Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Suurimmassa osassa avioeroista alullepanijana on nainen. Joten vaikuttaisi, että nimenomaan naiset eivät näe miehiä pidemmän päälle viehättävinä.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
No, kait sitä nyt kuka tahansa normaali ihminen kyllästyy toiseen parinkymmenen vuoden suhteen jälkeen. Itselleni ei olis tullut pieneen mieleenkään että viettäisin vielä vanhuudenkin yhden ja saman miehen tai ylipäätään jonkun miehen kanssa. Kun lapset on riittävän isoja - nyt nuorinkin on onneksi jo 15-v - lopetan tämän avioliiton ja alan elää yksin. Ei vaan kiinnosta tuo mies, vaikka ihan siedettävä varmaan kaikilla kriteereillä mitattuna onkin. Minusta kyllästyminen on ihan luonnollista. Mun kaveripiirissä kaikki naiset ovat samaa mieltä ja haluaa itsenäistä elämää pelkästään omilla ehdoillaan ilman ketään toista.
Katsottu vähän sinkkuelämää liikaa sekä kehittetty feminismin avulla itselle miesvihaa päähän.
Kiva sitten vanhana lomailla ypöyksin kesät talvet kun toiset golffaavat miehiensä kanssa espanjassa ja käyvät illallisilla. Kyllä siinä voimaantunutkin harakka purskahtaa yksinäiseen itkuun sormensa kanssa kun ei ole kumppania vierellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kait sitä nyt kuka tahansa normaali ihminen kyllästyy toiseen parinkymmenen vuoden suhteen jälkeen. Itselleni ei olis tullut pieneen mieleenkään että viettäisin vielä vanhuudenkin yhden ja saman miehen tai ylipäätään jonkun miehen kanssa. Kun lapset on riittävän isoja - nyt nuorinkin on onneksi jo 15-v - lopetan tämän avioliiton ja alan elää yksin. Ei vaan kiinnosta tuo mies, vaikka ihan siedettävä varmaan kaikilla kriteereillä mitattuna onkin. Minusta kyllästyminen on ihan luonnollista. Mun kaveripiirissä kaikki naiset ovat samaa mieltä ja haluaa itsenäistä elämää pelkästään omilla ehdoillaan ilman ketään toista.
Miksi teillä on sitten ne miehet alun alkaenkaan?
Kysyy sinkkunainen 41v.
Vastaus: parisuhde on jossain vaiheessa ihan kiva, mutta ei siinä tarvitse koko elämää olla. Eri vaiheissa elämää on eri tarpeita eri ihmisillä. Got it?
Kai tuon sanoit niille miehillekkin jo alusta asti? Jos et sanonut niin olet täysi kusipää
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen ajatellut, että jätän puolisoni kun täytän 40. Ikävää on, että kuopus on silloin vasta 12v :( tokihan sitä voisi odottaa siihen asti, että hänkin on muuttanut pois kotoa, mutta en tiedä jaksaako sitä odottaa.
En ymmärrä, miksi sitä pitäisi olla saman miehen kanssa koko elämänsä, kun muussakin elämässä haetaan muutosta.
Miksikö? Siksi, etten halua elää toisen ehdoilla ja toisen odotusten mukaan.
Älä ikinä seurustele enää kenenkään kanssa. Et ole siihen kykenevä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kait sitä nyt kuka tahansa normaali ihminen kyllästyy toiseen parinkymmenen vuoden suhteen jälkeen. Itselleni ei olis tullut pieneen mieleenkään että viettäisin vielä vanhuudenkin yhden ja saman miehen tai ylipäätään jonkun miehen kanssa. Kun lapset on riittävän isoja - nyt nuorinkin on onneksi jo 15-v - lopetan tämän avioliiton ja alan elää yksin. Ei vaan kiinnosta tuo mies, vaikka ihan siedettävä varmaan kaikilla kriteereillä mitattuna onkin. Minusta kyllästyminen on ihan luonnollista. Mun kaveripiirissä kaikki naiset ovat samaa mieltä ja haluaa itsenäistä elämää pelkästään omilla ehdoillaan ilman ketään toista.
Miksi teillä on sitten ne miehet alun alkaenkaan?
Kysyy sinkkunainen 41v.
