Korkeakouluhaku ahdistaa! Mihin kannattaa hakea?

Mene / hae ehdottomasti kauppikseen. Kauppatieteiden maisterin tutkinto on hyvä ja arvostettu ja sillä irtoaa jo itsessään edelleen ihan hyvin töitä, mutta myöskin ihan sen mahdollistamien jatkovaihtoehtojen suhteen. Voit yhdistää tuohon alaan ihan mitä tahansa jatko-opintoja mikä on hyvä, jos et sitä lopullista päämäärää vielä tiedä. Saat yliopistotutkinnon ja sinun tulee käytettyä muuten jahkailuun kuluva aika hyödyksi.

Ei käy kyllä tasan onnenlahjat, mä olisin nyt työttömänä merkonomina ikionnellinen jos pääsisin sun tilallesi tylsään palkanlaskijan hommaan!! Miten olet sinne päässyt ilman koulutusta kun musta tuntuu että koulutuksenkaan kautta ei (ainakaan mulla) onnistu..? Ihan tälleen hyvällä vain ihmettelen, ja hyviä neuvoja oletkin muilta jo saanut!

Vierailija kirjoitti:

Musta ei ole lääkikseen tai oikikseen :(

ap

miksi ei olisi?

Vierailija kirjoitti:

Pääsitkö tilitoimistoon suoraan lukiosta?

Melkein. Aloitin merkononiopinnot ja vaihdoin lennosta lukioon, kesätyön kautta pääsin nykyiseen hommaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsitkö tilitoimistoon suoraan lukiosta?

Melkein. Aloitin merkononiopinnot ja vaihdoin lennosta lukioon, kesätyön kautta pääsin nykyiseen hommaan.

tää siis ap

Älä mene lukemaan liiketaloutta, ylikoulutetaan porukkaa ihan törkeästi ja puolet valmistuneista jää työttömiksi!

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskuntatieteellinen työllistää kyllä. Itse Opiskelen Tampereella neljättä vuotta yhteiskuntatutkimusta (aikaisemmin sosiaalitieteitä) ja harkkapaikkojakin on tarjolla oikein mukavasti. Oman alan töihinkin pääsi jo tokan vuoden keväällä, kesäisin oon tehnyt kokoaikaisena töitä samassa paikassa.

Millaisissa paikoissa nuo oman alan harjoittelu- ja työpaikat ovat yhteiskuntatutkimuksen alalla?

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei käy kyllä tasan onnenlahjat, mä olisin nyt työttömänä merkonomina ikionnellinen jos pääsisin sun tilallesi tylsään palkanlaskijan hommaan!! Miten olet sinne päässyt ilman koulutusta kun musta tuntuu että koulutuksenkaan kautta ei (ainakaan mulla) onnistu..? Ihan tälleen hyvällä vain ihmettelen, ja hyviä neuvoja oletkin muilta jo saanut!

Ei käy tasan :( vähän poden huonoa omaatuntoa kun kriiseilen, tiedän että työtilanne on huono ja olen onnekas. Olen kuitenkin myös kiitollinen työpaikastani, tämä ei ehkä käynyt ilmi valitus-aloituksestani...

Kesätyön kautta pääsin tänne, työ sujui niin hyvin että sain jatkoa kun halusin pitää välivuoden.

Toivon että sinäkin saat pian työpaikan!

ap

Sama ongelma itselläni. Yksi AMK-tutkinto käytynä, joka on johtanut työttömyyteen. Ala on kyllä kehittyvä, mutta ei ehkä kuitenkaan minun alani. En oikein ottanut opiskelua vakavasti, enkä missään vaiheessa tuntenut alaa oikein omakseni. Suoraan sanottuna alan työpaikkojen hakeminen pelottaa vähäisen osaamiseni takia, eikä työkään ole oikein sellaista, jota haluan tehdä.

