Kauneimmat sukunimet

Kotkala-Hammaslärvänen.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään kaikista ruotsinkielisistä sukunimistä. Edustavat arvokkuutta ja ylhäisyyttä. Itellänikin on ruotsinkielinen sukunimi ;)

Millä perusteella edustavat arvokkuutta ja ylhäisyyttä??

Suviheimo, onkohan tätä kellään muulla kuin yhdellä sukulaisellani?

Valio, Aalto, Kaunisto - monet o-kirjaimeen päättyvät ovat kauniita.

Kukkamo. Harvinainen ja kaunis.

Humina

Vierailija kirjoitti:

Koulukaverin sukunimi oli Kukkaisniemi.

Mielestäni hyvin kaunis sukunimi.

Minulla koulukaverina aikanaan Muuriaisniemi

Hiidenheimo

Kalliomaa

Usvasalo

Nero

Kivilompolo

Tähtinen

Sädeoja

Somerjoki

Sarakontu

Kuuranhalla

Salovirta. Talvio. Rossi. Saukko. Karhu.

Nevanlinna kuulostaa minusta ylevältä aatelisnimeltä.

Edelman on äänneasultaan kaunis nimi, kuin musiikkia.

Kulta

Vierailija kirjoitti:

Kuuranhalla

Ajattelevatko nämä yhtään mitään, kun sepittävät muka nätin kuuloisia sukunimiä? 

Kuuranhallassa ei ajatuksellisesti ole mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että osa "kauniista" sukunimistä on keksimällä keksittyjä juuri nimen kauneuden tavoittelun vuoksi. Kertoo paljon ihmisestä, joka tähän on sortunut ja näitä ihailevista ihmisistä myös -  säälittävää, todella :(

Kaikki sukunimethän on joskus keksitty ja jonkun keksimiä. Ja jos itse pitäisi valita ottaako ruman vai kauniin nimen, niin varmaan jokainen ottaa sen kauniin nimen mieluummin. Joskus on naisen vaan pakko ollut ottaa se miehen nimi , oli se nyt ollut mikä tahansa. Mutta nyt kun nimensä saa valita ja vaikka keksiä uuden, niin mikäpä siinä. Mitä se meiltä keltään on pois jos "Möykky" muuttuu "Mäkirinteeksi" tai "Sikala" "Sinisaareksi".

Aikoinaan ne keksittiin - tai oikeammin annettiin - kuitenkin muilla perusteilla kuin silkka kauneus. Usein asuinpaikan mukaan (jos torppa sattui epäonneksi olemaan paikalla, jossa oli usein hallaa, niin siitä tuli Halla-aho), tai ammatin mukaan, tai fyysisen ominaisuuden mukaan (esim. Kurittu, joka alun perin tarkoittaa vasenkätistä). Oma tapauksensa olivat ruotsinkieliset sotilasnimet, joita upseerit keksivät armeijaan tuleville suomalaisille, eli ei niitäkään itse otettu. Länsi-Suomessa ei edes käytetty sukunimiä, vaan nimi tuli talon mukaan ja vaihtui, jos muutti paikasta toiseen.

Kun sukunimi tuli pakolliseksi, kehitettiin paljon kaksiosaisia tyypillisesti mahdolliseen asuinpaikkaan viittaavia nimiä tyyliin Koivumäki, Rantaviita. Nimityyppi tuli sillä tavoin tutuksi. Nyt sitten kun taas halutaan erikoinen ainutlaatuinen sukunimi tai esim. pariskunta uuden yhteisen, käytetään usein tuota kaksiosaista. Mutta: On päässyt unohtumaan, mitä nuo luontoon viittaavat nimen osina esiintyvät sanat oikein tarkoittavat. Niinpä tulee kehiteltyä ehkä kauniin tai runollisen kuuloisia sepitteitä, jotka kuitenkin ovat ihan hassuja, kun ajattelee, mitä ne tarkoittavat. Vaikka nyt juuri esimerkkisi Mäkirinne. Mitä mieltä on yhdyssanassa mäkirinne? Eivätkö kaikki rinteet sijaitse mäessä? Kyllä minä mieluummin Möykky olisin, siinä on sentään jotain tolkkua. Sinisaari? Miten joku saari olisi erityisen sininen? Kävisikö myös Keltasaari?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni ja lapsillani on todella kiva sukunimi. En nyt sitä kerro tässä kun siitä tunnistaa minut. Itse en tätä sukunimeä kuitenkaan halunnut vaihtaa naimisiinmennessä vaikka minun sukunimeni ei niin hieno ja harvinainen olekkaan. Tätä kaikki sina ihmettelevät mutta koen olevani se keneksi minut on kastettu.

Kasteessa annetaan vain etu- eli ristimänimet.

Kasteessa ei anneta mitään nimiä.

Metsäaho

Perähikiä

Se kuvastaa suomalaista sisua, maan keskeistä sijaintia ja kansan puhtoista raikkautta. Siinä on oiva sukunimi. 

Tähkäpää