassa tai sen kännykkä/lelu on arestissa. Vatsa ei tule täyteen eikä uni silmään yhtään helpommin.
Kaikista tärkeintä on kuitenkin positiivinen huomio. Jos saa positiivista huomiota, niin ei tarvitse tolloilla.
Ei kannata häiriköidä miehille eikä muillekkaan jotka eivät sinusta piittaa. Mikä riepoo? Voidaan kysyä, vääntääkö joku polveasi kun olet loukkaava?
Muuttamalla ensinnäkin omaa suhtautumista ja asettumalla lapsen asemaan. Aina ei toki jakasa.
Jos on kahdesta alle kouluikäisestä kyse, niin kuulostaa sitlä, että ovat kokeneet vanhempiensa eron todella pieninä ja vastaavasti saaneet myös uuden äitipuolen lisäksi aika lyhyen aja kuluessa.
Tyypillistä on, etä lapset reagoivat viiveellä. Jos erosta on kaksi vuotta, niin silloin vasta heidän käsittelynsä alkaa, joka kestää ainakin saman mitä vanhemmilla eli 2-3 vuotta. Eli noin viiden vuoden päästä ollaan siinä tasaisimmassa erotilanteessa ( vanhemmat eroavat sovussa, eti tule heti tai tänä aikana uusia puolisoita, uusia sisaruspuolia yms) . Jos vanhemmat eivät ole sovussa, on riitaa elatuksesta, isän ja äidin uusia puolisoita yms, niin pidempi aika menee kuin tuo viisi vuotta.
Normaali tieto lapsista myös auttaa: lapsi ei osaa osoittaa kunnioitusta, jos ei ole saanut sitä osakseen.
Kehumalla normaalia käytöstä ja hyvää köytöstä: kun lapsi on minuutin ollut kiusaamasta/nälvimästä, vienyt astiat koneeseen, siivonnut lelunsa jne. niin kehua siitä toiminnasta. Kehuja pitää olla kymmenkertainen määrä sanaan ei nähden. vaatii muiltakin kuin vanhempipuolilta välillä kovaa itsekritiikkiä siitä, että todellakin kehuu enemmän kuin käskee, ohjaa, neuvoo.
Tietoa lapsen normaalista kehityksestä: on normaalia, että uhmaikäinen saa pienen tai suuremman ei-kohtauksen viidenkin minuutin välein. Sama on 6-vuotiaan uhmalla. Vähintään viiden minuutin välein voi tulla kotona, jos lapsi luottaa aikuisiin, jonkinlainen ristiriita. Kaikki ristiriidat eivät ole suuria, eikä kaikilla tule niin usein, mutta on normaalia, että noin usein tulee. Tuo 5 minuuttia on keskimääräinen aika, joka on saatu tutkimuksissa selville. ja todellakin, jos lapsella on stressiä, surua, ahdistusta, niin tulee enemmän ja usein.
Sitkeys siinä, että jos sanon ohjeen, niin huolehdin siitä, että sitä noudatetaan. Jos käsken lasta nostamaan vaatteensa naulakkoon, niin olen läsnä, ja autan lasta siivoamaan, vaikka lapsi olisi saanut tunnin kiukkukohtauksen, niin huolehdin, että asia tulee tehdyksi,, ja kehun kun lapsi on tehnyt asian.
Tärkeää, on myös hemmottelu: Jokainen meistä pitää siitä. Puhun kauniisti lapselle, keksin mukavaa tekemistä, yllätän joskus herkulla tai esim. nallen näköisellä voileivällä, leikin hippaa, autan väsynyttä lasta siivoamaan lelunsa, jotta lapsi oppii, että väsynyttä pitää auttaa jne.
