Lue keskustelun säännöt.
Mikä on syy, että nainen ilmoittaa miehensä ammatin?
18.10.2016 |
Olen lasten harrastuksissa törmännyt ilmiöön, että puolituttu äiti ilmoittaa ohimennen miehensä ammatin?
Katsoin tuossa Michelle Obaman videon ja miehin, että tuo nainen ei varmasti sanoisi miehensä ammattia.
Miksi moinen miehen ammatin julkistaminen? Halutaanko vain omaa statusta pönkittää?
Käsittääkseni tosi fiksut eivät tuo esille varallisuutta tai koulutusta, mutta onko ajat muuttumassa?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Jos siellä hiekkalaatikolla jutskaillaan, saatan hyvinkin kertoa, että mieheni on hitsari ja on joutunut olemaan jo kaksi vuotta työttömänä mutta nyt hän työllistyi onneksi firmaan X. Työttömyys on täälläpäin yleinen ongelma, josta kaikilla riittää puhuttavaa. En häpeä mieheni ammattia, joskaan en sillä mitenkään kehuskelekaan. Enemmän häpeilen omaa ammattiani, se kun saa ihmiset tavallisesti sulkeutumaan kuin simpukat.
Poliisi vai psykologi? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Status!
Michele Obaman ei sitä tarvitse sanoa koska kaikki tietävät kuka hänen miehensä on.
Mä melkein välttelen miehen ammatin mainitsemista. Se on semmoinen joka kuulostaa "hienolta" ja tiedemiesmäiseltä - tulis tarve selitellä että ei se mun mies mikään varsinainen tutkija/huippuasiantuntija tai uraohjus ole. Alkuperäinen koulutus hällä on amiksesta. Ja siis no on sitten myöhemmin opiskellut yliopistossa mutta se ei nyt ihan varsinaisesti liity nykyiseen työhön. Tai no joo liittyy mutta tekis se varmaan tuota työtä ilman yliopistoakin. Ehkä. Aika harvinainen ammatti kuitenkin. Mun oma ammattikin on sellainen ettei tehtävänimikkeestä voi kovin hyvin sosioekonimista asemaa päätellä. Ihan tavallisia juntteja me ollaan. Ammattien perusteella voisin uusille tuttavuuksille maalailla kuvaa jostain ns. parempien piirien perheestä mutta jostain syystä mieluummin kyllä vähän downgreidaan jos ammateista kerron.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on kaupan kassalla töissä. Onko senkin kertominen ap:n mielestä egon pönkitystä?
Kerrotko sinä tuon tiedon uusille tuttavuuksillesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä. Ei mua kiinnosta mitä jonkun mies tekee työkseen. Mitä väliä?
Kun se seuraavan kerran taas pajattaa jollekkin miehensä ammatin niin kysy kovaan ääneen että: "Mikä sä olet ammatiltas?"
Kerro sitten meille miten suhtautui, mitä vastas=D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välttelen oman ammattini puheeksi ottamista aina kun mahdollista. Olen poliisi. Mieheni on tehdasduunari. Jotenkin en vain puolituttujen kanssa halua töistämme mainita. Ohimennen on moni maininnut omasta ja miehensä työstä aika useinkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen lasten harrastuksissa törmännyt ilmiöön, että puolituttu äiti ilmoittaa ohimennen miehensä ammatin?
Katsoin tuossa Michelle Obaman videon ja miehin, että tuo nainen ei varmasti sanoisi miehensä ammattia.
Miksi moinen miehen ammatin julkistaminen? Halutaanko vain omaa statusta pönkittää?
Käsittääkseni tosi fiksut eivät tuo esille varallisuutta tai koulutusta, mutta onko ajat muuttumassa?
Obaman tuskin tarvitsee kertoa kenellekään miehensä ammattia, kaikki tietävät muutenkin.
