Lue keskustelun säännöt.
Kännisuudelmasta maailmanloppu
Rikki
17.10.2016 |
Tein tyhmästi. Lomamatkalla olin yhtenä yönä liian humalassa ja hetken mielijohteesta annoin vieraan miehen suudella minua pari kertaa. What happens in Vegas stays in Vegas ei pidä paikkaansa. Mieheni sai tietää asiasta. Aluksi oli häkeltynyt ja vihainen, mutta kosti vähän myöhemmin suutelemalla toista naista ja kertomalla asiasta minulle tuoreeltaan. Minä olin vuorostani mustasukkainen ja vihainen, mutta toisaalta ymmärsin miehen kostonhalun ja annoin anteeksi muutaman viikon asiaa vatvottuani. Mieskin näytti pystyvän elämään minun virheeni kanssa, pari kuukautta oltiin jopa läheisempiä kuin milloinkaan ja seksiä oli yhtä paljon kuin alkuaikoina. Sitten yhtäkkiä miehelle ikään kuin upposi että "muija on pettänyt jumalauta", eikä usko millään että vain suutelimme, välillämme ei ollut siis ihastumista tai seksiä tai mitään sellaista. Kyselee ja tenttaa sen illan kulusta, kehittelee mielessään tarinoita miten tilanne on muka "oikeasti" mennyt, eikä usko sanaakaan mitä sanon. On mielessään varma että naitu on, ja luulee että olen tehnyt samaa tai pahempaa jo aiemmin suhteessamme. Kadun ja häpeän sitä typerää suutelemista, se mies ei merkinnyt minulle yhtään mitään! Sillä hetkellä kun hän suuteli, olisi pitänyt tietenkin estää koko juttu, mutta annoin sen tapahtua koska sillä hetkellä, humalassa, ulkomailla ja bilettämässä en vain ajatellut yhtään mitään, ja suudelma tuntui hyvältä. Sen hetken. Oma mies ei saa asiaa päästään hetkeksikään. Nukkuu sohvalla koska minun lähelläni olo ällöttää, jokainen keskustelumme päättyy riitaan ja huutamiseen, ja mies haluaa kuulemma vaan erota ja oman kämpän missä ei tarvitse nähdä minua ja miettiä tapahtunutta. Mutta kun en tehnyt muuta kuin annoin sen toisen suudella! Tuntuu oudolta ja väärältä jos seitsemän vuoden suhde päättyy humalassa vaihdettuun suudelmaan! Mies ei kuulemma pysty luottaa enää pätkääkään, ja vaikka kuulemma edelleen rakastaa, niin pettymys, viha ja loukkaantuminen ovat päällimmäisinä tunteina. Minä rakastan miestäni syvästi ja pieksen itseäni päivittäin tapahtuneesta. Voiko tästä selvitä?
Kommentit (30)
Rikki (ap) kirjoitti:
Sitähän mies just hokee, että ero on ainoa ratkaisu. Ei pysty luottamaan enää, eikä parisuhdeterapia kuulemma kiinnosta. Olen pyytänyt miljoonasti anteeksi, katunut ja itkenyt, mutta mies ei usko että kyse oli vain suutelemisesta. Olen selittänyt ettei suudelma ole naiselle sama kuin miehelle, että pelkkää esileikkiä. Jos miehellä kovenee jo suudelmasta, niin ei naisella ole pillu märkänä samasta syystä. Suudelma on vain suudelma, ainakin minulle. Tajusin heti sen jälkeen että väärin tein ja kaduin samantien. Aluksi mies uskoikin, mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän asia kuulemma vaivaa ja on mielessä. On jauhanut erosta jo monta kuukautta, mutta ei toistaiseksi ole pannut tikkua ristiin asian suhteen. Selailee joo vuokra-asuntoilmoituksia, mutta yhdestäkään ei ole soittanut tai käynyt katsomassa. Silti puhuu erosta päivittäin. Välillä saattaa mennä pari päivää että meillä on kivaa yhdessä, normaalia, mut mies saattaa ihan yhtäkkiä kaivaa asian taas esille ja raivoaa kuin asia olisi eilen tapahtunut. Ymmärrän että on loukkaantunut, pettynyt ja vihainen, mutta toivon että ajan kanssa asia haalistuu. Pitkän suhteemme aikana tämä on ainoa vastaava tapaus.