Unohtamalla oman itsensä. On normaalia, että lapsi tarvitsee yli tuhat toistoa, jotta oppii jonkin tavan edes kohtalaisesti. Ymmärtämällä, että ero on suurin lapsen kokema kriisi, ja että lapsi todennäköisesti toivoo vuosikausia/vuosikymmeniä, että vanhemmat menisivät uudelleen yhteen. jos lapsi leipoo isäpullan, äitipullan ja lapsipullan, vaikka lapsi leipoisi äitipuolen kanssa, niin viisas äitipuoli ei huomauta asiasta, vaan ymmärtää sen lapsen surun.
t. eroperheen äiti ja uusperheen vanhempi
Ollaan oltu nyt noin tunti hereillä ja sen yhden tuhat kertaa olen nyt joutunut muistuttamaan siitä, että ei huudeta kun talossa asuu muitakin ja ne muut yrittää nukkua töiden jäljiltä.
Mä oon vaan niin väsyny ja loppu näihin! Ja kyllä lasten isä ihan samalla tavalla ja enemmänkin kasvattaa jälkipolviaan. Koen vaan, että toisena "äiti"hahmona olen myös velvoitettu osallistumaan lasten elämään, asettamaan rajoja ja mitä kaikkea nyt vanhemmat tekevätkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johdonmukaisuus ja aika. Tuskin hyvä kasvatus yhdessä yössä tuottaa tulosta. Kärsivällisesti vaan toistaa samat kiellot, kasvatus on melko epäkiitollista, pitkäpinnaista hommaa, mutta eiköhän se tuota tulosta jossain vaiheessa.
Tässä on nyt yritetty muutamaa viikkoa vailla vuosi.
Ap
Sellaista se on vanhemman elämä. Vuodessa ei tule valmista. 18 vuotta vähintään menee. Itse saan yhä hyviäkin neuvoja vanhemmiltani ja olen jo 44v.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu nyt noin tunti hereillä ja sen yhden tuhat kertaa olen nyt joutunut muistuttamaan siitä, että ei huudeta kun talossa asuu muitakin ja ne muut yrittää nukkua töiden jäljiltä.
Mä oon vaan niin väsyny ja loppu näihin! Ja kyllä lasten isä ihan samalla tavalla ja enemmänkin kasvattaa jälkipolviaan. Koen vaan, että toisena "äiti"hahmona olen myös velvoitettu osallistumaan lasten elämään, asettamaan rajoja ja mitä kaikkea nyt vanhemmat tekevätkään.
Ap
AHA!
Isä nukkuu ja äitipuoli on vauvapalstalla ja kaksi alle kouluikäistä yrittää keskenään keksiä, mitä tehdä. Sen sijaan että äitipuoli olisi heidän kanssaan, niin tämä huutelee, että olkaa hiljaa. Ja sitten kun ei olla, niin äitipuoli ihmettelee, että miksi ne ei tottele, vaikka on jäähyäkin kokeiltu.
Entä jos olisit niiden lasten kanssa? Tekisitte yhdessä majan olohuoneeseen ja siellä huovan alla olisitte hiphiljaa, jotta intiaanit eivät teitä löydä. Leikitte vaikka sitä leikkiä, missä mietitään vaikka sitä, mitä kaikkia eläimiä maailmassa onkaan.
Vedän työkseni erilaisia lasten ryhmiä: päiväkerhoa, perhekerhoa, lasten jumppia, taidekerhoja yms.
Ihan on tavallista, että 45 minuutin pituisessa jumppatunnilla suurin osaa lapsista noudattavat ohjeita heti, toisille täytyy sanoa 2-3 kertaa ja sitten on heitä, joilla on juurikin jokin kriisi päällä, joutuu sen 45 minuutin aikana varmistamaan jokaisen pienenkin ohjeen uudelleen ja uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu nyt noin tunti hereillä ja sen yhden tuhat kertaa olen nyt joutunut muistuttamaan siitä, että ei huudeta kun talossa asuu muitakin ja ne muut yrittää nukkua töiden jäljiltä.
Mä oon vaan niin väsyny ja loppu näihin! Ja kyllä lasten isä ihan samalla tavalla ja enemmänkin kasvattaa jälkipolviaan. Koen vaan, että toisena "äiti"hahmona olen myös velvoitettu osallistumaan lasten elämään, asettamaan rajoja ja mitä kaikkea nyt vanhemmat tekevätkään.
