Olen ihastunut vaikka olen parisuhteessa! :(

Saattaahan se mennäkin ohi. Itse en ainakaan tekisi nyt mitään hätäisiä päätöksiä, vaan odottelisin mihin suuntaan tunteet kehittyvät.

Anna kokeeksi miehelle hieman pimpulia. Jos sillä esim tosi pieni, ihastus unohtuu helposti. Mikäli taas merkittävä ja iso peenis, asuntolaina on pieni murhe enää.

Eipä taida mennä ohi, niin kauan kuin olette noin tiiviisti tekemisissä keskenänne. Siinähän sitten painit tunteittesi kanssa.

Toivon että ihastus menisi ohi ja voisimme työkaverin kanssa olla vain ystäviä. En tiedä onko hänellä mitään tunteita minua kohtaan, enkä haluakaan tietää... Ehkä!? Vapaa hän ainakin on.

Onko teillä millaisia kokemuksia tällaisesta tilanteesta? Että se vieras tuntui niin sopivalta sinulle, paljon paremmin sopivalta kuin rakastamanne mies kotona koskaan on tuntunut? Miten tilanne päättyi?

Yritän ajatella, että työkaverilla on jotenkin vastenmielinen penis ja muutenkin ällöttäviä seksuaalisia haluja. Vaikka onkin vaikea uskoa hänen olevan yhtään vähemmän yhteensopiva myöskään sängyssä... Tällä keskusteluyhteydellä seksikin olisi varmaan täydellistä. Voisiko olla huonoa seksiä sellaisen kanssa, jonka ajatukset voi lähes lukea?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eipä taida mennä ohi, niin kauan kuin olette noin tiiviisti tekemisissä keskenänne. Siinähän sitten painit tunteittesi kanssa.

Alallani on onneksi sen verran töitä täällä, ettei työpaikan vaihto olisi ihan mahdoton tilanne. Harkitsen tätä vakavasti, vaikka pidän työpaikastani todella paljon. Nyt tuntuu rehellisesti sanoen siltä, etten halua vaihtaa työpaikkaa, vaikka samaan aikaan haluaisin ihastuksen loppuvan... Haluaisin vain olla tämän miehen kanssa kokoajan, meillä on aivan mielettömän mukavaa yhdessä! Tiedän ettei totuus hänestä ole siinä ihmisessä, minkä työpäivinä näen. Mutta hyvin paljon voisi antaa anteeksi jo tämän kaiken näkemäni hyvän perusteella. Jos olisin vapaa, olisin toiminut jo heti ihastukseni tajutessani, hetkeäkään epäröimättä.

Ap

Olen yleensä ihastunut niin, että ensisilmäyksellä on heti kiinnostus herännyt vahvasti,  ja sitten ihastus on tutustuessa joko jatkunut tai loppunut miehen luonteen tultua ilmi. Nyt en alkuun edes kunnolla kiinnittänyt huomiota tähän työkaveriin, vaan hiljalleen jutustellessa aloin viihtyä hänen seurassaan enemmän ja enemmän kunnes yhtäkkiä vain ymmärsin kuinka ihastunut olen. Olin varmasti ihastunut häneen jo pitkään ennen kuin tajusin olevani.

Ap

Ja pettää en aio. Se ei ole missään nimessä vaihtoehto, ei missään vaiheessa. Kestän ihastumisen, ellei se lopu. Jos jatkuu ja jatkuu,v aihdan työpaikkaa. Jos oma mieheni yhtäkkiä osoittautuu huonoksi valinnaksi, eroamme ja sitten voin katsella tätä tilannetta uudestaan. Mutta selkärangattomaksi en aio ryhtyä.

Ap

Testaa se ensin yhden kerran

Siis " vahinkohässimisiä pitää " niin tekee 95% suomalaisista nykynaisista 20-45v

Parempi katsoa ja testata kuin katua

Huomaa kuinka järjettömäksi ja itsekeskeiseksi ihastuminen on tehnyt. Nytkin lähes ilahdun näistä aika inhottavista "testaamisen" ehdottamisista, aivan kuin se olisikin suunnitelmani ja hakisin hyväksyntää. En voisi kuitenkaan koskaan tehdä mitään sellaista rakastamalleni ihmiselle! Ihastuminen on aina vähäpätöisempi tunne kuin rakkaus. Ajatuksilleni en voi mitään, mutta teoillani en rakasta ihmistä loukkaa.

