Kertokaa erikoisia tapoja lapsuudenperheissänne

Meillä syötiin pelkkä lounas klo 11 tai 12, sen jälkeen ei ollut mitään ruokailua. Tämä siis viikonloppuisin tai lomalla tai muuten vapaalla. Kaikki närppivät äkäisinä jääkaapista loppupäivän leipää tai jugurttia nälissään, päivällistä ei missään nimessä tehty eikä lounaan jämiä ollut lupa ottaa, koska ne olivat seuraavan päivän ruoka. Välipalaa ei saanut edes urheilullisena teininä ottaa sen vertaa että pärjäsi. Nälkä oli oikeasti kamala. Sama tapa on isovanhemmillani. Erityisen pahalta tämä tuntui mökillä, jossa olimme aina kesällä isovanhempieni luona. Juostiin, uitiin, leikittiin ja riehuttiin kuten lapset yleensä. Kyllä oli kova nälkä, kun lounaan, esim. puoliltapäivin syödyn keiton jälkeen sai vain illalla jugurtin ja leivän. En käsitä. Nykyään asun mieheni kanssa ja meillä on aina kaksi lämmintä ateriaa päivässä, paitsi jos herätään vapaalla myöhään. Onneksi nyt aikuisena saa syödä nälän mukaan.

Lisää!

Nosto

Oltiin onneksi normaaleita. En keksi mitään. Oltiin kyllä eroperhe jo 70-luvulla.

Pieni juttu, mutta iltatoivotukset meni kaavalla hyvää yötä-kiitos samoin-kiitos. Hyvää yötä-hyvää yötä ei äidille käynyt.

Ylipäänsä ylikohteliaat ja korrektit sanankäänteet olivat vaatimuksena. Ironia ja sarkasmi ovat edelleenkin täysin käsittämätön huumorin muoto hänelle.

Luettiin aina iltarukous. Mutta omituisia tapoja. Salametsästys ja alkoholin valmistus kotona tulee nyt ensimmäisenä mieleen. Ja minusta tuli lakia viimeistä piirros myöden noudattava (ja jopa valvova viranomainen) joten lapsuus opetti ehkä huomaamaan miten eri tavoin ihmiset voi lakia rikkoa jäämättä kiinni.

Meillä ei lässytetty lapsille, ei osoitettu hellyyttä eikä rakkautta halimalla, pusuilla tmv. Ei luettu iltasatuja eikä pelattu tai leikitty. Näin siis äitini luona, isällä oli vähän lempeämpää. Äidin mielestä hän osoitti hyvää vanhemmuutta sillä, että koti, vaatteemme ja ruokamme oli AINA tiptop. Totta että nuokin tärkeitä asioita, mutta läheisiä ei äidin kanssa koskaan olla oltu.

Lauantai oli AINA siivouspäivä. Siinä nyt ei sinänsä ole mitään erikoista, varsinkaan 80-luvulla, mutta kaikki taloustyöt tunnuttiin jättävät lauantaiksi. Pyykit piti pestä silloin, matot ravistella, imuroida, siivota tavarat kaappeihin (älkää antako minun edes aloittaa siitä että mitään ei koskaan heitetty pois, vaan säilöttiin koska jokaisen mustekynänkin voi kuulemma helposti korjata itse). Siis että se oli jotenkin kauheaa jos jonain muuna päivänä olisi pyöräyttänyt koneellisen pyykkiä, tai tampannut matot vaikka torstaina. Koska silloin ei ole Siivouspäivä.

Vierailija kirjoitti:

Lauantai oli AINA siivouspäivä. Siinä nyt ei sinänsä ole mitään erikoista, varsinkaan 80-luvulla, mutta kaikki taloustyöt tunnuttiin jättävät lauantaiksi. Pyykit piti pestä silloin, matot ravistella, imuroida, siivota tavarat kaappeihin (älkää antako minun edes aloittaa siitä että mitään ei koskaan heitetty pois, vaan säilöttiin koska jokaisen mustekynänkin voi kuulemma helposti korjata itse). Siis että se oli jotenkin kauheaa jos jonain muuna päivänä olisi pyöräyttänyt koneellisen pyykkiä, tai tampannut matot vaikka torstaina. Koska silloin ei ole Siivouspäivä.

Meillä sai muinakin päivinä siivoilla omin päin, mutta lauantaina sitä ei saanut jättää tekemättä. Silloin imuri pörisi koko päivän ja matot tuulettui. Nykyäänkin meillä on lauantai siivouspäivä, mutta jos ei oltais töissä kumpikin, siivoisin mieluummin jonain muuna päivänä ja lauantaina lepäilisin.