Ap
Siis oikeasti olet noin 14 kertaa minuutissa sanonut, että olkaa hiljaa? Käytännössä joka 4. sekuntti siis.
Etten nyt huijaisi meitä.
Vierailija kirjoitti:
Muuttamalla ensinnäkin omaa suhtautumista ja asettumalla lapsen asemaan. Aina ei toki jakasa.
Jos on kahdesta alle kouluikäisestä kyse, niin kuulostaa sitlä, että ovat kokeneet vanhempiensa eron todella pieninä ja vastaavasti saaneet myös uuden äitipuolen lisäksi aika lyhyen aja kuluessa.
Tyypillistä on, etä lapset reagoivat viiveellä. Jos erosta on kaksi vuotta, niin silloin vasta heidän käsittelynsä alkaa, joka kestää ainakin saman mitä vanhemmilla eli 2-3 vuotta. Eli noin viiden vuoden päästä ollaan siinä tasaisimmassa erotilanteessa ( vanhemmat eroavat sovussa, eti tule heti tai tänä aikana uusia puolisoita, uusia sisaruspuolia yms) . Jos vanhemmat eivät ole sovussa, on riitaa elatuksesta, isän ja äidin uusia puolisoita yms, niin pidempi aika menee kuin tuo viisi vuotta.
Normaali tieto lapsista myös auttaa: lapsi ei osaa osoittaa kunnioitusta, jos ei ole saanut sitä osakseen.
Kehumalla normaalia käytöstä ja hyvää köytöstä: kun lapsi on minuutin ollut kiusaamasta/nälvimästä, vienyt astiat koneeseen, siivonnut lelunsa jne. niin kehua siitä toiminnasta. Kehuja pitää olla kymmenkertainen määrä sanaan ei nähden. vaatii muiltakin kuin vanhempipuolilta välillä kovaa itsekritiikkiä siitä, että todellakin kehuu enemmän kuin käskee, ohjaa, neuvoo.
Tietoa lapsen normaalista kehityksestä: on normaalia, että uhmaikäinen saa pienen tai suuremman ei-kohtauksen viidenkin minuutin välein. Sama on 6-vuotiaan uhmalla. Vähintään viiden minuutin välein voi tulla kotona, jos lapsi luottaa aikuisiin, jonkinlainen ristiriita. Kaikki ristiriidat eivät ole suuria, eikä kaikilla tule niin usein, mutta on normaalia, että noin usein tulee. Tuo 5 minuuttia on keskimääräinen aika, joka on saatu tutkimuksissa selville. ja todellakin, jos lapsella on stressiä, surua, ahdistusta, niin tulee enemmän ja usein.
Sitkeys siinä, että jos sanon ohjeen, niin huolehdin siitä, että sitä noudatetaan. Jos käsken lasta nostamaan vaatteensa naulakkoon, niin olen läsnä, ja autan lasta siivoamaan, vaikka lapsi olisi saanut tunnin kiukkukohtauksen, niin huolehdin, että asia tulee tehdyksi,, ja kehun kun lapsi on tehnyt asian.
Tärkeää, on myös hemmottelu: Jokainen meistä pitää siitä. Puhun kauniisti lapselle, keksin mukavaa tekemistä, yllätän joskus herkulla tai esim. nallen näköisellä voileivällä, leikin hippaa, autan väsynyttä lasta siivoamaan lelunsa, jotta lapsi oppii, että väsynyttä pitää auttaa jne.
Unohtamalla oman itsensä. On normaalia, että lapsi tarvitsee yli tuhat toistoa, jotta oppii jonkin tavan edes kohtalaisesti. Ymmärtämällä, että ero on suurin lapsen kokema kriisi, ja että lapsi todennäköisesti toivoo vuosikausia/vuosikymmeniä, että vanhemmat menisivät uudelleen yhteen. jos lapsi leipoo isäpullan, äitipullan ja lapsipullan, vaikka lapsi leipoisi äitipuolen kanssa, niin viisas äitipuoli ei huomauta asiasta, vaan ymmärtää sen lapsen surun.
t. eroperheen äiti ja uusperheen vanhempi
Tätä tapaa kulutan toistuvasti; kiitän kun tekevät jotain pyydettyä ja ei pyydettyä, kehun hyvää työtä jopa sitä kuvaa isästä, äidistä ja siskosta. Teen näiden lasten kanssa ja paljon, piirretään, siivotaan yhdessä, käydään pihalla jne.
