Töistä saatu palaute ahdistaa - miksi en kestä kritiikkiä?

Sinun ei  tarvitse kestää kritiikkiä.

Riittää että käyttäydyt asiallisesti, et loukkaa ketään, ja fundeeraat saamaasi palautetta että kuinka parannat esiin tulleita asioita.

Sinun ei tarvitse mitenkään nöyristellä palautteen antajan edessä. Eikä sinun tarvitse alkaa ruoskimaan itseäsi palautteen antajan edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervettähän tuo on yhteiskunnassa jossa työn tekeminen on pakollista.

No kun kaikki aina sanoo että älä ota sitä itseesi, teet vaan ensi kerralla paremmin. Ja että ei sitä kukaan muista. Ai ei muista? Kukaanhan ei muuta muistakaan kuin virheet, hyvää suorittamista ei kukaan.

Ap.

Pakko sanoa tähän, että ei kyllä pidä paikkaansa ainakaan mitenkään yleisesti. Ei kaikki pomot tai muut työpaikan henkilöt välttämättä kehu hyviä suorituksiasi, mutta eivät varmasti kehu silloin muidenkaan suorituksia. Kun homma rulaa, se rulaa ja kun ei, niin siitä pitää sitten mainita. (Ei sillä, etteikö kehuja olisi hyvä jaella paljon enemmänkin.)

Sinä vaan muistat itse kaiken kielteisen ja siihen kohdistuneen kritiikin ja todennäköisesti paisuttelet sitä alitajunnassasi, koska sisuksesi on niin herkkä särkymään. Todennäköisesti otat myös kriittisen palautteen omaan henkilökohtaiseen sisukseesi kohdistuvana, mikä satuttaa sinua. Vaikka tietoisesti tietäisitkin, että jonkun palaute työstäsi ei tarkoita että hän ajattelee sinun olevan henkilönä huonompi, joku sopukka aivoissasi kääntää sen niin ja sulle tulee paha mieli. 

En nyt tiedä tähän mitään kikkakonsteja. Kamppailen itsekin samojen ongelmien kanssa. 

Niin, ja tietenkin on hyväksi muistaa, että vaikka sillä hetkellä tuntuu että olet maailman paskin ihminen ja vieläpä reaktiosi siihen kritiikkiin on väärä, mikä tekee sinusta vielä paskemman, niin ei tässä maailmassa ole ketään joka ei virheitä tekisi ja saisi joskus huonoa palautetta. Saa sitä itkeä ja ahdistua, mutta kannattaa ymmärtää että se johtuu vaan sinun huonosta itsetunnosta tai jostakin muusta psyykkisestä, ei siitä että oikeasti olisit jotenkin huono! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saitko kriittistä palautetta vai kielteistä?  Kriittinen palaute kohdistuu aistein havaittavaan käyttäytymiseen. Kielteinen palaute kohdistuu toisen persoonaan. Esimerkiksi:  ”Olet laiska.”

Kun palautteen saaja reagoi tilanteeseen puolustellen, hän käyttää psyykkistä energiaansa itsensä suojelemiseen, eikä rakentavaan palautteen vastaanottamiseen – oppimiseen.

Suurin haaste vaativissa kommunikaatiotilanteissa on omien aggressiivisten tunteiden hallinta ja myönteinen käsittely. Kriittisen palautteen saamista voi harjoitella etukäteen.

On ainoastaan rehellistä reagoida tilanteeseen puolustellen. Kuka tahansa voi tehdä niin, eikä sillä  ole mitään tekemistä sen kanssa että ottaako palauteen rakentavasti vastaan vai ei ja oppiiko palautteesta vai ei.

Ideassasi on se takana että tarkkailija helpottaa työtään kun oikoo mutkia kuten teet. Eli jos reagoi puolustellen niin ei aio oppia palautteesta.

Sanot itsekkin että "kriittisen palautteen saamista voi harjoitella etukäteen". Eli pitää  harjoitella näyttelemään että ottaa palautteen vastaan kuten joku oppisuunta on määritellyt että se pitää ottaa vastaan.

