Mihin ajatukseen nukahdat?

Jotain mukavaa yleisesti. Sinulla on hyviä unentuloajatuksia. 

Luen AV:ta kunnes uni tulee. Aamulla kun avaa puhelimen niin siellä palsta on usein avoinna. En jaksa omia ajatuksiani aina.

Ajattelen ihastustani, kuvittelen hänet viereeni. Nukahdan pehmoisiin ajatuksiin.

Usein viimeaikoina äitini kylmä ja kankea ruumis mielessä. Valitettavasti todellinen muistikuva. Ikävä on valtava.

Rukoukseen, kun kerron Taivaan Isälle asioita, vaikka Hän kyllä tietää kaiken itseänikin paremmin.

Jos olen stressantunut, niin ajattelen että olen joutunut johonkin onnettomuuteen ja minut on viety sairaalaan.

Siellä lepäisin koomassa eikä kukaan häiritsisi. Lakanat allani olisivat puhtaita ja valkoisia. Minä niiden päällä levollinen. Ilman kipua ja stressiä.

Tuo rauhoittaa. :D

Ihastus...

Laulelen mielessäni Peppi Pitkätossu laulua. Hullua, mutta toimii.

Puumaja. Tätä tein jo lapsena, kun nukahdin.

Minulla olisi jossain kaukana paikka missä elelen. Illan tullen kiipeäisin puussa sijaitsevaan majaan. Maja olisi sängyn kokoinen ja ilman kattoa.

Lapsena mietin tuon majan jalkopäähän takkaa joka lämmittäisi vettä mikä kulkisi pitkin majan reunoja.

Siellä oli rauha.

Mietin miten hyvältä näytinkään kun katsoin itseäni syvälle silmiin kun pesin hampaitani.

Suunnittelen ompelu- ja neuletöitä, joita olisi mukava tehdä.

Ihastusta mietin.

Minä en ehdi miettiä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ehdi miettiä mitään.

Sama juttu. Luen kirjaa yleensä niin pitkään, että alkaa nukuttaa ja kun laitan valot pois niin nukahdan samantien. 

Sisustan usein mielessäni uusia projekteja kotonamme. Mietin kaikki materiaalit ja tunnelmat tarkkaan ja pyörittelen huonekaluja eri huoneissa, kuin tetristä pelaisin. Jostain syystä tämä rauhoittaa mieltä.

Joskus todella stressaantuneena muistelen myös sitä, kun olin sairaalassa ja sain vain nukkua. Lakanat olivat sileät ja viileät, ja oli leikkauksen jälkeen todella huojentunut, turvallinen olo. Ihan kuin olisin ollut taas lapsi, josta joku muu piti huolen. En tietenkään halua sairaalaan, mutta joskus tuo mielikuva auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olen stressantunut, niin ajattelen että olen joutunut johonkin onnettomuuteen ja minut on viety sairaalaan.

Siellä lepäisin koomassa eikä kukaan häiritsisi. Lakanat allani olisivat puhtaita ja valkoisia. Minä niiden päällä levollinen. Ilman kipua ja stressiä.

Tuo rauhoittaa. :D

Minä mietin tuota samaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Puumaja. Tätä tein jo lapsena, kun nukahdin.

Minulla olisi jossain kaukana paikka missä elelen. Illan tullen kiipeäisin puussa sijaitsevaan majaan. Maja olisi sängyn kokoinen ja ilman kattoa.

Lapsena mietin tuon majan jalkopäähän takkaa joka lämmittäisi vettä mikä kulkisi pitkin majan reunoja.

Siellä oli rauha.

Ihana. :')

Kirja kädessä kunnes ei aivot toimi. Oon perusteellinen iltastressaaja ja huono sammuttamaan aivojani, ja jos jätän siinä tilaa ajattelulle niin siitä ei seuraa mitään hyvää. Eli luen kunnes silmät lupsaa. Näin olen toiminut alakouluiästä lähtien pois lukien jotkut omien lasten vauva-aikojen kuukaudet kun on nukahtanut mihin tahansa milloin tahansa.

Sisustan unelmien kotia tai elän jotain rinnakkaiselämää Hollywoodissa käsikirjoittajana ;) Tämä Hollywood-teema on ollut jo teinistä asti, tuo unelmakoti vähän tuoreempi mutta monivuotinen sekin.

Siihen, kun seuraavan päivän tehtävät pyörivät repeatilla päässä. Olen yrittänyt tästä eroon, mutta näin siinä useimmiten käy.