Lue keskustelun säännöt.
Miksi romanttinen rakkaus on ilmiönä universaali käsite?
18.10.2016 |
Ja pohdinnan aihe vuosisadoista toiseen vaikka sitä ei ole käytännössä olemassa? Itse uskon että se on vain tapa luoda myytti jotta yksiavioisuus olisi motivoivampaa ja jotta etenkin naiset eläisivät rakkausharhoissa sen sijaan että ymmärtäisivät miesten olevan keskimäärin hyvin raakoja ja rahvaita seksuaalisesti. Rakkaus on naisille usein defenssi jolla vältetään totuus miesten parisuhteen sopimattomasta luonteesta.
Monien parien "rakkaus" on säälittävä näky. Ollaan niin onnea ja itkua häissä mutta pari kuukautta niin sulholla onkin pari bordellimatkaa suunniteltuna. Avioituneet miehet hakevat seuraa jatkuvasti. Petetyksi tulee todennäköisimmin pienten lasten äiti.
Rakkautta todennäköisempää ja konkreettisempaa on ryhmäseksi, ostettu seksi, spermat naamalla ja avioliiton oleminen lähinnä pakkokulissi jota naiset kuorruttavat kauniimmaksi erilaisilla seremoniatehosteilla. Ei voi kun sääliä ja nauraa sitä miten eri maailmoissa miehet ja naiset elävät. Mies puhuu vaimonsa tisseistä ja vaimon kaverin tisseistä samaan aikaan kun vaimo tuijottaa kimaltavaa sormusta ja puhuu "meistä".
Rakkaus on mitätöntä, sillä himo voittaa aina etenkin miehen kohdalla. Kumpa useampi nainen heräisi reaalimaailmaan ja ymmärtäisi että vaimot ovat "kunnon naisen" sijaan hölmöjä, sinisilmäisiä ja hyväksikäytettäviä eukkoja.
Kommentit (26)
Samaa mieltä. Kamalaa miten naiset paapovat miehiä tyhjän takia. Miehet ovat ihmissuhdetasolla täysin arvottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on sulassa sovussa sekoitettu kaikki. Romanttinen rakkaus, parisuhde, kiintymys, tasapainoisuus
ihan normaalia on yksiavioisuus eläinkunnassa. Ihmiset on vaan aika sekaisin, eikä tiedä mitä haluavat.
Eihän se olekaan. Useimmissa kulttuureissa ei ole romanttista rakkautta länsimaisessa mielessä, eikä se länsimaissakaan ollut valtavirtaa ennen Hollywoodin syntyä.
Jätän nyt huomiotta ilmeisen pätemisen tarpeesi ja käsitteiden väärinkäytön ja vastaan vain kysymykseesi. Romanttinen rakkaus tunnetaan ilmiönä lähes universaalisti, koska kaikissa kulttuureissa ja kaikkina historiallisina ajankohtina ihmiset ovat rakastuneet toisiinsa. Sen sijaan se, miten romanttiseen rakkauteen suhtaudutaan, vaihtelee. Joissain kulttuureissa romanttinen rakkaus on ihanne ja parisuhteen sekä avioliiton perusta, joissain häpeällinen tunne, joka pitää voittaa, jotta voi keskittyä olennaiseen eli suvun määräämän puolison kanssa toimeen tulemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätän nyt huomiotta ilmeisen pätemisen tarpeesi ja käsitteiden väärinkäytön ja vastaan vain kysymykseesi. Romanttinen rakkaus tunnetaan ilmiönä lähes universaalisti, koska kaikissa kulttuureissa ja kaikkina historiallisina ajankohtina ihmiset ovat rakastuneet toisiinsa.
No ei. Suurinta osaa maailman kulttuureista ei edes tunneta historian eri vaiheista niin hyvin että tuollainen väite voitaisiin esittää. Ihmiset eivät ole kaikkina aikoina mieltäneet itseään edes yksilöinä vaan säädyn, kastin jne. osana, jolloin tietenkään ei ole ollut myöskään ajatusta yksilöiden välisestä rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätän nyt huomiotta ilmeisen pätemisen tarpeesi ja käsitteiden väärinkäytön ja vastaan vain kysymykseesi. Romanttinen rakkaus tunnetaan ilmiönä lähes universaalisti, koska kaikissa kulttuureissa ja kaikkina historiallisina ajankohtina ihmiset ovat rakastuneet toisiinsa.
