Lue keskustelun säännöt.
Sinä, jolla keskivertoa vilkkaampi lapsi - missä vaiheessa lapsesi oppi varomaan?
19.10.2016 |
Vähän huono otsikko, koska kyllähän munkin lapseni (2-vuotias) varoo asioita (esim. kuumaa tulisijaa), mutta sitten saattaa hyppiä alas ihan millaisista paikoista vain. Vanhempien valppauden ja lapsen luontaisen ketteryyden ansiosta ollaan vältytty vahingoilta, mutta mietin vain, että missähän vaiheessa itsesuojeluvaisto alkaa kehittyä vähän paremmaksi...
Kommentit (20)
No, poika on nyt muutamaa kuukautta vaille 15v. Vielä ei ole näkynyt mitään suurempaa varovaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väiti kirjoitti:
Pikkuhiljaa. Ei sitä huomaa. Jatkuvaa toistoa ja vahtimista kuten sanoit. Meillä edelleen 3,5 vee teloo itseään mutta vähemmän..
Joo, noinhan se tietysti on, onhan tuossa tapahtunut valtavasti kehitystä. Turhauttaa vain välillä se hyppiminen, kun lapsi ei osaa yhtään varoa. Ei kyllä ole pitkään aikaan telonut itseään, aika hyvä tasapaino jo on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No, poika on nyt muutamaa kuukautta vaille 15v. Vielä ei ole näkynyt mitään suurempaa varovaisuutta.
Hah :D Mutta ei varmasti enää - toivottavasti - hyppää sun päälle tmv. :)
Ap
Meillä on nyt juuri 3v. täyttävälle ehkä aavistuksen tullut nyt järkeä päähän verrattuna tilanteeseen vuosi sitten. Mutta ulkona edelleen lähtee karkuun ja voi lähteä juoksemaan tietä kohti varmalta yhtään. Eli edelleen täytyy silmät olla selässäkin ja täytyy itsekin olla nopea reagoimaan, että poika pysyy turvassa. Olemme pääsemässä nyt päiväkodin kautta tutkimuksiin. Eivät pidä päiväkodissakaan lapsen aktiivisuustasoa ihan normaalina. Onko teillä adhd-käyttäytymistä?
Pikku hiljaa sitä huomaa, että hieman on tullut järkeä lisää.. luulen, ettei tästä meidän tapauksesta, nyt 4v, ainakaan koskaan tule "varovaista". Kyse on kuitenkin luonteesta, temperamentista jne.. minulla on monta lasta, ja hän on aivan omaa luokkaansa verrattuna sisaruksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nyt juuri 3v. täyttävälle ehkä aavistuksen tullut nyt järkeä päähän verrattuna tilanteeseen vuosi sitten. Mutta ulkona edelleen lähtee karkuun ja voi lähteä juoksemaan tietä kohti varmalta yhtään. Eli edelleen täytyy silmät olla selässäkin ja täytyy itsekin olla nopea reagoimaan, että poika pysyy turvassa. Olemme pääsemässä nyt päiväkodin kautta tutkimuksiin. Eivät pidä päiväkodissakaan lapsen aktiivisuustasoa ihan normaalina. Onko teillä adhd-käyttäytymistä?
En osaa sanoa, lapsi on kuitenkin vielä aika pieni. Voi olla. Toisaalta osaa kyllä keskittyä esim. legojen näpertelyyn ja lukemiseen ihan hyvin. Mutta sitten taas vaikkapa ruokapöydässä paikallaan istuminen on todella vaikeaa, lapsi ei siis yleensä istu, vaan on sellaisessa jatkuvassa liikkeessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pikku hiljaa sitä huomaa, että hieman on tullut järkeä lisää.. luulen, ettei tästä meidän tapauksesta, nyt 4v, ainakaan koskaan tule "varovaista". Kyse on kuitenkin luonteesta, temperamentista jne.. minulla on monta lasta, ja hän on aivan omaa luokkaansa verrattuna sisaruksiin.
