Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi ja appi muuttavat samalle alueelle.
17.10.2016 |
Ja vain ja ainoastaan meidän perheemme vuoksi ja täysin oma-aloitteisesti. Todella ahdistavaa.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Ihan hassulta kuulostaa helsinkiläisen korvaan. Kaikki ystävieni vanhemmat ja appivanhemmat asuvat samassa tai naapurikaupungissa.
Meillä appivanhemmat asuvat kolmen korttelin päässä ja vanhemmat Tapiolassa.
Ei kukaan tule penkomaan roskiksia;)
Kuvittelepa hetkeksi, että muuttaisit perheesi kanssa Jyväskylään. Ja tsadaa, miehesi vanhemmat muuttaisivat puolen vuoden kuluttua myös Jyväskylään, teidän takianne.
Älytöntä, eikö totta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun appi ja anoppi omistavat asunnon, jossa asumme. Maksamme vain yv:n. Asuvat 400 metrin päässä omakotitalossa. Tie kaikkialle heiltä kulkee ikkunamme alta. Käyvät kylässä pari kolme kertaa vuodessa. Muksut viemme heille hoitoon pari kolme kertaa viikosss (ml. viikonlopun yökylät). Maksavat sähkölaskun ja sanomalehden ja saamme marjoja, juureksia, sieniä, hilloja ja mehuja aina kun viitsimme hakea. Joulurahaa saamme tuhat euroa heiltä. En valita. Surku minulle tulisi, jos muuttaisivat kauemmaksi. Ja vielä. Meillä ei ole autoa, mutta saamme käyttää heidän autoaan jopa lomamatkoihin.
Voisitteko te poikien äidit jo vihdoin tajuta, että pitäisitte näppinne irti miniän perheestä. Se miniä ei ole teidän tyttö, joten teillä ei ole mitään sanomista hänen kotiinsa.
Sinun tehtäväsi on ottaa lapsenlapsia hoitoon mahdollisimman paljon, mutta ymmärtää, että muuten pysyt taka-alalla, etkä odota poikaasi käymään, et yksin, etkä perheineen. Myös muista, että poikasi koti ei ole enää poikasi, vaan miniän ja sinulla ei ole sinne mitään asiaa, ellei sinua vartavasten kutsuta vaikka lasten synttäreille.
Minä en ymmärrä, miksi poikien äidit tuppaavat itseään miniänsä perheeseen. Miniällä on jo omat vanhemmat, hän ei tarvitse teitä mihinkään. Katkaistaa se napanuora poikaanne ja eläkää omaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Mun appi ja anoppi omistavat asunnon, jossa asumme. Maksamme vain yv:n. Asuvat 400 metrin päässä omakotitalossa. Tie kaikkialle heiltä kulkee ikkunamme alta. Käyvät kylässä pari kolme kertaa vuodessa. Muksut viemme heille hoitoon pari kolme kertaa viikosss (ml. viikonlopun yökylät). Maksavat sähkölaskun ja sanomalehden ja saamme marjoja, juureksia, sieniä, hilloja ja mehuja aina kun viitsimme hakea. Joulurahaa saamme tuhat euroa heiltä. En valita. Surku minulle tulisi, jos muuttaisivat kauemmaksi. Ja vielä. Meillä ei ole autoa, mutta saamme käyttää heidän autoaan jopa lomamatkoihin.
Miten selviätte siellä lomamatkalla ilman apujoukkoja?
Vierailija kirjoitti:
Mun appi ja anoppi omistavat asunnon, jossa asumme. Maksamme vain yv:n. Asuvat 400 metrin päässä omakotitalossa. Tie kaikkialle heiltä kulkee ikkunamme alta. Käyvät kylässä pari kolme kertaa vuodessa. Muksut viemme heille hoitoon pari kolme kertaa viikosss (ml. viikonlopun yökylät). Maksavat sähkölaskun ja sanomalehden ja saamme marjoja, juureksia, sieniä, hilloja ja mehuja aina kun viitsimme hakea. Joulurahaa saamme tuhat euroa heiltä. En valita. Surku minulle tulisi, jos muuttaisivat kauemmaksi. Ja vielä. Meillä ei ole autoa, mutta saamme käyttää heidän autoaan jopa lomamatkoihin.