Kyllä minulla on, minkä lisäksi polveni tärisevät ja niskavillani nousevat jännitteestä pystyyn. Suuteleminen on minulle erittäin intiimi ja sensuelli kokemus. Ymmärrän miestäsi tosi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt laitat kova kovaa vasten. Olet ilmiselvästi pahoillasi ja tehnyt kaikkesi että mies antaisi anteeksi. Sinun ei tarvitse kärsiä virheestäsi loppuelämääsi. Se oli virhe, kaikki ihmiset tekevät virheitä! Jopa miehesi kun meni kostamaan.
Puhu siis miehellesi. Hän joko antaa anteeksi tai ei. Jos hän ei pysty antamaan anteeksi, erotkaa. Hän puhuu erosta joka päivä, joten sitä hän oikeasti haluaa, mutta todennäköisesti rakastaa sinua niin paljon että haluaisi että kaikki asiat palaavat ennalleen. Millainen parisuhde teillä voi olla, jos miehesi ei luota sinuun pätkääkään?
Hassua, että puolustelet toisen miehen suutelemista kännipäisyydelläsi, ihan kuin se olisi joku lieventävä seikka että olit saattanut itsesi tööt-tilaan. Jos olisin ollut miehesi, olisit saanut lähteä saman tien, mihinkään kostoleikkeihin en olisi vaivautunut.
Vaikeahan se on uskoa, ettei vieraassa maassa, ilman pelkoa kiinnijäämisestä, voisi yksi asia johtaa toiseen ja lopulta siihen kolmanteenkin. Ymmärrän miehen epäilyt. Miksi et olisi vienyt suudelmaa pidemmälle? Mikä oli esteenä? Eihän hän voi sitä tietää. Oma (ex-)mies aikoinaan valehteli kiven kovaa, että oli vain suudellut toista. Lopulta kävi ilmi, että eihän asia ihan siihen jäänyt ja näitä "pusukavereitakin" oli ollut muutama enemmän. Helpompi oli hänelle yrittää kaunistella asiaa...
Eipä sun auta muu, kuin nöyrtyä ja vannoa rakkauttasi. Luvata, ettet koskaan enää moista erehdy tekemään. Saada jollain tavalla miehesi ymmärtämään, että hän on se tärkein. Jos sitä haluat. Varaudu kuitemkin siihen, että miehen suudelma ei jäänyt pelkkään suudelmaan. Miksi olisi jäänyt... Hänhän olettaa sinunkin pettäneen rankimmalla tavalla. Ja varaudu myös siihen, että miehen puolelta pettäminen on vasta alkanut. Kerran kun rajan ylittää, on se seuraavalla kerralla paljon matalampi.
Ei suhde mihinkään suudelmaan kaadu. Mutta yrittäkääpä selvittää ne ongelmat siellä suudelman takana. Jokin siihen suudelmaan on ajanut... Ei terveessä suhteessa tee mieli toista noin vain suudella. Tai mieli voi tehdä, mutta ei semmoista lähde tekemään. Ulkopuolinen suhde on aina oire jostain isommasta (ellei ihminen nyt ole jonkinsortin seksiaddikti tms.).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaanpa että tämä miehen kostosuudelma johti paljon pidemmälle ja siksi kuvittelee sunkin suudelman menneen.
Mutta jos mies noilla perusteilla tahtoo erota, niin anna mennä.
