Suurimmassa osassa avioeroista alullepanijana on nainen. Joten vaikuttaisi, että nimenomaan naiset eivät näe miehiä pidemmän päälle viehättävinä.

No kyllä ne tapaukset, mitkä tiedän niin ero on tapahtunut naisen aloitteesta poislukien yksi ero, jossa mies vaihtoi "parempaan".

Näissä tapauksissa myös naiset ovat olleet lopun uupuneita pyörittämään arkea yksin. Ensin pikkulapsiarki ja myöhemmin kaikki lasten koulut ja muut. Nämä tosiaan vain tapaukset, mitkä minä tiedän.

Minunkin mies on muuttunut fyysisesti tapaamisemme jälkeen. On tullut joitakin kiloja ryppyjä. Entinen hiustyylikin muuttunut, samoin vaatteet. Verenpaineita seurattava jatkuvasti emmekä ole edes vanhoja vaan siinä kolmenkympin tuntumassa. En jättäisi miestäni näiden asioiden takia ikinä, siitä syystä, että hän osallistuu, antaa tukensa minulle, pitää fyysisesti ja henkisesti turvassa ja on muutenkin hyvä minulle. Ne ratkaisevat huomattavasti enemmän kuin fyysinen viehätys.

Vierailija kirjoitti:

No, kait sitä nyt kuka tahansa normaali ihminen kyllästyy toiseen parinkymmenen vuoden suhteen jälkeen. Itselleni ei olis tullut pieneen mieleenkään että viettäisin vielä vanhuudenkin yhden ja saman miehen tai ylipäätään jonkun miehen kanssa. Kun lapset on riittävän isoja - nyt nuorinkin on onneksi jo 15-v - lopetan tämän avioliiton ja alan elää yksin. Ei vaan kiinnosta tuo mies, vaikka ihan siedettävä varmaan kaikilla kriteereillä mitattuna onkin. Minusta kyllästyminen on ihan luonnollista. Mun kaveripiirissä kaikki naiset ovat samaa mieltä ja haluaa itsenäistä elämää pelkästään omilla ehdoillaan ilman ketään toista.

Miksi teillä on sitten ne miehet alun alkaenkaan?

Kysyy sinkkunainen 41v.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä ne tapaukset, mitkä tiedän niin ero on tapahtunut naisen aloitteesta poislukien yksi ero, jossa mies vaihtoi "parempaan".

Näissä tapauksissa myös naiset ovat olleet lopun uupuneita pyörittämään arkea yksin. Ensin pikkulapsiarki ja myöhemmin kaikki lasten koulut ja muut. Nämä tosiaan vain tapaukset, mitkä minä tiedän.

Minunkin mies on muuttunut fyysisesti tapaamisemme jälkeen. On tullut joitakin kiloja ryppyjä. Entinen hiustyylikin muuttunut, samoin vaatteet. Verenpaineita seurattava jatkuvasti emmekä ole edes vanhoja vaan siinä kolmenkympin tuntumassa. En jättäisi miestäni näiden asioiden takia ikinä, siitä syystä, että hän osallistuu, antaa tukensa minulle, pitää fyysisesti ja henkisesti turvassa ja on muutenkin hyvä minulle. Ne ratkaisevat huomattavasti enemmän kuin fyysinen viehätys.

Pahoittelut kirjoitusvirheistä.

Kyllä munkin ex olisi halunnut saada mun pesemät vaatteet päälleen ja mun siivoamaan kodin asuttavakseen, mutta hän ei vaan halunnut olla edes viikkoa selvinpäin eikä halunnut tyytyä vain minuun seksiä saadakseen. Minä olen sitten se pahis, kun pistin eron vireille, kun en enää jaksanut katsella alkoholisoitunutta sarjapetturia.

Vierailija kirjoitti:

No, kait sitä nyt kuka tahansa normaali ihminen kyllästyy toiseen parinkymmenen vuoden suhteen jälkeen. Itselleni ei olis tullut pieneen mieleenkään että viettäisin vielä vanhuudenkin yhden ja saman miehen tai ylipäätään jonkun miehen kanssa. Kun lapset on riittävän isoja - nyt nuorinkin on onneksi jo 15-v - lopetan tämän avioliiton ja alan elää yksin. Ei vaan kiinnosta tuo mies, vaikka ihan siedettävä varmaan kaikilla kriteereillä mitattuna onkin. Minusta kyllästyminen on ihan luonnollista. Mun kaveripiirissä kaikki naiset ovat samaa mieltä ja haluaa itsenäistä elämää pelkästään omilla ehdoillaan ilman ketään toista.