Oispa meilläkin noin. Asun mun vanhempien naapurissa heidän omistamassaan talossa ja saan kyllä käyttää autoa aina kun tarvitaan ja saan käydä poimiin marjoja pensaasta ja toki tää helpottaa asumiskustannuksia, mutta asialla on kääntöpuolensa. Isä hääräilee tossa takapihalla milloin mitäkin, että "kun huomasin et sitä ja tätä" ja äiti holhoaa mua samoin kuin kotona asuessa. Jos mulla ei oo aamulla valoja päällä kun hän lähtee töihin hän soittaa mulle, että oonko muistanut herätä luennoille ja jos käyn opiskelijabileissä ja tuun yöllä kotiin (lainaan aina autoa kun en kuitenkaan juo ja julkisilla menee tunti) aamulla tule kyselyä et no mihinkäs aikaan kotiuduit ja soitelee aina vuodenajan vaihtuessa, että oothan muistanut sitä ja sitä. Yks päivä lähdin bussipysäkille takki auki ja ilman pipoa niin äiti avasi ikkunansa ja huusi mulle, että pipo päähä nyt on kylmä.
Mulla on tosi ristiriitaiset tunteet siitä, että äiti asuu naapurissa. Toisaalta ärsyttää se holhoaminen, mutta sitten taas jos mulla on joku oikea ongelma niin apu on lähellä.
-N21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikesta voi tulla ongelma. Sehän riippuu ihan ihmisistä kun osalla ei ole mitään rajoja muuta kuin ne kilometrit vähän rajoittaa.
Minun äitini asui viereisessä korttelissa ja miehen äiti vähän kauempana ja ikinä ei ole ollut mitään ongelmia.
Jos olisimme asuneet samassa asunnossa niin sitten olisi ollut kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun appi ja anoppi omistavat asunnon, jossa asumme. Maksamme vain yv:n. Asuvat 400 metrin päässä omakotitalossa. Tie kaikkialle heiltä kulkee ikkunamme alta. Käyvät kylässä pari kolme kertaa vuodessa. Muksut viemme heille hoitoon pari kolme kertaa viikosss (ml. viikonlopun yökylät). Maksavat sähkölaskun ja sanomalehden ja saamme marjoja, juureksia, sieniä, hilloja ja mehuja aina kun viitsimme hakea. Joulurahaa saamme tuhat euroa heiltä. En valita. Surku minulle tulisi, jos muuttaisivat kauemmaksi. Ja vielä. Meillä ei ole autoa, mutta saamme käyttää heidän autoaan jopa lomamatkoihin.
Musta ois ahdistavaa olla noin riippuvainen appivanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama juttu - mutta ollaan onnesta soikeana!
Sinä(kin) vai miehesi? Meillä mies on onnessaan kun hänen vanhempansa asuu 300m päässä meistä. Hän on kauhuissaan jos vanhempansa meinaavat muuttaa vähänkään kauemmas.
Mä taas olisin onnesta soikeana jos he muuttaisivat vähän kauemmas, en tykkää yhtään että he asuvat melkein naapurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaishoito turvattu. Kunnon vaimona ymmärrät varmaan hoitaa heidät hautaan asti ja uhrata elämäsi.
Ei ole hyväksyttävää käytöstä anopilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perheellisen suurin resurssi: ANOPPI ja APPI!
Perheemme suurin taakka, murhe, ahdistus ja pahan olon aiheuttaja: ANOPPI ja APPI.
Kaikilla ei ole normaaleita hyväkäytöksisiä appivanhempia.
