Lapset ja lähisuvun vaietut salaisuudet.
Onko kellään muulla sellaista tilannetta, että lähisuvussa olisi aika pahojakin luurankoja kaapissa? Esim. omat vanhemmat tai sisarukset olisivat olleet jollakin tavoin hirveitä omassa lapsuudessanne, tai että olisi vaikkapa alkolismia, väkivaltaa, huumeita lähipiirissä, jne...
Mietin tässä, että kerronko joskus jotain omille lapsilleni omasta lapsuudestani vai pysynkö hiljaa. Lapset ovat jo sen ikäisiä, että kyselevät minulta omista lapsuudenkokemuksistani, mutta tähän asti olen vastannut vain ympäripyöreästi jotain.
Nykyään nimittäin mummi ja pappa ovat ihan mukavia ihmisiä ainakin pintapuolisesti, mutta menneisyys on synkkä. Oma lapsuuteni oli traumaattinen, mutta lapsenlapsilleen isovanhemmat ovat ihan luotettavia ja hyviä.
Mitä tekisitte? Kertoisitteko omille, isoille lapsillenne mitään perheenne menneisyydestä vai antaisitko lastenne nauttia isovanhempiensa seurasta ilman painolastia menneisyydestä? Vaikka joutuisitte valehtelemaan siinä tapauksessa, että lapsille ei ympäripyöreät vastaukset riittäisi?
Kommentit (24)
Ehkä lapsille kannattaisi kertoa kun ovat hieman vanhempia. Voisi pilata välit isovanhempiin jos tällä hetkellä hyvät suhteet.
Aikuisille (+20v) lapsille voi kertoa, nuoremmille en kertoisi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä lapsille kannattaisi kertoa kun ovat hieman vanhempia. Voisi pilata välit isovanhempiin jos tällä hetkellä hyvät suhteet.
Tämä juuri mietityttää. Jos lapset kuulevat jostain totuuden omasta lapsuudestani, heidän tämän hetkinen mielipiteensä isovanhemmista voisi muuttua aika negatiiviseksi. Heillä tosiaan on nyt ihan lämpimät välit, mutta esimerkiksi erään lähisukulaisen vakava addiktio ei ole heidän tiedossaan.
Miten sellaisen asian voi kertoa? Että teidän Matti-enolla tai Maija-mummolla on peliongelma tai että hän on riippuvainen särkylääkkeistä ja tekee mitä tahansa niitä saadakseen? Vähän tuon suuntaisista asioista on siis kyse. Tämän lisäksi on se koko sairas ja vahingollinen ihmissuhdekuvio, mikä tuollaisen olohuonevirtahevon kanssa elämiseen kuuluu. Ja lisäksi pari muuta juttua, hyvin ongelmallisia ihmissuhteita ja psyyken sairauksia.
Tämä tulee olemaan ihan pommi lapsille joskus.
ap, minkä ikäiset sun lapset on nyt?
Minä mietin taas, että tutustuttaako lasta (2v) ollenkaan äitiini... Vähän vastaavaa taustalla ja olisi ehkä ok mummi, mutta... Lapsen oikeus isovanhempiin, joo, mutta mitä jos isovanhemmat ei ole aina hyviä ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
ap, minkä ikäiset sun lapset on nyt?
12 ja 8
Ap
Ap jatkaa vielä.
Sukulaisen addiktiostaan tulee jossain vaiheessa kyllä eteen tilanne, jossa lasten on pakko tietää totuus. En avaa tässä addiktion laatua sen kummemmin, mutta esimerkiksi jos kyseinen henkilö tulee kylään, pitää rahat pitää piilossa. Lapsia on jossain vaiheessa myös informoitava tästä.
Ja tämä addiktoitunut henkilö on kuitenkin kaikessa muussa oikeasti ihan hyvä ihminen. Tulee esimerkiksi erinomaisesti kaikkien suvun lasten kanssa toimeen, käyttäytyy ihan normaalisti kylässä ollessaan, jne.
