Lukion valinnasta, vanhemman näkökulmasta?!

Mulla on yksi ala-asteen entinen luokkakaveri joka kävi kaupungin ''huonoimman'' lukion ja opiskelee nyt Oxfordissa. Oli vissiin Helsingin yliopistossa vuoden, totesi turhaksi ja haki muualle. Tämä voi olla poikkeus sääntöön mutta kuten joku jo totesi, sama paperi tulee lukiosta kuin lukiosta, on yksilöstä kiinni minne tähtää.

Moni voi ajatella, että ''huonommasta'' lukiosta ei pääse niin pitkälle kuin hyvästä, mutta uskon sen olevan omasta kunnianhimosta ja tavoitteista kiinni. Yhtähyvin voit saada 7xL hyvästä ja huonosta lukiosta.

Suosittelen menemään huippulukioon. Oikeasti. Tämä sellaisen ihmisen suusta, jonka yläasteen k.a. oli melkein 10 ja tippui lukiossa alle 8. "Huonommassa" lukiossa ajautuu helposti huonoon seuraan. Opiskelu ei enää kiinnostakaan. Huippulukiossa kaikki ovat ns. hikipinkoja (sanon tämän arvostavasti). Ympäristö (mm. kaverit) muovaa ihmistä.

Eihän tähän oikeaa vastausta ole, mutta tässä vähän pohdittavaa.

Yläasteen arvosanat eivät välttämättä korreloi osaamisen kanssa ja numeroita on voinut saada liian helposti ts. 9 1/2 keskiarvo ei välttämättä kerroa kaikkea etenkään jos ne numerot ovat tulleet helpolla. Ns huippulukioissa työmäärä ja vaatimustaso voi olla todella kova.

Lisäksi kannattaa miettiä onko lapsi kilpailuhenkinen vai ei, jos ei ole niin suosittelen ei niin kovaa lukiota. Kannattaa huomioida myös, se että on aina mukavampi olla hyvä keskiverto lukiossa kuin huonoin hyvässä.

Suurin merkitys on kuitenkin sillä mitä nuori itse haluaa, mikä merkitys on koulumatkoilla ja mitkä nuoren omat tavoitteet ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukio on itsestäänselvä valinta tässä tapauksessa ja mm pitkän matematiikan ja mahd monen kielen opiskelu jatkossakin (nuoren itsensä mielipide ja nyt lukee 4 vierasta kieltä).

ap

Jonkinlaista suunnan valintaa olisi hyvä tehdä viimestään lukion ekan luokan jälkeen. Omani haaveilee lääkiksestä, joten itsestään selvyytenä lukee pitkän matikan, kaiki kurssit kemiasta, fysiikasta, biologiasta ja terkasta, joten kielet oli pakko jättää minimiin, silti jaksot ovat melkoisen täysiä.

Lääkikseen hän voisi hyvinkin suuntautua, mutta aika näyttää. Esimerkiksi nuo mainitsemasi fysiikka, kemia olleet aina 10 todistuksessa. Biologia vaihtunut maantietoon mutta 10 sekin oli.

Minkä pituisia koulupäiviä teidän nuorella nyt sitten on, kun pitkä matematiikka (joka omanikin siis aikoo valita) ja paljon kursseja muutenkin? entä mitä tarkoittaa "kielet minimissä"? sinsänsä nimittäin sääli jos niin hyvin menneet 4 vierasta kieltä  (10) joutuu jättämään unholaan...

ap

Koulupäivät ovat pääasiassa 8-16 joka päivä lukuunottamatta perjantaita, jolloin koulu loppuu kaikilta jo klo 14. Hyppytunteja jää aika harvoin, joka jaksoon ei lainkaan, ja riippuen kursseista hyppytunnit voivat tietysti lyhentää päiviä (tai sitten olla keskellä päivää), yhden kurssin vajaus jaksossaan tarkoittaa 3 hyppytuntia, yksi tunti kestää 75 min ja yhdessä jaksossa voi siis olla max 8 kurssia. Kielet minimissä tarkoittaa sitä ihan kirjaimellisesti, eli lukee vain A-kielen (enkku) ja toisen kotimaisen pakolliset kurssit. Tietotekniikkaa oli yksi valinnainen kurssi ja samoin liikuntaa taitaa olla parikin valinnaista. Muista aineista sitten vain pakolliset.

Käy paikkakuntamme "eliittilukiota", jonne meni ysin peruskoulun keskiarvolla.

Loppupeleissä on aivan sama, missä lukionsa käy. Itsestä se on ensi sijassa kiinni, miten menestyy. Vähän on ehkä merkitystä sillä, kuinka paljon lukiolla on tuntikehystä = rahaa käytössään eli mitä pakollisen minimin lisäksi on tarjolla. Kun aikanaan hakee jatko-opintoihin, ei sillä ole mitään merkitystä, missä yo-tutkintonsa on suorittanut, Ressussa vai Takahikiän pikkuisessa lukiossa. Useimmilla aloilla joutuu joka tapauksessa pääsykokeisiin, joissa sitten voi kykynsä näyttää.

