Kauhukokemuksia ryhmätöistä - avaudutaan!

Lusmujen kanssa on tehty ryhmätöitä lukemattomia kertoja, mutta ylisuorittajat ovat melkeinpä yhtä pahoja. Esimerkki eräältä verkkokurssilta, jonka kävin pari vuotta sitten...

Ryhmän tehtävänä oli koostaa enintään kolmen sivun mittainen yhteenveto ryhmän jäsenten ajatuksista ja huomioista lyhyeen videoon ja siihen liittyvään lyhyehköön teoriapakettiin liittyen. Ryhmässämme oli muistaakseni viisi jäsentä, eli kirjoitettavaa per henkilö oli hyvin vähän. Sovittiin, että jokainen pistää omat huomionsa kunkin kysymksen alle yhteiseen Google Docs -tiedostoon päivään X mennessä, sitten yksi henkilö koostaa yhdestä kysymyksestä napakan kappaleen jne. 

Homma levisi heti ihan käsiin. Ryhmään nimittäin kuului pari jokaisesta pilkusta, sanasta ja huomiosta ikuisuuksiin vääntävää tiukkista, jonka takia Docs-tiedosto paisui peräti 20-sivuiseksi. Koska olin lupautunut viimeistelemään palautettavan työn (jonka maksimipituus tosiaan oli 3 sivua!), vihelsin pelin poikki ja sanoin, että materiaaleista saadaan varmasti tarpeeksi hyvä tuotos. Tästäkin yksi sitten suuttui ("Emme puhuneet vielä arvosanatavoitteista, mutta ne ovat selvästi hyvin erilaiset - itselleni ei riitä 'tarpeeksi hyvä'" jadajadajada).

Lopulta sain tiristettyä työn kasaan ja saatiin arvosanaksi vitonen, eli paras mahdollinen. Valitettavasti piti vielä kaksi muutakin yhteistuotosta samalle kurssille verkon kautta, mutta näiden kohdalla sanoin heti, että pysytään pliis asiassa.  

Tein joskus ryhmätyön kolmistaan kahden tytön kanssa, joita en tuntenut aiemmin. Kurssi suoritettiin siis tuolla kirjallisella työllä, jonka pituus oli n. 25 sivua. Jaettiin hommat ja sovittiin milloin kootaan homma yhteen. 

Muuten matskut oli ihan jees, mutta kaikki olivat käyttäneet aivan eri viittaustekniikoita. Minä, joka olin vastuussa työn viimeistelystä ja palautuksesta, jouduin sitten muuttamaan kaikki viittauksen tiedekunnan vaatimusten mukaisiksi. Yksi tytöistä oli käyttänyt tällaista tekniikkaa [1], ja toinen tällaista (Virtanen 2010, 25). 

[1] Virtanen (2010): 25

Varsinkin tuo eka tapa oli ihan käsittämätön, en ole koskaan nähnyt kenenkään käyttävän sitä yliopistossa. Nuo viittaukse olivat siis alaviitteissä, eikä omassa lähdeluettelossaan. 

Olen itse asiasssa tehnyt ylioipstoaikana vain ihan onnistuneita ryhmätöitä. Ei isompia ongelmia. Tai silloin oli vähän kun ryhmässä oli ylioppilaskunnan puheenjohtaja ja se oli selvästi kovin vähän kiinnostunut.

Mun tieteenalalla muuten käytetään juuri noita kakkosen kuvaamia alaviitteitä JA lopussa olevaa bibliorafiaa. Ja todellakin ihan yliopistossa.

Viiden hengen porukka. Kun tuli ongelmia ja halusin keskustella, nämä kaksi seläntakana leukojaan louskuttelevaa eivät halunneet selvittää asiaa. Koska asiaa ei selvitetty tuli fiilis etten kuulu porukkaan ja jäin ulkopuoliseksi eikä lopputuloksessa näkynyt kädenjälkeni.

Traumat jäi.

Vältän kauhukokemukset sillä, että otan päävastuun projektista. Muut tekee mitä tekee, minä vedän homman kasaan. Mieluiten tekisin yksin, niin ei tarvitsisi korjata muiden sähläyksiä.

On ihan perhanan kiva kirjata mittaustuloksia taulukkoon, kun yksi ryhmässä on laittanut moneen kohtaan lukemien sijaan paperille perhosia, kukkia ja sydämiä. Tuollaiset sitten tietty täytyy vain hylätä.