Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit eri tavalla vauvan kanssa nyt jos voisit aloittaa hänen syntymäpäivästään alusta?
18.10.2016 |
1. En stressaisi niin kauheasti vauvan syömisestä ja nukkumisesta ensimmäisten kuukausien aikana.
2. En hankkisi niin paljon vauvanvaatteita.
3. En hankkisi juuri mitään leluja, ihan vain pari kolme juttua.
4. En stressaisi kodin siisteydestä ja vauvakiloista ensimmäisen vuoden aikana yhtään, en ehkä toisenkaan.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Helppohan se on tulla tänne lesoomaan miten hyvin on mennyt. Toisilla ei ole esimerkiksi imetys onnistunut tosta vaan ja kovan taistelun jälkeen ei silloinkaan. Se muun muassa aiheutti minulle synnytyksen jälkeisen masennuksen, että good for you, jos sinulla on kaikki mennyt vauvan kanssa töydellisesti, kehu vielä enemmän!
Ei se ole lesoamista, jos on mennyt hyvin. Sinä et ole syyllinen siihen, että olet sairastunut masennukseen, eikä minun ansiotani ole se, että vauvat nukkuivat hyvin. Nyt sinä teet tuota vertailua omaksi tappioksesi. Sinulta ei ole pois se, että minulla meni hyvin, aivan kuin minulle ei tuo millään lailla mitään hyvää se,.että sinä masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvani on vasta 2 kk, mutta haluaisin murehtia vähemmän ja nauttia enemmän vauvasta. Voisin myös antaa isän hoitaa vapaammin vauvaa ilman että jatkuvasti puutun siihen. Pitäisi vaan koittaa relata, kun vauvalla on kuitenkin kaikki hyvin. Vähän olen alkanut osata ottaa rennommin, mutta vieläkin voisi löysätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppohan se on tulla tänne lesoomaan miten hyvin on mennyt. Toisilla ei ole esimerkiksi imetys onnistunut tosta vaan ja kovan taistelun jälkeen ei silloinkaan. Se muun muassa aiheutti minulle synnytyksen jälkeisen masennuksen, että good for you, jos sinulla on kaikki mennyt vauvan kanssa töydellisesti, kehu vielä enemmän!
Ei se ole lesoamista, jos on mennyt hyvin. Sinä et ole syyllinen siihen, että olet sairastunut masennukseen, eikä minun ansiotani ole se, että vauvat nukkuivat hyvin. Nyt sinä teet tuota vertailua omaksi tappioksesi. Sinulta ei ole pois se, että minulla meni hyvin, aivan kuin minulle ei tuo millään lailla mitään hyvää se,.että sinä masennusta.
Mutta onko ok tulla kertomaan tuollaista täydellistä tarinaa tähän ketjuun? Mikä on motiivisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan mitään! Olin molemmilla kerroilla rauhassa vauvan kanssa, imetin aina kun halusivat, en stressannut kodin siisteydestä, keskityin täysillä vauvaan ja pidin lähellä, paljon sylissä, emme hirveästi käyneet missään vaan tutustuimme toisiimme kotona rauhassa. Oon tosi onnellinen että tajusin toimia näin jo ekan kanssa, koska se on mulle selvästi oikea tapa. Esikoisen kohdalla olisin voinut kyllä hössöttää vähemmän siitä, että onko sillä nyt varmasti mukavaa.
Oi sädekehääsi! Häikäisee!
En ihan ymmärrä, miksi se on sädekehän kiillottamista, jos on oikeasti tyytyväinen siihen, miten on ollut äiti vauvalle. En mäkään keksi mitään ihmeellisempää kritisoitavaa omasta äitiydestäni vauva-aikana. Musta se oli aika helppoa, ja sain hyvin apua niihin ongelmiin, joita eteen tuli. Imetys onnistui hyvin ja vauvat nukkuivat suhteellisen hyvin alkukuukausien jälkeen. Sen sijaan isompien lasten kanssa on ollut mun mielestä vaikeaa, usein jopa tosi vaikeaa.