Kyllä minä katson olevani ihan normaali ja suunnittelen vanhenevani aviomieheni kanssa. Elämänkumppanin minä ainakin otin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kait sitä nyt kuka tahansa normaali ihminen kyllästyy toiseen parinkymmenen vuoden suhteen jälkeen. Itselleni ei olis tullut pieneen mieleenkään että viettäisin vielä vanhuudenkin yhden ja saman miehen tai ylipäätään jonkun miehen kanssa. Kun lapset on riittävän isoja - nyt nuorinkin on onneksi jo 15-v - lopetan tämän avioliiton ja alan elää yksin. Ei vaan kiinnosta tuo mies, vaikka ihan siedettävä varmaan kaikilla kriteereillä mitattuna onkin. Minusta kyllästyminen on ihan luonnollista. Mun kaveripiirissä kaikki naiset ovat samaa mieltä ja haluaa itsenäistä elämää pelkästään omilla ehdoillaan ilman ketään toista.

Miksi teillä on sitten ne miehet alun alkaenkaan?

Kysyy sinkkunainen 41v.

Vastaus: parisuhde on jossain vaiheessa ihan kiva, mutta ei siinä tarvitse koko elämää olla. Eri vaiheissa elämää on eri tarpeita eri ihmisillä. Got it?

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kait sitä nyt kuka tahansa normaali ihminen kyllästyy toiseen parinkymmenen vuoden suhteen jälkeen. Itselleni ei olis tullut pieneen mieleenkään että viettäisin vielä vanhuudenkin yhden ja saman miehen tai ylipäätään jonkun miehen kanssa. Kun lapset on riittävän isoja - nyt nuorinkin on onneksi jo 15-v - lopetan tämän avioliiton ja alan elää yksin. Ei vaan kiinnosta tuo mies, vaikka ihan siedettävä varmaan kaikilla kriteereillä mitattuna onkin. Minusta kyllästyminen on ihan luonnollista. Mun kaveripiirissä kaikki naiset ovat samaa mieltä ja haluaa itsenäistä elämää pelkästään omilla ehdoillaan ilman ketään toista.

Kyllä minä katson olevani ihan normaali ja suunnittelen vanhenevani aviomieheni kanssa. Elämänkumppanin minä ainakin otin.

tämäpä se ongelma juuri onkin, kun naiset ajettelevat vanhenevansa miehensä kanssa, mutta mies ei aio vanheta ollenkaan saati sitten vanheta vanhenevan naisen kanssa ja vaihtaa aina nuorempaan ja rypyttömämpään

Itsekin olen ajatellut, että jätän puolisoni kun täytän 40. Ikävää on, että kuopus on silloin vasta 12v :( tokihan sitä voisi odottaa siihen asti, että hänkin on muuttanut pois kotoa, mutta en tiedä jaksaako sitä odottaa.

En ymmärrä, miksi sitä pitäisi olla saman miehen kanssa koko elämänsä, kun muussakin elämässä haetaan muutosta.

Miksikö? Siksi, etten halua elää toisen ehdoilla ja toisen odotusten mukaan.

Tilastojen mukaan naisen "kyllästymiseen" ja avioerohakemukseen liittyy huomattavasti useammin miehen työpaikan menetys kuin miehen avioerohakemukseen naisen työpaikan menetys. Itse asiassa naisen työttömyyden pitkittyminen jopa vähentää avioeron riskiä - kenties siksi, että nainen pitää kynsin ja hampain (ja jatkuvin suihinotoin) kiinni elättäjästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kait sitä nyt kuka tahansa normaali ihminen kyllästyy toiseen parinkymmenen vuoden suhteen jälkeen. Itselleni ei olis tullut pieneen mieleenkään että viettäisin vielä vanhuudenkin yhden ja saman miehen tai ylipäätään jonkun miehen kanssa. Kun lapset on riittävän isoja - nyt nuorinkin on onneksi jo 15-v - lopetan tämän avioliiton ja alan elää yksin. Ei vaan kiinnosta tuo mies, vaikka ihan siedettävä varmaan kaikilla kriteereillä mitattuna onkin. Minusta kyllästyminen on ihan luonnollista. Mun kaveripiirissä kaikki naiset ovat samaa mieltä ja haluaa itsenäistä elämää pelkästään omilla ehdoillaan ilman ketään toista.

Miksi teillä on sitten ne miehet alun alkaenkaan?

Kysyy sinkkunainen 41v.

Vastaus: parisuhde on jossain vaiheessa ihan kiva, mutta ei siinä tarvitse koko elämää olla. Eri vaiheissa elämää on eri tarpeita eri ihmisillä. Got it?

Joo, kunhan ei uskottele sille toiselle jotain muuta saadakseen hänet mukaan leikkiin x vuodeksi. 