No ei. Suurinta osaa maailman kulttuureista ei edes tunneta historian eri vaiheista niin hyvin että tuollainen väite voitaisiin esittää. Ihmiset eivät ole kaikkina aikoina mieltäneet itseään edes yksilöinä vaan säädyn, kastin jne. osana, jolloin tietenkään ei ole ollut myöskään ajatusta yksilöiden välisestä rakkaudesta.
Eli et ymmärtänyt edellä lainaamaasi. Tiedätkö mitä ovat tunteet, tunnetko itse vihaa, surua ja kiintymystä? Määrääkö ympäröivä kulttuuri ja yheiskunta tunteesi - vai kenties sinä itse tunnet ne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätän nyt huomiotta ilmeisen pätemisen tarpeesi ja käsitteiden väärinkäytön ja vastaan vain kysymykseesi. Romanttinen rakkaus tunnetaan ilmiönä lähes universaalisti, koska kaikissa kulttuureissa ja kaikkina historiallisina ajankohtina ihmiset ovat rakastuneet toisiinsa.
No ei. Suurinta osaa maailman kulttuureista ei edes tunneta historian eri vaiheista niin hyvin että tuollainen väite voitaisiin esittää. Ihmiset eivät ole kaikkina aikoina mieltäneet itseään edes yksilöinä vaan säädyn, kastin jne. osana, jolloin tietenkään ei ole ollut myöskään ajatusta yksilöiden välisestä rakkaudesta.
Lienee itsestäänselvyys, että viittasin vain tunnettuihin kulttuureihin. Yhteiskunnan sääty- tai kastijärjestelmä ei vaikuta yksilön tunnekokemukseen vaan ainoastaan siihen, miten yksilö tunnekokemukseensa suhtautuu. Jos ihminen on osa tiukkaa kastijärjestelmää, hän ymmärtää, että kyse on saavuttamattomasta rakkaudesta ja tyytyy osaansa. Eri kulttuureista - myös niistä, joissa yhteiskuntaluokkien välinen liikkuvuus sekä yksilön itsemääräämisoikeus on vähäistä - tunnetaan valtavasti tarinoita saavuttamattomasta, kielletystä rakkaudesta. Esimerkiksi intialaisessa ja kiinalaisessa kirjallisuudessa on kuvattu romanttista rakkautta huomattavasti kauemmin kuin länsimaisessa kirjallisuudessa.
Olen ihan samaa mieltä aloittaja kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätän nyt huomiotta ilmeisen pätemisen tarpeesi ja käsitteiden väärinkäytön ja vastaan vain kysymykseesi. Romanttinen rakkaus tunnetaan ilmiönä lähes universaalisti, koska kaikissa kulttuureissa ja kaikkina historiallisina ajankohtina ihmiset ovat rakastuneet toisiinsa.
No ei. Suurinta osaa maailman kulttuureista ei edes tunneta historian eri vaiheista niin hyvin että tuollainen väite voitaisiin esittää. Ihmiset eivät ole kaikkina aikoina mieltäneet itseään edes yksilöinä vaan säädyn, kastin jne. osana, jolloin tietenkään ei ole ollut myöskään ajatusta yksilöiden välisestä rakkaudesta.
Lienee itsestäänselvyys, että viittasin vain tunnettuihin kulttuureihin. Yhteiskunnan sääty- tai kastijärjestelmä ei vaikuta yksilön tunnekokemukseen vaan ainoastaan siihen, miten yksilö tunnekokemukseensa suhtautuu. Jos ihminen on osa tiukkaa kastijärjestelmää, hän ymmärtää, että kyse on saavuttamattomasta rakkaudesta ja tyytyy osaansa. Eri kulttuureista - myös niistä, joissa yhteiskuntaluokkien välinen liikkuvuus sekä yksilön itsemääräämisoikeus on vähäistä - tunnetaan valtavasti tarinoita saavuttamattomasta, kielletystä rakkaudesta. Esimerkiksi intialaisessa ja kiinalaisessa kirjallisuudessa on kuvattu romanttista rakkautta huomattavasti kauemmin kuin länsimaisessa kirjallisuudessa.
Ok. No mikä navajojen tarina kertoo paikallisesta Britney & Justin -suhteesta? Entä mikä korowaiden? Se että eliitille suunnatussa vanhan kulttuurikansan kirjallisuudessa on rakkaustarinoita – tai vaikka laajemmalle levinneissä kansansaduissakin – ei todista että se olisi ollut tyypillinen tunne ihmiskunnan enemmistölle missään elämänsä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätän nyt huomiotta ilmeisen pätemisen tarpeesi ja käsitteiden väärinkäytön ja vastaan vain kysymykseesi. Romanttinen rakkaus tunnetaan ilmiönä lähes universaalisti, koska kaikissa kulttuureissa ja kaikkina historiallisina ajankohtina ihmiset ovat rakastuneet toisiinsa.