Otsikossa ei ollut montaa sanaa, mutta ilmeisesti liikaa sinulle. Jos kysytään että mitä tekisit ERI tavalla niin miksi tullaan luettelemaan että mitä kaikkea tekisi juuri samalla tavalla kuin tekikin?
Mun mielestäni sekin on vastaus kysymykseen, jos ajattelee, ettei tekisi eri tavalla. Mä kirjoitin ihan asiallisesti, suosittelen samaa sullekin. Ei tämä ole sellainen aihe, jonka takia kannatta alkaa solvaamaan toista.
No mutta anna nyt toisille tilaa ärsyyntytä, kun aihetta on. Jos kuuluu ihmisiin, jotka alkaa selostaa omaa täydellisen ihanaa parisuhdettaan juuri eroavalle murskana olevalle lähimmäiselleen, niin ei se aiheuta pelkkää ihastusta muissa. VAIKKA se ihana parisuhde olisi kuinka totta hyvänsä.
Joo, mutta kun tämän ketjun aiheena ei ollut se, että jollakulla oli tosi kamala vauva-palstalla, enkä myöskään vastannut kenellekään ilkkuen. Tässä ketjussa on ollut isompia ja pienempiä asioita, joita ihmiset olisivat halunneet muuttaa. Minä en ole halunnut verrata kenenkään vauva-aikaa omaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppohan se on tulla tänne lesoomaan miten hyvin on mennyt. Toisilla ei ole esimerkiksi imetys onnistunut tosta vaan ja kovan taistelun jälkeen ei silloinkaan. Se muun muassa aiheutti minulle synnytyksen jälkeisen masennuksen, että good for you, jos sinulla on kaikki mennyt vauvan kanssa töydellisesti, kehu vielä enemmän!
Ei se ole lesoamista, jos on mennyt hyvin. Sinä et ole syyllinen siihen, että olet sairastunut masennukseen, eikä minun ansiotani ole se, että vauvat nukkuivat hyvin. Nyt sinä teet tuota vertailua omaksi tappioksesi. Sinulta ei ole pois se, että minulla meni hyvin, aivan kuin minulle ei tuo millään lailla mitään hyvää se,.että sinä masennusta.
Mutta onko ok tulla kertomaan tuollaista täydellistä tarinaa tähän ketjuun? Mikä on motiivisi?
Sä taidat nyt sekoittaa kaksi ketjuun vastannutta - meitä oli kaksi, jotka sanoivat, ettei tekisi mitään toisin. Mun mielestä se, että on tyytyväinen, ei ensinnäkään ole mikään täydellinen tarina, ja toiseksi, jos kysytään, saa vastata. Ihan samoin voisit kysyä kenenkä tahansa ketjuun vastanneen motiivista, mutta mulla se oli vain vastata kysymykseen. Kyllä mielestäni kuka tahansa saa olla tyytyväinen, jos joku elämän osa-alue on mennyt hyvin. Kuten jo aiemmin sanoin, mulla on ollut tosi vaikeaa sitten isompien lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppohan se on tulla tänne lesoomaan miten hyvin on mennyt. Toisilla ei ole esimerkiksi imetys onnistunut tosta vaan ja kovan taistelun jälkeen ei silloinkaan. Se muun muassa aiheutti minulle synnytyksen jälkeisen masennuksen, että good for you, jos sinulla on kaikki mennyt vauvan kanssa töydellisesti, kehu vielä enemmän!
Ei se ole lesoamista, jos on mennyt hyvin. Sinä et ole syyllinen siihen, että olet sairastunut masennukseen, eikä minun ansiotani ole se, että vauvat nukkuivat hyvin. Nyt sinä teet tuota vertailua omaksi tappioksesi. Sinulta ei ole pois se, että minulla meni hyvin, aivan kuin minulle ei tuo millään lailla mitään hyvää se,.että sinä masennusta.
Mutta onko ok tulla kertomaan tuollaista täydellistä tarinaa tähän ketjuun? Mikä on motiivisi?