Olen ajatellut, että haen nyt yliopistoon opiskelemaan, koska en ole tyytyväinen siihen kuinka helpolla AMK päästi minut läpi. Tällä kertaa aion panostaa opiskeluun kunnolla, mutta ensin pitäisi keksiä se ala, johon haluan lähteä panostamaan. Minulla ei ole mitään selvää suuntaa, josta olen erityisesti kiinnostunut. Lääkistä olen miettinyt hyvän työllisyystilanteen ja palkan takia, mutta mahdotonta sanoa onko se minun hommani. Jotenkin tuntuu, että minua kiinnostaisi tutkimus enemmän kuin käytännön lääkärin työ. Psykologiaa olen myös miettinyt, koska minua kiinnostaa ihmisten käyttäytyminen. Kävin myös kaikki psykologian kurssit lukiossa, joten sekin kertonee jotain kiinnostuksesta aiheeseen. Muistaakseni tuo oli lempiaineeni lukiossa liikunnan jälkeen. Liikuntatieteellinen olisi tietenkin yksi vaihtoehto myös.

Pääsykokeisiin pitäisi valmistautua jo vauhdilla, mutta en ole saanut alaakaan vielä päätettyä. Lääkis ei ole näissä pääsykokeissa realistinen, koska minulla on huonot paperit lukiosta ja minulla on biologia, kemia ja fysiikka kaikki pelkkien pakollisten kurssien varassa. Tiedän pystyväni opiskelemaan nuo itsenäisesti, mutta en mitenkään tässä ajassa. Osittain siksi olen miettinyt, että jos kuitenkin lähtisin opiskelemaan johonkin muuhun kuin lääkikseen, joka on ollut minulle nyt ykkösvaihtoehto. Mietin, että olenko aidosti kiinnostunut tuosta lääkiksestä vai haluanko sinne arvostuksen ja palkan takia. Toisaalta luonteeni sopisi varmasti ihan hyvin tuohon työhön.

Kauppakorkea on mielestäni hyvä vaihtoehto siksi, että se antaa laajan kirjon vaihtoehtoja, mutta toisaalta minulla on tunne, että näitä osaajia ylikoulutetaan ja toisaalta haluaisin kohtalaisen suoran päämäärän, johon pyrin. Sitä minulla ei kauppakorkeassa oikeastaan ole. Esimerkiksi psykologiassa se olisi tutkimus, mutta aika harva valmistunut päätyy tutkijaksi.

Ikääkin on jo, mutta mitään selkeyttä en ole ammatinvalinnan kanssa saanut. Hankala edes löytää motivaatiota lukea pääsykokeisiin, kun päämäärä on epäselvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta ei ole lääkikseen tai oikikseen :(

ap

miksi ei olisi?

Matikka oli lyhyt ja bilsasta, kemiasta ja fysiikasta suoritin vain pakolliset. Lääkis ei siksi. Lisäksi en usko että olisin hoitoalalle sopiva luonteeltani.

Oikiksessa opiskelusta en tiedä oikein mitään, mutta olen ymmärtänyt että se on todella haastavaa ja että sinne hakeutuvat ns. menestyjätyypit. En ole koskaan haaveillut oikiksesta, en taida olla tarpeeksi kunnianhimoinen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta ei ole lääkikseen tai oikikseen :(

ap

miksi ei olisi?

Matikka oli lyhyt ja bilsasta, kemiasta ja fysiikasta suoritin vain pakolliset. Lääkis ei siksi. Lisäksi en usko että olisin hoitoalalle sopiva luonteeltani.

Oikiksessa opiskelusta en tiedä oikein mitään, mutta olen ymmärtänyt että se on todella haastavaa ja että sinne hakeutuvat ns. menestyjätyypit. En ole koskaan haaveillut oikiksesta, en taida olla tarpeeksi kunnianhimoinen.

ap

Kaikki nuo voi opetella itsenäisesti. Tosin jos luonne ei ole sopiva, niin sitten turhaa työtä.