Olen itse käynyt aikoinani lukion pienessä aloittelevassa maalaislukiossa. En havainnut koskaan yliopistossa, että siitä olisi ollut haittaa, pikemminkin monesti päin vastoin. Kun huippulukioiden kuuden ällä ylioppilaat joutuivat suurempaan joukkoon, niin aina ei tullutkaan niitä täysiä pistetä tenteistä, vaan me ihan tavallisista kouluista tulleet pärjäsimme ihan hyvin heidän rinnallaan. Nämä kympin tytöt varsinkin itkivät järjen köyhyyttä, kun tuli vain keskinkertainen tulos, mutta eivät osanneet iloita hyvästäkään tuloksesta.

Mitä tässä vaiheessa voit vanhempana tehdä lapsesi kanssa? Voit keskustella ja korostaa hyvien opiskelutapojen merkitystä. Moni erinomaisesti peruskoulussa menestynyt ei valitettavasti ole koskaan oppinut tekemään läksyjä tai lukemaan kokeisiin. He ovat ehtineet aina tehdä tehtävät jo oppitunnin aikana ja hyvä muisti on riittänyt kokeissa menestymiseen. Lukiossa vaatimustaso on toisenlainen, läksyjä ei tehdä tunnilla ja koealueet (kokonainen kurssi) ovat niin laajoja, ettei pelkällä muistilla pärjää. Oma vastuu korostuu. Omapa on päätöksesi, jos et tee läksyjä, mutta se alkaa näkyä aika pian arvosanoissa.

Meillä sama tilanne. Annoin itse valita. Puhuin miltä tuntuu lähteä joka aamu ennen seitsemää ja palata neljän aikaan. Verrattuna lähilukio. Päivät helpompia

Toinen asia on näiden huippulukioiden kunnianhimo. Se on vahingollista lapsen minäkuvalle ja saa aikaan perfektionismia. Kuten monet vanhemmat jo pienemmillä....

En siis puuttunut asiaan. Lähikoulussa on ja ekat arvosanat tuli just. 2 ysiä ja 3 kymppiä.

Ihan vaan mielenkiinnosta: uskotteko nuoren lukiovalinnalla olevan suurta merkitystä tulevaisuuden kannalta? Jatko-opintoihin pyrittäesä ei todellakaan katsota sitä, että mistä se yo-todistus on hankittu. Itse kävin aikoinaan ns. rupulukiota, mutta ei mulla missään vaiheessa käynyt mielessä, että jossain muualla olisi parempi opiskella. Opetus oli mielestäni hyvää ja ilmapiirikin ihan normaali. En ihan tajua, että millä perusteella joku lukio on eliittilukio ja joku toinen ei.

Vierailija kirjoitti:

Ei se äly huononekaan, mutta motivaatio yms voi kärsiä jos ympärillä pyörii vain niitä 7-8 tason "perustallaajia".

No eipä se lapsi nyt niin motivoitunut sitten ollutkaan, jos lukiossa joku perustallaaja voi "huonontaa" lapsen motivaation.Tai ei ole tarpeeksi "korkeatasoista" seuraa tällä helmelle. Miettikää nyt itsekin!  Aika kevyellä kantimilla se olisi, jos tällainen asia huonontaisi lapsen tulevaisuutta. Curling äidit taas vauhdissa.

Luottakaa nyt edes vähän niihin nuoriinne ja heidän arvostelukykyynsä. Olette itse omat koulunne käyneet, nyt on nuoren vuoro. Tietysti hän saa itse päättää.

Vierailija kirjoitti:

Ei se äly huononekaan, mutta motivaatio yms voi kärsiä jos ympärillä pyörii vain niitä 7-8 tason "perustallaajia".

Päinvastoin

Monella laskee motivaatio ja pettyy, kun ei enää olekaan"hyvä" verrattuna muihin. Kilpailu on kovaa ja painostus myös. E tee hyvää nuorelle

Eihän Suomessa edes ole mitään eliittilukioita, vrt Britit ja Jenkit. Oh jesus christ, aina voi esittää parempaa kuin on.

Saman lapun saa jokaisesta. Lukion ilmapiiri voi kuitenkin vaikuttaa lapseen.

"Suosittelen menemään huippulukioon. Oikeasti. Tämä sellaisen ihmisen suusta, jonka yläasteen k.a. oli melkein 10 ja tippui lukiossa alle 8. "Huonommassa" lukiossa ajautuu helposti huonoon seuraan. Opiskelu ei enää kiinnostakaan. Huippulukiossa kaikki ovat ns. hikipinkoja (sanon tämän arvostavasti). Ympäristö (mm. kaverit) muovaa ihmistä."