Minä en muista, että olisin kertonut miehen ammattia missään noin vain ohimennen. Joskus on kysytty missä mies on töissä ja olen tietysti vastannut, mutta olen kertonut työpaikan nimen enkä selvittänyt koulutustaustaa, tehtävänimikettä ja palkkaa siinä samalla. Erikoista vetää miehen työkuvioita keskusteluun, jos keskustelu ei millään tavalla edes sivua hänen ammattialaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kyllähän ammatti kertoo jo ihmisestä aika paljon. Samoin kuin vanhemmat kertovat lastensa iän, koska ikä kertoo lapsesta ehkä eniten (missä kehitysvaiheessa on jne.), paljon enemmän kuin pelkkä nimi kertoisi. Minäkin usein mainitsen mitä mies tekee työkseen, eikä se taatusti ole mitään statuksen pönkitystä, koska mies on "pelkkä" duunari tehtaassa.
Mitä minusta kertoo se, että mieheni on tj.
Ainoastaan sen, että ehkä olemme varakkaita, mutta tämä tieto ei anna tietoa minusta.
Itse ole datanomi.
Tuskin mies kertoo tuttavillee, että eukko on datanomi. Hah.
Mikä on tj?😮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kyllähän ammatti kertoo jo ihmisestä aika paljon. Samoin kuin vanhemmat kertovat lastensa iän, koska ikä kertoo lapsesta ehkä eniten (missä kehitysvaiheessa on jne.), paljon enemmän kuin pelkkä nimi kertoisi. Minäkin usein mainitsen mitä mies tekee työkseen, eikä se taatusti ole mitään statuksen pönkitystä, koska mies on "pelkkä" duunari tehtaassa.
Mitä minusta kertoo se, että mieheni on tj.
Ainoastaan sen, että ehkä olemme varakkaita, mutta tämä tieto ei anna tietoa minusta.
Itse ole datanomi.
Tuskin mies kertoo tuttavillee, että eukko on datanomi. Hah.
Näitä toimitusjohtajiakin kun on joka lähtöön. On pikkupikku-firman tj, joka firma on pelkkää velkaa tai sitten toodella ison firman tj, mikä on vaativa ja hyvinpalkattu työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikun oisko toimitusjohtaja... Sori välikommentti!
t. 31
En osaa vastata kysymykseen, kun itse en ole sitä muuten maininnut, jos ei ole erikseen kysytty tai jotenkin olennaisesti liittynyt puheenaiheeseen.
Olen kyllä tavannut vanhemman rouvan, joka esittäytyi " xxx:n johtajan rouva". Mulle ei sanonut mitään tämä xxx:n johtaja enkä osannut päätellä siitä edes hänen sukunimeään.
Suurin kummallisuus tässä esittäytymisessä oli se, että hänen oma ammattinsa ja työpaikkansa oli sellainen omaan työhöni liittyvä, että sen perusteella olisin kyllä tiennyt heti, kenen kanssa keskustelen. Mutta tämä oli 1980-luvulla pienessä kirkonkylässä, jossa kai oli tämä xxx-johtaja jollakin tavalla ns. silmäätekevä.
Ap: Millaisissa ammateissa olevista miehistä nämä naiset ovat ylpeitä? Kerro joitakin esimerkkejä, kun itse en ole em. tapausta lukuunottamatta huomannut tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos siellä hiekkalaatikolla jutskaillaan, saatan hyvinkin kertoa, että mieheni on hitsari ja on joutunut olemaan jo kaksi vuotta työttömänä mutta nyt hän työllistyi onneksi firmaan X. Työttömyys on täälläpäin yleinen ongelma, josta kaikilla riittää puhuttavaa. En häpeä mieheni ammattia, joskaan en sillä mitenkään kehuskelekaan. Enemmän häpeilen omaa ammattiani, se kun saa ihmiset tavallisesti sulkeutumaan kuin simpukat.