Meillä on vain kaksi, esikoinen on todella rauhallinen ja kuopus tällainen jokapaikanhöylä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koskaan t. Keskivertoa vilkkaampi lapsi aikuisena
Meillä 3,5 vuotiaana on pojille on tullut " korvat" päähän eli ymmärtävät mitä pitää varoa ja varsinkin ulkona liikkuessa ottavat vanhempien neuvoista vaarin. Lisäksi käsitys omista motorisista taidoista suhteessa haasteeseen on selkiytynyt tuolloin. Nuorin nyt 1,5-v. joten arki edelleenkin koheltamista seuraavat pari vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun otit puheeksi, niin tuo 3,5 v. viettää jo aika pitkiä aikoja toisessa huoneessa tuhoamatta kotia tai itseään. Meillä tosin on isosisarus, joka pitää leikeissä jöötä ja kertoo, miltä portaalta saa hypätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nyt juuri 3v. täyttävälle ehkä aavistuksen tullut nyt järkeä päähän verrattuna tilanteeseen vuosi sitten. Mutta ulkona edelleen lähtee karkuun ja voi lähteä juoksemaan tietä kohti varmalta yhtään. Eli edelleen täytyy silmät olla selässäkin ja täytyy itsekin olla nopea reagoimaan, että poika pysyy turvassa. Olemme pääsemässä nyt päiväkodin kautta tutkimuksiin. Eivät pidä päiväkodissakaan lapsen aktiivisuustasoa ihan normaalina. Onko teillä adhd-käyttäytymistä?
En osaa sanoa, lapsi on kuitenkin vielä aika pieni. Voi olla. Toisaalta osaa kyllä keskittyä esim. legojen näpertelyyn ja lukemiseen ihan hyvin. Mutta sitten taas vaikkapa ruokapöydässä paikallaan istuminen on todella vaikeaa, lapsi ei siis yleensä istu, vaan on sellaisessa jatkuvassa liikkeessä.
Ap
Meillä ihan sama juttu, että ruokapöydässä istumista ei tahdo tulla mitään. Poika ei koskaan ole toimettomana. Juoksee paikasta toiseen, heiluttelee käsiä ja jalkoja. Todella levoton. Onko teillä muuten puheenkehityksessä viivästymää? Meillä poika on esikoinen, ja kuopus taas on aivan eri maata. Aiemmin, ennen kuopusta ihmettelemme aina, että miten vanhemmat saavat taaperonsa ulkona seuraamaan perässä, kun meidän poika lähti juoksemaan eri suuntiin, hyppäsi pää edellä ojaan jne. No, nyt ymmärrämme, etteiväthän he taaperoita "saaneet" tai mitenkään opettaneet seuraamaan sen aktiivisemmin, vaan ne lapset nyt yksinkertaisesti vain olivat temperamentiltaan täysin erilaisia. Meillä kuopuksen kanssa tosiaan ei "ongelmia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nyt juuri 3v. täyttävälle ehkä aavistuksen tullut nyt järkeä päähän verrattuna tilanteeseen vuosi sitten. Mutta ulkona edelleen lähtee karkuun ja voi lähteä juoksemaan tietä kohti varmalta yhtään. Eli edelleen täytyy silmät olla selässäkin ja täytyy itsekin olla nopea reagoimaan, että poika pysyy turvassa. Olemme pääsemässä nyt päiväkodin kautta tutkimuksiin. Eivät pidä päiväkodissakaan lapsen aktiivisuustasoa ihan normaalina. Onko teillä adhd-käyttäytymistä?
En osaa sanoa, lapsi on kuitenkin vielä aika pieni. Voi olla. Toisaalta osaa kyllä keskittyä esim. legojen näpertelyyn ja lukemiseen ihan hyvin. Mutta sitten taas vaikkapa ruokapöydässä paikallaan istuminen on todella vaikeaa, lapsi ei siis yleensä istu, vaan on sellaisessa jatkuvassa liikkeessä.
