Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kamala olen tämän perusteella?
Apuakaipaava..
19.10.2016 |
Toivon asiallisia vastauksia.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 6 vuotta, meillä on lapsi ja menimme vuosi sitten naimisiin. Mieheni on 2-3x/kk kotona, ainoastaan viikonloppuna, eli olen lapsen kanssa yksin.
Olen saanut paljon uusia ystäviä joista olen iloinen. Yksi heistä on mies ja tästä on tullut nyt omalle miehelleni ongelma. Hän ei hyväksy että minulla on miespuolinen kaveri, koska ei kuulema luota tähän mieheen (vaikkei hänrä edes tunne)
Tämä uusi tuttavuus on tosi mukava, tulemme hyvin juttuun.
Nyt kuitenkin eilen hän oli luonani yömyöhään, istuttiin vaan sohvalla ja juteltiin kaikenlaista. Yhdessä vaiheessa väsytti ja röhnötettiin ja juteltiin samalla, siis ihan vaan arkisia asioita. Hän silitti samalla mun hiuksia, mutta jo siitä tuli olo ettei kuulu kaveruuteen ja otin hänen käden pois.
Pelisäännöt olemme sopineet eikä kummallakaan ole tunteita toista kohtaan mutta molemmat haluaisi pitää tätä kaveruutta yllä.
Ongelma on se että tästä tapaamisesta jouduin valehtelemaan miehelleni, enkä voi koskaan kertoa. Hän suuttuisi aivan järjettömästi. Suuttuu jo siitä jos laitan muutaman viestin tälle kaverilleni ja pyysi jopa näyttämään viestit.
Huoh, mitähän tässä nyt kuuluisi tehdä?
En halua loukata, mutta kai mulla on kaveriinkin oikeus? Vai?
Valehtelussa teen väärin, ja aion sanoa että kävi kahvilla mutta päivällä. Suuttuu sitäkin, tiedän jo etukäteen..
Mieheni on pettänyt luottamukseni useasti, minä taas en koskaan. En koskaan voisi pettää. Rakastan miestäni.
Miltä tää tilanne näyttää ulkopuolisin silmin?
Kommentit (25)
En tuon perusteella arvosta sinua kovin korkealle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikit tulella.
Etäisyyttä tuohon kaveriin nyt. Olet sitoutunut mieheesi.
Miksi ap kysyisi täältä neuvoa, jos ei alunperin ole kokenut mitään muuta kuin ystävyyttä tämän uuden 'tuttavuuden' kanssa? Eikö asiasta pitäisi silloin jutella oman miehen kanssa? Tarvitseeko kaikkia ystäviä ottaa ystäväksi, jos mies ei siitä pidä? Ilmeisesti ap ei nyt näe tässä mitään muuta ongelmaa kuin miehensä joka valittaa pahaa oloaan.
Nainen tarvitsee läheisyyttä ja siten hakee laastarin tyhjiölle, jonka pari kertaa kuussa kotona käyvä mies jättää parisuhteeseen. 6 vuotta yhteiseloa ja lapsikin vie aikaa parisuhteelta. Jos ap oikeasti haluaisi vain ystävyyttä, ei hän näitä asioita mieheltään salaisi. Taitaa vain yksin kotona oleminen ja lapsesta vastuun lähes yksin ottaminen aiheuttaa läheisyydenkaipuuta, joko tietoista tai alitajuntaista. Sitten foorumilta haetaan apua kanssasiskoilta ja vielä vähän kaunistelemalla, ettei itseä voida niin paljoa kivittää. Mainitaan vielä että oma mies jatkuvasti pettää. Nähdään oman miehen huonot puolet.
Mutta ymmärtäähän sen. Ihmiset tarvitsevat läheisyyttä, varsinkin jos on siihen parisuhteessa tottunut. Sitten kun sitä ei saakaan niin usein niin pakko se on jostain hakea, vaikka vain hankkimalla miespuolisia 'ystäviä', joiden kautta todellisuudessa saadaan paikattua sitä läheisyydenkaipuuta. Ajan kysymys on nyt vain se, milloin ystävyys menee pidemmälle. Tähän mennessä olet jo valehdellut miehellesi, sama kai se on antaa mennä omien tarpeiden mukaan. Onhan hänkin sinua pettänyt? Se olet kuitenkin sinä jota varten elät. Itse ainakin pyrin elämään siten, että teen juuri niitä asioita mistä itse nautin. Ja kun itsellä on hyvä fiilis, ei omatuntokaan paina. Ei tarvitse miettiä mitä miehesi milloinkin asiasta ajattelee, kun myönnät itsellesi selkeästi että tietyt asiat haluat pitää mieheltäsi salassa. Turha asioiden kertominen tässä vaiheessa vain satuttaa miestäsi ja johtaa tilanteeseen, jossa miehesi alkaa yhä enemmän epäillä sinua ja pyrkii rajoittamaan kohta kaikkia menojasi ja puheluitasi. 'Väärien' tunteiden tukahduttaminen ja pakottaminen ystävyyden muottiin johtaa vain siihen, että alat näkemään miehestäsi ainoastaan niitä huonoja puolia, koska on miehesi vika, että et saa iloita niistä asiosta, joita miehesi ei voi sinulle antaa mutta toinen mies voi (esim. tietyn tason henkistä yhteyttä). Joskus vaatii itsekkyyttä, että voi rakastaa :)
t. nainen, joka melkein tuhosi oman suhteensa valehtelemalla itselleen
Joko olet provo tai melkoisen itsekeskeinen ihminen.
Et koe pettäneesi luottamusta ja koet kertoneesi kaiken vaikka oletkin tieten tahtoen pimittänyt mieheltäsi tietoa ja jopa suoranaisesti valehdellut hänelle. Ymmärrän, että olet tehnyt tämän hänen mustasukkaisuuden vuoksi, mutta ei se poista sitä faktaa, että toimit hänen selkänsä takana ja valehtelet siitä. Ja vielä ihmettelet miksei miehesi luota sinuun?
Rajusti karrikoiden voisi tuota rehellisyyttäsi verrata mieheen joka ei koe pettäneensä vaikka onkin pannut muita, koska hänellä ei ole ollut tunteita muita kohtaan ja vaimon pihtaaminen on hänet tähän suorastaan pakottanut.