Poliisi vai psykologi? :D
Pahempaa. Äidinkielen opettaja.
Jotkut ihan oikeasti luulevat, että minä vahtaan ihmisten puhetapaa tuomitsevasti siellä hiekkalaatikolla, ihan kuin en itse puhuisi ihan samaa puhekieltä ja murretta kuin muutkin. Jos minä nyt satun työkseni vetelemään punaviivoja teini-ikäisten aineisiin pilkkuvirheiden takia, ei se tarkoita, että kyttäisin koko valveillaoloaikanani muiden puhetta ja tekstejä.
Sitten seuraavaksi ihmiset tiedustelevat arasti, missä koulussa opetan. Jos vaikka se oma pallero joskus joutuu minun kynsiini. Helpotus on suuri, kun kerron olevani naapurikaupungissa töissä.
Ihmisillä tuntuu olevan selkäytimessä opettajakammo. Ehkä se johtuu siitä, että he ovat olleet lapsuutensa ja nuoruutensa jatkuvan arvostelun kohteena. He kuvittelevat, että opettajat joka paikassa ja ikuisesti arvioivat ja antavat arvosanoja kaikille ympärillään näkemille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos siellä hiekkalaatikolla jutskaillaan, saatan hyvinkin kertoa, että mieheni on hitsari ja on joutunut olemaan jo kaksi vuotta työttömänä mutta nyt hän työllistyi onneksi firmaan X. Työttömyys on täälläpäin yleinen ongelma, josta kaikilla riittää puhuttavaa. En häpeä mieheni ammattia, joskaan en sillä mitenkään kehuskelekaan. Enemmän häpeilen omaa ammattiani, se kun saa ihmiset tavallisesti sulkeutumaan kuin simpukat.
Poliisi vai psykologi? :D
Pahempaa. Äidinkielen opettaja.
Jotkut ihan oikeasti luulevat, että minä vahtaan ihmisten puhetapaa tuomitsevasti siellä hiekkalaatikolla, ihan kuin en itse puhuisi ihan samaa puhekieltä ja murretta kuin muutkin. Jos minä nyt satun työkseni vetelemään punaviivoja teini-ikäisten aineisiin pilkkuvirheiden takia, ei se tarkoita, että kyttäisin koko valveillaoloaikanani muiden puhetta ja tekstejä.
Sitten seuraavaksi ihmiset tiedustelevat arasti, missä koulussa opetan. Jos vaikka se oma pallero joskus joutuu minun kynsiini. Helpotus on suuri, kun kerron olevani naapurikaupungissa töissä.
Ihmisillä tuntuu olevan selkäytimessä opettajakammo. Ehkä se johtuu siitä, että he ovat olleet lapsuutensa ja nuoruutensa jatkuvan arvostelun kohteena. He kuvittelevat, että opettajat joka paikassa ja ikuisesti arvioivat ja antavat arvosanoja kaikille ympärillään näkemille ihmisille.
:D Voin kuvitella kuinka siinä hiekkalaatikon reunalla mietitään kuumeisesti miten ne ablatiivit ja possessiivisuffiksit meneekään, ennen kuin suuta uskalletaan avata.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos siellä hiekkalaatikolla jutskaillaan, saatan hyvinkin kertoa, että mieheni on hitsari ja on joutunut olemaan jo kaksi vuotta työttömänä mutta nyt hän työllistyi onneksi firmaan X. Työttömyys on täälläpäin yleinen ongelma, josta kaikilla riittää puhuttavaa. En häpeä mieheni ammattia, joskaan en sillä mitenkään kehuskelekaan. Enemmän häpeilen omaa ammattiani, se kun saa ihmiset tavallisesti sulkeutumaan kuin simpukat.
Poliisi vai psykologi? :D
Pahempaa. Äidinkielen opettaja.
