Lue keskustelun säännöt.
Ajattelin tehdä abortin, eilen plussasin ja ylihuomenna on neuvola-aika. Millä aikataululla abortti on teille muille tehty ja kokemuksia olisi kiva kuulla. Kaduttaako?
15.10.2016 |
Kuinka nopealla aikataululla abortti on mahdollinen? Kaduttaako abortti? Pääseekö siitä yli?
Kommentit (62)
Väiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt abortin ja vauvan hyvät ja huonot puolet? Jos olet kovin varma abortista niin ei se varmaankaan kaduta. Jos epäröit yhtään niin sitten se saattaa alkaa kaduttamaan. Ehkäpä heti, ehkäpä myöhemmässä elämäntilanteessa, jossa perhe tulee ajankohtaiseksi.
Tuntuu että mun tarttee vähän perustella päätöstäni:
Suurin syy on tuore parisuhde, vaan 4 kk kestänyt. Toinen iso syy on raha/nykyinen asunto joka on ihan liian pieni lapselle, sillä varaa ei ole nytkään vaihtaa asuntoa ja nykyinen kämppä on vain 40 neliötä eikä lapselle tule omaa huonetta.
Isoin syy on henkinen jaksaminen, sillä minulla on nyt masennusta ja vähän taipumusta alkoholismiin ja pelkään että lapsen pitäminen pahentaa vaan tilannetta
Ap
Alkoholin liikakäyttöön voi tehdä hyvääkin 9 kk pakko raittius. Itselle meinaa maittaa aina liikaa jo ammatin puolesta (viinan kanssa lutrausta) ja aina raskausajat menneet kuitenkin 100% raittiina.
Vauva ei vie tilaa.
Jos täytyy muuttaa, elämän muutokset voi tehdä masentuneelle hyvää samoin kun tuo vauva.
Päädyit mihin vain, ois hyvä saada aika nopeasti, kai? Tuntuis kauheelta oottaa sitä 2 vk
Toisaalta kerkee harkitsemaan..
Vauva on ihan oikea ihminen eikä mikään hoitokeino alkoholismiin ja masennukseen.
Ei missään nimessä lasta tuollaiseen tilanteeseen. Joo, voisi mennä asiat hyvin mutta voi mennä todella huonostikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tehtiin muutama vuosi sitten lääkkeellinen keskeytys rv7.
Reilu pari viikkoa piti aikaa odotella (soitin heti plussattuani neuvolaan) varsinaiseen keskeytykseen, mikä oli kyllä aivan perseestä.
Hirveät raskausoireet ja paniikki siitä, että tapahtuisi vaikka jokin onnettomuus, joutuisin koomaan ja herättyäni raskaus olisikin jatkunut ja minulle syntynyt lapsi.
Joo, tosi todennäköistä, mutta niin paljon mua ahdisti ajatus raskaudesta ja toisesta lapsesta.:D
Keskeytys oli psyykkisesti suunnaton helpotus, suorastaan euforinen olotila - olen vapaa.
Fyysisesti lääkkeellinen keskeytys oli kuin pieni synnytys, eli kivuliaat supistukset jotka tosin kestivät onneksi suht. vähän aikaa.
Jälkivuoto kesti 2kk.
Koskaan en ole asiaa katunut, enkä esim. laskenut milloin "se" olisi syntynyt tmv.
Ei kiinnosta koko asia oikeastaan yhtään ja mieleen se tulee vain, jos joku kysyy/aihe tulee puheeksi.
Minulla on yksi aivan ihana ja upea lapsi, mikä voi osaltaan vaikuttaa siihen, ettei se abortoitu alkio kummittele koskaan mielessä.
Ei tule mitään "voisin olla äiti"-ajatuksia, koska olen joka tapauksessa äiti.
En vain halunnut lisää lapsia (enkä varsinkaan sen miehen kanssa joka keskeytetyn raskauden laittoi alulle...mua oikeasti oksetti ja ällötti ajatuskin silloin ennen aborttia siitä, että mun sisällä on sen miehen siittämä loinen).
Olen tehnyt nuorena abortin, en sinällään kadu mutta otin opikseni ja enää en tekisi. Silloin elämäntilanne olisi ollut huono, eikä rahkeet olisi riittäneet. Mielestäni virheistä kuitenki tulee oppia ja kasvaa. Nykyään minulla on useampi lapsi ja aborttiin en kykenisi enää. Jos olisin antanut raskauden jatkua, tätä elämää minulla ei olisi vaan jotenkin erilainen. Parempi tai huonompi, sitäpä en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Eli tuo lapseni joka tuolla nukkuu, olisi tosta vain piikitetty kuoliaaksi alkuraskaudessa?