Minusta lapsilla on oikeus omiin kokemuksiinsa mukavista ja turvallisista isovanhemmista. Ei se poissulje sitä, ettetkö voisi omasta lapsuudestasi jotain kertoa. Omia traumakokemuksia ei toki kannata lapsille kuvata. Pienille lapsille keskittyisin kuvaamaan lapsuuden hyviä hetkiä (jos/kun niitä on), isommille sitten jo, ettei se lapsuus aina niin mukavaa ollut, mutta pitäisin sävyn kuitenkin pääasiassa myönteisenä.
Miksi niistä erikseen pitäisi kertoa? Jos joskus tulee esille, niin silloin puhuu asiasta lapsen ikätason mukaisesti. Lapsilla on lasten omat jutut ja he elävät tätä päivää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niistä erikseen pitäisi kertoa? Jos joskus tulee esille, niin silloin puhuu asiasta lapsen ikätason mukaisesti. Lapsilla on lasten omat jutut ja he elävät tätä päivää.
Minä haluaisinkin säilyttää lasten ruusunpunaiset linssit mahdollisimman pitkään. On ihanaa, että heidän lapsuudestaan näyttäisi tulevan ihan erilainen kuin omastani.
Mutta tuo addikti-sukulainen mietityttää. Ja myös se koko kuvio sen addiktion ympärillä. Edelleen on salailua ja virtahepo asustaa visusti olkkarissa kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Henkilöllä on kuitenkin sen verran järkeä, ettei anna tämän riippuvuuden näkyä minnekään. Sen kuitenkin tiedän, että näkyville jätetyt setelit saattavat lähteä kävelemään, tosin näin ei ole tapahtunut enää vuosiin muiden sukulaisten varovaisuuden takia.
Mutta siis tuo koko kuvio.... Tässä me istutaan ja kahvitellaan suurena perheenä Stromsössä, kunhan ensin jokainen tsekkaa lompakkonsa sijainnin.
Addiktioissa on se, että ne usein periytyvät. Näin esim. alkoholismin kohdalla.
Kertoako teini-ikäisille lapsille, että toinen vanhempi (etä-) on pahasti alkoholisoitunut, ja itse asiassa koko suku. Koska sehän tarkoittaa, että lapsilla itsellään saattaa olla riippuvuutta aiheuttava perimä, ja heidän tulisi olla erityisen varovaisia oman alkoholin käyttönsä kanssa.
Onko reilua olla varoittamatta lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niistä erikseen pitäisi kertoa? Jos joskus tulee esille, niin silloin puhuu asiasta lapsen ikätason mukaisesti. Lapsilla on lasten omat jutut ja he elävät tätä päivää.
Minä haluaisinkin säilyttää lasten ruusunpunaiset linssit mahdollisimman pitkään. On ihanaa, että heidän lapsuudestaan näyttäisi tulevan ihan erilainen kuin omastani.
Mutta tuo addikti-sukulainen mietityttää. Ja myös se koko kuvio sen addiktion ympärillä. Edelleen on salailua ja virtahepo asustaa visusti olkkarissa kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Henkilöllä on kuitenkin sen verran järkeä, ettei anna tämän riippuvuuden näkyä minnekään. Sen kuitenkin tiedän, että näkyville jätetyt setelit saattavat lähteä kävelemään, tosin näin ei ole tapahtunut enää vuosiin muiden sukulaisten varovaisuuden takia.
Mutta siis tuo koko kuvio.... Tässä me istutaan ja kahvitellaan suurena perheenä Stromsössä, kunhan ensin jokainen tsekkaa lompakkonsa sijainnin.
Ei kai tuo ole lasten ongelma?
En nyt tiedä, voidaanko tästä puhua kaapissa olevana luurankona, mutta yhden sellaisen salaisuuden tiedän perheestämme, joka voisi olla paljastuessaan melkoinen pommi. Tiedän, että kahdella vanhemmalla veljelläni oli nuoruudessamme seksisuhde keskenään. Näin heidät monta kertaa toistensa kimpussa, mutta he eivät vieläkään tiedä jääneensä näistä touhuistaan kiinni minulle. Sitä en tiedä, vaikka tuo heidän yhteinen harrastuksensa jatkuisi nykyäänkin. Tuosta on jo parikymmentä vuotta aikaa, mutta luulen, että jos nyt tuon paljastaisin, niin melko noloa se varmaan edelleen olisi.
