perhegallup!!!!!! ****kartoitan tilannetta ollaanko valmiita lapseen:)

Minä en tajua, miten siviilisääty, koulutus tai tulot tai mikään muukaan paitsi se, että on itse henkisesti valmis ottamaan vastuun jälkikasvusta, vaikuttaa siihen onko valmis ottamaan vastaan lapsen. (Tietysti fysiologia, mutta se on toinen juttu).

t. Neljän äiti

1)siviilisäätysi?

-naimisissa

2)onko lapsia?

- 2 lasta

3)asumismuotosi?

- omistusasunto, kerrostalokolmio

4)koulutus/ammatti/tulo/kk?

- minulla korkeakoulututkinto, tulot noin 2500 e/kk, miehellä myös korkeakoulututkinto mutta työtön, tulot noin 1300 e/kk

5)autoa?

- 2 autoa, toinen vm. -99 ja toinen vm. -85

6)säästöt?

- ei ole

1)siviilisäätysi? naitu nainen

2)onko lapsia? toinen tulossa

3)asumismuotosi? oma asunto, kolmio

4)koulutus/ammatti/tulo/kk? peruskoulu, n. 400 euroa kuussa (vanhempainpäiväraha ja lapsilisä)

5)autoa? oma, 2 vuotta vanha farkku

6)säästöt? aina väh. 1000 euroa pahan päivän varalle



sitten on valmis lapsiin kun on naimisissa, talous vakaalla pohjalla jne, elämässä kaikki ok. Ja osaa itse tehdä (miehen kanssa) tämän päätöksen eikä kysele muilta että pitäisikö tehdä lapsi?

1)siviilisäätysi? naimisiin -98

2)onko lapsia? kaksi 4,5 ja 3 v

3)asumismuotosi? ok-talo

4)koulutus/ammatti/tulo/kk? kaksi akateemista, yhteensä 4500 e

5)autoa? kaksi vanhaa autoa

6)säästöt? ei säästöjä, velkaa 60 te



lasten syntyessä olimme molemmat virassa ja naimisissa, vuokralla, yksi auto

...viimeistään se lapsi kasvattaa sinusta sellaisen. Toinen juttu on sitten, onko se tuossa tilanteessa " järkevää" . Itse olen 30, naimisissa, yksi lapsi on , toinen toiveissa joskus parin vuoden sisällä, omaa kolmiota maksellaan, isompi kämppä haaveissa, yksi auto on, toinen haaveissa, osa-aikatöissä, yliopistokoulutus, tulot noin 1500 kuussa ja miehellä 3000. Ihan mukavasti elellään, ei tarvitse pennejä laskeskella.



Tietysti tulet tulevaisuudessa tienaamaan hyvin, mutta voihan olla, että haluatkin jäädä pidemmäksi ajaksi kotiin lapsesi kanssa, ja sitten toinenkin jo ilmoittaa tulostaan jne. Toisaalta, jos olet valmis, voit huoletta jäädä hoitovapaalle. Lääkäreille on varmasti töitä.



Itse olen siinä suhteessa vanhanaikainen, että minusta on jotenkin " turvallisempaa" tehdä lapset avioliitossa, ihan juridistenkin seikkojen vuoksi.



Vauvakuume on paha tauti, mutta sinuna kärvistelisin opinnot loppuun. Ei se vauvantuoksuinen arki ole kuitenkaan ruusuilla tanssimista vaan kovaa ja parisuhdettakin koettelevaa työtä! Onnea valintoihisi!

Olennaisin kysymys on minusta ikäsi ja ehkä vuosikurssisi, ja ehkä vielä se, haluatko suurperheen. Jos olet esim. 22 tai 25, on varmaan fiksua valmistua, mennä naimisiin, hankkia vähän työkokemusta ja säästää rahaa, jonka turvin voit sitten olla hoitovapaalla rauhassa (voit sitten myös päivystellä iltaisin tai viikonloppuisin tulojen lisäämiseksi oman jaksamisesi ja rahan tarpeen mukaan). Kaiken tämänkin jälkeen ehdit hyvin saada vaikka neljäkin lasta (esim. 28-, 30-, 33- ja 35-vuotiaana tai mikä ettei vähän vanhempanakin) ja toisaalta jos joudut lapsettomuushoitoihin turvautumaan, niin niille on hyvin aikaa, jos tilanne on alle kolmikymppisenä selvillä (eli alat yrittää lasta 29-vuotiaana.



jos taas olet jo nyt 31 v, niin alkaa olla riskiä, että jos joku asia on pielessä, niin et lapsia saa välttämättä ollenkaan. Vuosi yritystä, vuosi tutkimuksia, kolme vuotta hoitoja... eli silloin kannattaa jo tarttua toimeen.



Joskus sanotaan, ettei " vanhempana" muka jaksaisi. Omalta kohdaltani olen täysin eri mieltä. Ja jos on valmistunut, ei tarvitse opiskella vauvanhoidon ohella, ja jos on rahaa, ei tarvitse stressata siitä ja elämä on monin tavoin helpompaa. Jos oikein väsyy, niin voi vaikka palkata lapselle hoitajan muutamaksi tunniksi, että saa nukkua :). Eli " vanhempana" ei tarvitsekaan jaksaa niin paljoa, jos se sitten jollekulle on ongelma.