Oletteko tyytyväsiä , että/jos ette päätyneet yhteen teini-ihastuksenne kanssa? Minä olen kun näin hänet sattumalta fb:ssä :D

En ole. Kovin nätti nainen siitä kasvoi ja akateeminen koulutus löytyy. Harmittaa vieläkin

En tiedä. Hänen elämänsä kun olisi erilaista jos olisi minun kanssani.

Tarkoitat siis, että hän edelleen bilettäisi jos olisi kanssasi. Ok.

28v on miehelle vielä hyvää aikaa bilettää. Eihän niillä ole kiirettä kuten naisilla.

Olen xD olin ihastunut lukiossa yhteen niiiiin söpöön Jeren jolla oli vähän pitemmät hiukset ja niiiiin ihana hymy. Oli sellainen rento ja hauska tyyppi.

Ei meistä ikinä mitään tullut. En tiedä edes mitä ne katseet meinasivat, ehkä kuvittelin vain.

Näin hänet Facebookissa. Pöhöttynyt, viiksekäs ylipainoinen setämies nykyään. Ei yhtään enää se ihana lukio-Jere xD

Nooooh... olenhan minäkin muuttunut. Olen saanut monta lasta. Olen silti hoikka. Kasvot ovat samat kuin silloin, toki naururyppyjä tulee, mutta vähän kauempaa voisin olla sama tyttö vieläkin. Jos olisi push upit. Rinnat kun valuu nykyään eikä sojota enää eteenpäin :D

Olen ollut kahdesti teininä ihastunut kunnolla ja toinen on nykyinen aviomieheni :D Eli tästä en ole kyllä pettynyt vaan erittäin onnellinen :) 14-vuotiaasta siis seurusteltu ja nykyään ollaan 26-vuotiaita.

Mutta toinen miestäni aiempi ihastus on nykyään yhdessä urheilulajissa Suomen maajoukkueessa ja käsittääkseni aika menestynyt. Mutta ei silti harmita, koska en minä mitään mammonaa ja mainetta tässä elämässä ole ollut hakemassa. Hän oli silloin jo melkonen naistenmies (kun "seurusteli" minun kanssa niin pyöritti samalla kahta muuta tietämättäni) ja samaa olen kuullut perästä, joten enpä usko että elämä hänen kanssaan olisi kovin auvoista ollut :)

Voi, arvaapa vaan montako kertaa! Olen lähettänyt hiljaisen kiitoksen mielessäni siitä etten kelvannut, voisin sen päin naamaakin todeta jos tapaisin😄

Hyvä kun bilettää. Ehtii sitten myöhemmin sitä kotielämää. Te kuitenkin eroatte jossain vaiheessa ja sitten se olet sinä 40v kun biletät. Eikä siinäkään mitään pahaa. Olen hyvin avarakatseinen. Kannattaa opetella. Elämä on helpompaa.

Olen, koska se olisi nuorempana ja tyhmempänä ajanut minut varmasti isäksi.

M35

Mun ihastuksesta oli tullut sellainen kierrätysvaatteissa kulkeva, rastatukkainen hippi kun kerran sattumalta käveltiin vastakkain varmaan 15 vuoden jälkeen.

Olen. Teiniaikojeni suuri rakkaus on edelleenkin yhtä suurisuinen, omahyväinen ja itsekeskeinen kuin nuorena, mutta näin keski-iässä se ei enää ole suloista. Itse asiassa juuri mietin tätä, kun tuossa muutama päivä sitten tämä kyseinen henkilö otti minuun yhteyttä ja kyseli aika tarkkaan mieskuvioistani ja ikään kuin tarjosi itseään aika selkeästi. Onneksi keskustelu ei edennyt suoraan ehdotteluun asti, vaan kaikki saivat pitää ylpeytensä.

Miten sen nyt ottaa. Jos olisimme menneet yhteen, olisin ollut jo vuosikausia leskenä, sillä lukioaikainen poikaystävä kuoli nuorena aivokasvaimeen. Jäi nuori vaimo ja kaksi pientä lasta.