Omat lapset menee aina kaiken edelle

Siksi en niitä teekään.

Vierailija kirjoitti:

Siksi en niitä teekään.

Mutta se on vaan ihanaa.

Ei minun anoppini kohdalla. Hänen mielestään lapset ovat syntyneet vain palvelemaan häntä eikä näin ollen saisi olla omaa elämää.. Sitten kun sanotaan ei niin alkaa vuosien vihanpito ja syyllistäminen kuinka "HÄN on heidät synnyttänyt ja hoivannut, miten joku KEHTAA sanoa hänelle ei?!" :D mutta siis kaikki tosiaankaan ei pistä lapsiaan etusijalle, ikävä kyllä. Miehenikin on tajunnut pikku hiljaa millainen manipuloiva, katkera ihminen tuo sen äitikulta onkaan. Hyvä niin.

Mikään eikä kukaan pääse ikinä minun ja lasteni väliin.

Karhuemo

Ehkä suurimmalle osalle on, mutta ei tästä voi mitään yleispätevää sääntöä voi vetää.

Vierailija kirjoitti:

Mikään eikä kukaan pääse ikinä minun ja lasteni väliin.

Karhuemo

Ikävä kyllä pääsee. Ymmärrän jos lapset ovat pieniä, mutta monelle äidille tulee yllätyksenä kun aikuinen lapsi perustaa oman perheensä ja saattaa olla kova paikka. Sitten tulee näitä "tyhjän pesän-syndroomia" jotka katkeroituu tästä. Se on luonnollista ja välttämätöntä että aikuinen lapsi kasvaa erilleen vanhemmistaan ja aloittaa oman elämänsä. Minä en toivoisi että omasta lapsestani tulisi uusavuton peräkammarin poika joka tarvitsisi kaikkeen äidin apua. Haluan että omat lapseni saavat perustaa oman perheensä ja olla onnellisia. Tietysti tulen olemaan tärkeä osa hänen elämäänsä, mutta on luonnollista että vaimosta tulee se perheen ykkösnainen. En tajua miksi se on joillekin niin vaikeaa käsittää?

Kyllä, omat lapset on ensimmäiset. Miehen entisiä lapsia edellisestä liitosta ei meillä näy.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä suurimmalle osalle on, mutta ei tästä voi mitään yleispätevää sääntöä voi vetää.

Äidilleni isäpuoleni oli se tärkein. Ja ne uudet lapset jotka muodostivat ydinperheen. Mä olin se "Peltosen" kakara.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään eikä kukaan pääse ikinä minun ja lasteni väliin.

Karhuemo

Ikävä kyllä pääsee. Ymmärrän jos lapset ovat pieniä, mutta monelle äidille tulee yllätyksenä kun aikuinen lapsi perustaa oman perheensä ja saattaa olla kova paikka. Sitten tulee näitä "tyhjän pesän-syndroomia" jotka katkeroituu tästä. Se on luonnollista ja välttämätöntä että aikuinen lapsi kasvaa erilleen vanhemmistaan ja aloittaa oman elämänsä. Minä en toivoisi että omasta lapsestani tulisi uusavuton peräkammarin poika joka tarvitsisi kaikkeen äidin apua. Haluan että omat lapseni saavat perustaa oman perheensä ja olla onnellisia. Tietysti tulen olemaan tärkeä osa hänen elämäänsä, mutta on luonnollista että vaimosta tulee se perheen ykkösnainen. En tajua miksi se on joillekin niin vaikeaa käsittää?

Puhumme kanssasi eri asiasta. Äidinrakkaus osaa myös laskea vapaaksi. Se antaa jopa lapsensa pois jos se on lapsen edun mukaista. Mikään eikä kukaan voi ikinä silti tulla äidinrakkauden tielle. Se ei ole ostettavissa eikä sitä voi menettää.

Sama.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, omat lapset on ensimmäiset. Miehen entisiä lapsia edellisestä liitosta ei meillä näy.

Entisiä lapsia??