Elikkä on luotu joku peli ja sille omavaltaiset säännöt jotka säännöt on ristiriidassa ihmisen käyttäytymisen kanssa. Yhtä hyvin voisi väittää että palautteen saaja suhtautuu puolustellen, koska palautteen antaja ei osaa antaa palautetta.

Ei se ole peliä. Jotkut ihmiset ei myönnä koskaan olevansa väärässä – tai jos myöntää, hänen on todella vaikeaa kakistaa sitä ulos suustaan. Väärässä oleminen sattuu. Vain väärässä olemalla, ja tappionsa tunnustamalla, voi päästä eteenpäin ja oppia. Itsensä kehittäminen vaatii uhrauksia.

Ihminen joko ottaa palautteen rakentavasti vastaan, tai ei ota, tai siltä väliltä. Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa että kuinka sinä tulkitset palautteen saajaa. Se että sinulla on jotain ennakkoehtoja sille kuinka palaute pitäisi ottaa tunteettomasti vastaan on vain sääntö, että palautteen antaja voisi tehdä työnsä helpommalla mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa ottaako kritiikin vastaanottaja palautteen oppimismielessä vastaan vai ei.

 Olet niin väärässä, että vaikea olisi  ylittää väärässä olo kun olet joka lauseessa väärässä. Kappaleesi oiken huutaa vääryyttä. Tuokin että pitää myöntää väärässä olo :)   Myös sana "tappio". ja"tunnustaa".

Mene yliopistoon opiskelemaan työpsykologiaan niin voidaan keskustella asiasta oikeasti.

-Negatiivinen palaute saaminen vie osan ihmistä puolustustilaan. ->Tappion myöntäminen ja tunnustaminen.

Opettele sinäkin ajattelemaan itse. Antaa kaikista eniten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervettähän tuo on yhteiskunnassa jossa työn tekeminen on pakollista.

No kun kaikki aina sanoo että älä ota sitä itseesi, teet vaan ensi kerralla paremmin. Ja että ei sitä kukaan muista. Ai ei muista? Kukaanhan ei muuta muistakaan kuin virheet, hyvää suorittamista ei kukaan.

Ap.

Tää nyt ei kyllä pidä paikkaansa. Kyllä kaikki tunnistavat ja muistavat hyvän työn ja työntekijän, vaikkei suomalaiseen kulttuuriin kuulukaan niitä hehkuttaa. Kaikki tenavatkin osaavat luetella luokan kolme parasta tai joukkueen parhaat pelaajat. Ja ihan varmasti sinäkin osaat vaivatta nimetä työpaikan parhaat tekijät ja vielä eri hommissa.

No news is good news pätee monella työpaikallakin. Ohjausta ei anneta kun sitä ei tarvita, mutta kyllä se työn laatu eri osa-alueilla tiedetään tarkkaan.

Välihuomautuksena täytyy ihmetellä, miksi työelämässä työntekijän kehuminen nähdään näinkin turhanpäiväisenä, vaikka parhaimmillaan työntekijän kehuminen ja kannustaminen ovat tie siihen, että k.o työntekijä haluaa tehdä työnsä jopa entistä paremmin, ja ehkä jopa joustaa ja sitoutuu työnantajaansa vahvemmin, kuin työnantajaan, joka pitää kehuja, kiitosta ja kannustusta turhanpäiväisenä sanahelinänä. Se kehu ei oikeasti maksa mitään - mutta kehumatta jättäminen voi maksaa mm. työntekijän varmuuden omaa työtään kohtaan, motivaation kehittää sitä, ja sitoutumiseen antaa sitä osaamista työnantajalleen.

tonttuli kirjoitti:

Niin, ja tietenkin on hyväksi muistaa, että vaikka sillä hetkellä tuntuu että olet maailman paskin ihminen ja vieläpä reaktiosi siihen kritiikkiin on väärä, mikä tekee sinusta vielä paskemman, niin ei tässä maailmassa ole ketään joka ei virheitä tekisi ja saisi joskus huonoa palautetta. Saa sitä itkeä ja ahdistua, mutta kannattaa ymmärtää että se johtuu vaan sinun huonosta itsetunnosta tai jostakin muusta psyykkisestä, ei siitä että oikeasti olisit jotenkin huono! 