Vastaus: parisuhde on jossain vaiheessa ihan kiva, mutta ei siinä tarvitse koko elämää olla. Eri vaiheissa elämää on eri tarpeita eri ihmisillä. Got it?
Joo, kunhan ei uskottele sille toiselle jotain muuta saadakseen hänet mukaan leikkiin x vuodeksi.
Siinähän se on kun tuollaiset naiset valehtelevat sille miehelle haluavansa olla sen kanssa lopun elämää.
Tämä ketju taas todistaa että nyky-Suomessa miehen ei ikinä pidä luottaa naiseen missään tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Tai sitten naiset kyllästyvät siihen, että ovat joka tapauksessa yksin kodin ja lasten kanssa, vaikka olisi naimisissa miehen kanssa. Onhan se helpompaa erottua kun useimmat naiset saa sillä tavalla edes joskus sitä hengähdysaikaa ja mies joutuu luomaan jonkinlaisen siteen lapsiinsa.
No ei sitä miehenä oikein innosta toimia pelkkänä naisen renkinä, te naiset ette nimittäin ole valmiita antamaan miehille lainkaan päätäntävaltaa lasten asioihin. Haluatte päättää yksinänne siitä kuinka lapsi kasvatetaan, miehen osaksi jää vain toteuttaa naisen hänelle määrittämiä askareita.
Toi onkin ihmeellistä. Naiset valittaa kun mies ei osallistu mihinkään. Kun mies osallistuu niin nainen tulee valittamaan ja komentelemaan joka asiasta. Eli tosiasiassa naiset haluaa miehet joka tekee aina niin kuin nainen haluaa.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Tai sitten naiset kyllästyvät siihen, että ovat joka tapauksessa yksin kodin ja lasten kanssa, vaikka olisi naimisissa miehen kanssa. Onhan se helpompaa erottua kun useimmat naiset saa sillä tavalla edes joskus sitä hengähdysaikaa ja mies joutuu luomaan jonkinlaisen siteen lapsiinsa.
No ei sitä miehenä oikein innosta toimia pelkkänä naisen renkinä, te naiset ette nimittäin ole valmiita antamaan miehille lainkaan päätäntävaltaa lasten asioihin. Haluatte päättää yksinänne siitä kuinka lapsi kasvatetaan, miehen osaksi jää vain toteuttaa naisen hänelle määrittämiä askareita.
:D Kyllä, minä olin varmaan kamala orjapiiskuri kun tänäänkin ohjeistin ettei lapsia laiteta ulos ilman hanskoja ja lapasia... Minä en myöskään ole yksin päättänyt, että lasten tulee käydä neuvolassa/lääkärissä ja pestä hampaat, ne ovat ihan yleispäteviä ohjeita.
Ehkä sinä et ole jutellut lastenkasvatuksesta puolisosi kanssa, mutta meillä ainakin sovittiin pelisäännöt jo raskausaika - mies halusi, että lasten ruokavalio on puhdas ja lapset kasvatetaan ateisteiksi, minä taas että heidät kasvatetaan ennen kaikkea empaattisiksi ja ymmärtäviksi ihmisiksi jotka osaavat asettua toisen asemaan. Koska minä hoidan lapsia pääsääntöisesti yksin 85% ajasta, on luonnollista, että minä tiedän miestä paremmin mitä lapsille laitetaan päälle tai millaiset pastillit ruoan jälkeen annetaan. Ei se tee miehestä renkiä, joka toteuttaa minun agendojani.