Jos et oikeasti halua lääkärin töitä tehdä, etkä koe olevasi hoiva-alalle sopiva, niin älä hae niille. Olet vain samassa tilanteessa kuin nyt kymmenen vuoden päästä, haluat vaihtaa alaa ja koet muumioituvasi pystyyn. (Lääkärinä tosin voisit tienata elantosi tekemällä töitä vaikka kaksi pvää viikossa ja aikaa jäisi muuhun, mutta en tiedä oletko tarpeeksi kiinnostunut vain se mielessä rankkaan opiskeluun. Ja saattaahan lääkärienkin työtilanne muuttua niin että tuo osa-aikaisuus ei niin helposti onnistu.)

Sanoisin että jos jokin ala kiinnostaa, niin lue sitä, mutta ota vahvat sivuaineet ja pyri hyvin määrätietoisesti kasvattamaan osaamista ja verkostoitumaan, heti alusta alkaen. Otat oikein vauhdikkaan stratin. Ei niin että luet mitä sattuu ja viimeisenä vuonna panikoit että olisi pitänyt jo olla hyvä harjoittelupaikka ja paremmat sivuaineet.

Tai sitten luet just pääainetta jossain tylsemmässä tiedekunnassa ja profiloidut mielenkiintoisilla sivuaineilla ja tutkielma-aiheilla.

Mutta jo se, että noin vahvasti mietit työllistymistä, on hyvä juttu :) Uskon että pärjäät vähän epävarmemmillakin aloilla.

Vierailija kirjoitti:

Jos et oikeasti halua lääkärin töitä tehdä, etkä koe olevasi hoiva-alalle sopiva, niin älä hae niille. Olet vain samassa tilanteessa kuin nyt kymmenen vuoden päästä, haluat vaihtaa alaa ja koet muumioituvasi pystyyn. (Lääkärinä tosin voisit tienata elantosi tekemällä töitä vaikka kaksi pvää viikossa ja aikaa jäisi muuhun, mutta en tiedä oletko tarpeeksi kiinnostunut vain se mielessä rankkaan opiskeluun. Ja saattaahan lääkärienkin työtilanne muuttua niin että tuo osa-aikaisuus ei niin helposti onnistu.)

Sanoisin että jos jokin ala kiinnostaa, niin lue sitä, mutta ota vahvat sivuaineet ja pyri hyvin määrätietoisesti kasvattamaan osaamista ja verkostoitumaan, heti alusta alkaen. Otat oikein vauhdikkaan stratin. Ei niin että luet mitä sattuu ja viimeisenä vuonna panikoit että olisi pitänyt jo olla hyvä harjoittelupaikka ja paremmat sivuaineet.

Tai sitten luet just pääainetta jossain tylsemmässä tiedekunnassa ja profiloidut mielenkiintoisilla sivuaineilla ja tutkielma-aiheilla.

Mutta jo se, että noin vahvasti mietit työllistymistä, on hyvä juttu :) Uskon että pärjäät vähän epävarmemmillakin aloilla.

Jatkoa vielä: Kannattaa miettiä, mihin konkreettisiin yrityksiin yms. haluaisi töihin. Minkälaisten asioiden parissa jaksaisit päiviä viettää. Ja että mitä osaamista he todennäköisesti tarvitsisivat.

Valitse mitä valitset, mutta ehdottomasti sellainen ala mikä kiinnostaa! Nykyään ei pysty enää vaihtamaan tuosta vaan opiskelupaikkaa ja opintotukikuukausiakin on vain hyvin rajallinen määrä. Joten mielummin vaan lisää välivuosia kuin että kuluttaisi aikaansa jossain oppilaitoksessa josta ei aio valmistua tai jonka alan työt eivät kiinnosta.

KIITOS kaikille vastauksistanne! Säästän tämän ketjun ja palaan huomenna lukemaan, nyt nukkumaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Valitse mitä valitset, mutta ehdottomasti sellainen ala mikä kiinnostaa! Nykyään ei pysty enää vaihtamaan tuosta vaan opiskelupaikkaa ja opintotukikuukausiakin on vain hyvin rajallinen määrä. Joten mielummin vaan lisää välivuosia kuin että kuluttaisi aikaansa jossain oppilaitoksessa josta ei aio valmistua tai jonka alan työt eivät kiinnosta.

