Töistä saatu palaute ahdistaa - miksi en kestä kritiikkiä?
Olen kuulema liian hidas ja joudun tekemään lisää harjoitusvuoroja ennen kuin pääsen takaisin varsinaiseen työhön. Vituttaa, mökötyttää, ärsyttää kaikki ja tekisi mieli lopettaa työt kostoksi. Luulen ajoittain että olen järkevä ja aikuinen ihminen, mutta sitten joku antaa kritiikkiä. Feikkaan että olen asian kanssa ok mutta toivotan kaikki helvettiin selkäni takana. Eihän se työkavereiden vika ole. Työelämässä olen ollut kiinni vajaat 3 vuotta, ja vieläkään en osaa ottaa kritiikkiä vastaan.
Olisin toivonut vain että olisi puhuttu suoraan eikä puhuttu selän takana työnjohdolle. Olisin saanut yrittää muutaman kerran. Mut ei sit. Kiukuttelen kotona miehelle ja toivon että osaisin ilahtua kritiikistä niin kuin aina kaikissa työelämän lehtijutuissa kirjoitetaan. Että älä ota kritiikkiä raskaasti, opi siitä, ole siitä iloinen. Miten siitä voi olla iloinen ettei selvästikään ole yhtä hyvä kuin muut vaikka on tehnyt kaikkensa? Haluan olla saatana täydellinen. Mutta en osaa, vaikka tähän työhön ei tarvi edes opiskella.
Kommentit (49)
Sain kerran kritiikkiä tavastani tehdä työtä. Pomo esitti että pitäisi tehdä toisella tavalla.
Sanoin hänelle että teen työn mitä on pyydetty tekemään, mutta teen sen ihan niin kuin parhaaksi näen. En perustellut kantaani sen kummemmin kun en jaksanut aloittaa siitä miten kaikki on suhteellista ja että miten toisesta asia näyttää ihan erilaiselta ja että jos pomo tekisi asian mieluimmin toisin niin se sopii hänelle eikä ole suoraan kopoitavissa johonkin toisen tekemään työsuoritukseen.
Minun oli vaan pakko tyrmätä pomon typerä ajatus.
Itsekin olen erittäin herkkä kritiikille. Loukkaannun kovasti vaikka sanottaisiin ihan asiasta esim. työnjäljestä tai vääränlaisesta työtavasta. Kai se on jotenkin mulle hirveä kolaus kun yritän parhaani, mutta loppujen lopuksi epäonnistun ja sitten työni haukutaan lyttyyn kun työnjälki ei ole riittävän hyvä. Järjestelmällisyys ei vain ole vahvuuteni. En tiedä että olenko herkkänahkainen vai johtuuko siitä että en ole aina kelvannut ihmisille sellaisina. Esim.ollut liian äänekäs tai puhunut aiheista jotka ei muita kiinnosta. Ylä-asteella olin usein yksin koska ei ollut samanhenkisiä ihmisiä jotka olisivat kiinnostuneet samoista asioista. Välillä tunnen jopa vihaa tätä ihmiskuntaa kohtaan.
Olisiko ollut parempi, jos työtäsi olisi kehuttu, mutta harjoitteluasi jatketaan silti.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinulla on menneisyydessä haavoja, jotka vaikeuttavat sitä että ottaisit palautteen vastaan tunteettomammin. (?)
Miten tällaiset haavat voisi parantaa?
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme tuo on? Itse olen ollut työelämässä yli 20 vuotta eikä kritiikki tunnu vieläkään mukavalta.
Minulla myös työelämää takana 25 vuotta ja vielä muutama vuosi sitten kävi kerran niin, että oikeasti purskahdin itkuun kun yksi työkaveri tuli länkyttämään jotain idioottimaista tyyliin "et sää ny ihan toivoton ole, mutta...". Normaalisti en olisi lotkauttanut korvaanikaan, mutta oli kaikenlaista ihan muuta stressiä ja rasitusta ollut jo pitkään ja tosiaan hommatkin kusi, eli kritiikki ei ollut edes täysin asiatonta. En vieläkään tajua mistä ne kyyneleet tuli.
Kritiikkiä oli kyllä tullut ennenkin, ja yleensä olen kestänyt sen suht hyvin. Itse luulen, että kritiikin kohde aistii aika hyvin onko kritisoijan tavoite oikeasti parantaa työn laatua vai ainoastaan pahoittaa toisen mieli.
Hitaudelle ei oikein voi tehdä mitään. Se on ominaisuus. Jotkut ovat hitaita aina eikä mikään auta, vaikka kokemusta olisi vuosikausia, asiasta sanottaisiin ja neuvottaisiin. Hommat edistyvät hitaasti, niitä ei ehkä tehdä kunnolla loppuun, aikaa menee helposti kaikkeen epäolennaiseen jne. Aina on niitä jotka eivät vaan saa tarpeeksi asioita aikaiseksi, ja se on toisille raskasta.
Onko esimiehelle puhuminen selän takana puhumista? Minusta ei. Niinhän sen kuuluu mennä, esimiehelle kerrotaan epäkohdat ja hän tekee tarvittavat muutokset.
Esim. olette liukuhihnalla töissä ja muut ovat nopeampia, mutta sinun vuoksi liukuhihnan nopeutta on vähennettävä. Työkaverit sanovat esimiehelle, joka päättää siirtää sinut harjoittelijalle sopivaan kohtaan, jossa et hidasta muita. Täysin oikein.
Mitä hyötyä siitä olisi, että työkaverit sanoisivat sulle päivästä toiseen: olet liian hidas, liukuhihnan vauhtia on vuoksesi pidettävä matalana. Esimies ei tietäis mitään, eikä vois tehdä tarvittavia muutoksia. Tuotanto laskis.
Olemme erilaisia. Saadessaan palautetta on hyvä ajatella sen kohdistuvan siihen mitä olen tehnyt ei omaan persoonaan. Meidät usein on kasvatettu häpeämään itseämme ei ymmärtämään tekoamme jota pitäisi parantaa.
Lapselle sanotaan häpeä mitä olet tehnyt, lapsi ei ymmärrä ettei hänen tarvitse itseään hävetä vaan sitä tekoa, ennen vielä piiskalla tehostettiin häpeää.
Veikkaan kaupan kassaa.