Sä taidat nyt sekoittaa kaksi ketjuun vastannutta - meitä oli kaksi, jotka sanoivat, ettei tekisi mitään toisin. Mun mielestä se, että on tyytyväinen, ei ensinnäkään ole mikään täydellinen tarina, ja toiseksi, jos kysytään, saa vastata. Ihan samoin voisit kysyä kenenkä tahansa ketjuun vastanneen motiivista, mutta mulla se oli vain vastata kysymykseen. Kyllä mielestäni kuka tahansa saa olla tyytyväinen, jos joku elämän osa-alue on mennyt hyvin. Kuten jo aiemmin sanoin, mulla on ollut tosi vaikeaa sitten isompien lasten kanssa.
Kyllä mä ymmärrän mitä ajat takaa ja on hienoa, että kaikki meni niin hyvin. Mutten vain voi tajuta niitä vastaajia, jotka vastaavat esim. kysymykseen "paljonko laihdutusurakkaanne vielä jäljellä?" että "ei yhtään, kun en laihduta, olen ihannepainossani ollut jo vuosia." Siis SAAHAN jokainen vastata, mutta ihmettelen silti, miksi pitää kaikkeen ehättää vastaamaan, kun selkeästi ei ollut kyse ihannepainolaisista tai kaiken täydellisesti vauvansa kanssa tehneistä.
Joskus täytyy vaan antaa muille tilaa.
Saatiinhan tästäkin perisuomalainen keskustelu aikaan! Yksi kertoo kokevansa onnistuneensa hyvin ja on siitä kiitollinen, mikä on aivan yhtä hyvä vastaus otsikon kysymykseen kuin muidenkin, ja heti on paikalla ihmisiä haukkumassa, vittuilemassa, räyhäämässä ja pari marttyyrimammaa kieriskelemässä omassa surkeudessaan. Ei ihme, että Suomessa ollaan niin masentuneita, kun ilmapiiri on tämä. Ei vahingossakaan mitään positiivista saa sanoa, koska jollain on asiat huonosti ja tulee paha mieli. Kuka julkeaa olla TYYTYVÄINEN itseensä, hyi sentään! ...
T: masentunut muttei vittumainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppohan se on tulla tänne lesoomaan miten hyvin on mennyt. Toisilla ei ole esimerkiksi imetys onnistunut tosta vaan ja kovan taistelun jälkeen ei silloinkaan. Se muun muassa aiheutti minulle synnytyksen jälkeisen masennuksen, että good for you, jos sinulla on kaikki mennyt vauvan kanssa töydellisesti, kehu vielä enemmän!
Ei se ole lesoamista, jos on mennyt hyvin. Sinä et ole syyllinen siihen, että olet sairastunut masennukseen, eikä minun ansiotani ole se, että vauvat nukkuivat hyvin. Nyt sinä teet tuota vertailua omaksi tappioksesi. Sinulta ei ole pois se, että minulla meni hyvin, aivan kuin minulle ei tuo millään lailla mitään hyvää se,.että sinä masennusta.
Mutta onko ok tulla kertomaan tuollaista täydellistä tarinaa tähän ketjuun? Mikä on motiivisi?
Sä taidat nyt sekoittaa kaksi ketjuun vastannutta - meitä oli kaksi, jotka sanoivat, ettei tekisi mitään toisin. Mun mielestä se, että on tyytyväinen, ei ensinnäkään ole mikään täydellinen tarina, ja toiseksi, jos kysytään, saa vastata. Ihan samoin voisit kysyä kenenkä tahansa ketjuun vastanneen motiivista, mutta mulla se oli vain vastata kysymykseen. Kyllä mielestäni kuka tahansa saa olla tyytyväinen, jos joku elämän osa-alue on mennyt hyvin. Kuten jo aiemmin sanoin, mulla on ollut tosi vaikeaa sitten isompien lasten kanssa.