Tulihan se sieltä. Sinä tiedät ja sinä määräät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tässä tutkimuksessa katsottu, että kumpi sen eron oikeasti pani alulle vai oliko nainen vain joka tilasi paperit? Lähi piirissä kyllä suuri osa naisista on eron päättänyt ja paperit tilanneet. Syitä ovat olleet väkivaltainen kumppani, liiallinen alkoholin käyttö, pettäminen tai yleensä huomaamattomuus (mies vain käy töissä ja kotiin tultua makaa sohvalla, ei huolehdi lapsista ja romantiikka kadonnut.) Lopulta kun alkaa miettimään lähes kaikki naispuoliset tuttuni ovat miettineet eron todella tarkkaan. Tuntemistani eronneista miehistä jotka hakeneet ero on ollut syitä kumppaniin kyllästyminen, kaipuu takaisin poikamieselämään tai uuden kumppanin löytäminen. Toki tässäkin positiivisia poikkeuksia. Osa jättänyt skitson eukkonsa (hakkasi miestä välillä, mutta ero tuli kun laittoi kaverinsa hakkaamaan miehen.. sai jotain outoa tyydytystä miehen tilanteesta.) Myös muut saattaneet jättää ns. kelvottoman naisensa. Yksi haki eroa omien mielenterveysongelmiensa takia (masennus ja joi liikaa oli pettynyt itseensä.) Nainen ei tuossa halunnut erota ja jättää miestä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kait sitä nyt kuka tahansa normaali ihminen kyllästyy toiseen parinkymmenen vuoden suhteen jälkeen. Itselleni ei olis tullut pieneen mieleenkään että viettäisin vielä vanhuudenkin yhden ja saman miehen tai ylipäätään jonkun miehen kanssa. Kun lapset on riittävän isoja - nyt nuorinkin on onneksi jo 15-v - lopetan tämän avioliiton ja alan elää yksin. Ei vaan kiinnosta tuo mies, vaikka ihan siedettävä varmaan kaikilla kriteereillä mitattuna onkin. Minusta kyllästyminen on ihan luonnollista. Mun kaveripiirissä kaikki naiset ovat samaa mieltä ja haluaa itsenäistä elämää pelkästään omilla ehdoillaan ilman ketään toista.
Miksi teillä on sitten ne miehet alun alkaenkaan?
Kysyy sinkkunainen 41v.
Vastaus: parisuhde on jossain vaiheessa ihan kiva, mutta ei siinä tarvitse koko elämää olla. Eri vaiheissa elämää on eri tarpeita eri ihmisillä. Got it?
Kai tuon sanoit niille miehillekkin jo alusta asti? Jos et sanonut niin olet täysi kusipää
en ole alkuperäisen kommentin kirjoittaja mutta kyllä ne pääosin on miehiä, jotka ei halua pysyvään suhteeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tästä puhuttu täällä moneen kertaan. Vaikka nainen olisi suhteen alussa ihan lääpällään ihastuksesta mieheen, niin parin vuoden päästä se alkaa jo kyllästyttää.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Tai sitten naiset kyllästyvät siihen, että ovat joka tapauksessa yksin kodin ja lasten kanssa, vaikka olisi naimisissa miehen kanssa. Onhan se helpompaa erottua kun useimmat naiset saa sillä tavalla edes joskus sitä hengähdysaikaa ja mies joutuu luomaan jonkinlaisen siteen lapsiinsa.
No ei sitä miehenä oikein innosta toimia pelkkänä naisen renkinä, te naiset ette nimittäin ole valmiita antamaan miehille lainkaan päätäntävaltaa lasten asioihin. Haluatte päättää yksinänne siitä kuinka lapsi kasvatetaan, miehen osaksi jää vain toteuttaa naisen hänelle määrittämiä askareita.
:D Kyllä, minä olin varmaan kamala orjapiiskuri kun tänäänkin ohjeistin ettei lapsia laiteta ulos ilman hanskoja ja lapasia... Minä en myöskään ole yksin päättänyt, että lasten tulee käydä neuvolassa/lääkärissä ja pestä hampaat, ne ovat ihan yleispäteviä ohjeita.
Ehkä sinä et ole jutellut lastenkasvatuksesta puolisosi kanssa, mutta meillä ainakin sovittiin pelisäännöt jo raskausaika - mies halusi, että lasten ruokavalio on puhdas ja lapset kasvatetaan ateisteiksi, minä taas että heidät kasvatetaan ennen kaikkea empaattisiksi ja ymmärtäviksi ihmisiksi jotka osaavat asettua toisen asemaan. Koska minä hoidan lapsia pääsääntöisesti yksin 85% ajasta, on luonnollista, että minä tiedän miestä paremmin mitä lapsille laitetaan päälle tai millaiset pastillit ruoan jälkeen annetaan. Ei se tee miehestä renkiä, joka toteuttaa minun agendojani.
Tulihan se sieltä. Sinä tiedät ja sinä määräät.