No ei. Suurinta osaa maailman kulttuureista ei edes tunneta historian eri vaiheista niin hyvin että tuollainen väite voitaisiin esittää. Ihmiset eivät ole kaikkina aikoina mieltäneet itseään edes yksilöinä vaan säädyn, kastin jne. osana, jolloin tietenkään ei ole ollut myöskään ajatusta yksilöiden välisestä rakkaudesta.
Eli et ymmärtänyt edellä lainaamaasi. Tiedätkö mitä ovat tunteet, tunnetko itse vihaa, surua ja kiintymystä? Määrääkö ympäröivä kulttuuri ja yheiskunta tunteesi - vai kenties sinä itse tunnet ne?
On täysin mahdollista että ympäröivä kulttuuri määrää tunteet erittäin suurelta osin. Metsässä susien kasvattamana tunne-elämäsi olisi erilaista kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se olekaan. Useimmissa kulttuureissa ei ole romanttista rakkautta länsimaisessa mielessä, eikä se länsimaissakaan ollut valtavirtaa ennen Hollywoodin syntyä.
Ei valtavirtaa siinä mielessä, että se oli 1800-luvulla yläluokan ja säätyläisten hommaa enemmänkin. Silti romanttisen rakkauden idea tuli läpi jo 1800-luvun kirjallisuudessa ja vaikka tuolloin avioliittoja vielä solmittiin mielessä myös omaisuuden säilyminen niin oli heitetty jo vahvasti ajatus siitä, että avioliittoon olisi hyvä päätyä romanttisen rakkauden saattelemana. No joo, olet oikeassa että kaipa elokuvat viimeistään popularisoivat romanttisen rakkauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska rakkaus sekoittaa ihmistä tehokkaammin kuin mikään muu. Ei tarvitse kuin lukea 1400-luvun teoksia tai vaikka 1800-luvun teoksia, niin löytyy kuule romanttista rakkautta. Kautta vuosituhansien on tunnettu rakkautta rajojen ylitse, on karattu naimisiin vaikka perhe on jo katsonut puolison valmiiksi yms.
Koska rakkaus se on itsellänikin, joka pitää parisuhteen kasassa vaikeina aikoina.
Minun mielestäni rakkaus ja seksi/himo ovat eri asioita mutta ihan noin kyynistä tekstiä en allekirjoita. Kuulostaa valitettavasti, että olet katkeroitunut ja menettänyt uskon ihmisyyden kauniimpaan puoleen. Toivon rakkautta elämääsi.
Usein kulttuuri todella jopa luo tunteita.
Ajatellaan nykyisin vaikka kuinka moni länsimainen nainen sanoo rakastuneensa johonkin henkilöön pelkästään valokuvan ja netissä tapahtuneen keskustelun perusteella. Kuitenkin selviää myöhemmin että kyseessä ei ollutkaan US:n armeijan upseeri, jonka kuvaa oli käytetty, vaan nigerialainen nettihuijari, joka oli kopipeistannut lirkutteluja, joita huijariringissä käytettiin.
Mihin siis perustuivat ko. länsimaisen naisen tunteet? Olivatko ne aitoja vai kuviteltuja? Kohdehan on fiktiivinen eikä oikeaa suhdetta ollut.
Minusta hänen tunteensa perustuivat käsitykseen että romanttinen rakkaus on olemassa ja siihen toiveeseen, että hän rakastuisi. Romanttisen rakkauden ideologian mukaan (narratiivi jonka kaikki tunnemme genrenä, myös ne huijarit) juuri rakastuminen kaukaiseen sankarilliseen mieshahmoon on aivan tyypillistä. Lapsena on katsottu Disneyn Tuhkimo, siinähän etäisyys on sosiaalinen, ei maantieteellinen. Prinssi esitetään tummana, uniformussa.
Sori vaan mutta jos uskoo että naisen tunteet olivat aitoja ja syntyivät yhteydessä mieheen, hänehän pitäisi olla rakastunut siihen huijariin. Mutta kun ei ole. Hän on rakastunut kuvittelemaansa fiktioon, jonka on itse luonut omassa päässään. Silloinhan hän on myös itse luonut ne omat tunteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätän nyt huomiotta ilmeisen pätemisen tarpeesi ja käsitteiden väärinkäytön ja vastaan vain kysymykseesi. Romanttinen rakkaus tunnetaan ilmiönä lähes universaalisti, koska kaikissa kulttuureissa ja kaikkina historiallisina ajankohtina ihmiset ovat rakastuneet toisiinsa.