En ole ap, mutta itselläni on kokemusta lähihoitajakoulutuksen työssäoppimisjaksoista. Opiskelin silloin, kun koulutus oli tuore, joten se on saattanut vaikuttaa. Koin, että monissa työharjoittelupaikoissa ohjaus sekä palautteen antaminen oli puutteellista ja muutenkin huonoa. Pahin oli viimeisin työssäoppiminen kotipalvelussa, jossa ohjaaja ei ohjannut ja hylkäsi harjoittelun. Se tuli täytenä yllätyksenä. Loppupalaverissa hän haukkui myös persoonallisuuteni väittäen etten auttaisi ja osaisi toimia, jos joku asiakas olisi saanut sairaskohtauksen tms. Tuo väite loukkasi minua todella paljon, koska se olisi täysin luonteeni ja arvojeni vastaista! 

En ollut itsekään tyytyväinen suoritukseeni, mutta uskon, että ohjauksen puute ja henkilökemian toimimattomuus vaikuttivat. Vaikka en alalle soveltunutkaan, kokemukseni työssäoppimisjaksoista harmittavat edelleen. Kaikesta jäi tosi ikävä maku ja se, että olin todella surkea. Oikeasti olisin pystynyt parempaan, mutta asioiden olisi pitänyt mennä toisin.  Olisi hyvä ymmärtää, että huonot harjoittelukokemukset voivat vaikuttaa myöhemminkin, vaikka vaihtaisi alaa tms. Hyvä perehdytys ja kommunikaatio on tärkeää, mutta tietysti myös harjoittelijan/työntekijän motivaatio ja aktiivisuus. Tärkeintä olisi saada kokemuksia ja päästä kokeilemaan mihin itsestä on. Se kuitenkin edellyttää paljon sekä oppijalta että ohjaajalta. Vaikka henkilökohtaiset syyt olivat suurin asia miksi en soveltunut lähihoitajaksi, huomasin että ohjauksen puute aiheutti hämmennystä ja sitä, että olin jotenkin lukossa. En päässyt näyttämään parastani.  

Ei siis pidä paikkaansa, etteikö joskus huono palaute voisi olla tarkoituksella annettu ja niin, ettei se edes rajoitu pelkästään suoritukseen vaan lyttäämiseen. Kyllä tuollaisessa itsetunto menee. Ymmärrän hyvin ap:ta: Toivottavasti tilanne muuttuu paremmaksi.

Suurin osa ihmisistä ei kestä minkäänlaista, edes asiallista kritiikkiä. Joten näkisin, että sulla ei ole mitään hätää. Ehkä ihmisten kannattaisi ajatella joskus, ettei pelkkä työ määritä minua ihmisenä.

Työn tekohan on lähes rikollista. Kaikki Suomen ongelmatkin johtuvat siitä, että työläisille pitää maksaa palkkaa ja/tai eläkettä. Ei ihme, että saat huonoa palautetta.

Ensimmäisen pomon aikana mulle riitti palautteeksi se, että mut valittiin aina jatkamaan sijaisuuksia, vaikka olinkin opiskelija ja valmiitakin olisi ollut tarjolla. He eivät vain pärjänneet niin hyvin kuin minä. Sain myös valmistuneen palkkaa, koska pystyin samoihin hommiinkin.

Kun pomo vaihtui ja tuli ensimmäinen keke, ainoa palaute oli: ''sä olet pärjännyt ihan ookoo''. Mua ärsytti se - oon aika kunnianhimoinen, haluan oppia tekemään hommani hyvin, tulen toimeen muiden kanssa (tämäkin on suuri vaikuttaja siihen että sijaisuuksia jatkettiin opiskeluaikana, edellinen pomo arvosti kanssatyöntekijöiden kokemusta siitä kenet mieluiten ottavat kollegaksi) ja teen työni aina tunnollisesti. Oikeasti, olin niin pettynyt tuohon ''ihan ookoo''-palautteeseen (ilman mitään tarkempaa näissä pärjäät - tätä voisit harjoittaa). 