Miehen pitäisi tehdä vanhemmilleen selväksi jo ENNEN muuttoa, että teillä on jo kaikki lapsenhoitokuviot, harrastukset yms. hoidettu, ettekä ehdi heitä kiireisessä arjessa näkemään mitenkään edes joka viikko. Ja jos he silti muuttavat, alkuun pitäisin tiukkaa linjaa siinä, kuinka paljon ja miten ollaan tekemisissä. Vaikka olisi tarvetta lastenhoidolle tai muulle avulle, järkkäisin sen alkuun jotenkin muuten, ettei synny oletusta että ovat jotenkin korvaamaton osa teidän arkeanne ja elämäänne. Eli pyytäisin alkuun ihan vain kahville käymään, niinkuin muitakin tuttuja pyytäisi.
Jos he siitä loukkaantuvat, se on heidän oma asiansa, koittaisin vain suhtautua neutraalisti. Joskus asiat harmittaa, mutta kiukuttelemalla maailma harvoin pyörii vanhuksenkaan mielen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun appi ja anoppi omistavat asunnon, jossa asumme. Maksamme vain yv:n. Asuvat 400 metrin päässä omakotitalossa. Tie kaikkialle heiltä kulkee ikkunamme alta. Käyvät kylässä pari kolme kertaa vuodessa. Muksut viemme heille hoitoon pari kolme kertaa viikosss (ml. viikonlopun yökylät). Maksavat sähkölaskun ja sanomalehden ja saamme marjoja, juureksia, sieniä, hilloja ja mehuja aina kun viitsimme hakea. Joulurahaa saamme tuhat euroa heiltä. En valita. Surku minulle tulisi, jos muuttaisivat kauemmaksi. Ja vielä. Meillä ei ole autoa, mutta saamme käyttää heidän autoaan jopa lomamatkoihin.
Oispa meilläkin noin. Asun mun vanhempien naapurissa heidän omistamassaan talossa ja saan kyllä käyttää autoa aina kun tarvitaan ja saan käydä poimiin marjoja pensaasta ja toki tää helpottaa asumiskustannuksia, mutta asialla on kääntöpuolensa. Isä hääräilee tossa takapihalla milloin mitäkin, että "kun huomasin et sitä ja tätä" ja äiti holhoaa mua samoin kuin kotona asuessa. Jos mulla ei oo aamulla valoja päällä kun hän lähtee töihin hän soittaa mulle, että oonko muistanut herätä luennoille ja jos käyn opiskelijabileissä ja tuun yöllä kotiin (lainaan aina autoa kun en kuitenkaan juo ja julkisilla menee tunti) aamulla tule kyselyä et no mihinkäs aikaan kotiuduit ja soitelee aina vuodenajan vaihtuessa, että oothan muistanut sitä ja sitä. Yks päivä lähdin bussipysäkille takki auki ja ilman pipoa niin äiti avasi ikkunansa ja huusi mulle, että pipo päähä nyt on kylmä.
Mulla on tosi ristiriitaiset tunteet siitä, että äiti asuu naapurissa. Toisaalta ärsyttää se holhoaminen, mutta sitten taas jos mulla on joku oikea ongelma niin apu on lähellä.
-N21
Tuohan on oikeastaan sama kuin että asuisit vielä kotonasi. Ok, olet vielä nuori ja ilmeisestikin opiskelija, mutta jossain vaiheessa muuta kauemmaksi, itsenäisty!
Nytkin, kun kerran asut "omassa kodissasi", sulla olisi täysi oikeus esim. juoda niissä opiskelijabileissä, olla yötä pois kotoa, lähetä viikonloppureissuun ilmoittamatta vanhemmillesi, pitää kotonasi bileitä, tuoda miehiä kotiisi jne.
Meillä on appivanhemmat asuneet samalla kadulla ja järjestely oli ainoastaan positiivinen. Lasten hoitajat lähellä, ekaluokkalaisen iltapäivähoito ja myöhäisten aamujen hoito oli helppoa, myöhemminkin poikkesi sinne usein välipalalle koulun jälkeen ja sai apua läksyissä, autettiin toisiamme puolin ja toisin, ikinä eivät tulleet kutsumatta meille, ikinä ei tarvinnut majoittaa heitä yöksi, anoppi soitti leivottuaan että voi tulla hakemaan lämpiäisiä... kertakaikkiaan erinomainen järjestely.