No ei. Suurinta osaa maailman kulttuureista ei edes tunneta historian eri vaiheista niin hyvin että tuollainen väite voitaisiin esittää. Ihmiset eivät ole kaikkina aikoina mieltäneet itseään edes yksilöinä vaan säädyn, kastin jne. osana, jolloin tietenkään ei ole ollut myöskään ajatusta yksilöiden välisestä rakkaudesta.
Lienee itsestäänselvyys, että viittasin vain tunnettuihin kulttuureihin. Yhteiskunnan sääty- tai kastijärjestelmä ei vaikuta yksilön tunnekokemukseen vaan ainoastaan siihen, miten yksilö tunnekokemukseensa suhtautuu. Jos ihminen on osa tiukkaa kastijärjestelmää, hän ymmärtää, että kyse on saavuttamattomasta rakkaudesta ja tyytyy osaansa. Eri kulttuureista - myös niistä, joissa yhteiskuntaluokkien välinen liikkuvuus sekä yksilön itsemääräämisoikeus on vähäistä - tunnetaan valtavasti tarinoita saavuttamattomasta, kielletystä rakkaudesta. Esimerkiksi intialaisessa ja kiinalaisessa kirjallisuudessa on kuvattu romanttista rakkautta huomattavasti kauemmin kuin länsimaisessa kirjallisuudessa.
Ok. No mikä navajojen tarina kertoo paikallisesta Britney & Justin -suhteesta? Entä mikä korowaiden? Se että eliitille suunnatussa vanhan kulttuurikansan kirjallisuudessa on rakkaustarinoita – tai vaikka laajemmalle levinneissä kansansaduissakin – ei todista että se olisi ollut tyypillinen tunne ihmiskunnan enemmistölle missään elämänsä vaiheessa.
En tiedä, mitä haet "Britney ja Justin -suhteella", mutta navajojen kansanperinteeseen kuuluvia kertomuksia rakkaudesta muuten ei ole mitenkään vaikea löytää. Googlaamalla löysin nopeasti mm. seuraavan:
https://www.manataka.org/page374.html
Kansantarinat ovat nimensä mukaisesti siirtyneet suullisena perimätietona kansan sisällä sukupolvelta toiselle eivätkä ole mitään eliitin omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätän nyt huomiotta ilmeisen pätemisen tarpeesi ja käsitteiden väärinkäytön ja vastaan vain kysymykseesi. Romanttinen rakkaus tunnetaan ilmiönä lähes universaalisti, koska kaikissa kulttuureissa ja kaikkina historiallisina ajankohtina ihmiset ovat rakastuneet toisiinsa.
No ei. Suurinta osaa maailman kulttuureista ei edes tunneta historian eri vaiheista niin hyvin että tuollainen väite voitaisiin esittää. Ihmiset eivät ole kaikkina aikoina mieltäneet itseään edes yksilöinä vaan säädyn, kastin jne. osana, jolloin tietenkään ei ole ollut myöskään ajatusta yksilöiden välisestä rakkaudesta.
Lienee itsestäänselvyys, että viittasin vain tunnettuihin kulttuureihin. Yhteiskunnan sääty- tai kastijärjestelmä ei vaikuta yksilön tunnekokemukseen vaan ainoastaan siihen, miten yksilö tunnekokemukseensa suhtautuu. Jos ihminen on osa tiukkaa kastijärjestelmää, hän ymmärtää, että kyse on saavuttamattomasta rakkaudesta ja tyytyy osaansa. Eri kulttuureista - myös niistä, joissa yhteiskuntaluokkien välinen liikkuvuus sekä yksilön itsemääräämisoikeus on vähäistä - tunnetaan valtavasti tarinoita saavuttamattomasta, kielletystä rakkaudesta. Esimerkiksi intialaisessa ja kiinalaisessa kirjallisuudessa on kuvattu romanttista rakkautta huomattavasti kauemmin kuin länsimaisessa kirjallisuudessa.
Ok. No mikä navajojen tarina kertoo paikallisesta Britney & Justin -suhteesta? Entä mikä korowaiden? Se että eliitille suunnatussa vanhan kulttuurikansan kirjallisuudessa on rakkaustarinoita – tai vaikka laajemmalle levinneissä kansansaduissakin – ei todista että se olisi ollut tyypillinen tunne ihmiskunnan enemmistölle missään elämänsä vaiheessa.