Alkoholistin lapsenlapsena sanoisin, että jos 8-12-vuotiaat lapset OIKEASTI ovat luurangosta tietämättömiä, ongelma ei ole kovin paha, eikä varmaankaan mitenkään kertomisen arvoinen. Mutta todennäköiseti lapset ovat tuossa iässä jo täysin tietoisia siitä, mitä on meneillään. Minä ainakin olin.
Jos addiktio aloittajan tapauksessa on alkoholismi tai huumeet, kertoisin lapsille että "eno nyt käyttää hieman liikaa päihteitä, mutta on ihan hyvä tyyppi ja hyvää seuraa kun on selvinpäin"
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä, voidaanko tästä puhua kaapissa olevana luurankona, mutta yhden sellaisen salaisuuden tiedän perheestämme, joka voisi olla paljastuessaan melkoinen pommi. Tiedän, että kahdella vanhemmalla veljelläni oli nuoruudessamme seksisuhde keskenään. Näin heidät monta kertaa toistensa kimpussa, mutta he eivät vieläkään tiedä jääneensä näistä touhuistaan kiinni minulle. Sitä en tiedä, vaikka tuo heidän yhteinen harrastuksensa jatkuisi nykyäänkin. Tuosta on jo parikymmentä vuotta aikaa, mutta luulen, että jos nyt tuon paljastaisin, niin melko noloa se varmaan edelleen olisi.
Jopas. Siinäpäs olisi kahvipöytäkeskustelu. Toki aika paljon tapahtuman luonteeseen vaikuttaa poikien ikä, olivatko jotain 11 v vai jo 17 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä, voidaanko tästä puhua kaapissa olevana luurankona, mutta yhden sellaisen salaisuuden tiedän perheestämme, joka voisi olla paljastuessaan melkoinen pommi. Tiedän, että kahdella vanhemmalla veljelläni oli nuoruudessamme seksisuhde keskenään. Näin heidät monta kertaa toistensa kimpussa, mutta he eivät vieläkään tiedä jääneensä näistä touhuistaan kiinni minulle. Sitä en tiedä, vaikka tuo heidän yhteinen harrastuksensa jatkuisi nykyäänkin. Tuosta on jo parikymmentä vuotta aikaa, mutta luulen, että jos nyt tuon paljastaisin, niin melko noloa se varmaan edelleen olisi.
Jopas. Siinäpäs olisi kahvipöytäkeskustelu. Toki aika paljon tapahtuman luonteeseen vaikuttaa poikien ikä, olivatko jotain 11 v vai jo 17 v.
Heillä on kolmen vuoden ikäero. Tuota jatkui useampia vuosia, mutta teini-ikäisiä olivat molemmat silloin.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistin lapsenlapsena sanoisin, että jos 8-12-vuotiaat lapset OIKEASTI ovat luurangosta tietämättömiä, ongelma ei ole kovin paha, eikä varmaankaan mitenkään kertomisen arvoinen. Mutta todennäköiseti lapset ovat tuossa iässä jo täysin tietoisia siitä, mitä on meneillään. Minä ainakin olin.
Minä en oikeasti usko, että vielä tietävät. Asia on niin piilossa, eikä mitään ongelmia ole ollut viime vuosina. Siitä ei puhu kukaan. Henkilöllä on kuitenkin omien tietojeni mukaan edelleen tuo addiktio, mutta se ei näy päällepäin mitenkään. Lapset pitävät tästä sukulaisesta kaikenlisäksi paljon.
Ap
Ei kannata pitää salaisuuksia. Avoimesti kerrot. Luurangot on joka suvussa ja ne pitää vain hyväksyä.