Jos tukikuukaudet loppuu, niin voi opiskella toimeentulotuella tai työmarkkinatuella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitse mitä valitset, mutta ehdottomasti sellainen ala mikä kiinnostaa! Nykyään ei pysty enää vaihtamaan tuosta vaan opiskelupaikkaa ja opintotukikuukausiakin on vain hyvin rajallinen määrä. Joten mielummin vaan lisää välivuosia kuin että kuluttaisi aikaansa jossain oppilaitoksessa josta ei aio valmistua tai jonka alan työt eivät kiinnosta.

Jos tukikuukaudet loppuu, niin voi opiskella toimeentulotuella tai työmarkkinatuella.

Miksi miinusta? Tämähän on täysin totta.

Minulla on kolme päävaihtoehtoa: Lääkis, oikis ja psykologia.

Olen käynyt jo yhden koulun, eikä työpaikkaa löytynyt. Opiskelemani ala on tekninen, eikä minua oikein kiinnosta tuon alan työpaikat. Liikaa matkustelua, enkä muutenkaan koe alaa omakseni. Haluaisin olla tekemisissä jotenkin käytännönläheisemmissä hommissa ja jossain määrin ihmistenkin kanssa.

Olen ollut työttömänä noin vuoden ja olen yrittänyt miettiä millaista työtä haluaisin tehdä. Itselleni realistisista vaihtoehdoista minulle on tullut mieleen erityisesti rekrytointiin liittyvät työtehtävät. Eli auttaisin ihmisiä löytämään työpaikan ja yrityksiä löytämään työntekijän. Tykkään, että työ on projektiluonteista ja vaihtelevaa, mutta ei kuitenkaan liian vaikeaa. Nopeat päätökset ei ainakaan arkielämässä ole minun juttuni, koska tykkään pohtia asioita ja löytää sen järkevimmän ratkaisun toimia.

Lääkistä olen miettinyt paljon. Alassa kiinnostaa luonnollisesti hyvä palkka, mutta toisaalta myös ihmisten auttaminen. En kuitenkaan usko osaavani realistisesti kuvitella millaista työ käytännössä olisi ja tykkäisinkö juuri minä siitä. Esimerkiksi ihmisten peräpukamien hirttäminen ja heiluvien lapsien luomien poistaminen tuntuu kyllä aika epämiellyttävältä hommalta. Samoin jatkuva hankalien asiakkaiden tapaaminen voi olla aika rasittavaa, kun heille pitäisi kuitenkin pystyä antamaan se oikea hoito ja saada heidät noudattamaan sitä. Mietin myös, että onko työ kuitenkaan kovin vaihtelevaa. Valtaosa ihmisistä tulee vastaanotolle ihan perinteisin vaivoin ja kirjoitetaan reseptit robottimaisesti. Sitten taas on niitä tilanteita kun veri lentää ja pitää päättää nopeasti mitä tehdään.

Lääkärinä todennäköisesti erikoistuisin liikuntalääketieteeseen, koska oman liikuntaharrastuksieni kautta nuo vaivat kiinnostavat jossain määrin. Minulla on kuitenkin ikää jo lähes 30 vuotta ja olisin nelikymppinen, kun viimein valmistuisin. Olettaen tietenkin, että pääsen sisään. Minulla on rankat itseopiskelut edessä jos aion päästä sisään, koska lukiossa on käytynä ainostaan pakolliset biologiat, kemiat ja fysiikat. Tämä toisaalta on sivuseikka, koska kun tiedän mitä haluan, niin sen otan enemmin tai myöhemmin. Lääkiksen kohdalla se tuskin on kuitenkaan vielä seuraavassa valinnassa, koska työsarkaa on niin paljon.