En tiedä, mitä haet "Britney ja Justin -suhteella", mutta navajojen kansanperinteeseen kuuluvia kertomuksia rakkaudesta muuten ei ole mitenkään vaikea löytää. Googlaamalla löysin nopeasti mm. seuraavan:
https://www.manataka.org/page374.html
Kansantarinat ovat nimensä mukaisesti siirtyneet suullisena perimätietona kansan sisällä sukupolvelta toiselle eivätkä ole mitään eliitin omaisuutta.
hmm.. Sateenkaarinainen ja Aurinkojumala? Yhtä hyvin voisit käyttää todisteena Aatamia ja Eevaa, tai Väinämöistä ja Ainoa, paitsi että näistä on alkuperäislähteetkin tiedossa, ei pelkkä vuoden 2011 amerikkalainen nettisivu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätän nyt huomiotta ilmeisen pätemisen tarpeesi ja käsitteiden väärinkäytön ja vastaan vain kysymykseesi. Romanttinen rakkaus tunnetaan ilmiönä lähes universaalisti, koska kaikissa kulttuureissa ja kaikkina historiallisina ajankohtina ihmiset ovat rakastuneet toisiinsa.
No ei. Suurinta osaa maailman kulttuureista ei edes tunneta historian eri vaiheista niin hyvin että tuollainen väite voitaisiin esittää. Ihmiset eivät ole kaikkina aikoina mieltäneet itseään edes yksilöinä vaan säädyn, kastin jne. osana, jolloin tietenkään ei ole ollut myöskään ajatusta yksilöiden välisestä rakkaudesta.
Lienee itsestäänselvyys, että viittasin vain tunnettuihin kulttuureihin. Yhteiskunnan sääty- tai kastijärjestelmä ei vaikuta yksilön tunnekokemukseen vaan ainoastaan siihen, miten yksilö tunnekokemukseensa suhtautuu. Jos ihminen on osa tiukkaa kastijärjestelmää, hän ymmärtää, että kyse on saavuttamattomasta rakkaudesta ja tyytyy osaansa. Eri kulttuureista - myös niistä, joissa yhteiskuntaluokkien välinen liikkuvuus sekä yksilön itsemääräämisoikeus on vähäistä - tunnetaan valtavasti tarinoita saavuttamattomasta, kielletystä rakkaudesta. Esimerkiksi intialaisessa ja kiinalaisessa kirjallisuudessa on kuvattu romanttista rakkautta huomattavasti kauemmin kuin länsimaisessa kirjallisuudessa.
Ok. No mikä navajojen tarina kertoo paikallisesta Britney & Justin -suhteesta? Entä mikä korowaiden? Se että eliitille suunnatussa vanhan kulttuurikansan kirjallisuudessa on rakkaustarinoita – tai vaikka laajemmalle levinneissä kansansaduissakin – ei todista että se olisi ollut tyypillinen tunne ihmiskunnan enemmistölle missään elämänsä vaiheessa.
En tiedä, mitä haet "Britney ja Justin -suhteella", mutta navajojen kansanperinteeseen kuuluvia kertomuksia rakkaudesta muuten ei ole mitenkään vaikea löytää. Googlaamalla löysin nopeasti mm. seuraavan:
https://www.manataka.org/page374.html
Kansantarinat ovat nimensä mukaisesti siirtyneet suullisena perimätietona kansan sisällä sukupolvelta toiselle eivätkä ole mitään eliitin omaisuutta.
hmm.. Sateenkaarinainen ja Aurinkojumala? Yhtä hyvin voisit käyttää todisteena Aatamia ja Eevaa, tai Väinämöistä ja Ainoa, paitsi että näistä on alkuperäislähteetkin tiedossa, ei pelkkä vuoden 2011 amerikkalainen nettisivu.
Väinämöinen oli jännämies, jonka mieltymyksestä lukioikäiseen Ainoon olisi pitänyt tehdä ilmoitus poliisille. Ei mitään tekemistä romantiikan kanssa.
Kuulostat kovia kokeneelta ja vähän katkeralta.
Minulla on ollut mies, joka petti. Mies joka jätti ja mies joka löi ja eron jälkeen vainosi. Monta on tullut nähtyä noita raakalaismaista, mutta
Kolmikymppisenä tapasin ihanan nykyisen mieheni, ja yhdessä olemme olleet 28v. Hänessä löysin sen mitä etsinkin.
Kyllä sitä voi olla olemassa.