Kokemuksia psykologilla käynnistä?

Omalla kohdallani yksi seitsemästä oli hyvä. Hänelle jäin.

Kannattaa.

Tosin aina ei henkilökemiat natsaa, silloin ei ole apua.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani yksi seitsemästä oli hyvä. Hänelle jäin.

Mikä niissä muissa oli vikana? Ja olitko yksityisellä vai julkisella?

Julkisella puolella voi olla vaikeaa päästä. Jos haluat sinne niin älä yhtään vähättele ongelmiasi. Ja voi tosiaan olla vaikeaa löytää psykologia jonka kanssa henkilökemiat natsaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani yksi seitsemästä oli hyvä. Hänelle jäin.

Mikä niissä muissa oli vikana? Ja olitko yksityisellä vai julkisella?

Tää oli hauska vitsi! Ei julkisella mitään valita. Usein on muutenkin vain yksi psykologi, ota tai jätä😊

Avaudu täällä niin saat pääsi kuntoon.

Sattusiko täällä olemaan yhtään psykologia joka voisi kuvata, mitä siellä käynnillä edes tapahtuu? Jännittää!

Nostan! Kertokaa nyt jotain!

Minulla se on ollut lähinnä jutustelua. Hoito on siis vielä kesken, mutta en ainakaan toistaiseksi koe saaneeni juurikaan helpotusta ongelmaan. Psykologi itse myös kertoi, että hoitoprosessi on pitkä - tuloksia ei tule sormia napsauttamalla.

Mä olen käynyt psykiatrilla ja psykologilla. Saat ite kertoo millaset asiat sua painaa ja ammattilainen kyselee ja tarkentaa ja selventää sitä ongelmaa. Samalla puhutaan koti ja työasiat sekä jos menneisyydestä joku asia on noussut kummittelemaan.

Mistä voi tietää onko psykologi hyvä vai huono? 

Vierailija kirjoitti:

Mistä voi tietää onko psykologi hyvä vai huono? 

Ei potilas sitä kai voi oikein mistään tietää.

Vierailija kirjoitti:

Mistä voi tietää onko psykologi hyvä vai huono? 

Siitä alkaako useamman kerran jälkeen tapahtua mitään. Kommentoiko ja keskusteleeko, vai onko vain hiljaa. Muuttuuko olosi ja tunnetko henkilökemioiden natsaavan. Viimeinen kertoo oikeastaan vain siitä onko sopiva psykologi sinulle.

Olen käynyt psykologilla kolmessa eri otteessa, . Eka oli nuorena opiskelijana, jolloin ocd:ni meni aika pahaksi. Kävin vuoden viikoittain juttelemassa, yths psykologilla. Se piti mut kasassa, mutta ei oikeastaan kauheasti ongelmaa parantanut. Ote oli sellainen "kerro minulle lapsuudestasi"- tyyppinen jauhanta. Seuraavana vuonnan sain jörjestettyä asiani niin paljon toisin, että pakkoajatuksille ei jäänyt mahdollisuuksia. Tästä 15 vuoden päästälapseni sai aspergerdiagnoosin ja kävin pari vuotta kerran kuussa lapsen neuropsykologisen kuntoutuksen vanhempainryhmässä. Se oli psykologin vetämää keskustelua joko asseille tyyppillisistä ongelmista tai vanhempien esiin nostamista kysymyksistä. Ihan ok, välillä vähän turhauttavaa kun tuntui, että meidän ongelmat oli paljon pienempiä kuin "olisi pitänyt". Kolmannen krran kävin tästä non 6 v uoden päästä pari kertaa kun lapsen ongelmat kärjistyi samaan aikaan kun itsellä oli töissä ongelmia ja voimat loppui kesken. Ote oli erittäin ratkaisukeskeinen, ja ne kaksi kertaa oli erittäin tarpeen ja suureksi hyödyksi, mutta en silti varannut enää kolmatta kertaa kun tiesin, että tiesin kaikki ne ratkaisut kyllä itsekin.

Kaikki psykologini olivat erittäin ammattitaitoisia, vaikka heillä oli erilaiset työskentelytavat ja tavoitteet. Se, miten paljon psykologista on hyötyä, on mielestäni eniten kiinni siitä, miten itse ryhtyy työskentelemään. Itse sä joudut siellä työn tekemään, itse myöntämään että sun täytyy muuttaa toimintaasi ja ajatteluasi ja itse sitten muuttamaan sitä. Psykologi ei tee tätä puolestasi. Ja se työ on rankkaa.

Rahat menee, muuta iloa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Mistä voi tietää onko psykologi hyvä vai huono? 

Psykologi on sinulle hyvä, jos voit puhua hänelle vapaasti ja saat vastineeksi muutakin kuin hymistelyä. Terapian ei pidä olla sinulle helppo vaan sen pitää haastaa nykyisiä, haitallisia ajattelutapojasi, olematta kuitenkaan niin tyly ja lannistava, että alat sen vuoksi muutosta vastustamaan. Tuhat euroa menee helposti ennen kuin asia selviää.

Herättelen vanhaa keskustelua tässä. Kävin tänään ensimmäistä kertaa elämässä psykologilla ja tunnin verran siinä itkun seassa avauduin psykologille, mutta hän kyllä vastavuoroisesti jutteli takaisin ja antoi jo tässä vaiheessa konkreettisia neuvoja tulevaa varten. Seuraavan kerran menen kuukauden päästä uudestaan. Syy käynnilleni oli läheisen itsemurhayritys.