Oikista en ole pohtinut vielä kovinkaan paljon, vaan olen vasta alkanut tutustumaan tähän vaihtoehtoon. Palkka miellyttää ja toisaalta tietty helppous. En ole erityisemmin kiinnostunut matematiikasta ja fysiikasta, joten olen aina pitänyt helpompana asioita, joiden kanssa pärjää ns. maalaisjärjellä. Käsittääkseni oikis sisältää paljon ulkoa opettelua, mutta sen jälkeen se on lähinnä oman pään käyttämistä. En tosin ole kovinkaan tottunut opiskelemaan isoja tietomääriä ulkoa, koska olen aina ollut sitä tyyppiä, että istun tunneilla, en tee läksyjä ja pääsen tenteistä läpi kohtalaisin arvosanoin. Toisaalta en minä lukemista pelkää jos olen kiinnostunut aiheesta.

Huomaan toisinaan selailevani Finlexiä ja keskustelevani laista netissä. Etenkin tieliikennelaista löytää erittäin usein väiteltävää. Minua on aina kiinnostanut rikosten selvittäminen ja oikeudenkäynnit. En mielestäni perusta tätä ajatusta mihinkään elokuviin, vaan ihan arkielämässäkin nuo asiat ovat minusta mielenkiintoisia. Meinasin yhdessä vaiheessa hakea poliisiksi, mutta tulin siihen lopputulokseen, että työ on liian vaarallista.

jatkuu...

...jatkuu

Ajattelin ottaa selvää millaista materiaalia oikiksessa luetaan ja käydä lainaamassa sitä kirjastosta, jotta saisin ehkä jotain käsitystä siitä, että millaista opiskelu siellä on. Toisaalta opiskelu on vain yksi vaihe, enkä halua tehdä päätöstäni liikaa pohjautuen siihen. Opiskelin edellisen tutkinnon siksi, koska pidin opiskelusta, mutta sitten itse työtehtävät eivät minua erityisemmin kiinnosta, vaikka en kyllä ole päässyt edes kunnolla alan työtä kokeilemaan. Työelämässä ollaan paljon pidempään kuin opiskelemassa, joten se on se joka merkitsee.

Viimeisenä on psykologia. Psykologiasta olen käynyt lukiossa kaikki kurssit kohtalaisen hyvin arvosanoin. Ihmisten käyttäytyminen ja ihmissuhdeasiat mitä ilmeisimmin kiinnostavat minua paljon. Käytän suuren osan vapaa-ajastani ihmisten ongelmista puhumiseen netissä. Huomaan usein ajautuvani "terapeutin" rooliin ihmisten kanssa keskustellessani ja ylipäänsä ihmisten kanssa jutellessani juttelen mieluummin heistä kuin itsestäni. Toisaalta minua kyllä usein myös ärsyttää ongelmaisten ihmisten valituksen kuuntelu, kun masentuneilla ihmisillä sille valitukselle ei yksinkertaisesti tule loppua ja mitään ratkaisuehdotukset eivät heidän mukaansa toimi jostain keksitystä syystä. Tästä syystä etenkin kapinoivien nuorten kanssa työskentely ei kiinnosta.

Pidän psykologiasta siitä, että se antaa mahdollisuuksia toimia niin monessa työtehtävässä. Esimerkiksi olen miettinyt opettajan uraa, johon psykologia antaa myös mahdollisuuden lukion puolella. Kuten aiemmin mainitsin, niin ihmisten rekrytointiin liittyvät tehtävät voisivat kiinnostaa ja ammatinvalintapsykologina tähän olisi mahdollisuus. Minua kiinnostaa myös tutkimuksen tekeminen ja mielenkiintoisin kohde olisi nimenomaan ihmisten käyttäytyminen ja muu toiminta. En tosin tiedä kuinka realistinen vaihtoehto tämä on psykologeille. Myös henkilöstöjohtaminen voisi olla kiinnostavaa ja näihin työtehtäviin myös psykologin koulutus on yksi pätevöittävistä tutkinnoista. En myöskään pidä mahdottomana työskennellä työterveyspsykologina. Aikuisten ja ns. selväjärkisten ongelmia jaksan paremmin kuunnella ja pohtia kuin täysin sekaisin olevien ja nuorten asioita.

