Mikä on paras kirja minkä olet lukenut?

Niitä on monta... Mainitsen muutaman: Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus ja Karin Fossumin Hullujenhuone.

Sinuhe egyptiläinen

Mä oon lukenut aika paljon kirjoja, joten parhaan nimeäminen on täysin mahdotonta. Eri elämäntilanteissa puhuttelevat erilaiset asiat. Mä ehkä mieluummin puhuisinkin puhuttelevista kirjoista kuin parhaista. Mutta jos mun nyt pitää jotain valita, niin nimeän kolme: Ljudmila Ulitskajan Vihreän teltan alla, Tolstoin Anna Karenina sekä Orlando Figesin Kuiskaajat - ihmiskohtaloita Stalinin Neuvostoliitossa. Mun täytyy heti tähän sanoa, etten ole mikään Venäjä-friikki, vaikka listan perusteella saattaisi siltä vaikuttaa! Kuiskaajat ja Vihreän teltan alla käsittelevät samaa aihepiiriä, joka mua kyllä hirveästi kiinnostaa, mutta Vihreän teltan alla pääsee kärkikolmikkoon ihan kaunokirjallisten ansioidensa takia. Anna Karenina taas on siinä siksi, että mielestäni kirjan rakenne on aivan ihana (se on alunperin jatkokertomus ja se on rakenteeltaan rönsyilevä ja epäyhtenäinen, mitä muuten myös Vihreän teltan alla on) ja sen henkilöhahmot niin samaistuttavia (myös nimihahmo, joka ei ole lainkaan niin kuin minä). Figesin kirja taas on listalla siksi, että se kertoo juuri sen, mitä just minä olen aina halunnut tietää, ikään kuin Figes olisi kirjoittanut sen juuri minulle :)

Tuulen viemää. Se oli ensimmäisellä lukemisella teini-iässä suuri kokemus. Eihän se mitään suurta maailman kirjallisuus ole, mutta minulle jäänyt hienona mieleen. Olen lukenut sen myöhemmin monta kertaa. 

John Irving: Ystäväni Owen Meany

HARRY POTTERIT

Yhtään töydellistä kirjaa en eläessäni ole lukenut, vaikka olen lukenut paljon ja klassikoitakin. Mutta Elisabeth Gaskellin Wives and daughters on aika lähellä täydellistä. Siitä olisi voinut tullakin täydellinen, jos kirjoittaja olisi saanut kirjotitaa sen loppuun.

Liisa Ihmemaassa

Tuulen viemää ja jatko-osat Scarlett I ja II. Näissä mahtavasti Amerikan syvän etelän historiaa ja jatko-osissa myös Irlannin historiaa.

Dekkareista Marklundit ja Läckbergit (Scandidekkarit rulettaa)

Robert James Waller: Rajamusiikkia (samalta kirjailijalta mm. Hiljaiset sillat)

Leon Uris: Hadzi (Pikkuisen valottaa MISTÄ sodat ja taistelut Lähi-Idässä sai alkunsa aikoinaan)

Hirveästi on hyviä kirjoja, edelleen menee yksi viikossa.

N43

Vihervaaran Annat. Luin ne eka kerran 7-vuotiaana. Viimeksi viime kesänä, olem 37.

Tuntematon sotilas.

Täällä Pohjantähden alla kun luin sen nuorena. Olen lukenut sen myöhemminkin useampaan kertaan, mutta mikään ei ole vetänyt vertoja sille ensimmäiselle lukukerralle. Mukaan lukien muut kirjat.

Tove Janssonin Taikatalvi sai minut pitämään talvesta, tai ainakin näkemään siinä jotain kaunista.

Minä suosittelen myös Tuulen viemää. Scarlett on mielestäni yksi hienoimpia hahmoja mitä löytyy kirjallisuudesta ja kyseinen kirja on huomattavasti enemmän kuin pelkkä rakkaustarina, siinä on niin paljon erilaisia näkökulmia.

Ja tietenkin Harry Potterit on rakkaita kun niiden kanssa kasvoin :D

Mein Kampf, Adolf Hitler. Suosittelen!

Aapinen

Vierailija kirjoitti:

Mein Kampf, Adolf Hitler. Suosittelen!

Onko siinä mielestäsi jotain tolkkua? Oon lukenut sitä osittain, ja mun mielestä se on ihan hirveetä kuraa, huonosti kirjoitettu ja vailla punaista lankaa.

Taru sormusten herrasta. Vihan hedelmät. Juuret.

Vierailija kirjoitti:

Niitä on monta... Mainitsen muutaman: Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus ja Karin Fossumin Hullujenhuone.