En siinä vaiheessa, jos mies hoitaisi lapsista puolet... Millä ihmeellä mies voisi nykytilanteessa tietää mitä lapsille puetaan tms? Mies on vapaa avaamaan suunsa missä vaiheessa tahansa ja tekemään oman päänsä mukaan, kunhan lapset tulee turvallisesti ja terveellisesti hoidettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kait sitä nyt kuka tahansa normaali ihminen kyllästyy toiseen parinkymmenen vuoden suhteen jälkeen. Itselleni ei olis tullut pieneen mieleenkään että viettäisin vielä vanhuudenkin yhden ja saman miehen tai ylipäätään jonkun miehen kanssa. Kun lapset on riittävän isoja - nyt nuorinkin on onneksi jo 15-v - lopetan tämän avioliiton ja alan elää yksin. Ei vaan kiinnosta tuo mies, vaikka ihan siedettävä varmaan kaikilla kriteereillä mitattuna onkin. Minusta kyllästyminen on ihan luonnollista. Mun kaveripiirissä kaikki naiset ovat samaa mieltä ja haluaa itsenäistä elämää pelkästään omilla ehdoillaan ilman ketään toista.
Katsottu vähän sinkkuelämää liikaa sekä kehittetty feminismin avulla itselle miesvihaa päähän.
Kiva sitten vanhana lomailla ypöyksin kesät talvet kun toiset golffaavat miehiensä kanssa espanjassa ja käyvät illallisilla. Kyllä siinä voimaantunutkin harakka purskahtaa yksinäiseen itkuun sormensa kanssa kun ei ole kumppania vierellä.
Vai että golfaavat Espanjassa ja käyvät illallisilla :D no ei ainakaan tämän palstan miehien kanssa.
Ystävistä kannattaa pitää kiinni vaikka pariutuukin. Jokainen avioliitto päättyy joskus.
Vierailija kirjoitti:
Itse eroa pohtivana, 3 kouluikäisen äitinä yritän miettiä asiaa mahdollisimman monelta kantilta. Mies on pysynyt vetävänä kaikki nämä vuodet. Olut maistuu viikonloppuna hänelle vähän liikaakin, eikä rahaa liikene lasten menoihin. Työnsä vielä tekee ja laskunsa pystyy hoitamaan. Kotona vain kiukuttelee, eikä osallistu lasten harrastuksiin, ei edes heitä kuljettamalla. Makuuhuoneessa on viilentynyt, en halua seksiä, jos olen vain paikka johon rojut heittää..
Toisaalta vaakakupissa on mukavan luonteinen ja huumorilla varustettu tapaus. Arkena hän hoitaa lapsia, jotta saan harrastaa kahdesti viikossa. Hän toistaiseksi on maksanut osansa asumisesta, ellei ruokakuluja lasketa. (kyllä, lapset on hänen) Kaikki lasten menot maksan itse ja koko perheen ruoat..
Luovutanko liian herkästi? Vuodet vierii ja itsestä tulee jatkuvasti katkerampi. Ehkä yksin lasten kanssa pääsisin helpommalla. Saisin itse hoitaa käytännön asiat ja mies hoitaisi taloudellisesti oman osansa jälkikasvunsa menoista. Olen laskenut, että asunnonkin pystyisin pitämään yksin. Mutta riistänkö vain lapsilta ehjän perheen, kun lähden ajattelemaan vain itseäni..
