Kuinka kamala olen tämän perusteella?
Toivon asiallisia vastauksia.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 6 vuotta, meillä on lapsi ja menimme vuosi sitten naimisiin. Mieheni on 2-3x/kk kotona, ainoastaan viikonloppuna, eli olen lapsen kanssa yksin.
Olen saanut paljon uusia ystäviä joista olen iloinen. Yksi heistä on mies ja tästä on tullut nyt omalle miehelleni ongelma. Hän ei hyväksy että minulla on miespuolinen kaveri, koska ei kuulema luota tähän mieheen (vaikkei hänrä edes tunne)
Tämä uusi tuttavuus on tosi mukava, tulemme hyvin juttuun.
Nyt kuitenkin eilen hän oli luonani yömyöhään, istuttiin vaan sohvalla ja juteltiin kaikenlaista. Yhdessä vaiheessa väsytti ja röhnötettiin ja juteltiin samalla, siis ihan vaan arkisia asioita. Hän silitti samalla mun hiuksia, mutta jo siitä tuli olo ettei kuulu kaveruuteen ja otin hänen käden pois.
Pelisäännöt olemme sopineet eikä kummallakaan ole tunteita toista kohtaan mutta molemmat haluaisi pitää tätä kaveruutta yllä.
Ongelma on se että tästä tapaamisesta jouduin valehtelemaan miehelleni, enkä voi koskaan kertoa. Hän suuttuisi aivan järjettömästi. Suuttuu jo siitä jos laitan muutaman viestin tälle kaverilleni ja pyysi jopa näyttämään viestit.
Huoh, mitähän tässä nyt kuuluisi tehdä?
En halua loukata, mutta kai mulla on kaveriinkin oikeus? Vai?
Valehtelussa teen väärin, ja aion sanoa että kävi kahvilla mutta päivällä. Suuttuu sitäkin, tiedän jo etukäteen..
Mieheni on pettänyt luottamukseni useasti, minä taas en koskaan. En koskaan voisi pettää. Rakastan miestäni.
Miltä tää tilanne näyttää ulkopuolisin silmin?
Kommentit (25)
Ei kaverit silittele toistensa hiuksia.
Kuitenkin tahdot hieman "näpäyttää" ukkoasi ja hiveleehän se sielua kun joku on kiinnostunut. Jos ukkosi on tuollainen poissaoleskeleva piirakkamies niin mietihän kotvanen... Totuus on ettei kukaan omista toista mutta toiselle voi omistautua... Aina parempi jos se toinen on joku turvallinen ja ihana.
Pahalta näyttää. Tiedät sen itsekkin.
En halua näpäyttää miestäni, ihan aidosti haluaisin vaan olla kaveri koska mies on mukava.
Mieheni ei ole omasta tahdostaan poissa ja tilanne on väliaikainen.
En halua häntä missään nimesäs loukata millään tavalla.
Mutta tietysti jos kaveruudessa toinen ei täysin kaverimielellä ole liikenteessä niin parempi panna pillit pussii, enempää kun en voi antaa..
Ap
Nyt hyvä mahdollisuus kimppaseksiin. Älä menetä tätä mahdollisuutta.
Valehtelet miehellesi ja ihmettelet kun hän suuttuu? Miten tyhmänä miestäsi oikein pidät?
Kaiken olen miehelleni kertonut, jopa miyä juttelemme milloinkin mutta hän suuttuu joka asiasta.
Siksi en uskalla nyt kertoa että tapasin tämän kaverin, koska en jaksaisi riidellä turhaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt hyvä mahdollisuus kimppaseksiin. Älä menetä tätä mahdollisuutta.
Yes! Ja silittelevä "ystävä" tuo varmaan mukanaan paljon halukkaita naispuolisia silitteleviä ystäviä aviomiehenkin iloksi!
Vaikuttaa tyypilliseltä tilanteelta, jossa nainen luulee kyse olevan vain kaveruudesta mutta mies elättelee toiveita enemmästä. En voisi kuvitellakaan koskevani kaverimieheen tuolla tavoin. Enkä sietäisi jos meillä hengailisi poissaollessani joku nainen jota en tunne. Käsi sydämelle ap, mitä haet tuolla?
Kenelle ne surkeimmat valheet kertoo? Itselleen, joten oleppa nyt rehellinen itsellesi.
Mitä ei voi miehelleen kertoa määritellään jo LUOTTAMUKSEN pettämiseksi. Pettämisessä on hyvin vähän loppujen lopuksi tekemistä seksin kanssa.
Kiitos viesteistä.
Ystävyyssuhteita haen, parhaimmat ystävät elämässäni on aina ollut miespuolisia joten kai innostuin liikaa uudesta kaverimiehestä.
Sanoin hänelle nyt että ehkä on parempi olla vähemmän tekemissä kerta mieheni ei tätä hyväksy. Ei tule sitten turhaa mielipahaa.
Olen todella huonosti ihastuvaa tyyppiä, minun puolelta ei ole minkäänlaista kipinää tai tunnetta enkä ajatellut toisellakaan olevan ennen teidän vastauksia.
Kiitos, viisaampana tästä eteenpäin.
