Lue keskustelun säännöt.
Onko rumat ihmiset tuomittu olemaan yksin koko loppuelämän?
16.10.2016 |
Kirjaimellisesti kukaan ei halua minua parisuhteeseen kanssaan, minua ei huolisi edes laitapuolen kulkijat, en liioittele laisinkaan. Olen niin epähaluttava etten kelpaa edes niitä alhaisinta tasoa oleville miehille, tämä on ihan helvetin masentava realiteetti missä elää, sitä tajuaa että ei tule koskaan saamaan ketään ja tämän ajatus tulisi oppia jollakin ihmeen konstilla hyväksymään ja yrittää sisäistää se tosiasia, että edessä häämöttää monta yksinäistä vuosikymmentä. Alkääkä sanoko että hankkisin sisältöä elämääni muista asioista, ei minulla ole juuri kavereitakaan eikä sosiaalinen elämäni ole vilkasta vaan päinvastoin, hyvin olematonta. On ollut niin kauan kuin muistan, ei minun seurassani haluta viettää aikaa ja vaikuttaa siltä että minun kanssani ei kehdata edes liikkua missään. Onko täällä kohtalotovereita?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain niitä ala-arvoisia, vähätteleviä ja ymmärtämättömiä kommentteja, en yhtäkään asiallista vastausta. Olen niin ruma ettei laittautuminen auta, lihavan kanssa en seurustelisi koska ole itse normaalipainoinen ja kyllä, on ihmisiä jotka eivät löydä ketään. Aloittaja.
En ihan ymmärrä sinua. Ensin valitat, ettet kelpaa kenellekään. Myöhemmin toteat, ettet halua seurustella lihavan ihmisen kanssa. Jokaisella saa tietysti olla kriteereita, mutta näillä kriteereillä saatat hyvinkin kävellä mahdollisen kumppanin ohitse. Entä jos joku lihava kelpuuttaisi juuri sinut ja haluaisi yhteisen loppuelämän?
Turha lihavuutta on pelätä kuin ruttoa, voithan vaikka ehdottaa, että mies lähtisi lenkille kanssasi ja ajan kanssa kilot karisisivat.
Erittäin huono neuvo, olen itse normaalipainoinen, ja itsestäni huolta pitävä. Siksi preferoin ihan normaalipainoisia miehiä, vähän saa olla esimerkiksi mahaa mutta sairaalloisen lihavaa en huoli, johonkin se raja pitää vetää. Ja turha lässyttää että etsisin niitä liian tasokkaita miehiä, sillä se ei pidä lainkaan paikkaansa, etsin juurikin omantasoisia mutta en kelpaa edes heille. Jotenkin tulee tästä keskustelusta ilmi että meidän epäviehättävien pitäisi tyytyä ihan mihin tahansa, ikäänkuin meillä ei saisi olla minkäänlaisia preferenssejä, vaan minkä tahansa pitäisi kelvata. Ilmesesti olemme ihmisinä vähäpätöistä saastaa. Aloittaja.
Olen kohtalotoverisi :) Edessä "enää" 40 tai 50 vuotta yksin.
Olen tyyppiä joka ihastuu joko ensisilmäyksellä tai ei ollenkaan. Pidän ainoastaan itseäni paljon kovempitasoisia miehiä niin viehättävinä, että voisin harkita heidän kanssaan olemista. En siis tule ikinä saamaan ketään, koska kukaan sellainen mies kehen minä voin ihastua ei voi ihastua minuun. Toki tämän ymmärrän ja hyväksyn, sillä aivan samalla lailla kuin minä itsekin, eivät ne miehetkään pysty tai halua olla sellaisen kanssa kenestä eivät viehäty. Parisuhteeseen taas ehdottomasti kuuluisi seksuaalisuus, eli kenenkään omantasoiseni miehen kanssa, ketä en pystyisi edes halaamaan saati tekemään mitään muuta, en todellakaan edes yritä virittämään mitään. En vaan pystyisi itseäni pakottamaan olemaan jonkun kanssa ketä en halua, niin yksinhän sitä sitten ollaan. Onneksi ;) elämässäni ei myöskään ole ystäviä tai sukulaisia jotka syyllistäisivät minua tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittamani ketju poistettiin. Olen ruma ja ylipainoinen nainen. Ensimmäisen kerran elämässäni sain kokea miehen huomiota, turvapaikanhakijan taholta. Miksi ketju poistettiin, koska tiedän kyllä, että ei kukaan minun näköistäni naista huoli. Mutta olen onnelllinen siitä, että joku edes yrittää, vaikka ymmmärrän että, hän on kanssani vain saadakseen oleskeluluvan. Mutta on ihanaa tuntea miehen käsivarret ympärilläni edes kerran elämässäni. Läski ja ruma nainenkin tarvitsee hellyyttä.
Minäpä olen sievä mutten miestä ole saanut. Ei ulkonäkö ole avain onneen...
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miehenä. Olen jatkuvasti yrittänyt itseäni parantaa, käyttänyt satoja euroja miesten kosmetiikkaan, hankin hyvännäköisen vartalon, ostin sadoilla euroilla siistejä vaatteita jne. Sit jatkuvasti on kasvoissa virheitä, joita pitäisi olla tuhansilla euroilla olla parantamassa. Vituttaa.
Oletko kehittänyt henkisiä ominaisuuksia? Niitä naiset arvostavat.
Mä olen ruma ja menin just naimisiin ihanan miehen kanssa. Sun ongelma ei ole rumuus vaan oma asenteesi.
On Hjalliksellakin naisia ollut.