Aika kepeää touhua.
Miksi luulet, että ventovieraita kiinnostaa sinun lapsesi millään tasolla?
Väiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt abortin ja vauvan hyvät ja huonot puolet? Jos olet kovin varma abortista niin ei se varmaankaan kaduta. Jos epäröit yhtään niin sitten se saattaa alkaa kaduttamaan. Ehkäpä heti, ehkäpä myöhemmässä elämäntilanteessa, jossa perhe tulee ajankohtaiseksi.
Tuntuu että mun tarttee vähän perustella päätöstäni:
Suurin syy on tuore parisuhde, vaan 4 kk kestänyt. Toinen iso syy on raha/nykyinen asunto joka on ihan liian pieni lapselle, sillä varaa ei ole nytkään vaihtaa asuntoa ja nykyinen kämppä on vain 40 neliötä eikä lapselle tule omaa huonetta.
Isoin syy on henkinen jaksaminen, sillä minulla on nyt masennusta ja vähän taipumusta alkoholismiin ja pelkään että lapsen pitäminen pahentaa vaan tilannetta
Ap
Alkoholin liikakäyttöön voi tehdä hyvääkin 9 kk pakko raittius. Itselle meinaa maittaa aina liikaa jo ammatin puolesta (viinan kanssa lutrausta) ja aina raskausajat menneet kuitenkin 100% raittiina.
Vauva ei vie tilaa.
Jos täytyy muuttaa, elämän muutokset voi tehdä masentuneelle hyvää samoin kun tuo vauva.
Päädyit mihin vain, ois hyvä saada aika nopeasti, kai? Tuntuis kauheelta oottaa sitä 2 vk
Toisaalta kerkee harkitsemaan..
Niin, jos se korkki ei pysy kiinni, niin sitten on taas yksi fas-lapsi. Ja noin isot muutokset jo valmiiksi masentuneelle voivat olla ylivoimaisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette käytä ehkäisyä? Ja ei, ehkäisy ei todellakaan oikeen käytettynä petä joka toisella. Tätäkin ketjua lukiessa lyhyessä ajassa monta, jolle nyt vaan ei lapsi sopinut elämään. Ja takuuvarmasti suurin osa ei huolehtinut ehkäisystä.
Masentuneena on kyky huolehtia itsestään alentunut.
Voi olla muitakin syitä. Itsellä oli lääkäri sanonut 10 vuotta aiemmin, että en voi saada lapsia ilman lääketieteen apua. Exän kanssa ei tullut vauvaa, vaikka olisi ollut tervetullut. Joitakin vuosia sinkkuna, uusi etäsuhde ja tadaa! Puolen vuoden päästä oli pulla uunissa ilman mitään apuja. Ylläripylläri, joskin iloinen sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Kämppäsi ei ole liian pieni. Lapsen kouluikään mennessä ehdit hyvin vaihtaa isompaan, jossa hönellä on oma huone. Tai sitten itse nukut olohuoneessa ja lapsella on oma huone.
Tuttavallani on 2 lasta ja kolmivuorotyötä tekevä puoliso. Heillä on asunto, jossa 2 makuuhuonetta ja olohuone. Vanhemmat nukkuu olohuoneessa ja lapsilla on omat huoneet.
No ihan vastasyntynyt ei hirveästi tilaa tarvitse, mutta jo puolen vuoden ikäinen tarvitsee lattiapinta-alaa missä harjoitella liikkumista. Kaikille ei myöskään sovi perhepeti, itse esim nukuin tosi huonosti kun vauva oli vieressä. Koko perhe nukkui paremmin, kun vauva oli pinniksessä.
Mun mielestä ap kuulostaa, että ei juuri tällä hetkellä ole valmis äidiksi. Abortti on vastuullinen ratkaisu. Kannattaa vaan jättää nuo "abortti on murha" -ihmisten mielipiteet jättää huomioimatta. Mun mielestä adoptio olisi huomattavasti raskaampi ratkaisu, kun sen vauvan olisi kantanut ja synnyttänyt ja sillä olisi elämä. Mutta millainen? Adoptiovanhempiakin on varmasti moneen junaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele sitä pientä avutonta ja viatonta lasta jota odotat ja nyt olet päättänyt ottaa siltä elämän.
Abortti on aina murha, vaikka se olisikin lainsäädännössä sallittu.Mee nyt helvettiin moraalsaarnoinesi. Ap varmaan tietää tilanteensa ja on harkinnut kaikkia vaihtoehtoja
Suksi itse sairaine postauksinesi!
Sinulle saattaa olla lapsen murhaaminen mukava pikkujuttu mutta maailmassa on vielä onneksi paljon ihmisiä jotka halveksivat mielipidettäsi ja moraaliasi.
