Miksi kiireellä naimisiin?
Tuli mieleen tuosta "ensitreffeistä kaksi viikkoa, häitä suunnitellaan" -ketjusta mieleen. Moni menee naimisiin puolen vuoden - vuoden sisällä ensitreffeistä, vaikkei silloin mitenkään voi vielä tuntea toista kunnolla.
Tietysti voi tuntea, että toinen on oikea ja jotakin, mitä on aina hakenut, mutta miksi naimisiin heti? Miksi ei voi katsoa ja odottaa, että toiseen tutustuu kunnolla? Tuntuuko, että suhde on "oikea" vasta avioliittona (omissa tai muiden silmissä)? Pidetäänkö avioliittoa suhteen tärkeimpänä päämääränä, johon pitää pyrkiä pääsemään mahdollisimman nopeasti? Vai käykö naisen biologinen kello, minkä vuoksi on kiire?
Ja lopuksi: tietenkin jokainen tekee omat ratkaisunsa, enkä ole kieltämässä ketään menemästä naimisiin nopeasti, tämä on vaan ihmetyttänyt aina. Eikä tietysti 10 vuoden seurustelu ennen avioliittoa takaa mitään, mutta silloin on todennäköisempää, että puolison ominaisuudet ja salaisuudet ovat tulleet esille. Tällöin on myös ehtinyt nähdä, miten puoliso reagoi erilaisissa elämäntilanteissa.
Mielipiteitä ja/tai kokemuksia nopeasti avioon menneiltä! Miksi oli tärkeää päästä nopeasti naimisiin, miksi et olisi voinut odottaa esimerkiksi vuotta pidempään avosuhteessa?
Kommentit (15)
Seksi voi vaikuttaa, kun se kuuluu avioliittoon. Ei jakseta odottaa.
Miksi ei? Se on vain taloudellinen sopimus, jonka voi purkaa kun haluaa. Jos katsoo että liitto kannattaa virallistaa juridisesti, on avioliitto siihen helpoin keino.
1. Ihmiset ovat erilaisia, ei ole olemassa oikeaa tapaa toimia kun jokaisella se on eri.
2. Jotkut arvottavat avioliiton avoliittoa korkeammalle ja heille se on suhteen päämäärä, eli heille se on sitoutuminen.
3. Jotkut eivät näe järkevänä vuosikausien seurustelua ennen avioliittoa vaan kokevat, että esteet voitetaan vaikka oltaisiin naimisissa.
Nämä nyt tuli mieleen.
Oli ihanaa mennä umpirakastuneena naimisiin. En ole katunut.
Minulle avioliitto on osoitus sitoutumisesta ja halusta elää yhteistä elämää. Toisekseen avioliitto on järkevää taloudellisesti siinä vaiheessa kun on yhteistä omaisuutta tai lapsia. Loppuviimeksi kiire tuli koska miehen oleskelulupahakemus ei muuten mennyt sillä kertaa läpi. Kyllä, mies on länsimainen ja akateeminen muuten.
Narsku haluaa sitoa toisen mahdollisimman nopeasti valtaansa.
Kaveri meni naimisiin alle vuoden tuntemisen jälkeen, sitä ennen useita seksikumppaneita ja poikakaverit vaihtui nopeaan. Saa nähdä koska tulee ero. En usko hetkeäkään että tämä olisi se loppuelämän rakkaustarina, kun niin vallattomasti harrastettu irtosuhteita jokaisen vastaantulijan kanssa sitä ennen. Yhtäkkiä muututaan siveäksi leidiksi. Juu ei.
Ajattelin myös ennen noin. Tänä syksynä eräällä tutullani todettiin parantumaton sairaus. Se herätti minut tajuamaan, että elämä on nyt ja se voi päättyä milloin vain. Ei ole mitään syytä jarrutella ja odotella ihan vain odottamisen vuoksi. Minä elän elämäni nyt, koska voi olla, että kohta jo makaan kuolinvuoteellani. En tahdo, että joudun silloin katumaan, että miksen tehnyt sitä tai tätä. Minä rakastan miestäni, miksi en menisi hänen kanssaan naimisiin?
N 24-v., kihloissa
Vierailija kirjoitti:
Minulle avioliitto on osoitus sitoutumisesta ja halusta elää yhteistä elämää. Toisekseen avioliitto on järkevää taloudellisesti siinä vaiheessa kun on yhteistä omaisuutta tai lapsia. Loppuviimeksi kiire tuli koska miehen oleskelulupahakemus ei muuten mennyt sillä kertaa läpi. Kyllä, mies on länsimainen ja akateeminen muuten.
Halua sitoutua ja elää yhdessä hmisen kanssa, jota et voi tuntea vielä kunnolla? Eikä avoliitto tunnu tarpeeksi sitoutuneelta tai siltä, että toinen varmasti haluaa elää kanssani? Taloudellisesti avioliitto voi toki olla kannattava, se on ihan totta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin myös ennen noin. Tänä syksynä eräällä tutullani todettiin parantumaton sairaus. Se herätti minut tajuamaan, että elämä on nyt ja se voi päättyä milloin vain. Ei ole mitään syytä jarrutella ja odotella ihan vain odottamisen vuoksi. Minä elän elämäni nyt, koska voi olla, että kohta jo makaan kuolinvuoteellani. En tahdo, että joudun silloin katumaan, että miksen tehnyt sitä tai tätä. Minä rakastan miestäni, miksi en menisi hänen kanssaan naimisiin?
N 24-v., kihloissa
Tuossa tilanteessa ymmärrän kyllä hyvin, vaikkei minulle henk.koht avioliiton solmiminen olekaan mikään "elän elämäni nyt" -juttu. Siis niin, että jos saisin tehdä vaikkapa 10 asiaa ennen kuolemaani, ei naimisiinmeno olisi yksikään niistä.
Tsemppiä ja onnea teille!
Vierailija kirjoitti:
Kaveri meni naimisiin alle vuoden tuntemisen jälkeen, sitä ennen useita seksikumppaneita ja poikakaverit vaihtui nopeaan. Saa nähdä koska tulee ero. En usko hetkeäkään että tämä olisi se loppuelämän rakkaustarina, kun niin vallattomasti harrastettu irtosuhteita jokaisen vastaantulijan kanssa sitä ennen. Yhtäkkiä muututaan siveäksi leidiksi. Juu ei.
Ehkä hän on nyt käynyt läpi sen irtosuhdevaiheen ja valmis sitoutumaan.
En silti ymmärrä miksi naimisiin on niin kova kiire.
Pidetäänkö siis naimisinmenoa parhaana/ainoana(?) osoituksena siitä, että on kunnolla sitoutunut kumppaniinsa? Tai muuten ajattelee/pelkää muiden ajattelevan, että puoliso edelleen katselee muita ja etsii parempaa?
Ap
En ole oikein koskaan ymmärtänyt myöskään tätä kiirettä. Kuitenkin se parin vuoden tunteminen ja seurustelu on aina järkevämpää. Mutta toisaalta, ei kaikki halua olla järkeviä tai se ei ole heille varsinainen itseisarvo.