Mielestäni et luovuta liian helposti.. Omat vanhempani olivat täsmälleen samassa tilanteessa, äiti maksoi kaikki lapsien menot, ruokapuolen ja kodinhoidon. Isää ei kiinnostanut vähääkään tuhlata rahojaan perheen hyvinvoinnin taikka lasten vuoksi. Ja pakko myöntää, että mitä vanhemmaksi tässä perheessä vartuin, sitä paremmin äidin katkeruuden ja huonon ilmapiirin huomasi, ja tuli lievästi välittämätön olo, kun isä ei osallistunut hoitoomme niinkään pienellä panostuksella kun maksamalla vaikkapa kouluretkiä. Mukava mies isä on, mutta kyllä tämä väleihin on ankarasti vaikuttanut, enkä oikein osaa tuntea välittämistä häntä kohtaan. Mielestäni ei siis ole itsekästä miettiä vaikkapa sitä eroa tässä tilanteessa, lapsillekin se nimittäin voi olla paras ratkaisu. Itselleni olisi ainakin ollut. Lapset huomaavat kodissa kytevät erimielisyydet herkästi vaikkei uskoisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse halusin erota lähes 20 avioliittovuoden jälkeen lasteni isästä josta tuli muutama vuosi sitten todella varakas (on osakas eräässä erittäin tuottavassa firmassa). Halusin erota vasta nyt, sillä sain vähän pidemmän työsuhteen, ja lapset sen verran isoiksi, että tiedän heidän pärjäävän pitkälti vain omaan napaansa tuijottavan exän kanssa. Avioehdon takia en saanut (enkä olisi halunnutkaan) exän rahoja.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tästä puhuttu täällä moneen kertaan. Vaikka nainen olisi suhteen alussa ihan lääpällään ihastuksesta mieheen, niin parin vuoden päästä se alkaa jo kyllästyttää.
Mies kyllästyy vielä nopeammin.
En usko (kaikkien) naisten omivan lasten hoitoa. Fakta on se, että nainen on äitiyslomalla ja sinä aikana oppii parhainten hoitamaan vauvaa. Käytännön asiatkin äiti varmasti oppii paremmin, esimerkiksi äitihän pukee lapsia miljoona kertaa ja tietää kuinka hyvin se ulkopuku pitää kylmää/märkää mitä vaan. Jos äiti sanoo, että laita sen puvun alle vielä vaate X niin isä tuskastuu että äiti sanelee. No ei sanele, äiti on vaan monta kertaa huomannut, että ulkopuvussa ilman vaatetta X lapsella tulee vilu. Tätä havaintoa isä ei ehkä ole tehnyt koska on käynyt töissä ja äiti pääsääntöisesti ulkoillut lasten kanssa.
On toki hirvittävä määrä niitäkin äitejä, joiden mielestä kaikki pitää hoitaa hänen tavallaan. Ei kuitenkaan kaikki.
Vierailija kirjoitti:
En usko (kaikkien) naisten omivan lasten hoitoa. Fakta on se, että nainen on äitiyslomalla ja sinä aikana oppii parhainten hoitamaan vauvaa. Käytännön asiatkin äiti varmasti oppii paremmin, esimerkiksi äitihän pukee lapsia miljoona kertaa ja tietää kuinka hyvin se ulkopuku pitää kylmää/märkää mitä vaan. Jos äiti sanoo, että laita sen puvun alle vielä vaate X niin isä tuskastuu että äiti sanelee. No ei sanele, äiti on vaan monta kertaa huomannut, että ulkopuvussa ilman vaatetta X lapsella tulee vilu. Tätä havaintoa isä ei ehkä ole tehnyt koska on käynyt töissä ja äiti pääsääntöisesti ulkoillut lasten kanssa.
On toki hirvittävä määrä niitäkin äitejä, joiden mielestä kaikki pitää hoitaa hänen tavallaan. Ei kuitenkaan kaikki.
Näitä hirviöäitejä on kyllä vain murto-osa siitä määrästä, mitä on kaiken vastuun lapsista puolisolleen sysääviä miehiä, jotka vielä pahimmillaan baarissa ryypätessään marttyroivat, että "äiti omii lapset".
Mun ex oli tällainen. Eron jälkeen olemme sitten menneet viikko-viikko-systeemillä, vaikka olin miehen mielestä tällainen "lapset omiva hirviöäiti". Jaksaa, mulle aina valittaa, kuinka vaikeaa ja raskasta hänellä on. Joo, työtön mies, joka vie lapset täysiksi päiviksi tarhaan viitenä päivänä viikossa ja joka toisen viikon on kokonaan vapaalla. Itselläni on vaativa päällikkötason työ, mutta kai se jaksaminen on sitten eri ihmisillä hyvinkin erilaista.
En ottanut miestä ulkonäön perusteella, enkä eronnut myöskään sen takia.
Ps. Seurustelen nykyään lyhyen ja lihavan miehen kanssa😀
Alue: Aihe vapaa
Olet sairas ihminen