- Kertomasi on toki mahdollista, mutta valitettavasti myös toisenlainen käänne on mahdollinen. - Ennen erinomaisesti ja kiitettävästi koulussa pärjännyt nuori muuttaa ns. huippulukion vuoksi etäälle kotipesästä, jossa kaikki ei menekään ihan niinkuin strömsössä.

- Hän ei oikein -yllättäen - sopeudukaan joukkoon. Tai ei saakaan uusia ystäviä ja kavereita, joiden kanssa voisi touhuta ja puuhata samalla tavalla aiemmin. - Aikaa ja energiaa kun hänelle menee siihenkin kun täytyy itse vastata kaikesta siitäkin, mitä vielä hetki sitten hoiti ja vastasi aiemmin osaksi ja itse asiassa aika paljon ydinperhe. - Tätä puutetta ei poista se, että lapsi tai nuori voi asua yksin ns. hyvällä paikalla. Ja jonka tilille laitetaan säännöllisesti -vanhempien toimesta(kin)- käyttörahaa, jonka turvin hän voi hankkia tarvittavat eväät ja tarpeet; mitä kaikkea se uusi opiskelu-paikkakunta  uutena ja kutsuvana tarjoaakaan.

- Vai uskaltaako hän lähtekään omasta kämpästään minnekään, vaan lukittautuuko ja käpertyykö entisestään itseesnä koska paine siitä, että täytyy olla niinkuin muut käykin enemmän voimille, kuin mitä äkkiseltään uskoisivat he, jotka ovat saaneet jatkaa asumista ja elämistä niin, että kaikkien tunteiden näyttäminen on ollut mahdollista, kun on voinut jatkaa eloa turvallisessa kotipesässä vanhempien -ja muiden läheisten ympäröimänä. - Heidän, joilta joku kysyy viikonloppuaamu -päivänä, että missäs sitä luuhasit perjantai iltana. Verrattuna siihen, että aamupäivällä kukaan ei ole lähimmaillakaan.      

Vanhemman näkökulmasta sanoisin: Anna olla

Opeta lapselle että hän on kyllin hyvä eikä tarvitse äidin vuoksi päteä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukioissa on valtavat erot. Omani on hyvässä lukiossa. Työrauha, opetusmetodit, opettajat jne on ihan toista kuin rupukoulussa.

Noh noh, pientä rajaa! Lukioissa ei ole niin suuria eroja. Suosituimmissa lukioissa opiskelija-aines on sellaista, että he tulisivat toimeen ilman opettajaakin. Monissa vähemmän suosituissa lukioissa on tsemppaavampia opettajia ja ennen kaikkea rennompi ilmapiiri. Ns. huippulukioissa on armoton kilpailu. Nuoria nääntyy ja masentuu.

Lukiossa pitää olla myös kivaa. Monet vanhemmat tuntuvat unohtavan kunnianhimoissaan että eihän se lapsen äly siitä mihinkään huonone, vaikkei lukio ole täynnä huippuoppilaita.

Kävin itse ns "eliittilukion" ja kivaa oli! Nimenomaan se, että sai ihan rauhassa olla kiinnostunut oppimisesta ja kaverit samanhenkisiä. Kiusaamista ei juuri ollut, vaan jokainen sai olla omanlaisensa. Tervettä kilpailua toki, mikä edisti oppimista, oli myös hyvä huomata, että paljon itseäkin fiksumpaa porukkaa on olemassa.

Lapsen kannattaa pohtia, jaksaako kulkea kauas huippulukion vuoksi vai meneekö "huonompaan", joka on lähempänä, jolloin aikaa ei tuhlaudu matkoihin. Stressittömämpää peruslukiossa on ja helpompi menestyä ja saada onnistumisen tunteita. Huippulukiossa kilpailu on kovaa, se voi käydä mielen päälle.

"Lukio on itsestäänselvä valinta tässä tapauksessa ja mm pitkän matematiikan ja mahd monen kielen opiskelu jatkossakin (nuoren itsensä mielipide ja nyt lukee 4 vierasta kieltä)."

- Kiva kuulla, sillä näin on, ainakin yksi "ongelma" vähemmän. - Sillä hieman saattaisi olla vaikuksia päättää kumman puolelle haluaisi asettua, jos te vanhempana olisitte sitä mieltä, että lapsen olisi mentävä lukioon -syystä tai toisesta. Mutta lapsenne olisikin "yllättänyt" kertomalla, että huolimatta siitä, että hänellä on peruskoulun päättötodstuksen lukuaineiden -keskiarvo vähintäänkin kiitettävä,  niin hän aikoo jatkaa seuraavaksi opintojaan kondiittoriakoulussa, tai parturi-kampaajaksi. - Tai jossain muussa ammattikoulussa, mutta ei missään nimessä -syystä tai toisesta, - ainakaan missään lukiossa.  Miten omasuu sitten olisi pantu?   