Yritin ajatella että pidän lapsen. Mutta en pystynyt. Tein abortin muistaakseni viikolla 8. Olo oli sen jälkeen tosi helpottunut mutta koin ultran ja muut virallisuudet tosi raskaiksi ja häpesin. Katumus iski suunnilleen niihin aikoihin kun vauvan olisi pitänyt syntyä. Ei suoraan mutta itseinhoa ja sellaista.. No mutta nyt mulla tyttövauva ja näin sen piti mennäkin. Minkä tahansa päätöksen teetkään, niin uskon, se on oikea. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on abortti edessä ensi viikolla. Eilen kävin ultrassa ja hakemassa lähetteen, joten toivottavasti pääsisin mahdollisimman pian. Onneksi gyne oli todella mukava ja asiallinen. Ultrassa näkyi raskaussäkki sekä ruskuaispussi, mutta sikiökaiusta ei ole tietoakaan vielä, joten en minä tätä kyllä minään murhana pidä. Aivan älytöntä tulla moralisoimaan tänne. Mitä luulette, että se auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele sitä pientä avutonta ja viatonta lasta jota odotat ja nyt olet päättänyt ottaa siltä elämän.
Abortti on aina murha, vaikka se olisikin lainsäädännössä sallittu.Mee nyt helvettiin moraalsaarnoinesi. Ap varmaan tietää tilanteensa ja on harkinnut kaikkia vaihtoehtoja
Suksi itse sairaine postauksinesi!
Sinulle saattaa olla lapsen murhaaminen mukava pikkujuttu mutta maailmassa on vielä onneksi paljon ihmisiä jotka halveksivat mielipidettäsi ja moraaliasi.
Mä en voi ymmärtää, miten voit rinnastaa jonkin parin millimetrin mittaisen siemenen, jolla ei ole edes ehkä sykettä vielä, lapseksi? Lapsen murha on aivan eri asia, ja olet kyllä harhainen, jos kuvittelet, että tuo riehumisesi saa kenenkään mielipidettä muuttumaan. Mene muualle moralisoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7+1 tehtiin. Elämäntilanne ei ollut lapselle oikea. Ei ole kaduttanut päivääkään. Meni helposti, ei sattunut.
Ei tunteettomalle ja moraalittomalle satu fyysisesti eikä henkisesti.
Tämä on se palsta, missä haukutaan miksi teit lapsen jos jollain ongelmia vanhemmuudessa. Samalla täällä toki haukutaan ne, jotka päättävät olla lapsen pitämättä, kun tietävät, ettei ole hyvä tilanne.
Tsemppiä, et kadu jos olet alunperinkin päätöksesi takana.
Ootko porvoosta. Missä muka jaellaan neuvola-aikoja noin nopeasti plussan jälkeen ja vielä keskeytyksen tekevälle? Eiköhän ne hoideta jossain ihan muualla kuin neuvolassa.
Mutta siis, ehdottomasti kannattaa tehdä se abortti, jos tuntuu että et ole nyt miltään kantilta kykenevä äidiksi. Jos olet vielä ihan alkuraskaudessa, se on vielä pelkkä solupallo. Eri asia tietysti jos raskaus on jo hyvin pitkällä, sitten abortti on monella tapaa jo isompi ja raskaampi juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on abortti edessä ensi viikolla. Eilen kävin ultrassa ja hakemassa lähetteen, joten toivottavasti pääsisin mahdollisimman pian. Onneksi gyne oli todella mukava ja asiallinen. Ultrassa näkyi raskaussäkki sekä ruskuaispussi, mutta sikiökaiusta ei ole tietoakaan vielä, joten en minä tätä kyllä minään murhana pidä. Aivan älytöntä tulla moralisoimaan tänne. Mitä luulette, että se auttaa?
Juuri näin. Täällä moralisoidaan jos ei tee aborttia ja ei lasta jaksa, mutta myös jos sen meinaa tehdä.
Minä olen se lapsi, jonka kohdalla äiti kovasti yritti tehdä abortin, mutta ei onnistunut (70-luvulla).
Äitini ei ollut mikään täydellinen äiti todellakaan. Kunnon marttyyri, joka kyllä teki minulle hyvin selväksi, etten ollut toivottu, ja että syntymällä pilasin hänen elämän. En ollut edes ensimmäinen, enkä ainoa lapsi, mutta ainut, jota ei haluttu.
Isä oli etäinen ja hänellä oli ajoittain alkoholiongelmia.