Psykologia on siis alana sellainen, joka lähtökohtaisesti tarjoaisi eniten minua kiinnostavia työtehtäviä ja olisi siten luontevin valinta. Palkka on kuitenkin huono verrattuna kahteen edelliseen. Vaikka palkka ei minulle paljon merkkaa verrattuna työn viihtyisyyteen, niin on sillä kuitenkin merkityksensä. Työn viihtyvyydestä puheen ollen psykologin ammatti voi olla myös aika raskasta jos joutuu olemaan jatkuvasti tekemisissä ongelmaisten ihmisten kanssa. Lääkärin ammatti on varmaankin pahempi tällä saralla, mutta asianajajan työn voisi olevan jokseenkin vapaampaa tämän suhteen.

En tiedä tuleeko kukaan tekstiäni kommentoimaan, mutta kirjoitin tämän lähinnä avatakseni omia ajatuksiani asiasta tällä hetkellä. Kirjoittaessani jätin tuota lääkärin hommaa yhä enemmän taakseni ja sama suuntaus oli eilen ennen kuin menin nukkumaan. Minua mietityttää se ajatus, että olenko kiinnostunut siitä vain rahan ja arvostuksen takia vai voisinko olla oikeasti siitä kiinnostunut. Hankala sanoa, kun en osaa kunnon mielikuvaa luoda tuostakaan työstä. Tunnen kyllä sairaalassa työskenteleviä hoitajia ja he eivät suosittele lääkistä. En kuitenkaan haluaisi liikaa perustaa päätöstäni parin ihmisen mielipiteeseen. Hankala kuitenkaan saada omakohtaista kokemusta. Mitä itse olen lääkärissä käynyt, niin helpoltahan tuo homma on vaikuttanut. Tämä tosin johtuu siitä, että olen ns. helppo asiakas ja olen tarkkaillut oireitani ennen kuin menen vastaanotolle. Muutenkin ongelmani ovat olleet usein ilmiselviä.

jatkuu...

...jatkoa

Lääkiksen astuessa taakse oikis astui enemmän esiin. Pitää ilmeisesti alkaa perehtymään tuohonkin vaihtoehtoon. Mietin, että vaihdanko lääkiksen pääsykokeisiin valmistautumisen psykologiaan valmistautumiseen. Tätä olen kyllä miettinyt koko tähän astisen valmistautumisen ajan. Ikävä kyllä nämä eivät mene kovinkaan hyvin päällekäin, joten ei voi valmistautua molempiin samaan aikaan. Aiemmin mukana oli myös farmasia lääkiksen ohella, mutta olen sittemin pudottanut sen taka-alalle.

Sama ongelma on vaivannut minua aina. Paljon aloja, jotka kiinnostavat, mutta ei mitään selkeää linjaa, jota haluan tehdä. Ainoa selkeä kiinnostuksenkohde minulle on urheilu, mutta en ole keksinyt miten sen muuttaisin työksi millään mielekkäällä tavalla. Urheilu on myös keinoni rentoutua, joten en edes tiedä haluaisinko tehdä siihen liittyvää työtä.

Nähtävästi tekstini on liian pitkä julkaistavaksi. Siitä päästäänkin yhteen kiinnostuksen kohteeseen, josta olen myös kiinnostunut, eli kirjoittaminen. Kielioppi ei ole kohdallaan, mutta tykkään pohdiskella asioita ja toisinaan myös monisanaisesti. Tätä en varsinaisesti ole miettinyt uraa ajatellen, vaikka voisi siitäkin ottaa selvää. Kirjan haluaisin joskus kirjoittaa, mutta saa nähdä jääkö vain haaveeksi vai saanko sen joskus oikeasti tehtyä. Muutaman sivun aloituksia on useampia, mutta jotenkin ne aina jäävät.