Ap
Meillä ihan sama juttu, että ruokapöydässä istumista ei tahdo tulla mitään. Poika ei koskaan ole toimettomana. Juoksee paikasta toiseen, heiluttelee käsiä ja jalkoja. Todella levoton. Onko teillä muuten puheenkehityksessä viivästymää? Meillä poika on esikoinen, ja kuopus taas on aivan eri maata. Aiemmin, ennen kuopusta ihmettelemme aina, että miten vanhemmat saavat taaperonsa ulkona seuraamaan perässä, kun meidän poika lähti juoksemaan eri suuntiin, hyppäsi pää edellä ojaan jne. No, nyt ymmärrämme, etteiväthän he taaperoita "saaneet" tai mitenkään opettaneet seuraamaan sen aktiivisemmin, vaan ne lapset nyt yksinkertaisesti vain olivat temperamentiltaan täysin erilaisia. Meillä kuopuksen kanssa tosiaan ei "ongelmia".
Puhe on kehittynyt hitaammin kuin esikoisella (jolla taas puhe kehittyi keskivertoa aikaisemmin), mutta on ihan aikataulussa ja ehkä hieman ikätasoaan edellä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun otit puheeksi, niin tuo 3,5 v. viettää jo aika pitkiä aikoja toisessa huoneessa tuhoamatta kotia tai itseään. Meillä tosin on isosisarus, joka pitää leikeissä jöötä ja kertoo, miltä portaalta saa hypätä.
Meilläkään ei enää tuo 2-vuotias tuhoa. Osaa leikkiä suht rauhallisiakin leikkejä, sitten kun meno alkaa mennä hurjaksi ja hyppelemiseksi, sen kyllä kuulee. Mutta nyt leikkii isoveljensä kanssa tuossa viereisessä huoneessa legoilla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä 3,5 vuotiaana on pojille on tullut " korvat" päähän eli ymmärtävät mitä pitää varoa ja varsinkin ulkona liikkuessa ottavat vanhempien neuvoista vaarin. Lisäksi käsitys omista motorisista taidoista suhteessa haasteeseen on selkiytynyt tuolloin. Nuorin nyt 1,5-v. joten arki edelleenkin koheltamista seuraavat pari vuotta.
Nyt kun luen teidän vastauksianne, niin näen kyllä ihan selvästi, miten tuo lapsi on kaksi täytettyään selvästi rauhoittunut. Ennen esim. mun vanhempien luona oli ihan tuskaa olla, kun siellä oli esim. stereot, joita lapsi jatkuvasti näpeli ja keittiön laatikot, joista veti kaiken ulos. Että sinänsä voin nyt vastata omaan kysymykseeni, että on jo oppinut, ainakin vähän!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun otit puheeksi, niin tuo 3,5 v. viettää jo aika pitkiä aikoja toisessa huoneessa tuhoamatta kotia tai itseään. Meillä tosin on isosisarus, joka pitää leikeissä jöötä ja kertoo, miltä portaalta saa hypätä.
Meilläkään ei enää tuo 2-vuotias tuhoa. Osaa leikkiä suht rauhallisiakin leikkejä, sitten kun meno alkaa mennä hurjaksi ja hyppelemiseksi, sen kyllä kuulee. Mutta nyt leikkii isoveljensä kanssa tuossa viereisessä huoneessa legoilla.
Ap
Siitä se koko ajan helpottaa. Vuosi sitten jouluna tuo meidän kaveri juoksi liioittelematta kaksi tuntia putkeen mummolan sohvan ympäri ja hoilasi pää märkänä joululaulun yhtä säettä. T. Äskeinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun otit puheeksi, niin tuo 3,5 v. viettää jo aika pitkiä aikoja toisessa huoneessa tuhoamatta kotia tai itseään. Meillä tosin on isosisarus, joka pitää leikeissä jöötä ja kertoo, miltä portaalta saa hypätä.
Meilläkään ei enää tuo 2-vuotias tuhoa. Osaa leikkiä suht rauhallisiakin leikkejä, sitten kun meno alkaa mennä hurjaksi ja hyppelemiseksi, sen kyllä kuulee. Mutta nyt leikkii isoveljensä kanssa tuossa viereisessä huoneessa legoilla.
Ap
Siitä se koko ajan helpottaa. Vuosi sitten jouluna tuo meidän kaveri juoksi liioittelematta kaksi tuntia putkeen mummolan sohvan ympäri ja hoilasi pää märkänä joululaulun yhtä säettä. T. Äskeinen.