En koe pettäneeni henkisellä tasolla koska en tunne mitään ja tänään kerron miehelle vaikka siitä nyt valtava paskamyrsky syntyykin.
Ap
Olen ollut samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, ap. En jaksa avata kaikkea, mutta siis jouduin pimittämään omalta puolisoltani ihan kaiken, en siis voinut mainita kaverin nimeäkään ilman hillitöntä mustasukkaisuuskohtausta. Tunnelmat oli tosi ristiriitaiset... En halunnut valehdella omalle rakkaalle, mutta vähän oli pakko, kun koin kuitenkin että minulla on oikeus ystävään. Tästähän koitui vielä enemmän ongelmia, se on sanomattakin selvää. Kerran esimerkiksi olimme syömässä kotona, kun ruokapöydässä mainitsin jotain tästä kaverista. Puoliso heitti ruuat päälleni, kun kuulemma saastutin hänen ruokansa mainitsemalla tämän kaverin nimen.
Mielessä kävi kyllä, että jätän tuollaisen sairaan paskiaisen, jonka mielestä minulla ei saa olla kavereita. Mutta loppujen lopuksi se oli se kaveri joka jäi kelkasta, omasta aloitteestaan tosin. Parempi näin.
Taitaa nyt olla ap sullekin oikeesti jo selvä että se "kaveri" mies haluaa panna sua. Oma mieheskin sen siis tajuaa, ja siksi on vihainen, kun sinä vietät aikaa semmosen ukon kanssa. Haluaisitko että miehesi jatkuvasti hakeutuisi kahdestaan jonkun naisen seuraan, joka selkeästi tyrkyttää itseään sille? Aika itsetuhoselta (siis parisuhtees kannalta) toi käytökses vaikuttaa, ootko varma että oot ees oikeesti tyytyväinen?
Apuakaipaava kirjoitti:
Kiitos viesteistä.
Ystävyyssuhteita haen, parhaimmat ystävät elämässäni on aina ollut miespuolisia joten kai innostuin liikaa uudesta kaverimiehestä.
Sanoin hänelle nyt että ehkä on parempi olla vähemmän tekemissä kerta mieheni ei tätä hyväksy. Ei tule sitten turhaa mielipahaa.
Olen todella huonosti ihastuvaa tyyppiä, minun puolelta ei ole minkäänlaista kipinää tai tunnetta enkä ajatellut toisellakaan olevan ennen teidän vastauksia.
Kiitos, viisaampana tästä eteenpäin.
En koe pettäneeni henkisellä tasolla koska en tunne mitään ja tänään kerron miehelle vaikka siitä nyt valtava paskamyrsky syntyykin.
Ap
Nyt sinä kyllä pistät pään pensaaseen. Eihän syy siihen, miksi teidän kannattaisi pitää etäisyyttä ole se, ettei miehesi hyväksy vaan se, että tämä kaverimies ei ole pysynyt sillä kaverivyöhykkeellä.
Ulkopuolisin silmin näyttää siltä, että ehdoin tahdoin olet välittämättä miehesi tunteista. Ulkopuolisin silmin näyttää myös oudolta, että pidät yömyöhään vastakkaista sukupuolta olevaa kaveria luonasi. Ulkopuolisin silmin näyttää siltä, että olet tarpeettomasti kerjäämässä vaikeuksia.
Tyydytät omaa läheisyyden kaipuutasi toisen miehen kanssa ja valehtelet, että näe siinä mitään väärää? Missä vika? Tunnepuolen köyhyydessä, kyvvömyydessä asettua toisen asemaan? Vai oletko ihan muuten vaan välinpitämätön miten miehesi asian näkee?
Pettäminen ei ole = seksi vaan paljon laajempi käsite. Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa, jos mieheni käyttäisi naista masturbaationvälineenä, mutta tunnesidettä en voisi hyväksyä. Ystäävyyden kyllä hyväksyn, mutta en sitä että ystävyys tulee kodin seinien sisäpuolle.
Joo no sanoin nyt että meni kaveruusrajojen ylitse.
Siis nähtiin meillä koska ei nyt keksitty muutakaan, mulla pieni lapsi joka menee ajoissa nukkumaan ja hällä on kyynärsauvat nyt. Tuntui loogiselta nähdä paikassa jossa hän voi lepuuttaa jalkaa, mutta ehkä se sitten kuulostaa selittelyltä.
Joka tapauksessa en halua olla kamala ihminen, itkettää kamalasti nyt kun ehkä kai, tajusin mikä tilanne on. Oon kai sinisilmänen.
Eikun uusia kavereita sit metästämään ja keräämään rohkeutta että kerron miehelle tänään.
Kiitos vielä kaikille :)
Ja tuosta onnellisuudesta... en tiedä olenko onnellinen. Mutta sen tiedän, että miestäni rakastan ja hänen kanssaan haluan olla.
Ap
Leikit tulitikuilla. Mieti itse, onko niillä leikkiminen fiksua.
Hmm. Onhan ystävyydessä tunteita mukana. Ja kaveruudessakin. Mutta ei tuo miehen käytös kuitenkaan ollut sen mukaista, että olisi vain kaverina. Havittelee ehkä enemmän.