Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kysely oliko lapsuutesi helpompi, kuin mulla? Vastaa kyllä jos oli ja jos oli mielestäsi vaikeampi niin vastaa kyselyyn ei. No alan kertoa nyt lapsuudestani...
15.10.2016 |
Kotona asiat olivat hiukan huonosti. Vanhemmilla oli kauheasti riitoja jotka kiusasivat minua. Oltiin eroamassa ja palaamassa yhteen. Oli lievää väkivaltaa joka tietenkin pikkulapsen mielestä näytti tosi pelottavalta. Isä rikkoi lautasia ja paiskoi tavaroita. Ryntäili agressiivisesti kohti äitiä ja välillä ravisteli ja ties mitä.
Äiti myös tahallaan ärsytti isää ja välillä oli paidasta hiha revittynä.
Kaikenlaista painimista oli joka näytti aika pelottavalta.
Ketään ei kuitenkaan oikesti sattunut ikinä, mutta pelkäsin aina, että jtn tosipahaa käy.
Isäni on narsisti ja kontrolloi äitiä kaikesta. Kielsi alkoholin käytön ja baareissa käymisen, kun itsellään oli alkoholisti perheestä traumoja jäännyt.
Isä myös saattoi illalla sanoa, että nyt kaikki käyvät nukkumaan ja pakotti hiljaisuuden tulemaan koska halusi itse nukkumaan.
Ja määräili kaikessa. Kuitenkaan miesten velvollisuuksia ei hoitanut.
Äidillä on myös mielenterveysongelmia ja kilahteli ja uhkaili itsemurhalla ja kännissä kerran yritti sitä, kun hänellä oli todella huonokausi eikä ollut ottanut lääkkeitään.
Asuimme pienessä kämpässä jossa alkoi tuntua aika ahtaalta.
Vanhempani eivät käyneet töissä joka hävetti minua sillä muiden vanhemmat tekivät töitä.
Koulussa mulla ei ollut oikein kavereita ja koin lievää kiusaamista ja syrjintää.
En voinnut oikein tehdä mieleisiä asioita ja aloin olla teininä aika ahdistunut.
Noniin nyt tässä alla on kysely. Eli oliko lapsuutesi helpompi, kuin mulla vai ei:
Kommentit (22)
Viisilapsisen perheen nuorin poika tässä:
Olen iltatähti, joten leikkikavereiksi sisaruksistani ei oikein ollut, mutta olen ollut osa isoa kaveripiiriä jo eskarista asti. Vanhemmat toki välitti musta ja hyviä vanhempia ne oli kyllä, mutta taisi neljän ensimmäisen kasvettua ja iltatähden kohdalla alkaa lastenhoito jo rasittaa. Sain siis tulla ja mennä aika vapaasti, kunhan koulusta tuli suht hyviä numeroita. Ei haitannut, koska minulla on aina ollut paljon kavereita.
Kotitöitä en tehnyt koskaan: Kun semipienessä omakotitalossa asui porukoiden lisäksi neljä nuorta aikuista, niin mitä tekemistä pikkupojalle muka olisi jäänyt? Yläasteella piti ehkä katsoa, etten sentään takkia eteisen lattialle jätä, mutta siinä se sitten oli.
Ei se silloin haitannut, mutta, kun pari vuotta sitten omaan asuntoon muutin niin helvetti, enhän mä osannut edes vettä keittää. Siinä tuli kyllä löysäilty lapsuus rytinällä takaisin päin naamaa, kun itsestä piti oppia pitämään huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Vaikeus on subjektiivinen kokemus. Itse en kokenut tai nähnyt fyysistä väkivaltaa, jos ei paria (aiheellista) lievää selkäsaunaa lasketa, mutta isäni oli narsistinen ja äiti epävakaa joten henkisellä tasolla meillä oli todella vaikea elää. Aresteja ja rangaistuksia säännöistä joita ei oltu kerrottu, sääntöjä myös muuteltiin muutoksista ilmoittamatta. Esim. kotiintuloajat vaihtelivat ihan sen mukaan kuinka paljon isää ärsytti eikä ajan muutoksesta kerrottu lapsille. Tämän lisäksi olin koulukiusattu ja yritin itsemurhaa. Tällöin isän suurin huoli oli se, kuinka noloa on jos hänen työkaverinsa kuulevat yrityksestäni. En kuitenkaan osaa sanoa oliko lapsuuteni vaikeampi vai helpompi kuin alottajan. Mahdollisista traumoistani olen selvinnyt ja tulen nykyään hyvin toimeen vanhempieni kanssa, vaikka se vaatikin useiden vuosien välirikkoa ja kovaa kipuilua. Nyt kun olen aikuinen ja elän omaa elämääni voin vain huvittuneena seurailla pelejä joita yrittävät kanssani pelata.