Nyt minä olen onnellinen aikuinen ihminen, jolla itsellä on ihania lapsia. Olen hyvin kiitollinen siitä, että sain pitää tämän elämän. Joo, en saanut niin paljon rakkautta, kuin mitä lapsen pitäisi saada, en turvaa enkä hyväksyntää. Mutta nyt voin elää ja antaa omille lapsille sen, mitä minulla ei ollut.
Niistäkin vauvoista, joita abortoidaan "koska se on lapsenkin kannalta oikein" olisi voinut tulla oikein onnellisia ihmisiä, vaikka ei ole tilaa, rahaa, eikä äiti jaksa olla hyvä äiti.
Ymmärrän, että naisen elämä on hänen ainoa elämä, ja jokaisella on oikeus ajatella ensin sitä omaa napaa. Mutta särähtää korvaan pahasti joka kerta, kun kuulen, että abortti on lapsenkin kannalta paras vaihtoehto. Kai siihen halutaan uskoa, koska silloin päätös on helpompi tehdä.
Ap., mitä lapsen isällä on sanottavanaan? Isä on se, joka on ensisijaisesti vastuussa valinnasta – mihin valintaan sitten päädyttekin.
Abortti on synti.
____________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Vierailija kirjoitti:
Ap., mitä lapsen isällä on sanottavanaan? Isä on se, joka on ensisijaisesti vastuussa valinnasta – mihin valintaan sitten päädyttekin.
Abortti on synti.
____________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Mieshän ei sitä naisen puolesta päätä. Harrastamasi syyllistäminen on synti.
Vierailija kirjoitti:
Ap., mitä lapsen isällä on sanottavanaan? Isä on se, joka on ensisijaisesti vastuussa valinnasta – mihin valintaan sitten päädyttekin.
Ompas kysymykseni herättänyt keskustelua niin puolesta kuin vastaankin. Lisää kokemuksia tosin kaipaisin, ehkäpä erityisesti fyysisestä puolesta itse abortin jälkeen.
Lapsen isä haluaa ehdottomasti aborttia, osittain samoista syistä kun minä. Molemmat olemme samaa mieltä siitä että nyt ei ole oikea aika, ehkä sitten 3 tai 5 vuoden päästä kun ollaan melkein 30-vuotiaita ja olisi isompi asunto ja paremmat lähtökohdat lapselle.
Joku voisi sanoa ettei koskaan ole lapsen teolle oikeaa hetkeä ja niin se oikeasti saattaa ollakin, mutta oman tilanteen tiedän että nyt ei ainakaan ole se hetki.
Ap
Plussasin alkuvuodesta kun menkat oli ehkä noin viikon myöhässä. Oltiin miesystävän kanssa juuri erottu, minä olin juuri alkanut yksinyrittäjäksi. Vauva ei tullut kysymykseen, jos haluan lapsia niin haluan niitä ehjässä parisuhteessa.
Seuraavana arkipäivänä terveyskeskukseen, muistakseni parin viikon päähän aika naistenklinikalle. Keskeytys tehtiin rv 5+5. Itse operaatio oli helppo ja meni ohjekirjan mukaan, vuosin päivän, oli kipeää muttei sietämätöntä. Söin panacodia ja buranaa, tällä cocktaililla kipu oli suunnilleen normaalia menkkakipua ilman lääkkeitä (siedettävissä). Jälkivuoto kesti pari viikkoa, kivut noin neljä päivää lievempinä. Menkat alkoi noin kuukauden päästä ja on sen jälkeen tulleet normaalisti. Vähän aikaa sitten ultrattiin munasarjakystan takia, lääkäri sanoi kohdun olevan kuin oppikirjamainen ja "kaunis". Ei fyysisiä vaurioita.
Eikä kyllä henkisiäkään, ainakaan vielä. Haluan lapsia, mutta en tämän alkoholisti ex-miehen kanssa enkä yksin. Olin onnekas siinä, että eksäni oli tukenani koko aborttipäivän, haki minulle ruokaa ja piti huolta että olin ok. Yksin se olisi ollut henkisesti raskaampaa.
Sen verran raskas kokemus kuitenkin, että aion pitää huolen, etten uudestaan tätä joudu kokemaan.
Kuten uutisista niin usein saa surullisesti lukea, vauvan hoitaminen ei estä ketään rellestämästä. Lisääntyminen ei automaattisesti raitista ketään eikä tee raitistumisesta helpompaa, jos taipumusta päihteidenkäyttöön on. Mitä jos ap ei vaan pystykään olemaan raskausaikana juomatta? Tai sen jälkeen? Tai jos ap masentuu raskauden ja synnytyksen jälkeen ihan tosissaan? Tosi vastuutonta väittää lapsenhankkimisen olevan parannuskeino ongelmiin.