Jotkut ihan oikeasti luulevat, että minä vahtaan ihmisten puhetapaa tuomitsevasti siellä hiekkalaatikolla, ihan kuin en itse puhuisi ihan samaa puhekieltä ja murretta kuin muutkin. Jos minä nyt satun työkseni vetelemään punaviivoja teini-ikäisten aineisiin pilkkuvirheiden takia, ei se tarkoita, että kyttäisin koko valveillaoloaikanani muiden puhetta ja tekstejä.
Sitten seuraavaksi ihmiset tiedustelevat arasti, missä koulussa opetan. Jos vaikka se oma pallero joskus joutuu minun kynsiini. Helpotus on suuri, kun kerron olevani naapurikaupungissa töissä.
Ihmisillä tuntuu olevan selkäytimessä opettajakammo. Ehkä se johtuu siitä, että he ovat olleet lapsuutensa ja nuoruutensa jatkuvan arvostelun kohteena. He kuvittelevat, että opettajat joka paikassa ja ikuisesti arvioivat ja antavat arvosanoja kaikille ympärillään näkemille ihmisille.
:D Voin kuvitella kuinka siinä hiekkalaatikon reunalla mietitään kuumeisesti miten ne ablatiivit ja possessiivisuffiksit meneekään, ennen kuin suuta uskalletaan avata.
Olen kahdesti törmännyt kauhunsekaiseen refleksiin. Ekalla kerralla keskustelukumppanilta pääsi minä-sinä-hän-me-te-he, toisella kerralla pulpahti ines-ela-illa-ades-abla-alla. Hei relatkaa pliis!
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ylpeänä tohtorinna.
Jaa, minä olen tohtori muttei mieheni koskaan ylpeile olevansa tohtorinna, enkä minä ylpeile mieheni ammatilla. Lasten harrastuksissa minä olen Tiinan tai Tommin äiti, eikö se riitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kyllähän ammatti kertoo jo ihmisestä aika paljon. Samoin kuin vanhemmat kertovat lastensa iän, koska ikä kertoo lapsesta ehkä eniten (missä kehitysvaiheessa on jne.), paljon enemmän kuin pelkkä nimi kertoisi. Minäkin usein mainitsen mitä mies tekee työkseen, eikä se taatusti ole mitään statuksen pönkitystä, koska mies on "pelkkä" duunari tehtaassa.
Mitä minusta kertoo se, että mieheni on tj.
Ainoastaan sen, että ehkä olemme varakkaita, mutta tämä tieto ei anna tietoa minusta.
Itse ole datanomi.
Tuskin mies kertoo tuttavillee, että eukko on datanomi. Hah.
Näitä toimitusjohtajiakin kun on joka lähtöön. On pikkupikku-firman tj, joka firma on pelkkää velkaa tai sitten toodella ison firman tj, mikä on vaativa ja hyvinpalkattu työ.
Mutta jos mies on tj, vaikka suurenkin firman, mikä naisen ansio jos miehensä ammatilla haluaa elvistellä? Ei kai tuollaisia naisia enää ole? Mikään ei ole typerämpää kuin joku wannabe joka ylpeilee toisen ansioilla.
Eipä ole käynyt edes mielessä mainita ammatteja ns. Kentän laidalla. Olen yrittäjä (hienosti tj) ja mies insinöörinä myyntipuolella. Enkä kyllä ole pahemmin kyseiseen ilmiöön törmännytkään.
Minä mainitsen kysyttäessä että mieheni on rahoitusalalla. Sekään ei sinänsä kerro mitään työstä, koska hän voisi olla ihan mitä tahansa floor traderista johtokunnissa istujaan...
Ala kertoo minusta ihmisestä paljonkin. Arkeologian pariin etsiytyy aivan varmasti erilaiset ihmiset kuin terveydenhoitoalalle tai rahoitusalalle.
Jollekin aikuisen harrastuskaverille asia on varmaan yhdentekevä, mutta lasten kavereiden vanhemmista haluaisi tietää jotain.