Setterfieldin kirja oli kyllä älyttömän hyvä. Ja aika aliarvostettu mielestäni, ainakin Suomessa siis.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon lukenut aika paljon kirjoja, joten parhaan nimeäminen on täysin mahdotonta. Eri elämäntilanteissa puhuttelevat erilaiset asiat. Mä ehkä mieluummin puhuisinkin puhuttelevista kirjoista kuin parhaista. Mutta jos mun nyt pitää jotain valita, niin nimeän kolme: Ljudmila Ulitskajan Vihreän teltan alla, Tolstoin Anna Karenina sekä Orlando Figesin Kuiskaajat - ihmiskohtaloita Stalinin Neuvostoliitossa. Mun täytyy heti tähän sanoa, etten ole mikään Venäjä-friikki, vaikka listan perusteella saattaisi siltä vaikuttaa! Kuiskaajat ja Vihreän teltan alla käsittelevät samaa aihepiiriä, joka mua kyllä hirveästi kiinnostaa, mutta Vihreän teltan alla pääsee kärkikolmikkoon ihan kaunokirjallisten ansioidensa takia. Anna Karenina taas on siinä siksi, että mielestäni kirjan rakenne on aivan ihana (se on alunperin jatkokertomus ja se on rakenteeltaan rönsyilevä ja epäyhtenäinen, mitä muuten myös Vihreän teltan alla on) ja sen henkilöhahmot niin samaistuttavia (myös nimihahmo, joka ei ole lainkaan niin kuin minä). Figesin kirja taas on listalla siksi, että se kertoo juuri sen, mitä just minä olen aina halunnut tietää, ikään kuin Figes olisi kirjoittanut sen juuri minulle :)

Ljudmila Ulitskajan Vihreän teltan alla on ollut mullekin suurimpia elämyksiä! Olen lukenut häneltä paljon muutakin ja pidän kaikesta, mutta tuo on ylivoimainen. Toinen tosi tärkeä on mullakin Tolstoi, mutta ei niinkään Anna Karenina vaan Sota ja rauha. Mitään "parasta" kirjaa ei tietysti ole olemassakaan, on vain paljon, paljon hyviä kirjoja. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon lukenut aika paljon kirjoja, joten parhaan nimeäminen on täysin mahdotonta. Eri elämäntilanteissa puhuttelevat erilaiset asiat. Mä ehkä mieluummin puhuisinkin puhuttelevista kirjoista kuin parhaista. Mutta jos mun nyt pitää jotain valita, niin nimeän kolme: Ljudmila Ulitskajan Vihreän teltan alla, Tolstoin Anna Karenina sekä Orlando Figesin Kuiskaajat - ihmiskohtaloita Stalinin Neuvostoliitossa. Mun täytyy heti tähän sanoa, etten ole mikään Venäjä-friikki, vaikka listan perusteella saattaisi siltä vaikuttaa! Kuiskaajat ja Vihreän teltan alla käsittelevät samaa aihepiiriä, joka mua kyllä hirveästi kiinnostaa, mutta Vihreän teltan alla pääsee kärkikolmikkoon ihan kaunokirjallisten ansioidensa takia. Anna Karenina taas on siinä siksi, että mielestäni kirjan rakenne on aivan ihana (se on alunperin jatkokertomus ja se on rakenteeltaan rönsyilevä ja epäyhtenäinen, mitä muuten myös Vihreän teltan alla on) ja sen henkilöhahmot niin samaistuttavia (myös nimihahmo, joka ei ole lainkaan niin kuin minä). Figesin kirja taas on listalla siksi, että se kertoo juuri sen, mitä just minä olen aina halunnut tietää, ikään kuin Figes olisi kirjoittanut sen juuri minulle :)

Ljudmila Ulitskajan Vihreän teltan alla on ollut mullekin suurimpia elämyksiä! Olen lukenut häneltä paljon muutakin ja pidän kaikesta, mutta tuo on ylivoimainen. Toinen tosi tärkeä on mullakin Tolstoi, mutta ei niinkään Anna Karenina vaan Sota ja rauha. Mitään "parasta" kirjaa ei tietysti ole olemassakaan, on vain paljon, paljon hyviä kirjoja. :)

Ihanaa tavata toinen Ulitskaja-fani! Mä oon jankuttanut tuosta Ulitskajasta monessa AV:n kirjallisuusketjussa, mutta kukaan muu ei ole tunnustanut lukevansa. Mä en oo lukenut Sotaa ja rauhaa, mutta aion kyllä sen lukea.