Sinun ongelmasi kiteytyy tähän lauseeseen: 

Vierailija kirjoitti:

...Haluan olla saatana täydellinen

Täydellisyydentavoittelussasi jäät liian hitaaksi. Jospa tyytyisit siihen, että teet työsi vaatimusten mukaan. Ei sinulta vaadi täydellistä suoritusta kukaan muu kuin itse. Ole täydellinen mieluummin kotona, älä töissä.

Toiseksi voi olla kyllä vikaa työnantajassakin. Neuvotaanko sinua kunnolla, miten voisit tehdä työsi nopeammin?

Entä harjoitusvuorot, ovatko ne palkattomia? Eli olennainen kysymys on se, käytetäänkö sinua hyväksi ja teetetään ilmaista työtä sillä verukkeella, että olet liian hidas eikä kukaan ehdi/ viitsi / välitä / halua opettaa sinua tekemään työstä nopeammin.

Ei kukaan kritiikistä ilahdu, se on selvää. Mutta ei se noin voi mennä, että palaute on vaan "olet liian hidas..." Ei vaan sinulle pitää selvästi kertoa, millä tavalla sinä voit tehostaa työtäsi. Ehkä jossakin tilanteessa harjoittelua auttaa, mutta kyllä yleensä on löydettävä nopeampi työtapa. Teetkö esimerkiksi turhia työvaiheita vai etkö pysty etenemään tekemättä turhia varmistuksia ( täydellisyyttä tavoitellessasi)?

Kysy ihan suoraan, millä tavalla sinä nopeutat työtäsi.

Olet nainen ja naiset eivät kestä kritiikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Olet nainen ja naiset eivät kestä kritiikkiä.

Jos on kuten esität niin voi johtua siitä että kritiikin oikeanlaista vastaanotto opetetaan väärin, ja koska tytöt on tunnollisia koulussa niin he uskovat opetetun tarinan ja että ihminen kykenee optimaaliseen suoritukseen kritiikkiä vastaanottaessaan. Onhan semmoinenkin koulukunta, jonka mukaan ihmisen pitäisi ottaa oma kuolemansa vailla tunnekuohuja  vastaan, koska kuolema on luonnollinen asia.

Elikkä nainen voi kestää huonommin kritiikkiä sen takia, koska hän luulee, että hänen ei saa kapinoida saamaansa kritiikkkiä vastaan. Tämmöinen nöyrä "haukkujen" vastaanottaminen alkaa syödä ihmistä. Varsinkin kun tietää olevansa väärässä ja ei opetuksen mukaan ole oikeutta olla eri mieltä kritiikin antajan kanssa. Vähän sama asia kuin että kritiikin antaja pakottaisi kritiikin vastaanottajan riisuuntumaan alasti palaverissa koska yliopistolla opetetaan että näin kuuluu tehdä. Totta ihmeessä se että nöyrtyy tähän alkaa korpeamaan myöhemmin.

Kaiken kaikkiaankin pitäisi katsoa asioita siltä kantilta miten ne on, eikä siten, että miten niiden kuuluisi olla.

Normaali reaktio sinulta.

Anna esimiehellesi palautetta tarvittaessa, tai hänen esimiehelleen. Ehdota esim. kommunikointikykyjen opettelua. Kaikista esimiehistä ei yksinkertaisesti ole palautteen antamiseen kykyjä, ellei ensin opettele. Ja kunnes opettelee, alaiset - ja tulos - kärsivät. Joskus se on näinkin päin.

Kritiikkiä oppii kyllä sietämään, mutta sen sulattelu vie aikaa ja energiaa. Usein syynä on väärällä tavalla annettu kritiikki. Palautteen pitäisi sisältää aina myös keinot, miten työntekijä voi parantaa työskentelyään. Esimiehen on myös hyvä kysyä, mitä mieltä työntekijä itse on saamastaan palautteesta ja miten hän voisi omasta mielestään kehittää työskentelyään.