Tai sitten miehet ovat ikuisia vastuuttomia, sikailevia, pettäviä kakaroita. Mieluummin olen yksin 10 kissani kanssa. ;)

N23

HEL-NYC kirjoitti:

Tai sitten naiset kyllästyvät siihen, että ovat joka tapauksessa yksin kodin ja lasten kanssa, vaikka olisi naimisissa miehen kanssa. Onhan se helpompaa erottua kun useimmat naiset saa sillä tavalla edes joskus sitä hengähdysaikaa ja mies joutuu luomaan jonkinlaisen siteen lapsiinsa.

No ei sitä miehenä oikein innosta toimia pelkkänä naisen renkinä, te naiset ette nimittäin ole valmiita antamaan miehille lainkaan päätäntävaltaa lasten asioihin. Haluatte päättää yksinänne siitä kuinka lapsi kasvatetaan, miehen osaksi jää vain toteuttaa naisen hänelle määrittämiä askareita.

Vierailija kirjoitti:

Tilastojen mukaan naisen "kyllästymiseen" ja avioerohakemukseen liittyy huomattavasti useammin miehen työpaikan menetys kuin miehen avioerohakemukseen naisen työpaikan menetys. Itse asiassa naisen työttömyyden pitkittyminen jopa vähentää avioeron riskiä - kenties siksi, että nainen pitää kynsin ja hampain (ja jatkuvin suihinotoin) kiinni elättäjästään.

Paha sanoa, kun en ole nähnyt moista tilastoa. Tuttavapiirin ja suvun eronneista kukaan ei ole ollut työtön, ei kyllä oikeastaan kukaan liittoaan jatkaneistakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tilastojen mukaan naisen "kyllästymiseen" ja avioerohakemukseen liittyy huomattavasti useammin miehen työpaikan menetys kuin miehen avioerohakemukseen naisen työpaikan menetys. Itse asiassa naisen työttömyyden pitkittyminen jopa vähentää avioeron riskiä - kenties siksi, että nainen pitää kynsin ja hampain (ja jatkuvin suihinotoin) kiinni elättäjästään.

Tai miten olisi, että kun mies jää työttömäksi, hän makaa päivät sohvalla katsellen telkkarista jalkapalloa, sotkee minkä kerkeää, eikä edelleenkään hoida puolta kodista tai lapsista? Nainen odottaa, että jos toinen jää työttömäksi, tämä hakee töitä ja hoitaa vihdoin edes sen oman puolikkaansa kotihommista. Pettymys voi olla karu kun niin ei käy.

Kun nainen jää työttömäksi, oletus on, että nythän naisella on työnhaun ohessa aikaa hoitaa koko koti ja lapset! Mihin naiset yllättävän usein suostuvatkin. 

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Tai sitten naiset kyllästyvät siihen, että ovat joka tapauksessa yksin kodin ja lasten kanssa, vaikka olisi naimisissa miehen kanssa. Onhan se helpompaa erottua kun useimmat naiset saa sillä tavalla edes joskus sitä hengähdysaikaa ja mies joutuu luomaan jonkinlaisen siteen lapsiinsa.

No ei sitä miehenä oikein innosta toimia pelkkänä naisen renkinä, te naiset ette nimittäin ole valmiita antamaan miehille lainkaan päätäntävaltaa lasten asioihin. Haluatte päättää yksinänne siitä kuinka lapsi kasvatetaan, miehen osaksi jää vain toteuttaa naisen hänelle määrittämiä askareita.

:D Kyllä, minä olin varmaan kamala orjapiiskuri kun tänäänkin ohjeistin ettei lapsia laiteta ulos ilman hanskoja ja lapasia... Minä en myöskään ole yksin päättänyt, että lasten tulee käydä neuvolassa/lääkärissä ja pestä hampaat, ne ovat ihan yleispäteviä ohjeita. 

Ehkä sinä et ole jutellut lastenkasvatuksesta puolisosi kanssa, mutta meillä ainakin sovittiin pelisäännöt jo raskausaika - mies halusi, että lasten ruokavalio on puhdas ja lapset kasvatetaan ateisteiksi, minä taas että heidät kasvatetaan ennen kaikkea empaattisiksi ja ymmärtäviksi ihmisiksi jotka osaavat asettua toisen asemaan. Koska minä hoidan lapsia pääsääntöisesti yksin 85% ajasta, on luonnollista, että minä tiedän miestä paremmin mitä lapsille laitetaan päälle tai millaiset pastillit ruoan jälkeen annetaan. Ei se tee miehestä renkiä, joka toteuttaa minun agendojani.