Joustan, teen kompromisseja, hemmottelen, asetan rajoja, kommunikoin aivan kaikkea! Mutta silti mitään muutosta mihinkään suuntaan ei tule minkään asian suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu nyt noin tunti hereillä ja sen yhden tuhat kertaa olen nyt joutunut muistuttamaan siitä, että ei huudeta kun talossa asuu muitakin ja ne muut yrittää nukkua töiden jäljiltä.
Mä oon vaan niin väsyny ja loppu näihin! Ja kyllä lasten isä ihan samalla tavalla ja enemmänkin kasvattaa jälkipolviaan. Koen vaan, että toisena "äiti"hahmona olen myös velvoitettu osallistumaan lasten elämään, asettamaan rajoja ja mitä kaikkea nyt vanhemmat tekevätkään.
Ap
Öö, minkäikäiset lapset?
Harvassa ovat ne lapset, jotka ovat hiljaa herättyään. Lapset ovat täynnä energiaa nukuttuaan yönsä, ja aamuisin heidän kanssaan kannattaa tehdä asioita.
Ihan on normaalia, että alle kouluikäisten perheessä se päivä alkaa viikonloppuisinkin klo 6-7. Jos asutte kerrostalossa, niin sitten luette niille lapsille aamuisin, pelaatte muistipelejä yms. klo 8 voitte mennä jo läheiseen puistoon aamu-ulkoilulle. Noin kymmeneltä voitte siirtyä oman kerrostalon piahlle.
On niin lasten isän kuin sinunkin velvollisuutesi järjestää sellaista tekemistä, että lapset ovat hiljaa, eivätkä herätä muita talossa asuvia.
Lapset eivät ole hiljaa, jos et tee heidän kanssaan hiljaisia asioita!
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu nyt noin tunti hereillä ja sen yhden tuhat kertaa olen nyt joutunut muistuttamaan siitä, että ei huudeta kun talossa asuu muitakin ja ne muut yrittää nukkua töiden jäljiltä.
Mä oon vaan niin väsyny ja loppu näihin! Ja kyllä lasten isä ihan samalla tavalla ja enemmänkin kasvattaa jälkipolviaan. Koen vaan, että toisena "äiti"hahmona olen myös velvoitettu osallistumaan lasten elämään, asettamaan rajoja ja mitä kaikkea nyt vanhemmat tekevätkään.
Ap
Tunti hereillä?
Miksi olette sisällä, miksi? Tuossa tunnissahan olisi ehditty syömään aamiainen, tekemään aamupesut, katsomaan hetki lasten ohjelmia, ja menty ulos, jos samassa taloudessa suu joku jonka pitää nukkua/naapurit häiriintyvät.
Nyt hopi hopi, vaatteet päälle ja ulkoilemaan. Lasten ei kuulu olla hipihiljaa aamuisin, varsinkin kun olette heränneet puoli yhdeksältä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttamalla ensinnäkin omaa suhtautumista ja asettumalla lapsen asemaan. Aina ei toki jakasa.
Jos on kahdesta alle kouluikäisestä kyse, niin kuulostaa sitlä, että ovat kokeneet vanhempiensa eron todella pieninä ja vastaavasti saaneet myös uuden äitipuolen lisäksi aika lyhyen aja kuluessa.
Tyypillistä on, etä lapset reagoivat viiveellä. Jos erosta on kaksi vuotta, niin silloin vasta heidän käsittelynsä alkaa, joka kestää ainakin saman mitä vanhemmilla eli 2-3 vuotta. Eli noin viiden vuoden päästä ollaan siinä tasaisimmassa erotilanteessa ( vanhemmat eroavat sovussa, eti tule heti tai tänä aikana uusia puolisoita, uusia sisaruspuolia yms) . Jos vanhemmat eivät ole sovussa, on riitaa elatuksesta, isän ja äidin uusia puolisoita yms, niin pidempi aika menee kuin tuo viisi vuotta.