Olisipa mahdollista syödä ja säästää kakku.

Ap

Onko mies varattu? Puhut kuin valinta olisi sinun, onko mies siis myös kiinnostunut? Ihastuminen on normaalia, parisuhteessakin ollessa. Menee kyllä ajan kanssa ohi.

Kauanko olet ollut miehesi kanssa ja minkä ikäinen olet? Kuulostat nuorelta. Pitkässä ja onnellisessakin parisuhteessa tulee ihastumisia, se on ihan normaalia. Olennaista on se, mitä ihastumisensa eteen tekee. Pienestä ihastumisesta ja flirtistä saa mukavasti potkua työpäivään, sen voi kääntää voitoksi eikä suhtautua siihen ongelmana. Rajat tietysti täytyy pitää.

Itse olen pitkässä, onnellisessa avioliitossa ja kahden lapsen äiti. Ja ihastunut työkaveriin. Ei vaikuta elämääni kuin myönteisten fiilisten ja päiväunelmien muodossa. En todellakaan aio tehdä mitään asian eteen varsinkin kun myös toinen osapuoli on varattu. Sen verran ihastus rajoittaa elämääni, että lähden aina työpaikan illanvietosta aikaisin ja juon vain maltillisesti, ihan varmuuden vuoksi.

Jos rakastat miestäsi, niin anna ajan vain kulua. Tuo menee ohi. Meni minullakin, vaikken edes oikeastaan rakastanut nyt-jo-exääni. Ihastus meni ohi. Ihastusta ja rakastumista ja rakastamista on ruokittava, että se pysyy hengissä. Jos vain antaa ajan kulua eikä tee asialle mitään, se väljehtyy. 

Vuosia eroni jälkeen kuulin, että ihastukseni on vapailla markkinoilla, en tehnyt asian eteen mitään. Ei kiitos. Se meni ohi. Olen elänyt itsekseni vuosikausia jo, näin on hyvä.

Pikkujouluissa sitten testaat sen suorituskyvyn sänkypuuhissa :)

Kauheaa, ei ollut tarkoitus antaa vaikutelmaa minun tehtävänä olevasta valinnasta tms., en siis tiedä ihastuksen tunteista minua kohtaan sen enempää. Luulen kyllä, ettei tunne ole aivan yksipuolinen, mutten varmaksi osaa sanoa. Mies on vapaa.

Minä en ole koskaan ihastunut näin vahvasti. Ihastunut olen, usein ja se tapahtuu minulle helposti, mutta yleensä se tunne on niissä hetkissä, kun ihastus on paikalla ja unohtuu jo pian kotona, kunnes heräilee taas ensi kerran ihastusta nähdessä, lopulta ajan myötä kuihtuen kokonaan. Nyt tämä tunne on läsnä ihan kokoajan ja kaikkialla. Ja helvetin vahvana.

Olemme olleet mieheni kanssa pian viisi vuotta yhdessä. Olemme kumpikin 26-vuotiaita. Eli nuorehkoja eikä suhdekaan vanha ole.

Kiitos tuosta viestistä, 11, jossa kerroit omasta tilanteesta. Epäiletkö, että saattaisit hairahtua työkaverisi mukaan työpaikan illanvietoissa, jos joisit liikaa? Meillä on pikkujoulut töissä tulossa ja taidan noudattaa tuota sinun tapaasi poistua aikaisin ja juoda vain hiukan, varsinkin kun olen melko tottumaton alkoholin käyttäjä. Onko sinun tapauksessasi työkaverisi myös ihastunut sinuun?

Ap

Tiedän ruokkivani ihastusta ajatuksillani. Minä HALUAISIN pettää ja haluaisin "testata" tätä työkaveria, haluaisin olla lähellä, haluaisin edes kerran mennä hänen kanssaan sänkyyn. Haluaisin kävellä käsi kädessä, koskettaa. Haluaisin tehdä hänen kanssaan niitä asioita, joista tiedän meidän molempien pitävän, mutta joita oma mieheni ei kanssani halua tehdä, liikkua luonnossa ja matkustaa Aasiaan. Työkaverissa on sellaisia yhteisiä mielenkiinnon kohteita, joita en jaa mieheni kanssa. Mutta eivät ne ole niin tärkeitä, että heittäisin tämän rakkauden pois. Monet niistä asioista ovat sellaisia, joita voisi tehdä puhtaasti ystävinä. Voiko sellaiseen tilanteeseen päätyä? Että ihastus häviäisi ja voisimme olla vain ystäviä? Sielunkumppanuuden sijaa sielunveljeyttä.