Itse eroa pohtivana, 3 kouluikäisen äitinä yritän miettiä asiaa mahdollisimman monelta kantilta. Mies on pysynyt vetävänä kaikki nämä vuodet. Olut maistuu viikonloppuna hänelle vähän liikaakin, eikä rahaa liikene lasten menoihin. Työnsä vielä tekee ja laskunsa pystyy hoitamaan. Kotona vain kiukuttelee, eikä osallistu lasten harrastuksiin, ei edes heitä kuljettamalla. Makuuhuoneessa on viilentynyt, en halua seksiä, jos olen vain paikka johon rojut heittää..

Toisaalta vaakakupissa on mukavan luonteinen ja huumorilla varustettu tapaus. Arkena hän hoitaa lapsia, jotta saan harrastaa kahdesti viikossa. Hän toistaiseksi on maksanut osansa asumisesta, ellei ruokakuluja lasketa. (kyllä, lapset on hänen) Kaikki lasten menot maksan itse ja koko perheen ruoat..

Luovutanko liian herkästi? Vuodet vierii ja itsestä tulee jatkuvasti katkerampi. Ehkä yksin lasten kanssa pääsisin helpommalla. Saisin itse hoitaa käytännön asiat ja mies hoitaisi taloudellisesti oman osansa jälkikasvunsa menoista. Olen laskenut, että asunnonkin pystyisin pitämään yksin. Mutta riistänkö vain lapsilta ehjän perheen, kun lähden ajattelemaan vain itseäni..

Vierailija kirjoitti:

Itse eroa pohtivana, 3 kouluikäisen äitinä yritän miettiä asiaa mahdollisimman monelta kantilta. Mies on pysynyt vetävänä kaikki nämä vuodet. Olut maistuu viikonloppuna hänelle vähän liikaakin, eikä rahaa liikene lasten menoihin. Työnsä vielä tekee ja laskunsa pystyy hoitamaan. Kotona vain kiukuttelee, eikä osallistu lasten harrastuksiin, ei edes heitä kuljettamalla. Makuuhuoneessa on viilentynyt, en halua seksiä, jos olen vain paikka johon rojut heittää..

Toisaalta vaakakupissa on mukavan luonteinen ja huumorilla varustettu tapaus. Arkena hän hoitaa lapsia, jotta saan harrastaa kahdesti viikossa. Hän toistaiseksi on maksanut osansa asumisesta, ellei ruokakuluja lasketa. (kyllä, lapset on hänen) Kaikki lasten menot maksan itse ja koko perheen ruoat..

Luovutanko liian herkästi? Vuodet vierii ja itsestä tulee jatkuvasti katkerampi. Ehkä yksin lasten kanssa pääsisin helpommalla. Saisin itse hoitaa käytännön asiat ja mies hoitaisi taloudellisesti oman osansa jälkikasvunsa menoista. Olen laskenut, että asunnonkin pystyisin pitämään yksin. Mutta riistänkö vain lapsilta ehjän perheen, kun lähden ajattelemaan vain itseäni..

Miksei mies hoida puolia lasten kuluista? :O Oletteko käyneet terapiassa? 

Ja et, minusta et luovuta liian herkästi, jos mies ei maksa edes lasten kuluista omaa osaansa, eikä osallistu lasten harrastuksiin!

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten miehet ovat ikuisia vastuuttomia, sikailevia, pettäviä kakaroita. Mieluummin olen yksin 10 kissani kanssa. ;)

N23

Jos asenne miehiin on noin vääristynyt ja vielä noin nuorena ei ole mikään ihme että ongelmia on edessä vähän vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten miehet ovat ikuisia vastuuttomia, sikailevia, pettäviä kakaroita. Mieluummin olen yksin 10 kissani kanssa. ;)

N23

Jos asenne miehiin on noin vääristynyt ja vielä noin nuorena ei ole mikään ihme että ongelmia on edessä vähän vanhempana.

Mitä ongelmia?

Oma kokemukseni on, että ei kannata ottaa sellaista naista jolla ei ole kavereita, koska exälläni niitä ei pahemmin ollut ,niin sitten kuin hän niitä 1,5 v jälkeen sai, menivät he tärkeysjärjestyksessä ja 27v nainen rupes käymään baareissa tiheämmin kuin 19-20v tyyliin 3-4 kertaa viikossa ja lopulta minusta tuli este josta piti päästä eroon, kun en baareja niin harrastellut ja uusi äijä löytyikin sitten alle kuukaudessa. Rakastuin nörttityttöön joka pelaili wowia ja diabloa sekä katseli nettisarjoja ja se joka jätti oli yli-ikäinen bilehilepissis. Itelle jäi vain katkeruus, että miksi tuhlasin elämääni häneen?