Sama tuli minullekin mieleen. Miehellä lipsahtanut kostotoimenpiteet loppuun asti ja nyt purkaa pahaa oloaan tuolla tavoin, että yrittää erota marttyyrina kaiken ollessa sinun syytäsi.
Miehen vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassua, että puolustelet toisen miehen suutelemista kännipäisyydelläsi, ihan kuin se olisi joku lieventävä seikka että olit saattanut itsesi tööt-tilaan. Jos olisin ollut miehesi, olisit saanut lähteä saman tien, mihinkään kostoleikkeihin en olisi vaivautunut.
Minusta se taas on lieventävä seikka. Luottamukseni saisi helposti takaisin vain olemalla enää juomatta, ja sen ei pitäisi olla aikuiselle ihmiselle maailmanloppu.
Sympatiat on ap:n miehen puolella. Itse voisin antaa kerran anteeksi, mutta se olisi sitten siinä. Kännihoroilijoihin ei valitettavasti voi luottaa, joten heidän pitäisi itse ymmärtää vältellä alkoholia ja/tai illanistujaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikki (ap) kirjoitti:
Sitähän mies just hokee, että ero on ainoa ratkaisu. Ei pysty luottamaan enää, eikä parisuhdeterapia kuulemma kiinnosta. Olen pyytänyt miljoonasti anteeksi, katunut ja itkenyt, mutta mies ei usko että kyse oli vain suutelemisesta. Olen selittänyt ettei suudelma ole naiselle sama kuin miehelle, että pelkkää esileikkiä. Jos miehellä kovenee jo suudelmasta, niin ei naisella ole pillu märkänä samasta syystä. Suudelma on vain suudelma, ainakin minulle. Tajusin heti sen jälkeen että väärin tein ja kaduin samantien. Aluksi mies uskoikin, mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän asia kuulemma vaivaa ja on mielessä. On jauhanut erosta jo monta kuukautta, mutta ei toistaiseksi ole pannut tikkua ristiin asian suhteen. Selailee joo vuokra-asuntoilmoituksia, mutta yhdestäkään ei ole soittanut tai käynyt katsomassa. Silti puhuu erosta päivittäin. Välillä saattaa mennä pari päivää että meillä on kivaa yhdessä, normaalia, mut mies saattaa ihan yhtäkkiä kaivaa asian taas esille ja raivoaa kuin asia olisi eilen tapahtunut. Ymmärrän että on loukkaantunut, pettynyt ja vihainen, mutta toivon että ajan kanssa asia haalistuu. Pitkän suhteemme aikana tämä on ainoa vastaava tapaus.
Olet pyytänyt anteeksi mutta oletko oikeasti ottanut vastuuta tekemisistäsi?
Ainakin tuossa aloituksessasi kovasti selittelet miten se toinen mies suuteli ja olit kännissäkin vielä. Olitko tosiaan vain humalainen joka passiivisesti seisoi paikallaan kun toinen suuteli? Vai olikohan niin että osallistuit suudelmaan ihan aktiivisesti itsekin ja nautit siitä, vaikka ihan hyvin tiesit, ettei kyseessä ollut oma miehesi?
Ainakin minulle tuo selitteleminen antaa kuvan etten koe olleesi itse vastuussa tapahtuneesta. Tai oikeastaan edes tehneesi mitään väärää. Ja siitä mustasukkainen miehesi voi tehdä jatkopäätelmän, että näin tulee käymään uudelleen, koska et voi (ja kännissä edes halua) asiaa mitenkään estää.
Mies teki isomman virheen kuin sinä, koska tietoisesti meni suutelemaan toista. Epäilee sinun pettäneen, koska todennäköisesti itse niin teki.
Luottamus mennyttä. Jotain samaa kuin siinä jos mies olisi kerran tönäissyt riidan yhteydessä. Vaikka se ei olisi käynyt kipeää, luottaisitko enää täysillä häneen koskaan. Uskaltaisitko puhua tai riidellä vapaasti kuten ennen sitä?