Uskaltaisitteko tehdä ison elämänmuutoksen?

Miehen vanhemmat tämän tästä. Eihän siinä mitään järkeä ollut.

Tuskin ulkomaille. Pohjoiseen voisin muuttaa.

Tein kerran ison elämänmuutoksen, tosin Suomessa. En ollut tyytyväinen. Nyt asiat ovat palanneet normaaleihin uomiinsa.

Miksi haluat tehdä sen muutoksen? Luuletko, että muutut toiseksi ihmiseksi, jos olet toisessa ympäristössä? Osittain niin saattaa käydä, mutta luultavasti vieraan ympäristön tuomat hyödyt ehtii kokea jo parissa vuodessa. Ei tarvitse loppuelämäksi muuttaa.

No en ilman syytä. Vaikka olisi niin kurja tilanne, että kaipaisi muutosta, niin tuskin tuollainen kaiken jättämisen stressi sitä helpottaisi.

Ehkä sitten voisin muuttaa kauas pois, jos ensin löytyisi työpaikka jonka perässä muuttaa.

Yleensä siinä pakenee jotain, yleensä itseääään. Sellainen äärimmäinen muoto sitku-elämästä.

Jos sinulla ei ole lapsia, niin terve menoa ja kaikkea hyvää! Lapsille taas jokainen muutto lisää mt-ongelmien riskiä aikuisiällä. Mitä vanhempi lapsi kyseessä, sen suurempi riski sairastua masennukseen tai sortua myöhemmin päihteisiin.

Itse tein aikoinaan saman päätöksen, enkä ole kertaakaan katunut.

Voihan tuota kokeilla. Ei ne kaverit sieltä mihinkään katoa ja aina voi palata. Koti toki menee, mutta eiköhän sieltä uusiakin löydy jos haluaa paluun tehdä. Jos tuo pohdintasi on pitkäaikainen, eikä vain hetken juttu, niin voihan sitä kokeilla, koska mitään peruuttamatonta ei tapahdu. Oletko kokeillut esimerkiksi matkustelua ja muuta? Ei sitä tarvitse heti pysyvästi muuttaa jos haluaa nähdä muitakin paikkoja. Lähde vaikka kuukauden ulkomaanmatkalle, niin saat vähän perspektiiviä. Voit vaikka käydä vähän kyselemässä samalla olisiko siellä töitä tarjolla kuinka hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Tein kerran ison elämänmuutoksen, tosin Suomessa. En ollut tyytyväinen. Nyt asiat ovat palanneet normaaleihin uomiinsa.

Miksi haluat tehdä sen muutoksen? Luuletko, että muutut toiseksi ihmiseksi, jos olet toisessa ympäristössä? Osittain niin saattaa käydä, mutta luultavasti vieraan ympäristön tuomat hyödyt ehtii kokea jo parissa vuodessa. Ei tarvitse loppuelämäksi muuttaa.

Olen kyllästynyt nykyisiin kuvioihin, kaipaan muutosta. Ja en pidä yhtään nykyisestä asuinpaikasta, kärsin tästä ympäristöstä. Positiivisia asioita tässä nykyisessä on vain ystävät ja muut läheiset ihmiset. En ole tyytyväinen nykyiseen elämääni ja yritän muuttaa sitä. Etkö ollut tyytväinen tekemääsi muutokseen sen uuden paikkakunnan vuoksi vai miksi? Ap.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä siinä pakenee jotain, yleensä itseääään. Sellainen äärimmäinen muoto sitku-elämästä.

TAI se voi olla on myös lopullinen ratkaisu sietämättömältä tuntuvaan nykyhetkeen. Voi ikäänkuin aloittaa elämän taas puhtaalta pöydältä.

Mä olin töissä ollut viisi vuotta, mutta sitten pääsin opiskelemaan ja lähdin toiselle paikkakunnalle. Aikani siellä olin kun tapasin miehen, laitoin opiskelut jäihin ja lähdin hänen perässään taas uudelle paikkakunnalle.

Nyt olen kohta viisi vuotta täällä asunut, omakotitalo ostettu ja kaksi lasta tullut. Mun kohdalla kannatti.

Hoitovapaa alkoi juuri, mutta nyt olen alkanut pohtia työelämään palaamista, kunhan vain löytyisi työpaikka.

Rehellisesti, en tiedä uskaltaisinko tehdä enää moisia valintoja.

Jos siellä uudella paikkakunnalla olisi varma työpaikka tiedossa, niin sitten uskaltaisin kyllä lähteä. Muutenhan siinä ei mitään järkeä olisikaan. Opiskeluaikana teinkin juuri sen, eli muutin opiskelemaan täysin vieraalle paikkakunnalle neljän sadan kilometrin päähän kotoa. En ollut koskaan ennen siellä käynyt enkä tuntenut sieltä ketään. Tuosta on aikaa yli kymmenen vuotta, en ole enää opiskelija, mutta uskoisin että se onnistuisi vieläkin.