Up

Meillä ei vanhemmat syöneet viikolla päivällistä kotona, koska "me syötiin jo töissä". (Söivät siis lounaan aina töissä). Joku supernopea päivällinen, lähinnä einesten/puolivalmisteiden lämmitystä, tehtiin meille lapsille. Vanhemmat närppi loppuillan voileipiä. Viikonloppuisin he kyllä söivät päivällistä vaikka söivät lounaan kotona. En siis ymmärrä, että millä logiikalla eivät voineet syödä päivällistä kotona myös viikolla. Mistään rahasta se ei ollut kiinni, vanhemmat oli varakkaita.

Kaupassa käytiin joka arkipäivä. Äiti ei osannut suunnitella ruokalistaa yhtä päivää eteenpäin ruuan pakastamisesta tai tupla-annosten tekemisestä puhumattakaan, vaan joka päivä oli sama tuska, mitä ruokaa laitetaan ja ainakin kolme kertaa viikossa päädytin samaan makaronimössöön tai -laatikoon. Jostain syystä teen makaronilaatikkoa (miehelle) vain muutaman kerran vuodessa.

En saanut kunnon sänkyä, koska äitikään ei ollut saanut.

Toisaalta, emme saaneet juttuja, joita hänellä oli jo ollut.

Autismikirjon ihminen, kuten varmaan se yläpuolella esitelty iltarukousäiti.

Meillä oli normaali perhe ilman mitään outouksia mutta kaverin perheessä riitti sitäkin enemmän niitä. Äiti ja kolme tytärtä. Äiti vaati että tytöt alkavat käyttää pikkuhiusunsuojia heti, kun alkoi valkovuoto. Ei kuulema halua pestä toisten tahraisia alushousuja. Tosin tämä äiti harvoin pesi mitään. Vanhin tytär joka oli siis tämä mun kaveri pesi pyykit ja joutuu ne silittämään. Siis kaikki sukkia ja alusvaatteita myöten. Jos ne ei ollu silitetty niin joutuu tekemään alusta asti uusiksi.

Tämä vanhin tytär myös joutui imuroimaan joka toinen päivä ja tekemään ruuat arkisin. Lisäksi muutaman kerran kuukaudessa joutuuäi pesemään hammasharjalla ja kloritilla vessan kaakelien saumat.

Kaveri ei myöskään saanut lähteä mihinkään ennen kuin oli kaikki siivoushommat tehty ja kotiläksyt tehty ja jos koe tulossa niin kokeeseen lukenut. Ongelman muodosti se ettei kuuden jälkeen illalla saanut lähteä enään mihinkään. Samoin myös peräkkäisinä päivinä ei saanut lähteä kavereille. Hyvin harvoin sai myös olla yökylässä missään ja sinne ei kukaan halunnut mennä tämän äidin takia.

Jos pikkusisarilla ei ollut kavereita niin tämä äiti vaati että heidät piti ottaa mukaan joka paikkaan. Nämä sisarukset oli siis sen verran nuorempia ettei teini ikäiset voineet jutella omia juttujaan. Ja kuuloon ei tullutkaan että nämä kaksi nuorempaa olisi pitäneet seuraa toisilleen sen sijaan että oltaisiin lykätty meidän mukaan. Olivat sen verran vanhoja kuitenkin että olisivat pärjänneet kaksin ilman valvontaa.

up

Up

Up

Meilläkin äiti kävi ihan joka päivä kaupassa. Usein kuitenkin syötiin keitettyjä perunoita voilla !!

Vanhemmille maistui viikonloppuisin alkoholi,ja me lapset pyörittiin mukana kun joasain kykässä oltiin ja aikuiset juopotteli.

Äitiäni ei huvittanut tiskata,joten usein oli kaikki astiat likaisina tiskipöydällä/altaassa.

Jos äitilläni oli likaiset hiukset ja tuli kutsu kylään istui hän koko kylässä olo ajan iso karvalakki päässään 😂

Meillä ei tupakoitu,mutta kylään tullut röökaaja pisti sisällä tupakiksi 😂

Olen syntynyt vuonna -73

Joka kerta, kun äiti tuli jostain kotiin, alkoi se kiertelemään sotkua etsien ja samalla huutaen. Joka kerta.

En saanut pienenä barbeja koska mutsi ajatteli että saan niistä epärealistisen kehonkuvan mallin ja sairastun anoreksiaan enkä leikkiaseita koska vanhemmat oli pasifisteja. Limsoja ja kolajuomia joutui kanssa ihan hartiavoimin ruinaamaan eikä saanut kaupan mehua koskaan koska noi teki itse.

Nyt isona mulla on huomattava asefetissi ja kaikenlaista miekkaa ja pyssyreplikaa nurkat täynnä. Lisäksi olen suunnitellut että hankkisi barbeja kirpparilta niin että askartelisi niistä ihan erinäköisiä; pornobarbeja perversseissä kumiasuissa, lävistettyjä ja tatuoituja punkkaribarbeja jne. Syömishäiriöitä ei kyllä koskaan kehittynyt. Kokista menee pullo-pari viikossa, kaupan esanssilitku-mehuihin kyllästyin alkuinnostuksen jälkeen tyystin.