"Kuvitellaan, että kotona kasvaa nuori jolle koulunkäynti on aina ollut ns helppoa ja vaivatonta, oli aine mikä hyvänsä ja koenumerot "huonoimmillaan" 9½ ja sitäkin vain aniharvoin. Sitten koittaa se aika kun yhteishaku lähestyy ja pitäisi valita jatko-opintopaikka, lukiohan se, mutta mikä lukio?

Hakeako lukioon johon ka-raja on vaikkapa 8,2, lukioon joka on lähimpänä ja ka-raja hieman yli 7 vai lukioon johon ka-raja olisi esim.9,5 tms? Pyrkisitkö jotenkin "vaikuttamaan" ja "ohjaamaan" nuoresi valintaa ja jos niin miksi ja miten? miten perustelisit kantasi?"

Kuvitellaampa lisää. Mä en nyt täysin ymmärrä tai käsitä, että miksei nuori jolla on peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo erinomaista luokkaa, niin miksi oletus on automaattisesti, että hänen tulee ehdottomasti valita lukio. - Voisko selittää miksi?

Onko todella niin, että ammattikoulu mielletään aina automaattisesti kakkosvaihtoehdoksi. Tai sanosinko, että ammattikoulu mielletään vain paikkana jonne joudutaan jollei pyrkimistä vaativaan - mihin tahansa-  lukioon päästä. Näen ja koen paljon hyvää ja erinomaista lukion valinnassa, mutta minua hieman turhauttaa ajatus siitä, että kaikki erinomaisesti oppivelvollisuutensa klaaanneet nuoret kokisivat palavaa intohimoa jatkaa opintojaan lukiossa, varsinkin kun tietävät, että nykyisin sekä ammattikoulun että lukion + ylppärieiden jälkeen voivat halutessaan jatkaa ja tai paremmin pyrkiä jatkamaan opintojaan korkeakouluissa tai yliopistoissa.

Mutta en tiedä onko näistä viimeksi mainituista opiskelupaikoista hyötyä kovinkaan paljon, jos nuoren haaveena on olla tulevaisuudessa huippu ravintolakokki tai vaikka jokin erityis-käsityöläinen. Vai onko niin, että ammattiosaamista ja käsityöläisyyttä arvostetaan vain ja ainoastaan juhlapuheissa. Tai, johon on lupa heittäytyä tuosta noin vain sitten kun on (kärjistän) miljoonat taskussa ja voi vapaasti "down -shiftata."

Kun kyllähän sitä nyt kuka vain osaa toimia keittiö mestarina Michelin tähdin arvioidussa ravintolassa ja käsityöläisyys - no sillä ei ole kuitenkaan enää tulevaisuutta, ainakaan meidän vanhempien silmissä. Me kun tiedetään tulevaisuudesta paremmin kun ollaan oltu täällä maailmassa jo kauemmin. Tai ainakin ensin on viisainta hankkia ylioppilaslakki suojaksi, niin ei sitten " taide jaaiteilija  käsitöitä tehdessä" päätä palella. - Ja oikeaksi (käsityö) taiteilijaksi voi tulla vain kun on käynyt taideteollisen korkeakoulun. Vai miten se menee.   

Sama mikä lukio samat kokeet kaikille nk yokirjoitukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan sama minkä lukion käy (jos menee siis lukioon), koska kaikki lukiosta valmistuvat saavat saman YO-todistuksen ilman lukion nimeä.

Tälle linjalle en edes lähde "vääntämään", se on kuitenkin eittämätön fakta, että on lukioita JA lukioita, niin opetustyylien/tapojen kuin opettajien ja oppilasaineksien suhteen. Ja myös sen miten lukio "viitoittaa" hieman jatkoakin.

ap

Kävin lukion, jonne pääsi noin 7,5 keskiarvolla. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta. Lukion jälkeen pääsin opiskelemaan tutkintoa, johon valittiin tuona vuonna 5% hakijoista. Samalla vuosikurssilla oli monia ns. huippulukioissa opiskelleita, mutta samalta viivalta sitä aloitettiin kaikki.

Myöhemmin olen jatkanut opintoja hyvin tunnetussa yliopistossa ulkomailla.

Korttinsa voi pelata monella tavalla. Loppujen lopuksi sillä lukiolla ei ole hirveästi merkitystä, vaan sillä mitä siellä tekee ja millaisia tavoitteita itselleen asettaa. Varsinainen räätälöity urapolku alkaa vasta korkeakouluopinnoissa.