Ap

ole niin paljon kuin mahdollista sen seurassa että suurin ihastus menee ohi-->tavallaan kyllästytät itsesi,sit on helpompaa

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa, ei ollut tarkoitus antaa vaikutelmaa minun tehtävänä olevasta valinnasta tms., en siis tiedä ihastuksen tunteista minua kohtaan sen enempää. Luulen kyllä, ettei tunne ole aivan yksipuolinen, mutten varmaksi osaa sanoa. Mies on vapaa.

Minä en ole koskaan ihastunut näin vahvasti. Ihastunut olen, usein ja se tapahtuu minulle helposti, mutta yleensä se tunne on niissä hetkissä, kun ihastus on paikalla ja unohtuu jo pian kotona, kunnes heräilee taas ensi kerran ihastusta nähdessä, lopulta ajan myötä kuihtuen kokonaan. Nyt tämä tunne on läsnä ihan kokoajan ja kaikkialla. Ja helvetin vahvana.

Olemme olleet mieheni kanssa pian viisi vuotta yhdessä. Olemme kumpikin 26-vuotiaita. Eli nuorehkoja eikä suhdekaan vanha ole.

Kiitos tuosta viestistä, 11, jossa kerroit omasta tilanteesta. Epäiletkö, että saattaisit hairahtua työkaverisi mukaan työpaikan illanvietoissa, jos joisit liikaa? Meillä on pikkujoulut töissä tulossa ja taidan noudattaa tuota sinun tapaasi poistua aikaisin ja juoda vain hiukan, varsinkin kun olen melko tottumaton alkoholin käyttäjä. Onko sinun tapauksessasi työkaverisi myös ihastunut sinuun?

Ap

En tiedä onko työkaverini minusta samoin kiinnostunut. Hän kyllä flirttaa kanssani ja mielestäni hakeutuu seuraani usein ilman välttämätöntä syytä. Toisaalta hän on sellaista reipasta ja sosiaalista tyyppiä, voi hyvin olla että kohtelee muita naisia samoin kuin minua, vaikea sanoa. Tuo flirttikin on sellaista turvallista, välillä jäädään katseista kiinni, mutta en tiedä merkitseekö sekään sen enempää? Aika moni mies kai yleisesti haluaa valloittaa ja osa päästä seksiinkin asti ilman että se mitään suuria tunteita tarkoittaisi.

Pikkujouluista ja muista työbileistä lähden ajoissa lähinnä, koska en luota omaan käytökseeni. Pelkään, että tunnustaisin tunteeni tälle miehelle tai jollekin työkaverille ja häpeäisin sitä sitten jälkikäteen. Toisaalta on mahdollista että lähtisin myös yhden illan juttuun jos mahdollisuus tarjoutuisi. Olen ollut yli 10 vuotta naimisissa enkä ole ikinä pettänyt miestäni, mutta nyt tuntuu, että hairahdus ei välttämättä olisi kaukana jos pelaisin itselleni siihen tilaisuuden. -nro 11

Oletteko vapaa-ajalla tekemisissä tämän ihastuksen kanssa?

Mä olin ihastunut omalla työpaikallani sinne tulleeseen sijaiseen. Mietin jo ihan tosissani että sanoisin ihastukselle jotakin, että se tietäisi tunteistani. Mulla on pitkä avioliitto ja pari lasta. En sitten kuitenkaan sanoanut, ja miehen sijaisuuskin loppui. Nyt olen joskus nähnyt miehen kaupassa ja jutellut, ja olen suuresti ihmetellyt, että miksi olin häneen ihastunut! Ei mitään tunteita enää häntä kohtaan.

Miten sinun oma miehesi kohtelee sinua, rehellisesti katsottuna? 

Onko seksi hänen kanssaan pettymys joko alusta asti tai nyt myöhemmin?

Ihastuminen aika usein johtuu siitä että omassa suhteessa jokin ei toimi.