Lue keskustelun säännöt.
Sain elämäni takaisin eron myötä :)
19.10.2016 |
Olin pitkään ensimmäisessä parisuhteessani: 16-vuotiaasta 25-vuotiaaksi. Ehkä suhteen alkuaikoina sovimme yhteen, mutta emme viimeisinä vuosina enää ollenkaan. Miehessä ei ollut periaatteessa suurempaa vikaa, mutta olimme vain niin väärät toisillemme kuin mahdollista. Meillä ei ollut oikeaa rakkautta eikä arvostusta, emmekä kohottaneet toisiamme ylemmäs, vaan pikemminkin lyttäsimme maahan.
Tuossa suhteessa muutuin aivan passiiviseksi ihmiseksi. Vain opiskelu piti pinnalla, vaikka mies olisi halunnut että lopetan senkin (hän ei nimittäin halunnut kouluttautua). Asuimme yhdessä vuosia, mutta vietimme kaiken aikamme eri huoneissa. Olin niin jumissa kaikin tavoin, että en jaksanut edes käydä ulkona. Ystäviäkään en jaksanut tavata.
Ero tuli, ja voi miten itkinkään uudessa kodissani, jossa asuin ensimmäistä kertaa yksin. En saanut nukuttua enkä syötyä. Niin kamalalta tuntui pitkästä suhteesta eroaminen. Pikkuhiljaa aloin toipua, ja nyt kahden vuoden jälkeen näen asian niin, että pääsin eroon jonkinlaisesta masennuksesta ja passiivisuudesta, jonka huono suhde oli saanut aikaan. Minähän olenkin nuori, vapaa ja elämännälkäinen. Saan tulla ja mennä kuten haluan, näen ystäviä, ulkoilen, harrastan, teen töitä ja edelleen opiskelen. Kaikki on niin ihanaa!
On pelottavaa ajatella, miten kamalassa tilanteessa olin niin nuorena. Minulta meni useampi vuosi elämästä hukkaan, kun parisuhde latisti ilon ihan kaikesta. Ja minä vielä kuvittelin silloin, että ehkä tämä on kuitenkin mukiinmenevä suhde!
Kirjoitan tämän, koska tänään olen ollut niin kiitollinen siitä, että uskalsin erota :)
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama juttu mulla. Just tänään miettisin että olen kiitollinen miehelle että petti, muuten oltais varmaan vieläkin yhdessä. Nyt muutama vuosi eron jälkeen olen onnellisempi kuin koskaan, ja juuri sellainen kun olen aina halunnut olla koska ketään ei ole lyttäämässä mua ja mun haaveita.
Onnittelut! Joskus vastoinkäymiset ovat siunaus valepuvussa :) Eroaminen ei varmaan koskaan ole helppoa, sillä minunkin tapauksessani sen olisi luullut olevan suorastaan helpotus. Helpotuksen ja onnen tunne tulee myöhemmin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ainakin tulee tarkemmin katsottua millasen miehen valitsee ;) Haittana vaan se, että meillä myös yhteinen lapsi joten joudun kattomaan exän naamaa vielä monia vuosia..
Voih, mä olen niin kateellinen. :( Elän juuri tuollaisessa suhteessa, mutta lasten takia en uskalla erota.
Hei, lähes samat sanat! Olen tehnyt viimeisen vuoden aikana enemmän kuin koko suhteen viimeisinä vuosina yhteensä!
Olen löytänyt tyylini ja aktiivisuuteni..
Olen saanut tilaisuuden löytää joku minulle sopiva puoliso, saada kipinää ja rakkautta!
Harmi että tämä prosessi on vienyt hieman nautintoa sinkkuelämästäni, mutta vielä sinnitellään :)
Kiva että sinä olet noin positiivinen. Koitan itsekin opetella maltillisuutta.
Eikö olekin parempi olla omassa elämässään kuski kuin alistua vänkärisksi ja tutista pelkääjänpaikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä voi jumittua niin monella tavalla. Itse jumiuduin aivan väärään ammattiin.
Pitäisi olla aina rohkea ja lähteä eteenpäin huonoista tilanteista oli se sitten parisuhde tai jokin muu asia.
Tosi hienoa aloittaja, että erosit.
Oman tyhmyyden ja mokat voi aina vierittää jonkun muun syyksi.
Ihan sama juttu mulla. Just tänään miettisin että olen kiitollinen miehelle että petti, muuten oltais varmaan vieläkin yhdessä. Nyt muutama vuosi eron jälkeen olen onnellisempi kuin koskaan, ja juuri sellainen kun olen aina halunnut olla koska ketään ei ole lyttäämässä mua ja mun haaveita.