Jos on hankalat appivanhemmat, niin se elämän hankaloittaminen voi tapahtua kauempaakin.
Mun anoppi säännöllisin väliajoin puhuu miehelleni, että jospa hän jättäisikin miehensä ja muuttaisi meidän perässä samaan kaupunkiin missä asumme "auttamaan" yms. Että mitäs rakas poikansa tästä tuumaisi? Anopin mies on ollut mieheni elämässä hänen lapsuudesta saakka.
Niin että ei varmaan paljoa tarvitse edes selittää, miksi en halua anoppini "kasvatusta" tarjota lapsilleni enkä rehellisesti sanottuna halua hänelle ja lapsillemme muodostuvan läheistä suhdetta. Aina käyttänyt lapsiaan milloin sydänystävinä, milloin terapeutteina, milloin omien tunteiden roskakorina.
Anoppi ei ole päivääkään saanut hoitaa lapsiamme, ja uskon tuossa olevan se syy miksi ei kuitenkaan uskalla muuttaa. Jollain tasolla tietää itsekin, että pettymys olisi taattu.
Tsemppiä ap:lle!
Vierailija kirjoitti:
Vähän ristiriitaista, kun tässä ketjussa lähes jokainen on sitä mieltä, että lähellä asuva anoppi tai appi on pahin painajainen, ja tuolla toisessa ketjussa kysellään, mistä löytää vauvalle hoitaja, kun isovanhemmatkin asuvat niin kaukana...
Voitko kuvitella, ihmiset avaavat sellaisen ketjun joka kiinnostaa ja ottavat osaa sellaiseen keskusteluun, johon on itsellä jotain sanottavaa..
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko te poikien äidit jo vihdoin tajuta, että pitäisitte näppinne irti miniän perheestä. Se miniä ei ole teidän tyttö, joten teillä ei ole mitään sanomista hänen kotiinsa.
Sinun tehtäväsi on ottaa lapsenlapsia hoitoon mahdollisimman paljon, mutta ymmärtää, että muuten pysyt taka-alalla, etkä odota poikaasi käymään, et yksin, etkä perheineen. Myös muista, että poikasi koti ei ole enää poikasi, vaan miniän ja sinulla ei ole sinne mitään asiaa, ellei sinua vartavasten kutsuta vaikka lasten synttäreille.
Minä en ymmärrä, miksi poikien äidit tuppaavat itseään miniänsä perheeseen. Miniällä on jo omat vanhemmat, hän ei tarvitse teitä mihinkään. Katkaistaa se napanuora poikaanne ja eläkää omaa elämää.
Ei: miniällä on jo omat vanhemmat.
Vaan: miniä ja poika ovat nyt itse vanhempia.
Ei: ota hoitoon aina kun vaaditaan
Vaan: Ota hoitoon sen verran kuin haluat, jos sinulta hoitoapua pyydetään
Ei: Poikasi koti ei ole enää poikasi vaan miniäsi
Vaan: Poikasi ja miniäsi koti on heidän yhteinen koti, ei sinun koti. Vaikka miniää ei edes olisi, niin poikasi koti on poikasi koti, ei sinun.
Ei: Miniä ei ole teidän tyttö, joten teillä ei ole mitään sanottavaa hänen elämään
Vaan: Miniä (ja poikasi) ovat aikuisia, joten sinulla ei ole sen enempää sanottavaa heidän elämäänsä kuin sinulla olisi ystävättären elämään sanottavaa.
Senkin katkeroitunut trolli..
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyväksyttävää käytöstä anopilta.
Mikä?
Alue: Aihe vapaa
Se kultainen keskitie voidaan kyllä saavuttaa, vaikka asuttaisiinkin lähekkäin. Puhumalla kannattaa asiat sopia.