Mä pystyn hyvin kuvittelemaan tuon :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 3,5 vuotiaana on pojille on tullut " korvat" päähän eli ymmärtävät mitä pitää varoa ja varsinkin ulkona liikkuessa ottavat vanhempien neuvoista vaarin. Lisäksi käsitys omista motorisista taidoista suhteessa haasteeseen on selkiytynyt tuolloin. Nuorin nyt 1,5-v. joten arki edelleenkin koheltamista seuraavat pari vuotta.
Nyt kun luen teidän vastauksianne, niin näen kyllä ihan selvästi, miten tuo lapsi on kaksi täytettyään selvästi rauhoittunut. Ennen esim. mun vanhempien luona oli ihan tuskaa olla, kun siellä oli esim. stereot, joita lapsi jatkuvasti näpeli ja keittiön laatikot, joista veti kaiken ulos. Että sinänsä voin nyt vastata omaan kysymykseeni, että on jo oppinut, ainakin vähän!
Ap
Meillä kotona on toki oleskelualueet tehty turvallisiksi ja kaikki särkyvä on yli metrin korkeudessa, ettei lapsi pääsisi niihin käsiksi. Tämä tehtiin jo aikoja sitten helpottamaan arkeamme. Kaikissa keittiön vetolaatikoissa on lukot jne., koska kyllästyin siihen jatkuvaan perässä juokseminen, ein huutoon ja stressaamiseen, kun hoidettavana oli vauvakin. Pojan ollessa n. 10 kk, meillä oli aina keittiön tuolit lattialle kumottuna, koska poika oli muuten pöydällä koko ajan. Oppi myös kiipeämään pinniksestä vähän yli vuoden ikäisenä. Kuopus 1 v 6 kk ei tee mitään näistä.
Kesällä oltiin viimeksi kylässä kenelläkään, ja silloin poika yhtäkkiä otti serkun taaperokärryt, ja lähti niillä juoksemaan suoraan seinää päin. Sitten heiteltiin leluja, ja ihan turha kuvitella, että vanhemmat saisivat kahvit juotua rauhassa. Emme siksi nyt kyläile ollenkaan, emmekä muutenkaan oikein käy missään, kun saa kuitenkin paheksuvia katseita "kurittomasta" lapsesta. Joopa joo, odotellaan, että rauhoittuu poika. :) Todella rakas lapsi hän meille on, mutta ihmisillä, varsinkin suomalaisilla on hyvin vähän ymmärrystä villimpiä ja rohkeampi tapauksia kohtaan.
Meidän vilkkaanpuoleinen lapsi on nyt kouluikään mennessä alkanut olla jo melko järkevä kaveri. Enää ei juosta suinpäin suojatielle, eikä könytä sellaisiin paikkoihin, josta ei pääse pois. Kuitenkin teloo itseään jonkin verran, sen nyt ymmärtää.
Me ollaan annettu lapsen kiipeillä ja kokeilla eikä olla menty väliin, vaikka jotain olisi sattumassa ellei nyt ole ollut oikeasti todella vaarallista. Lapsi oppi varomaan ja vähän katsomaan mistä kannattaa hyppiä ja mistä ei n. 2.5-vuotiaana. Tietenkin edelleen pitää olla koko ajan silmät auki, ettei keksi mitään tyhmää. On nyt siis reilu kolme. Ollut aina todella vilkas ja ehtiväinen. Lähti kävelemään 8kk iässä ja samana päivänä kiipesi kirjahyllyyn. Mitään pahempaa ei ole koskaan sattunut. Lapsesta on kehittynyt motorisesti todella taitava. Nyt reilu 3-vuotiaana on rauhoittunut silläkin tavalla, että jaksaa ulkona leikkiä hiekkalaatikollakin eikä vain painele päättömästi menemään pyörällään.
Pikkuhiljaa. Ei sitä huomaa. Jatkuvaa toistoa ja vahtimista kuten sanoit. Meillä edelleen 3,5 vee teloo itseään mutta vähemmän..