Sinä isokokoinen nainen, oletko koskaan huolissasi

Itse olen todella isokokoinen, mutta äitini taas ei. Joten älä turhaan huolehdi etukäteen, koskaan ei voi tietää.

Enemmän olen huolissani siitä, että siirrän huonon itsetuntoni ja ongelmallisen ruokasuhteeni jälkikasvulle. Haluan lapsia, mutta vasta sitten kun oma korvienväli on kunnossa.

Me saadaan poikaystävän kanssa pitkiä lapsia tulevaisuudessa<3

180&195

Ennemmin toivon lapseni olevan onnellinen, eikä onnellisuus ole kiinni ulkoisista asioista. Itse olen isokokoinen, mutta onnellinen. Minulla on hyvä ammatti ja mies, ihanat lapset, kaunis koti ym. Minun elämässäni ei ole mitään sellaista, mitä en haluaisi lapselleni. Kaikki isovanhempani ovat olleet pyöreitä ja eläneet yli 90-vuotiaiksi. Tärkein asia minkä voit opettaa lapsellesi on se, että kehosi kuuluu sinulle ja sinulla on oikeus olla juuri sellainen kuin olet. Rakasta itseäsi sellaisena kuin olet ja etsi sellainen kumppani, joka rakastaa sinua sellaisena kuin olet.

Onhan pituus ja ruumiinrakenne vahvasti periytyvä ominaisuus. Miksi siitä huolissaan pitäisi olla?

Ainahan lapset haluavat jotain, jota eivät ole. Kiharatukkaiset haluavat suoran tukan ja toisinpäin. Jäisi lapset tekemättä, jos tuollaisia pohtisi. 

Epäaikuismainen näkökulma. Luulisi jo olevan perspektiiviä lapsuuden epärealistisille haaveille tuossa vaiheessa. 

Tarkoittaako isokokoinen tässä pituutta? Olen pitkä ja tyttäreni vielä pidempi mutta en ole kokenut pituuttani koskaan ongelmana. Tytär on jo aikuinen opiskelija, avoliitossa itseään pidemmän miehen kanssa. Pitäisikö varoittaa heitä lisääntymästä?