Etkö voi hakea vuorotteluvapaata tms ja panna asuntoasi vuokralle ja vuokrata sieltä toisaalta asuntoa. Sitten saat palata takaisin jos et pidäkään ja jos pidät, ehdit hankkia asunnon hyvästä paikasta sieltä uudesta paikasta. Toinen vaihtoehto on koulutusloma.

Monet kuvittelevat, että asiat muuttuvat paremmiksi, kun kerralla muuttaa kaiken. Myy talonsa, kamansa, muuttaa uuteen kotiin, uudelle paikkakunnalle, vaihtaa ammattia, työpaikkaa, jne. Alkuhuumassa esim. maaseudalla asuminen on auvoista, jne. Totta on, että joskus muutos antaa sellaista henkistä energiaa ja virtaa, mitä muualta ei saa. Uusi ympäristö voi parantaa, auttaa, kannustaa kehitykseen.

Suuri riski on, että alkuhuuman haihduttua muutos alkaa kaduttaa. Suosittelen, että aloitat elämänmuutoksen pikkuhiljaa mielessäsi. Kasvat siis ihmisenä. Mitä ulkoiseen ympäristöön tulee, niin muutosta voi tehdä helposti. Turhat kamat huushollista pois, remontoi ja vaihda väriä, muuta ulkonäkösi, vaatteesi, jne. Lopeta viinanjuonti ja tupakanpoltto. Lakkaa viettämästä aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka satuttavat sinua. Elämässä voi tehdä monenlaista muutosta, eikä siihen aina tarvita paikkakunnalta toiselle muuttoa.

Mutta mikäli päädyt totaalimuutokseen, niin eräs asia olisi huolehdittava jo etukäteen: työpaikka. On silkkaa typeryyttä ahdistuksen tilassa muuttaa toiselle paikkakunnalle, jos tiedossa ei ole työpaikkaa. Naivi usko, että kyllä elämä kantaa on kaunis ajatus - mutta jälkiviisaudella silattu. (Jälkeenpäin voi sanoa, että kyllä selvittiin - mutta entä sillä hetkellä kun rahat ovat loppu, ja pitäisi lapsille saada ruokaa).

Niin, lapset: muutot paikkakunnalta toiselle, kodista toiseen ovat erittäin rankkoja lapsille.

Anteeksi tämä vähän pessimistinen kirjoitus. Toivon sinulle paljon uutta virtaa, menestystä, energiaa elämäsi muutokseen, tapahtuipa se miten hyvänsä! Ansaitset kaikkea hyvää.

Jos ympäristö, missä asut, tympäisee, niin muuta ihmeessä pois. Etsi uusi työpaikka uudelta paikkakunnalta. Asu vaikka tilapäisesti jossakin, mutta etsi mieluinen asunto/koti mieluisalta paikalta. (Asunnon valinnassa tutustu asuinalueeseen: välimatkat, palvelut, koulut, julkinen liikenne, melu, katuvalot, harrastusmahdollisuudet, jne. )

Vain muutos ylläpitää aivotoimintaa.

Tää on niin ihmisestä kiinni, me muutettiin vain n.7kk:ksi Amerikkaan viikon varoitusajalla (ei siis tiedetty MITÄÄN ennen sitä edes mahdollisuudesta lähteä), mutta ikävöin paljon kotiin melkein koko tuon ajan. Kokemuksena kiva ja jäin tavallaan kaipaamaankin, mutta kyllä mä niin rakastan olla Suomessa. Varmaan joskus vielä piipahdetaan jollain liikematkalla, mutta nyt mun elämän vuoristorataan riittää hyvin perus arki ja tavalliset matkuselut. Pysyvästi en muualle muuttaisi koskaan, arvostan tosi paljon Suomea ja pidän myös yleensä ilmastosta (josta kaikki aina rutisee eikä mikään ole täällä muka hyvin). Tätä on kuitenkin tosi vaikea verrata. Riippuu vähän siitäkin, miten tärkeitä läheiset täällä on sulle, alatko kipuilemaan pahastikin vai et. Voisitko kokeilla vaikka puolivuotista? Voithan aina perua koko ajatuksen ja palatakin kotiin...

Monilla alkuhuuman jälkeen iskee todellisuus, että sitä hakikin vain jotain mikä puuttui itseltään sisältä. Jos hakee jotain tyhjään oloon niin harvemmin sitä maata vaihtamalla löytää, ellet sitten kiertele ja muuta aina kun max muutaman kuukauden huuma katoaa.

Vuokraa kotisi ja kokeile alkuun, sopiiko sulle vai ei?