Kyllä mä ymmärrän mitä ajat takaa ja on hienoa, että kaikki meni niin hyvin. Mutten vain voi tajuta niitä vastaajia, jotka vastaavat esim. kysymykseen "paljonko laihdutusurakkaanne vielä jäljellä?" että "ei yhtään, kun en laihduta, olen ihannepainossani ollut jo vuosia." Siis SAAHAN jokainen vastata, mutta ihmettelen silti, miksi pitää kaikkeen ehättää vastaamaan, kun selkeästi ei ollut kyse ihannepainolaisista tai kaiken täydellisesti vauvansa kanssa tehneistä.
Joskus täytyy vaan antaa muille tilaa.
Minusta kyseessä on ihan eri asia. Aloituksessa kun haluttiin kysellä siitä, miten toiset ovat asiat kokeneet. Enkä muuten ole missään viestissä kirjoittanut, että tein kaiken täydellisesti (enkä nähnyt sen toisenkaan vastaajan tuota sanaa käyttävän). Varmasti itsekin ymmärrät, mikä ero on sillä, että väittää olevansa täydellinen ja sillä, että sanoo itse olevansa tyytyväinen.
Joo, mutta nyt kysyttiinkin, "mitä tekisit erilailla" joten kysyjä siis haluaa vastauksia, mitä muut tekisivät erilailla, eikä odota vastausta "en mitään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on työkaveri, jolla on neljä lasta suunnilleen vuoden välein syntyneinä ja hän on useampaan kertaan maininnut, että sellaisessa tilanteessa EI SAA kertoa kenellekään, että menee hyvin ja vauva-aika oli helppoa. Kun sen kuuluisi olla vaikeaa kaikille. Tää ketju todistaa hänen sanansa, heti pitää mollata jos jollain menee hyvin.
Omalla kohdallani pitäisin vielä enemmän sylissä (toista päivää töissä ja ikävä taaperoa) ja yrittäisin olla murehtimatta ja syyllistymättä äitini ohjeista.
Miksi ylipäätään sellainen, jolla ei ole mitään korjattavaa, avaa edes tämän ketjun saati sitten kirjottaa? Haha! Pätemisen takia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta nyt kysyttiinkin, "mitä tekisit erilailla" joten kysyjä siis haluaa vastauksia, mitä muut tekisivät erilailla, eikä odota vastausta "en mitään".
Miksi ei? Onhan sekin vastaus kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Saatiinhan tästäkin perisuomalainen keskustelu aikaan! Yksi kertoo kokevansa onnistuneensa hyvin ja on siitä kiitollinen, mikä on aivan yhtä hyvä vastaus otsikon kysymykseen kuin muidenkin, ja heti on paikalla ihmisiä haukkumassa, vittuilemassa, räyhäämässä ja pari marttyyrimammaa kieriskelemässä omassa surkeudessaan. Ei ihme, että Suomessa ollaan niin masentuneita, kun ilmapiiri on tämä. Ei vahingossakaan mitään positiivista saa sanoa, koska jollain on asiat huonosti ja tulee paha mieli. Kuka julkeaa olla TYYTYVÄINEN itseensä, hyi sentään! ...
T: masentunut muttei vittumainen
TÄMÄ. Puit ajatukseni sanoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei ole ollenkaan harvinaista, että kun toiset kertovat ongelmistaan tai epäonnistumisistaan, aletaan kertoa miten itsellä kaikki on tosi hienosti. Minusta se vasta onkin perisuomalaista! Oikein suomalaisen omahyväisyyden huipennus, oikein tähtihetki!
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäätään sellainen, jolla ei ole mitään korjattavaa, avaa edes tämän ketjun saati sitten kirjottaa? Haha! Pätemisen takia...
Mitäpä jos ajattelisit asiaa vaikka niin päin, että vaikka olisi tyytyväinen siihen, miten on jonkun yksittäisen elämänvaiheen hoitanut, se ei tarkoita sitä, että olisi jotenkin kiinnostunut pätemään toisille ihmisille. Tuntuu ikävältä, että joku kokee toisen hyvän olevan itseltään pois.
Musta oli ihan mukavaa lukea että joku on ollut tyytyväinen, kiinnostavaa lukea miksi, ja todella ärsyttävää lukea kun joku toinen kränkkää asiasta.
Olisin antanut adoptioon. Joku muu olisi saanut haukut osakseen.