Ahdistun vieraista.

Pidättekö siitä että kotiinne tulee vieraita?

Mäkin ahdistun siinä mielessä että aina kun tulee vieraita siivoan hulluna koska meillä on suuria koiria jotka jättää hajunsa ja haluan mahdollisimman paljon sen pois vieraiden tullessa. Tykkään myös kovasti leipoa eli yleensä tarjoan jotain. inhoan vieraita jotka viipyy vain hetken. Siis jos sovitaan että tulevat esim. meille perjantai-iltaa viettämään ja viipyvätkin vain kaksi tuntia niin ärsyttää suunnattomasti. Ei ole nähty vaiva pikavisiittien arvoinen. Ihana kun joku oikeasti tulee ja viipyy, mielelläni sen kerran kun nähdään istuisin pikkutunneille saakka ;)

Vierailija kirjoitti:

Mäkin ahdistun siinä mielessä että aina kun tulee vieraita siivoan hulluna koska meillä on suuria koiria jotka jättää hajunsa ja haluan mahdollisimman paljon sen pois vieraiden tullessa. Tykkään myös kovasti leipoa eli yleensä tarjoan jotain. inhoan vieraita jotka viipyy vain hetken. Siis jos sovitaan että tulevat esim. meille perjantai-iltaa viettämään ja viipyvätkin vain kaksi tuntia niin ärsyttää suunnattomasti. Ei ole nähty vaiva pikavisiittien arvoinen. Ihana kun joku oikeasti tulee ja viipyy, mielelläni sen kerran kun nähdään istuisin pikkutunneille saakka ;)

Mulla on toisin päin eli on kokemusta kun vieraat ovatkin olleet monta tuntii ja toinen kerta niin että oli pakko kysyä että jäättekö yöksi ja niinhän he sitten jäivät. En pidä tällaisesta. En kutsu kylään enää sitä perhettä kun pelkään tätä viivyttely vaikka kivoja ovat.

En mä jaksa olla jokin emäntä.

Minä en tykkää yhtään, kun meille tulee joku käymään. Hirveä stressi, siivoaminen, leipominen... Sitten pitää emännöidä, eikä yhtään pysty rentoutumaan. En itsekään tykkkää kyläillä muilla, koska tiedän mikä stressi se on heille. Mielummin tapaan ihmisiä neutraaleissa paikoissa, vaikka kahvilassa tai ruokaravintolassa.

Introverttinä tiedän tuon tuskan. Ollaankin miehen kanssa sovittu, ettei kutsuta enää ketään kylään ja minimoidaan omatkin vierailut. Jos tuttuja tavataan, niin kahvilassa sitten. Tai ruokaravintolassa. 

Onneksi ollaan molemmat samanlaisia.

Tiedän tunteen. Inhoan yllätysvieraita, koska meillä ei ikinä ole normaalisti ns. "edustuskelpoista". Ennen kutsuttuja vieraita tehdään iso järjestelyurakka, jotta lasten harrastuskamat, ulkovaatteet (ahdas eteinen), lelut ym. ei tuki alakertaa. sitten vielä siivoaminen ja tarjoilut. Toivon, että vieraat viipyvät vain hetken, en pidä monen tunnin visiiteistä. Itse emme koskaan viihdy muilla kylässä tuntikausia. Inhoan olla muilla yökylässä ja mieluummin menen hotelliin yöksi kuin sukulaisille. Ja inhoan, jos meille tupataan yökylään. Sukulaisten on hirveän vaikea ymmärtää, että joku voi viihtyä ihan oman perheen kesken, puuhaamme paljon, vietämme lasten kanssa aikaa, käymme eri paikoissa. Emme kaipaa siihen jotain lisäsäätöä. Aina pitäisi tavata muita vaikka on kuitenkin molemmilla työt, lasten hoitoon viennit, harrastukset, kodin pyöritys ja itsekin haluaa joskus vaikka jumppaan. Mieluiten tapaan muita kahvilassa/ravintolassa, josta pääsee myös liukenemaan helposti pois. Olen suvussani poikkeus ja minua/perhettäni varmaan pidetään ylpeinä/omituisina/epävieraanvaraisina jne. Vaikka emme ikinä muille tuppaa ja välttelemme kyläilykutsuja.

Mä vihaan vieraita! Erityisesti jos tulee koko perhe, silloin tuntuu että pitää jotenkin skarpata ihan liikaa: puunata koti, esittää hyvää emäntää, leipoa herkkuja, toivoa että lapset käyttäytyy hyvin eikä tule riitoja toisen perheen lasten kanssa. Jotenkin koko vierailu tuntuu niin teennäiseltä: esitetään täydellistä perhettä puolin ja toisin. Vierailun jälkeen olen ihan poikki. Kauhea stressi, siivous ja vaivannäkö enkä saa siitä itselleni mitään.

Kivempi nähdä kavereita vaikka kahvilassa: ei tarvitse siivota, saa jutella rennosti eikä kukaan lapsi keskeytä. Mua jotenkin stressaa aina jos kaverilla on puoliso ja lapset mukana, en vaan osaa olla silloin rennosti.