Suurin syy kritiikkiin on se, että  ei osattu tai haluttu laatia työlle ole selviä tavoitteita ja mittareita, jolloin työntekijäkään ei tiedä miten menestyy, työntekoa  ei seurata riittävän usein, jolloin ei päästä ajoissa korjaamaan asioita, työntekijää ei perehdytetä ja kouluteta riittävästi selvitymään annetuista työtehtävistä, häntä ei kannusteta uusiin asioihin jne.

Hyvin toimivalla työpaikalla hyvää palautetta annetaan vähintään kolminkertainen määrä rakentavaan palautteeseen nähden. Huom, vähintään. Ap, ilmeisesti teillä ei anneta hyvää palautetta ollenkaan? Ei ihme, että kritiikki tuntuu murskaavalta, jos työpaikalla ei ole luottamusta ihmisten välillä.

Vierailija kirjoitti:

Työ ei todella ole mitään tärkeää missä olisi terveys tai henki pelissä - niihinhän kouluttaudutaan.

Tällä alalla pomot on kuulema yleensä kusipäitä koska pomojen pomot hönkii tasoa alempien niskaan. Sitten pomot on kusipäitä vastuuhenkilöille ja vastuuhenkilöillä on niin paljon paineita että ne ratkeilee saumoistaan. Paska valuu alaspäin ja tämä ala ei tasokasta kritiikkiä tunne.

Olet eräässä pikaruokaketjussassa töissä?

On ihan turhaa kiusaamista antaa kritiikkiä, jos resurssit ovat sellaiset, ettet kuitenkaan voi parantaa työsuoritustasi mitenkään. Usein kritiikki on joka tapauksessa persoonaan kohdistuvaa valitusta tyyliin "olet laiska paska", jolloin kritiikin kohde voi vain todeta, että "niin kai sitten" ja työn jälki sekä työntekijän itsetunto heikkenee entisestään.

Oikeanlainen kritiikki on harvassa. Sitä voi antaa henkilö, joka on sinua ylempänä, esim. pomo, mutta ei työkaveri. Työkaverilla on vain mielipiteitä, hyviä taikka typeriä neuvoja, jotka voi asettaa omaan arvoonsa. Oikeanlainen kritiikki kohdistuu työhön ja sen suorittamiseen, ei koskaan persoonaan. Ei voi esim. vaatia hiljaista introverttiä olemaan huippunopea ja muodostamaan verkostoja, kun se on selkeästi ekstrovertin hommaa. Työ pitää myös olla mahdollista suorittaa paremmin, muuten se on tyhjää hölinää. Tosi usein vaaditaan ihmisiä tekemään useita asioita samaan aikaan täydellisesti tai jopa olemaan kahdessa paikkaa yhtä aikaa, vaikkei tämä todellisuudessa onnistu keneltäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saitko kriittistä palautetta vai kielteistä?  Kriittinen palaute kohdistuu aistein havaittavaan käyttäytymiseen. Kielteinen palaute kohdistuu toisen persoonaan. Esimerkiksi:  ”Olet laiska.”

Kun palautteen saaja reagoi tilanteeseen puolustellen, hän käyttää psyykkistä energiaansa itsensä suojelemiseen, eikä rakentavaan palautteen vastaanottamiseen – oppimiseen.

Suurin haaste vaativissa kommunikaatiotilanteissa on omien aggressiivisten tunteiden hallinta ja myönteinen käsittely. Kriittisen palautteen saamista voi harjoitella etukäteen.

Sain kielteistä. Pystyn käsittelemään järkevästi seuraavanlaista palautetta: olet tehnyt työsi hyvin, mutta nopeudessa on parantamisen varaa. Ei se mitään, harjoitellaan lisää ja jatketaan sitten.

Tällaista en: olet liian hidas. Tulet takaisin harjoitteluun ja pääset takaisin kun olet taas nopea.

Ap.

Ole iloinen jos kehutaan että teit työn hyvin, parempi hitaasti ja hyvin kuin hutaisu.   Tosiaan ota vastaan älä loukkaannu, asiaton palaute voidaan jälkeenpäin antaa takaisin.