Normaali tieto lapsista myös auttaa: lapsi ei osaa osoittaa kunnioitusta, jos ei ole saanut sitä osakseen.
Kehumalla normaalia käytöstä ja hyvää köytöstä: kun lapsi on minuutin ollut kiusaamasta/nälvimästä, vienyt astiat koneeseen, siivonnut lelunsa jne. niin kehua siitä toiminnasta. Kehuja pitää olla kymmenkertainen määrä sanaan ei nähden. vaatii muiltakin kuin vanhempipuolilta välillä kovaa itsekritiikkiä siitä, että todellakin kehuu enemmän kuin käskee, ohjaa, neuvoo.
Tietoa lapsen normaalista kehityksestä: on normaalia, että uhmaikäinen saa pienen tai suuremman ei-kohtauksen viidenkin minuutin välein. Sama on 6-vuotiaan uhmalla. Vähintään viiden minuutin välein voi tulla kotona, jos lapsi luottaa aikuisiin, jonkinlainen ristiriita. Kaikki ristiriidat eivät ole suuria, eikä kaikilla tule niin usein, mutta on normaalia, että noin usein tulee. Tuo 5 minuuttia on keskimääräinen aika, joka on saatu tutkimuksissa selville. ja todellakin, jos lapsella on stressiä, surua, ahdistusta, niin tulee enemmän ja usein.
Sitkeys siinä, että jos sanon ohjeen, niin huolehdin siitä, että sitä noudatetaan. Jos käsken lasta nostamaan vaatteensa naulakkoon, niin olen läsnä, ja autan lasta siivoamaan, vaikka lapsi olisi saanut tunnin kiukkukohtauksen, niin huolehdin, että asia tulee tehdyksi,, ja kehun kun lapsi on tehnyt asian.
Tärkeää, on myös hemmottelu: Jokainen meistä pitää siitä. Puhun kauniisti lapselle, keksin mukavaa tekemistä, yllätän joskus herkulla tai esim. nallen näköisellä voileivällä, leikin hippaa, autan väsynyttä lasta siivoamaan lelunsa, jotta lapsi oppii, että väsynyttä pitää auttaa jne.
Unohtamalla oman itsensä. On normaalia, että lapsi tarvitsee yli tuhat toistoa, jotta oppii jonkin tavan edes kohtalaisesti. Ymmärtämällä, että ero on suurin lapsen kokema kriisi, ja että lapsi todennäköisesti toivoo vuosikausia/vuosikymmeniä, että vanhemmat menisivät uudelleen yhteen. jos lapsi leipoo isäpullan, äitipullan ja lapsipullan, vaikka lapsi leipoisi äitipuolen kanssa, niin viisas äitipuoli ei huomauta asiasta, vaan ymmärtää sen lapsen surun.
t. eroperheen äiti ja uusperheen vanhempi
Tätä tapaa kulutan toistuvasti; kiitän kun tekevät jotain pyydettyä ja ei pyydettyä, kehun hyvää työtä jopa sitä kuvaa isästä, äidistä ja siskosta. Teen näiden lasten kanssa ja paljon, piirretään, siivotaan yhdessä, käydään pihalla jne.
Joustan, teen kompromisseja, hemmottelen, asetan rajoja, kommunikoin aivan kaikkea! Mutta silti mitään muutosta mihinkään suuntaan ei tule minkään asian suhteen.
Ei varmaan tulekaan, jos ette tarjoa lapsille niitä oikeita olosuhteita. Ikkunasta olen nähnyt, että meidänkin läheisessä leikkipuistossa on ne aamuvirkut olleet leikkimässä jo klo 8 alkaen.
Tuo on normaalia vanhemman elämää: toistaa, toistaa ja toistaa.
aamupuuro naamaan, hammaspesu ja ulos.
Olemalla johdonmukainen ja järkevä, näyttämällä itse esimerkkiä.
Ei tietenkään mikään yksittäinen arestinurkka toimi!