Lue keskustelun säännöt.
Miksi romanttinen rakkaus on ilmiönä universaali käsite?
18.10.2016 |
Ja pohdinnan aihe vuosisadoista toiseen vaikka sitä ei ole käytännössä olemassa? Itse uskon että se on vain tapa luoda myytti jotta yksiavioisuus olisi motivoivampaa ja jotta etenkin naiset eläisivät rakkausharhoissa sen sijaan että ymmärtäisivät miesten olevan keskimäärin hyvin raakoja ja rahvaita seksuaalisesti. Rakkaus on naisille usein defenssi jolla vältetään totuus miesten parisuhteen sopimattomasta luonteesta.
Monien parien "rakkaus" on säälittävä näky. Ollaan niin onnea ja itkua häissä mutta pari kuukautta niin sulholla onkin pari bordellimatkaa suunniteltuna. Avioituneet miehet hakevat seuraa jatkuvasti. Petetyksi tulee todennäköisimmin pienten lasten äiti.
Rakkautta todennäköisempää ja konkreettisempaa on ryhmäseksi, ostettu seksi, spermat naamalla ja avioliiton oleminen lähinnä pakkokulissi jota naiset kuorruttavat kauniimmaksi erilaisilla seremoniatehosteilla. Ei voi kun sääliä ja nauraa sitä miten eri maailmoissa miehet ja naiset elävät. Mies puhuu vaimonsa tisseistä ja vaimon kaverin tisseistä samaan aikaan kun vaimo tuijottaa kimaltavaa sormusta ja puhuu "meistä".
Rakkaus on mitätöntä, sillä himo voittaa aina etenkin miehen kohdalla. Kumpa useampi nainen heräisi reaalimaailmaan ja ymmärtäisi että vaimot ovat "kunnon naisen" sijaan hölmöjä, sinisilmäisiä ja hyväksikäytettäviä eukkoja.
Kommentit (26)
Olen keskustellut tästä käsitteestä paljon entisen panokaverini kanssa. Koemme olevamme romanttisesti rakastuneet toisiimme, mikä on aivan hassua meitä kumpaakin persoonana ajatellen sekä sen tosiasian edessä, että asumme nykyään eri maissa. Olemme perusluonteeltamme välinpitämättömiä pervoja, mutta kiinnyimme toisiimme aivan eri tavalla, kuin keneenkään aikaisemmin. Ehkä romanttisen rakkauden käsite antaa mahdollisuuden puhtaaseen ihailuun ilman paineita. Edes mikään yhteisasumisen suhde olisi ollut kohdallamme täysin mahdoton ajatus. Romanttinen rakkaus antaa myös itselle mahdollisuuden kilvoitella ja parantua ilman konkreettista palkintoa, kuten avioliittoa, lapsia tai taloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan mukaan yksikään mies ei siis kaipaa rakkautta, hellyyttä eikä läheisyyttä? Tämä selittänee sen väitteen, että naiset olisivat kiinnostuneita vain jännämiehistä. Muunlaisia miehiähän ei ole olemassakaan.
Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka siihen yksiavioiseen suhteeseen sitten suostuu, jos ei kerran nappaa? Omaa munattomuuttahan se on (myös naisilla) jos ei missään välissä viitsi kertoa, että on polyamorian kannattaja. Älä jää suhteeseen, josta et pidä, mutta älä edes lähde siihen leikkiin jos ei nappaa.
Sanoin heti tapaillessa miehelle, että mä sitten haluan oikean parisuhteen, saman kotiosoitteen, perheen... Mies huokasi helpotuksesta ja sanoi että hän toivoikin niin, ettei hänellä ole mitään mielenkiintoa deittailla, jos suhteella ei ole suuntaa.
Omaa pelkuruutta ei pidä vierittää muiden syyksi. Toki jos oma mieli muuttuu, sille ei mahda mitään, mutta päätä nyt hyvä ihminen sitten se yksiavioinen suhde ensin, ennen muiden virittelyä. Kai nyt sentään rehellisyyden on toiselle velkaa?
Vierailija kirjoitti:
Usein kulttuuri todella jopa luo tunteita.
Ajatellaan nykyisin vaikka kuinka moni länsimainen nainen sanoo rakastuneensa johonkin henkilöön pelkästään valokuvan ja netissä tapahtuneen keskustelun perusteella. Kuitenkin selviää myöhemmin että kyseessä ei ollutkaan US:n armeijan upseeri, jonka kuvaa oli käytetty, vaan nigerialainen nettihuijari, joka oli kopipeistannut lirkutteluja, joita huijariringissä käytettiin.
Mihin siis perustuivat ko. länsimaisen naisen tunteet? Olivatko ne aitoja vai kuviteltuja? Kohdehan on fiktiivinen eikä oikeaa suhdetta ollut.
Minusta hänen tunteensa perustuivat käsitykseen että romanttinen rakkaus on olemassa ja siihen toiveeseen, että hän rakastuisi. Romanttisen rakkauden ideologian mukaan (narratiivi jonka kaikki tunnemme genrenä, myös ne huijarit) juuri rakastuminen kaukaiseen sankarilliseen mieshahmoon on aivan tyypillistä. Lapsena on katsottu Disneyn Tuhkimo, siinähän etäisyys on sosiaalinen, ei maantieteellinen. Prinssi esitetään tummana, uniformussa.
Sori vaan mutta jos uskoo että naisen tunteet olivat aitoja ja syntyivät yhteydessä mieheen, hänehän pitäisi olla rakastunut siihen huijariin. Mutta kun ei ole. Hän on rakastunut kuvittelemaansa fiktioon, jonka on itse luonut omassa päässään. Silloinhan hän on myös itse luonut ne omat tunteensa.
Itse asiassa, mm. Disneyllä on muitakin, kuin tummia sankareita - John Smith: vaalea (eikä prinssi), Hirviö: punatukkainen, Kristoff: vaalea (eikä prinssi eikä edes komea).
Sitä mietinkin että miksi nimenomaan seksin kohdalla puhutaan romantiikasta vaikka sitä ei ole, etenkään miehelle. Naisia siis opetetaan tuntemaan romantiikkaa yksipuolisesti.
Rakkaus ei ole tieteellinen käsite, sitä ei käytännössä ole. Sitä ylläpidetään koska se motivoi naisia olemaan välittämättä siitä että ovat vain raiskausnukkeja aivan kuten perushuoratkin.
Kiintymys, oksitosiini ja muut biologisesti todistettavat piirteet eivät ole yhtä kuin rakkaus. Rakkaus on myytti.
Ilmarinen oli kilttimies, koska hän ei saanut itselleen naista ja teki kullasta ja hopeasta pornorobotin, jota hän rankaisi panemalla erittäin kovaa takaapäin.